Hei.
Vuosi yritettiin vauvaa, ja voitte uskoa sen reimun kun vihdoin tärppäsi. Kaikki päättyi kuitenkin jo seisemännellä viikolla keskenmenoon kohdun ulkoisen raskauden takia.
Lääkärini on totaalisen onneton, enkä tunnu millään saavan hänestä tietoa irti. Kysyisinkin nyt, kuinka todennäköistä on tulla heti uudelleen raskaaksi? Oletin sen olevan lähes mahdotonta, kun luulisi hormonitoiminnankin heittävän ihan kuperkeikkaa. Oloni on kuitenkin jostain syystä nyt täysin samanlainen kuin edellisen raskauden alkuvaiheessa, huimaa, pyörryttää, tietyt aivan samat asiat oksettavat jne.
Toivonko turhaan?
Vuosi yritettiin vauvaa, ja voitte uskoa sen reimun kun vihdoin tärppäsi. Kaikki päättyi kuitenkin jo seisemännellä viikolla keskenmenoon kohdun ulkoisen raskauden takia.
Lääkärini on totaalisen onneton, enkä tunnu millään saavan hänestä tietoa irti. Kysyisinkin nyt, kuinka todennäköistä on tulla heti uudelleen raskaaksi? Oletin sen olevan lähes mahdotonta, kun luulisi hormonitoiminnankin heittävän ihan kuperkeikkaa. Oloni on kuitenkin jostain syystä nyt täysin samanlainen kuin edellisen raskauden alkuvaiheessa, huimaa, pyörryttää, tietyt aivan samat asiat oksettavat jne.
Toivonko turhaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta kai voit olla raskaana. On heti mahdollista tulla raskaaksi. Suositellaan kuitenkin, että olisi parempi odottaa yhdet kuukautiset, jotta kohtu olisi paremmin toipunut km:sta ja olisi "paremmassa kunnossa" vastaanottamaan uuden alkion.
Edellisestä raskaudesta voi kuitenkin vielä olla jäljellä raskaushormonia, joka aiheuttaa raskausoireita ja antaa positiivisen tuloksen testiin.
Itselläni oli kohdunulkoinen raskaus tämän vuoden alussa, joka leikattiin rv 9. Meni 5 kuukautta kun tulin uudelleen raskaaksi, tosin ensimmäiset kaksi kuukautta käytimme ehkäisyä. Eli meillä ei ainakaan kovin kauan mennyt uudelleen raskautumiseen. Nyt on ultralla varmistettu, että tämä raskaus ei ole kohdunulkoinen. Onnea teidänkin yritykselle!
Itse olen kokenut saman, minulla kohdunulkoinen raskaus jouduttiin leikkaamaan (poistettiin munatorvi) koska raskaushormoni oli niin korkea ja ennen leikkausta se puhkesi ja aiheutti verenvuodon vatsaonteloon. Oma lääkärini sanoi että yhdelläkin munatorvella pärjää mainiosti (sinulta ei poistettu?), mutta kyllä saattaa mennä aikaa ennen kuin tulee raskaaksi uudestaan. Tämä tapahtui vuosi sitten ja vielä en ole raskaaksi tullut...
Ja se että sama tapahtuu uudelleen, on todennäköisempää koska se kerran on jo ollut, toivotaan ettei niin käy. Kohdunulkoinen raskaus on TODELLA yleinen, sen huomaa siitä että kun on itse sen kokenut ja uskoutuu jollekin, niin vähintään se ihminen on itse kokenut saman/tietää jonkun kenelle on käynyt niin. Itse tunnen pelkästään työporukasta ja kavereista 10 henkilöä kellä on ollu kohdunulkopuolinen raskaus. Onko sulta tutkittu syytä miksi niin kävi? Itselläni tutkittiin kaikki, mutta mitään poikkeavaa ei löydetty.
Kiitos kaikista vastauksista!
Ei, en joutunut leikkaukseen. Pikku Käpy (joksi jostain syystä aloin heti nimittää tätä uutta olentoa) oli ehtinyt kasvaa 14 millimetriseksi ja jäänyt kiinni munatorveen, mutta ei ehtinyt aiheuttaa puhkeamista eikä verenvuotoa. Se olisi tosin ollut kuulema melko vaarallista, koska itselläni on veren hyytymiseen liittyvä häiriö.
Lääkärini sanoi noin yhden raskauden sadasta olevan kohdunulkoinen, ja nyt tämän yhden jälkeen riski on hänen mukaansa kymmenkertainen. Kun kysyin syytä siihen, miksi näin tapahtui, sain vastauksen ettei aavistustakaan. Mitään ei sen erityisemmin tutkittu. Ja kyseessä oli kuitenkin yksityinen lääkäri, joka oli antanut lähetteen naistenklinikalle tänne Helsinkiin...
Pikku Käpy on edelleen sisälläni, surkastunut ja lakannut kasvamasta siis, ei ole tullut ulos melkein kaksi viikkoa kestäneestä vuodosta huolimatta, joka on jo onneksi loppunut. Lääkäri toivoo Kävyn tulevan seuraavien menkkojen mukana. Hormoniarvot ovat jo laskeneet 145:een, eli todella alas. Menen varmuudeksi vielä kerran verikokeeseen.
Teen ilmeisesti taas tyhmiä kysymyksiä, mutta mitä jos Käpy jää munatorveen? Tukkiiko se silloin koko torven ja estää uutta munasolua kulkeutumasta kohtuun?
Lääkäri sanoi munasarjojen toiminnan jo käynnistyneen, ja lisäsi sen olevan positiivinen asia. Kun kysyin, onko tarpeellista pitää taukoa raskaaksitulon yrittämisessä, hän sanoi ettei tarvitse. Hänen mukaansa voimme huoletta jatkaa yrittämistä, mutta en tiedä miten asiaan suhtautua.
Sen tiedän, etten ikinä olisi uskonut suhtautuvani niin rajusti vain seitsenviikkoisen ihmisenalun menettämiseen. Koin sen jostain syystä paljon voimakkaammin kuin läheisten ihmisten aikaisemmat kuolemat, ja jotenkin tunnen jopa huonoa omaatuntoa. Tunnen, että ensimmäisen kerran koko elämäni aikana kroppani on pettänyt paitsi minut itseni, myös jonkun toisen. Mietin syitä, mitä kaikkea olen saattanut tehdä väärin, ja lista on loputon. Tosin järki sanoo, että syyt ovat oman mielikuvituksen tuotetta. Se ei kuitenkaan poista tunnetta, että jotenkin kroppani oli kelvoton. Huomasin myös sen, että varoituksista huolimatta en kertaakaan oikeasti jaksanut huolestua omasta terveydestäni.
En osaa sanoa, kuinka raju keskenmeno oli, kun en ole sellaista ennen kokenut. Selkäni on murtunut kahdesti, mutta tämä kipu oli pahempi. Putosin suorilta jaloilta, enkä päässyt ylös yli seitsemään tuntiin, en edes puhelimeen. Nyt kipu tuntuu oikeutetulta, tunnen jollain tapaa ansainneeni sen rangaistukseksi.
Sanomattakin on selvää, että mieheni pitää minua täysin tärähtäneenä, vaikka suhtautuukin hyvin myötätuntoisesti. Psykologiystäväni kuitenkin lohdutti, että jotkut ihmiset ottavat nämä jutut poikkeuksellisen raskaasti, ja yleensä tunne-elämä palautuu "normaaliksi". Tiedostan kyllä itsekin olevani kajahtanut.
Toivon oikein paljon onnea kaikille teille, jotka keskenmenosta huolimatta jaksatte ja uskallatte yrittää!