Motä mieltä olette uskovaiset perheelliset äidit ja isät seuraavasta tositarinasta
perheenäiti on nuori, kolme lasta keisarinleikkauksella synnyttänyt. Viimeisessä synnytyksessä tilanne oli hyvin kriittinen, äidin kohtu oli meinannut revetä ja se oli niin ohut, että vauva näkyi läpi, siis ihan kalvomainen. Leikkaussalihlökunta oli aivan järkyttyneitä, koska eivät olleet aiemmin moista nähneet. äidiltä oli kysytty, että saako tehdä sterilisaation, äiti oli keikkauspöydällä nyökyttänyt päätä, että ei. Lääkäri oli aivan kauhuissaan ja ei tehnyt sitten sitä. Äiti oli luullut, että tilanne ei kuitenkaan ole niin paha, kun lääkäri alkoi kyselemään, että saako tehdä. Lääkäri kävi leikkauksen jälkeen pitämässä monta ´"palopuhetta" että seuraava raskaus on iso riski äidin ja vauvan terveydelle. Jälkitarkastuksessa jälleen oli kerrottu raskauden vaaroista ja siitä, miten tod. näköisesti tulee tapahtumaan, eli ennenkaikkea perheen äidin henki on vaarassa.
Miten neuvotte äitiä. Hän on hyvin ristiriitaisin tuntemuksin nyt. Mikä on oikein? Onko niin, että jos hän kuolee, on hänen kuolemanaikansa, vai voidaanko estää uuden raskauden alkaminen ja säästää perheen äiti?
perheenäiti on nuori, kolme lasta keisarinleikkauksella synnyttänyt. Viimeisessä synnytyksessä tilanne oli hyvin kriittinen, äidin kohtu oli meinannut revetä ja se oli niin ohut, että vauva näkyi läpi, siis ihan kalvomainen. Leikkaussalihlökunta oli aivan järkyttyneitä, koska eivät olleet aiemmin moista nähneet. äidiltä oli kysytty, että saako tehdä sterilisaation, äiti oli keikkauspöydällä nyökyttänyt päätä, että ei. Lääkäri oli aivan kauhuissaan ja ei tehnyt sitten sitä. Äiti oli luullut, että tilanne ei kuitenkaan ole niin paha, kun lääkäri alkoi kyselemään, että saako tehdä. Lääkäri kävi leikkauksen jälkeen pitämässä monta ´"palopuhetta" että seuraava raskaus on iso riski äidin ja vauvan terveydelle. Jälkitarkastuksessa jälleen oli kerrottu raskauden vaaroista ja siitä, miten tod. näköisesti tulee tapahtumaan, eli ennenkaikkea perheen äidin henki on vaarassa.
Miten neuvotte äitiä. Hän on hyvin ristiriitaisin tuntemuksin nyt. Mikä on oikein? Onko niin, että jos hän kuolee, on hänen kuolemanaikansa, vai voidaanko estää uuden raskauden alkaminen ja säästää perheen äiti?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Käyttöön,silloin kun on tilanne sellainen kuin kirjoitit. Tiedän itse sellaisen tapauksen,missä on toimittu niin,että kohtu on poistettu,koska seuraava raskaus ei onnistuisi ilman kohdun repeämistä. Eihän sitä sentään ihan ehdointahdoin leikitä terveydellä ja hengen lähdöllä. Jos kerran on lääketieteelinen fakta,että ei kestä enään raskautta,niin silloin toimitaan myös asianmukaisesti.
tähän päivämiehessä olleeseen julkilausumaan?
"Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen."
Päivämies 14.2.1979
Kysymys on eri asiasta. Kohdun poistaminen ei ole ehkäisyä. Se on elin, joka perustelluista, lääketieeteellisistä syistä joudutaan poistamaan. Samalla tavalla vaikkapa syövän yhteydessä joudutaan poistamaan elimiä: keuhkoja, pernaa, imusolmukkeita, kohtua, kiveksiä jne. Kyllä miehekin antavat poistaa kiveksensä kivessyövän takia.
Jos äiti ehdoin tahdoin esimerkiksi kohtusyövän yhteydessä (tai jos on heikko ja riskialtis kohtu) ei anna oman hengenlähtönsä uhalla poistaa kohtua, on kysymyksessä salainen toive kuolla eli itsemurhaan verrattava ratkaisu. Jumalan sana kehoittaa suojelemaan elämää, ei hakeutumaan kuolemaan. Jumala keksii kyllä keinot tappaa meidät silloin kun kuolinpäivämme on käsillä, oli meillä kohtua tai ei.
Tämä oli hyvin perusteltu kirjoitus.
Eihän me millään kivikaudella eletä. Sehän tarkoittaisi sitten,että ei voisi mitään sairauteen liittyviä hoitoja ottaa vastaan.
>>
Kysymys on eri asiasta. Kohdun poistaminen ei ole ehkäisyä. Se on elin, joka perustelluista, lääketieeteellisistä syistä joudutaan poistamaan.
>>
Mikäli kyse on siitä, ettei kohtu kestä seuraavaa raskautta, niin kyseessä on juuri nimenomaan kohdun poisto siksi ettei uutta raskautta syntyisi, joka äidin ja lapsen hengen vaarantaa. Tämä on vastoin Päivämiehessä kirjoitettua 70-luvun vl-oppia.
Onneksi vl-liikkeen oppi on tässä suhteessa muuttunut parempaan suuntaan. Selkeämpi irtiotto vaan kyllä tarvittaisiin. Hieman huvittavaa tuossakin valossa on saarnata, ettei opetus olisi muuttunut...
Onko sinulla tämä lehti tallessa? Onko tämä ote SRK:n julkilausumasta ? Missä yhteydessä kyseinen julkilausuma on annettu, oliko silloin joku kokous tms?
Lutherilta:
"Ajattelepa, rakas Kerttu, että sinä olet nainen ja Jumalaa miellyttää se, mitä hän on sinulle tehnyt; pane ilomielin turvasi hänen tahtoonsa ja anna hänen päästä sinussa oikeuksiinsa. Anna lapsen tulla ja tee sen ohessa kaikki voitavasi; jos tällöin kuolet, lähde rauhassa: onnekas olet, sillä sinä kuolet jalossa työssä ja Jumalalle kuuliaisena" (Luther 1528)
Täysin eri asia. Oletko todellakin noin t*hmä vai haluatko vain provosoida? Jumala näkee ihmissydämeen ja tietää motiivit. Jos kohdunpoiston tarkoitus on nimen omaan äidin elämän suojeleminen, niin vaikea sitä on ehkäisyksi sanoa. Toisaalta, jos ajatellaan niin, että "tällä varjolla" saa mukavasti ehkäisyn loppuelämäkseen, niin silloin se on väärin. Tuollaisetkin ajatukset ovat toki täysin inhimillisiä, mutta ne eivät saisi olla "päämotiivina" tekoon.
Opetus ei ole tuossakaan suhteessa mihinkään muuttunut.
Niin tai näin, totuus on että :
Kohdunpoistosssa tai strerilisaatiossa kyse on nimenomaan uuden raskauden estämisestä, ja motiivi siihen on äidin terveyden/hengen turvaaminen.
Kylläkyllä.
Opetus ON muuttunut. Tai sitten porukat ovat vain ottaneet oikeuden omiin käsiinsä.
Vl-uskovaisten usein toistuva lause on "yhdenkaltainen usko".
Niin miten selität sen että toiset vl-uskovaiset sallivat ehkäisyn käytön, ja toiset eivät?
Täytyyhän kaikkien huomata ettei tämä ole vl-liikkeen tarkoittamaa "yhdenkaltaista uskoa", vai onko tässä ehkäisyssä omantunnon käyttö sallittu?
Turhaan kai kukaan tuntee syyllisyyttä jos ehkäisyä käyttääkin, ja jokainen sen vain itse tietää miksi käyttää. Eikö tämäkin ole "synti" minkä kuitenkin voi anteeksipyytää, vaikka vasta vanhanakin jos silloin tulee katumapäälle.
...erottaa kaksi asiaa toisistaan.
Yhdenkaltainen usko yhdenkaltaiset uskonnäkemykset
Yhdenkaltainen usko perustuu uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, vanhurskauttamisoppiin ja sakramentteihin ja tässä on uskon perusta.
Sitten on nämä uskonnäkemykset, jotka kyllä jakaantuvat asioissa jos toisissa erilaisiin käsityksiin ja mielipiteisiin, joita ei koskaan voi saada yhdenkaltaisiksi, eikä ole tarvettakaan. Nämä uskonnäkemykset on asioita, joista on mielipiteitä, mutta ei näillä kukaan pelastusta voi ansaita, eikä myöskään kadotusta.
No tästä voisi kirjoittaa hyvinkin pitkän stoorin, mutta se oli tässä yhteydessä ydinasiani, että ei pitäisi sekoittaa asioita liiaksi, vaikka ehkä menneisyydessä on toimintatavat olleet huomattavan uskonnäkemyspainotteisia, eikä siitäkään huolimatta tuo uskon perusta ole mihinkään muuttunut.
Kun täällä muuttuvassa maailmassa eletään,
niin mielestäni on vain positiivista, että uskonnäkemykset/mielipiteet nousevat keskusteluihin ja niitä halutaan tarkastella itse itsessämme, ettemme sortuisi lähimmäiseltä "vaatimisen" tielle, mutta emme myöskään ummistaisi silmiä tämän "salarakkaat" sallivan yhteiskunnan keskellä.
vaan kyse on ajattelutavasta, mielen tilasta. Voi olla vaikeaa ymmärtää, mutta yritä.
Teko : raskauden estäminen
Motiivi : äidin terveyden/hengen suojeleminen
Voiko asiaa yksinkertaisemmin enää ilmaista?
Oma motiivini ei todellakaan ole provosoida, vaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
"Siksi
--> ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi
--> että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen." (Päivämies 14.2.1979)
Kohdunpoiston ainoa tarkoitus on nimenomaan estää raskaus (ehkäisy) ja tuossa tapauksena motiivina on nimenomaan se, ettei äiti taikka lapsi kuolisi. Päivämiehen 70-luvun hengen mukainen artikkeli ei tällaistakaan motiivia ehkäisyyn hyväksy.
Opetus on siis TODELLAKIN MUUTTUNUT! Täytyy olla melkoisen naivi kun noin selvässä tekstissä yrittää tingata vastaan. Kenen luulet uskovan sanakikkailusi?
On ehdottoman hyvä ja oikein että opetus on muuttunut. Tämä täytyisi vielä selkeämmin tunnustaa ja reilummin irtisanoutua 70-luvun melkoisen epäinhimillisestä opista. Tuo "opetus ei ole muuttunut" väite syö pahasti liikkeen uskottavuutta, koska selkeästi on nähtävissä että:
A.) Opetus muuttui 70-luvulla siitä mitä se aiemmin oli. (mm. Erehtymättömyysoppi tuli uutena asiana.)
B) Opetus on muuttunut 70-luvulta siihen, mitä se nykypäivänä on. (mm. Äidin elämää ei enää yskioikoisesti uhrata synnytyspöydälle.)
Olen vain saannut sellaisen käsityksen että vl-uskovaisilla tämä ehkäisy liittyisi juuri heidän uskoonsa ei uskonnäkemykseen. Joissain keskusteluissa on tullut hyvin esille se että jos joku käyttää ehkäisyä niin toinen tuomitsee sitten epäuskoiseki.
Ja ei kai uskonnäkemysten pohjalta voi pitää mitään asiaa syntinä, niinkuin taas vl-liikkeessä ehkäisy on synti?
Eli siis ehkäisyä voi vapaasti käyttää jos oma uskonnäkemys on eri kuin jonkun toisen, ja se ei tarkoita epäuskoisuutta?
Sinulla oli ihan hyvä kommemntti ja anteeksi jos en ymmärtänyt sitä ihan oikein, mutta valaise sitten rohkeasti lisää:)
...esiin ääripään suuntaan ja toiseen, niin ehkä se auttaa valaisemaan, mitä halusin tarkoittaa.
Eli: Kukaan ei pääse sillä Taivaaseen, että jättää ehkäisemättä, eikä joudu sen takia helvettiin, että ehkäisee.
VL-uskossa nähdään lissääntyminen Jumalan tahtona ja luomistyön muotona ja silloin on halu elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä ei silti tarkoita sitä, että elämän uhallakin on pidättäydyttävä tässä, koska Jumalan tahto on myös se, että ihminen, riippumatta uskostaan suojelee ja varjelee elämää kaikella mahdollisella tavalla. Menikö vaikeaksi? Eli kohdunpoisto terveydellisistä syistä on elämän suojelemista ja vaarjelemista, että lähimmäisellä olisi hyvä olla.
On ihan mahdotonta sanoa mustavalkoisesti, mitä saa ja mitä ei saa tehdä :) koska Raamatusta löytyy kaikelle, siis ihan kaikelle puolesta ja vastaan tekstiä, jos asioita lähtee purkamaan syvemmin ja haluaa löytää perustelut asialle jos toiselle.
Yksi esimerkki uskonnäkemyksestä(näitä löytyy satoja erilaisia): Vaikkapa paljon puhuttu hiusten värjäys. Raamattu ei missään kiellä hiusten värjäämistä, mutta ei se kyllä kehota korostamaankaan asioita itsessään. Eli tapa toimia, tapa nähdä asioita, tapa, josta on muodostunut jonkinlainen uskonkäsitys, on hyvin laaja-alaisen tulkintamahdollisuuden jälkeen ajan, ihmisten, herätysliikehistorian, yhteiskunnan ym. muovaaman tapakulttuuri, josta on muodostunut jonkinlainen tunnuspiirre tälle ryhmälle.
Kuten huomaat, niin on hiukka hankalaa yrittää muutamalla lauseella selittää asioita kaiken kattavasti, mutta parhaani yritän :)
Yksinkertaistettuna koko paletti on siinä, että on hyvä omatunto ja Jumalan rauha sydämessä. Tässä on se perusasia, että meistä jokainen voi huijata kanssaihmistä jos millä tavalla, mutta yksikään ihminen ei pysty Jumalaa huijaamaan.
sekoitin tietty tähän keisarinleikkaus asiaan koko ehkäisyn käytön yleensäkin:) Mutta asia ehkä ymmärretty. Kuten lopussa kirjoitat:
******Yksinkertaistettuna koko paletti on siinä, että on hyvä omatunto ja Jumalan rauha sydämessä. Tässä on se perusasia, että meistä jokainen voi huijata kanssaihmistä jos millä tavalla, mutta yksikään ihminen ei pysty Jumalaa huijaamaan*****
Eli jos ihminen kuuluu vl-yhteisöön ja hän ehkäisee niin hän ei saavuta silloin todellista Jumalan rauhaa. Jumalan rauha sydänmessä antaa myös vapuden elää ilman ulkopuolisten painostusta.
...mitään suuntaan tai toiseen, kenellä on tai kenellä ei ole rauhaa sydämellä, ei meistä ihmisistä ole siihen.
Toisaalta kyllä vetäisin hiukan kriittisen suhtautumisen tuohon vertailuasetelmaan "kuuluu VL-yhteisöön"/tekee tai jättää tekemättä sitä tai tätä.
Katsos kun ei sekään ole mikään autuuden tae, että kuuluu VL-yhteisöön(lue:kulkee porukan mukana)
Tässä lainaus VL-äidiän kirjoituksesta samaisessa ketjussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010076547
Me ihmiset emme näe sitä kenellä on Jumalan Rauha sydänmessään, ja siksi me emme voi pitää ketään "epäuskoisena" vaikka hän ei toimiskaan samoin kun me itse toimimme.
Ihmis silmä ei näe sitä minkä vain Jumala näkee.
Tässä sinun lauseessasi olisi varmasti miettimistä monelle vl-uskovaiselle:
****Katsos kun ei sekään ole mikään autuuden tae, että kuuluu VL-yhteisöön(lue:kulkee porukan mukana)****
Jokainen voisi miettiä mikä on se todellinen autuuden tae, ja olenko minä sen parempi kuin tuo toinenkaan.
Kiitos, kun jaksoit vastailla:)
...aina pieni ajatusten vaihto piristää ja muistathan, että nämä kiroitukseni oli vain minun ajatuksia ja uskonnäkemyksiä, eikä mitään yleispätevää VL-oppia ;D Minäkin olen vain pieni yksilö(lue:heikoin lenkki)
on synti, teko vai motiivi?
Tuo oli hyvä lisäys kirjoituksiisi.
Ne eivät todellakaan tainneet olla yleispätevää vl-oppia? Sen verran minäkin tuntenen tuota puolta? Mutta lisään, että olen samaa mieltä kanssasi...
Pikku vinkki Sinulle parista oikeinkirjoitusseikasta:
*sydäNmessään ----------------> sydämessään
*lähiNmäinen -----------------> lähimmäinen
Tässä on pulma myös itselläni. Kirjoittaisin mielelläni "sydänmelliset", mutta kun se oikein kirjoitettuna on sydämelliset. Niin miten se on sitten tuon sydänmessään kanssa?
Ja tuosta lähinmäinen jutusta en sano juuta enkä jaata kun tämä sydänkin menee niin vaikeaksi:)
Itse olen kyllä aika lahopää varmasti tämän oman äidinkielen kanssa, että se välillä ihan hävettää, mutta toivottavasti kaikki kuitenkin ymmärtävät sanat siten kuin ne tarkoitan.
Ajattelin vain huomauttaa. Kivaa illanjatkoa sinulle!*kukkanen*
Ajattelen niin, että motiivi, ajatus voi olla jo itsessään synti, ja teko sen konkreettinen ilmentymä. (Sanoohan Jeesuskin, että jos katsot naista himoiten, olet jo tehnyt hänen kanssaan huorin.) Teko sinänsä voi olla ulkoapäin katsottuna jopa upea, ns. "hyvä työ".
Otetaanpa esimerkki muualta. Rikas liikemies lahjoittaa sairaalalle miljoona euroa. Teko näyttää todella hyvältä. Mutta jos lahjoittamisen motiivina on joku muu kuin auttamisen halu (esim. poliittiset tavoitteet, oman kunnian tavoittelu tms.), niin teko on mielestäni väärä.
Jos löydätte jostain Lutherin esipuheen Roomalaiskirjeeseen, niin lukekaapa se, ja samalla kertaa myös koko Roomalaiskirje. Siinä on koko kristinuskon olemus hyvin selkeästi sanottu.
Meidänkin kokme lastamme syntyivät keisarileikkauksilla, koska muuta mahdollisuutta synnytämiseen ylipäänsä ei ollut (pulloefekti).
Minäkin kävin kohdallani samat kamppailut kuin sinä, mutta jo ennen viimeisintä leikkausta - tiesin jo ensimmäistä synnyttäessäni, mitä on tulossa. Viimeinen leikkaus tehtiin epiduraalipuudutuksella sen takia, että halusin kuulla, mikä on kohdun tila, annanko tehdä sterilaation vaiko en.
Kohtu oli leikkausten takia hiutunut millinohueksi ja oli repeämisvaarassa. Annoin lääkäreille luvan sterilointiin.
Eiköhän se ole niin, että kun Taivaan Isä antaa perheeseen lapsia, hän tarkoittaa heille myös äidin:) Ja äidin henki on yhtä arvokas kuin isänkin.
Itselläni on ystävä joka on myös kolmesti leikattu, ja hänelle oli lääkäri sannot, että yhtään raskautta ei pitäisi enään alkaa sillä kohtu ei kestä vaan saattaa revetä seuraavaksi. Hänelle ei kyllä mielestäni tehty sterilisaatiota.
Hän kerto niin, että ne leikkauskohdat eivät parane, niihin ei siis tule tilalle uutta vahvaa kudosta joka kestäisi kohdun kasvun. Oliko sinullakin näin, vai ihan toinen syy?
Sitten toinen ystäväni on leikattu kolmesti, kun luulin tietty että tämä kolme leikkausta on maksimi, niin kysyin että onko hänen vielä mahdollista saada lisää lapsia? Niin hän taas kertoi, että lääkäri oli todennut että ainakin kuudesti voidaan leikata ja katsotaan tilannetta sitten.
Varmasti lääkärit ammatittitaitoisina näkee paljon millainen on uusiutumiskyky haavoissa. Tällä jolla leikkaukset paranevat, niin siitä samasta kohdasta ollaan voitu leikata jopa kahdesti, toisilla täytyy aina sitä kohtaa muuttaa, siitä sitten saattaa johtua se että kohtu ei enään kestä senkään vertaa.
Me ihmiset olemme niin erilaisia, ja omien kokemusten perusteella ei voi päätellä jos minut on leikattu kuudesti niin kyllä toi toinenkin vaoidaan. Keisarinleikkauksessa on aina näitä sivuhaittoja, vaikka muuten se saattaa pelstaa lapsen ja äidin hengen.
Olet, aivan oikeassa äiti on lapselle hyvin tärkeä, niin miksi muka Taivaan isä haluaisi ottaa lapsilta äidin pois.
Lapsilla on hyvä, niin Jumalallakin on hyvä mieli:)
Voisin ajatella tästä ystävästäni jolle ei sterilisaatiota tehty, niin syyksi hänen hyvin nuoren ikänsä. Lääkärit ovat varmasti punninneet asiaa myös siltä kantilta, että jos joskus 10-15 v. päästä tulisi halu kovastikkin lapsiin, niin kohdun tilan voisi sitten uudelleen katsoa. Onhan sanontakin, että aika parantaa haavat:)
Tarinastasi päätellen seurakunta eli Saara-äiti on fundamentalististen vuosiensa jälkeen järkiintynyt. Maallisessa mielessä hyvä asia.
Tiedän sellaisiakin äitejä, joille k.o. operaatio on tehty juuri mainitsemillasi vuosikymmenillä (ja aikaisemminkin) ja samaan sakkiin kuuluvat edelleen.Ei siis pidetä tottelemattomina.
ovat tehneet seurakunnan edessä parannusta "tottelemattomuudestaan". Eräs jopa meni parannuksen "hedelmänä" sterilisaation peruutusleikkaukseen, josta seurasi pitkä ja vaikea leikkauskierre.
Asia on vaikea ja valtavan iso.
Eihän Jumalan tarkoitus ole,etteikö uskovaiset voisi lääkärinsanaan,neuvoihin turvata,uskoa.
Meidänkin Siionissa täällä eräältä äidiltä leikattiin viides -siis viisi sektiota- ja samalla poistettiin kohtu sen ollessa repaleinen ym.
Äiti itkien kertoi tapahtuneesta,ja sanoi että tätä viimeistä hän pitää niiiiiiiiiiiiiiin pitkään vauvana kuin mahdollista :) ja sitten vasta alkaa tehdä surutyötä kuin "luonnollisesti olisi uuden vauvan vuoro tulla"..
Tämä äiti on iloinen,tasapainoinen vaikka tuska siitä että uutta vauvaa ei enää tule on mielessä...
Mutta elämä jatkuu,ja hänkin -kuin moni muukin- on jo äiti useammalle ja voi näin paneutua rakkaisiinsa "täysillä". Ja muihin elämän tehtäviin :)
Täytyyhän meidän ottaa esimieheltämmekin pyhäpäivän työt vastaan kun meidän vuoro on ne tehdä,ja sama pätee lääkärin lausuntoonkin kun kohtu on poistokunnossa... Aika kaukaa haettu vertaus,mutta meillä uskovaisilla on myös järki -ja lääkäreillä tieto- kuinka menetellä eri tilanteissa.
Niin vaikeita kuin nuo esiat ovatkin :(
ennen oli ennen ja nyt on nyt
päivämiehen kirjoitus ei ole enää tätä päivää
tänä päivänä siionissa ajatellaan laajalti näin
jos äidin henki on uuden mahdollisen raskauden suhteen vakavassa peruuttamattomassa hengenvaarassa, uusi raskaus on lupa estää ottamalla sterilisaatio tai tekemällä kohdunpoisto
kaikki tiukkapipot eivät tällaista hyväksy mutta niinkuin totesin, siionissa laajalti ajatellaan näin
tälle äidille oli sanottu jo eka leikkauksen yhteydessä, että kohtu on pieni ja hauras. Toisen leikkauksen ollessa 1 v 3kk:n päästä oli lääkäri sanonut, että tosi huono kohtu, kestää vain enää yhden raskauden. Kolmas lapsi syntyikin 3 v ja 3 kk:n päästä ja kohtu oli edelleen todella huono ja sterilisaatio olisi tehty, jos äiti olisi antanut luvan. Lääkäri peräänkuulutti sitä, että äidillä on itsemääräämisoikeus ja hän siis lääkäri ei voi yksin päättää tehdä sterilisaatiota. Tälle perheelle kaks ekaa lasta tuli peräkkäin, mutta kolmatta ei alettukaan lähes heti odottaa. Ei ehkä auta sitten mikään välin pitäminen.
Mulla vähän sama homma kuin ap kirjoitti.
Mulla oli jo kahden sektion jälkeen kohtu huvinohut, ja vähän revennyt yhdestä kohtaa.
Lääkärit vakavasti varoittivat että on hyvä pitää 1-2 vuotta väliä ennenkuin tulee uudelleen raskaaksi.
Tämä aika oli meille tosi raskas ja ristiriitainen. Käytettiin reilu vuosi ehkäisyä tän asian takia. En sitten heti edes tullut uudelleen raskaaksi. Nyt reilun 3 vuoden päästä sektio taas ja kohtu olikin parantunut lähes täysin!
Suositeltiinkuitenkin pitämään väliä n.vuosi ennen uutta raskautta. Mulle on tosi vaikeaa välillä pitää sitä väliä, siis ehkästä/varoa, mutta pitää muistaa ajatella että se kuuluu ikään kuin sektion jälkihoitoon, ite sektioon!
Ei näitä asioita ehkä muut ymmärrä ennenkuin ne kenen kohdalle samaa on sattunut! Ei voi tuomita, että et voi ehkäistä ku se on syntiä. Joskus se on uskovaisellekin terveydenhoitoa- väliaikaista!
vl-äiti
Ei voi tuomita mutta samalla otat riskin myös lapsen mahdollisesta hengenlähdöstä.
Minusta lääkärin täytyisi tehdä päätös kohdun poistosta jos äiti ei ymmärrä minkä riskin ottaa kahden ihmisen hengestä.
Järki käteen!
Uskontoja ei saisi sotkea lääketieteellisiin faktoihin..
lyhyesti, mutta ytimekkäästi, onko niin, että neuvon äitiä menemään lääkäriin ja teettämään itselleen jälkikäteen sterilisaation ja näin takaamaan, ettei hänen henki lähde raskauden tähden.
teet hänelle suuren palveluksen, ja miten tärkeä äiti onkaan lapsille, häntä ei voi kukaan koskaan korvata.
Varmasti ratkaisu ei tule olemaan helppo, ja koita jotenkin saada hänet tajuamaan ettei kanna syyllisyyttä siitä mikä on pakon edessä lähinmäisten parhaaksi tehtävä. Suru varmasti on suuri siitäkin kun ei sitten voi saada enään lapsia, mutta rohkaise rakastamaan senkin edestä niitä jo olemassa olevia lapsia.
Odotin kovasti että tähän sinun avaukseesi tulisi huuteluja, feikistä, provosta, mustamaalaamisesta yms. Tällaiset tarinat kun eivät saisi olla tosia milläänmuotoa:(
kuten Koora Vanhan Liiton aikaan?
Eikö Sinua pelota, että "maa nieli heidät elävältä"?
Ja vielä joku tekopyhä haluaa uhrata äidin vain siksi, että raamattu MUKA sanoo niin. Omaa mielipidettä perustellaan sitten väärintulkitulla raamatulla. Ettekö tiedä, että Suomen laissa kielletään ihmisen vahingoittaminen. Laki menee aina raamatun edelle (missä ei ehkäisystä muutenkaan puhu sanaakaan)
Ette kai te oikeasti mieti, että saako tehdä sterilisaatiota jos äidin henki on vaarassa? Ihan puistattaa.
Minä neuvoisin näin.. Kyllä uskovainen äiti voi suostua sterilisaatioon/kohdunpoistoon, jos äidin henki on vaarassa ja tiedän uskovaisia äitejä, joille näin on tehtykin.
Kannattaa ajatella asiaa myös siltä kannalta, että on tärkeää ottaa jo syntyneet lapset huomioon ja miettiä, millaista heidän elämä on, jos heillä ei ole enää äitiä. Minä ainakin haluaisin hoitaa omat lapseni itse, koska lapselle on helpompaa kasvaa omien alkuperäisten vanhempien hyvässä hoidossa (edellyttäen että vanhemmat ovat huolehtivia ja henkisesti terveitä)