Haluaisin kysellä synnyttäneiden kokemuksia ns. tukihenkilöstä. En halua synnytykseen yksin,mutta olen sitä mieltä että synnytys sali ei ole miehen paikka. Joten oma poikaystäväni ei synnytykseen tule. Ketä teillä on ollut tukena? Minulla ei ole sisaruksia,joten olisiko hyvä ottaa mukaan vaikka ystävä tai oma äiti?
Tukihenkilöstä..
nina
9801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä minulla oma mies oli ehdottomasti paras ajateltavissa oleva tukihenkilö. Hän kun on ainoa ihminen, jonka kanssa ihan oikeasti voi jakaa kaikki asiat ja ikävimmätkin tuntemukset mitään kaunistelematta. Jos en olisi miestä saanut mukaani, olisin sitten varmaankin mennyt yksin, mutta hän piti myös jotenkin itsestäänselvyytenä osallistumistaan - ja hyvä niin.
Oma mies on ehdottomasti paras tukihenkilöksi.
En voisi ajatellakaan ketään muuta.
Mies tietää mistä pidän ja miten voi tuskaista oloani lievittää.
Itse olen myös nyt lähipäivinä alkanut miettiä samaa asiaa. Aluksi olin varma, että haluan oman mieheni mukaan, mutta nyt on epävarmuus alkanut kalvaa. Tuntuu, että miehestäni ei olisi tarpeeksi tukea ja saliin tuleminen olisi hänelle vain "pakko". Hän kyllä haluaisi mukaan, mutta ehkäpä vain juuri tuon pakon takia. Kun sanoin ajatuksistani hänelle, hän vain tokaisi "haluan nähdä, tuleeko se edes elävänä ulos!". Olen vieläkin todella loukkaantunut tuosta, enkä voi ajatella tukihenkilökseni sellaista, joka on ihan väärällä asenteella mukana. Itse kun ajattelen, että kaikki menee hyvin, se on paras alkuajatus. Jos ei mene, sitä katsotaan sitten, mutta muuten en anna sellaisten ajatusten edes tulla esiin. Itse olen myös ajatellut äidin ottamista mukaan synnytykseen. Onneksi siihen on vielä hieman aikaa, niin kerkeän rauhassa miettiä.
Hei! itse olen sitä mieltä, että on jokaisen oma asia kenet ottaa mukaan tukihenkilöksi. monelle miehelle synnytys voi olla todella pelottava asia, jota ei pitäisi vähätellä. jokainen meistä on erilainen, toiset herkempiä kuin toiset! voihan miehelläkin olla jonkinlainen synnytyspelko! eikä se tarkoita ettei mies olisi yhtälailla sydämellä touhussa mukana. mieshän voi vaikka odottaa ulkopuolella tai sitten voitte ottaa yhteiseksi tueksi jonkun toisen ystävän tai oman äidin....
itselläni synnytys on todella lähellä ja mieheni todella haluaa mukaan, arvostan sitä todella paljon, mutten tuomitsisi vaikkei jostain syystä "pystyisi" siihen. jokatapauksessa kannattaisi varmaan yhdessä tutustua synnytykseen ja siihen liittyviin asioihin kunnolla ja sitten vasta tehdä päätöksiä...tuskin kukaan mies on katunut mukana olemistaan!
Ekassa synnytyksessä korvaamaton tuki ja turva, hän oli ehtinyt itse jo kolmesti synnyttää, joten hän todellakin osasi olla avuksi. Mieheni ei päässyt silloin mukaan työasioiden vuoksi.Olen siitä hänelle hyvin kiitollinen. Toisella kerralla sitten mieheni pääsi mukaan itse. Hän oli myös hyvänä tukena. On aika vaikea sanoa, kumpi oli parempi ratkaisu, molemmat olivat hyviä vaihtoehtoja. Äitiäni en olisi huolinut mukaan.
Nyt on sitten edessä kolmas kerta, tällä kerralla mieheni on ilmeisesti tulossa myös mukaan, vaikka arkaileekin sektiota. Saas nähdä kuinka sitten loppujen lopuksi käy. Mutta yksi asia on varma: yksin en suostu lähtemään, vaan ystäväni on varalla, jos mieheni vaikka jänistäisi!
En olisi voinut kuvitella ketään muuta kuin mieheni ja onneksi hän on aina halunnut tulla. On tulossa nytkin (rv 38 6). Suurin hyöty tukihenkilöstä on avautumisvaiheessa, joten voihan miehesi olla mukana ponnistusvaiheeseen asti?! Tunnit avautumisvaiheessa ovat kyllä tuskallisia jos paikalla ei ole ketään, johon voi todella luottaa. Ponnistusvaihe ei kestä kauan ja se on varmaan se vaihe, mikä miehistä on kaikkein kauhein! Tsemppiä teille, itse toivon jo kohta pääseväni tositoimiin...
tärkeintä on että henkilö on niin läheinen että tunnet olosi luontevaksi hänen seurassaan hikisenä, likaisena ja tuskaisena! tutuista jollakin on ollut sisko, äiti, ystävä jne.. kaikki toimii kun oikein valittu. varsinkin äiti voi olla ongelmallinen jos välit ei kunnossa ja rehelliset! joku mies on muuten ensin kieltäytynyt ja sitten lopulta ehdottomasti halunnut mukaan kun ei ole ollut pakkoa vaan on oikeasti voinut päättää että voi tulla tai sinne tulee joku muu! itse olen ollut juuri tuollaisessa tilanteessa menossa ystävän mukaan ja mieheni siskon seuraksi. molemmat isät vaan lopulta menivät itse ja kaikki osapuolet olivat ylen tyytyväisiä ratkaisuun. jos nimenomaan toisen veren yms sietokyky epäilyttää niin voihan sieltä livistää kesken pois, ponnistusvaiheessa kun on sottaisinta on ihan sama keitä siellä on mukana...
eli ota ihminen jolle voit kertoa kaiken ja joka voi nähdä sinusta kaiken!! tsemppiä matkaan ja kannattanee käydä valmennuksessa jos ei tukihenkilöllä ole omia lapsia.
Minä olin tuossa kolmisen viikkoa sitten hyvän ystäväni tukihenkilönä hänen synnytyksessään. Lapsen isä oli mukana supistusten ajan, mutta kun meno alkoi kiihtyä ja ponnistusvaihe lähestyä niin hän siirtyi odotushuoneeseen sillä hänellä on suuri verikammo.
Meille kokemus oli kaikille erittäin positiivinen, en tietenkään voi tarkasti kertoa ystäväni näkökannasta mutta myöhemmin hän on ollut päätökseen erittäin tyytyväinen. Yksin sinne on vähän orpoa ehkä lähteä kun kätilö saattaa lähteä huoneesta hoitamaan muita synnytyksiä ja sen ajan siellä sitten olisi yksin...
Itse kyllä otan ehdottomasti oman mieheni mutta jos tilanne olisi toinen niin sitten äiti. Hän kuitenkin on synnyttänyt juuri sinut joten on varmasti luotettava ja synnytyksen itse kokenut henkilö. Ja varsinkin jos sinulla hyvät välit äitiisi niin varmasti lähentää entisestään tuon kokemuksen jakaminen.