Eraserhead on hieno mustavalko kuva, jälleen kerran juoni on irrationaalinen. Usein Lynchin elokuvien jälkeen jää yleensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:=)
Elefanttimies on ohjaajan parhaimmistoa.
0Äänestä
FWWM
Eraserhead on aivan liian pitkäksi venytetty 10 minuutin sekava vitsi. Ehdottomasti Lynchin heikoin esitys vaikka olikin debyyttinä mielenkiintoinen ja antoi lupauksen tulevasta.
Jokaiselle, joka jaksaa katsoa Eraserheadin loppuun asti pitäisi myöntää ansiomitali. Eraserheadin kehuminen hyväksi elokuvaksi on ominaista ihmisille, joiden mielestä hyvä elokuva on tylsä, pseudointellektuelli ja kriitikoiden arvostama. Sama porukkaa hehkuttaa Tetsuota joka oikeasti on tahattoman koominen japanilaisen rautakauppiaan painajaisuni tai jauhaa Tarkovskin Imovaneakin unettavamman Stalkerin hienoudesta. Tarkovskilla on kuitenkin hyviäkin elokuvia.
Niin... ja Lost Highway, vaikkakin sisältää muutaman hyvän idean, on myös Lynchiä heikommasta päästä eikä vähiten siksi että se toistaa ärsyttävyyteen asti Lynchin omia kliseitä kankaalla, joka tuntuu suurimman osan elokuvan kestosta olevan musta. Sitäkin elokuvaa kriitikot ylistivät.
Tylsää 'taide-elokuvaa' tylsempää on ainoastaan sellaisen kehuminen.
0Äänestä
Hb
Olen katsonut Eraserheadin kymmenisen vuotta sitten ja vain vain kerran. Ei ole tullut kyllä mieleen katsoa toista kertaa. Se mitä kerroit siitä pitää kyllä paikkaansa. Debyyttielokuvana ihan ok.
Tetsuota pidän sontana. Lost Highwaysta en pitänyt ollenkaan. Lynchin ehdottomasti parhaita on Elefanttimies.
Niin, on se kumma ku esim. Suomessa jotkut elokuvat saavat kriitikoilta suitsutusta ja samaiset elokuvat ovat esim. Maltinin mielestä keskinkertaisia.
Kaurismäen elokuvat kolahtavat käsittämättömän hyvin Ranskassa ja muuallakin maailmassa. Itse en pidä niitä juuri minään.
Elokuvat ovat aina makuasioita, ja voivat kolahtaa monella eri tavalla.
0Äänestä
TJ
Eli siis tuon "älykkään" ja "näkemyksellisen" kritiikin voisi tiivistää näin: sinä et pidä David Lynchin elokuvista. There.
Tapio J
ps. Lost Highway on hyvä, Eraserhead mainio erityisesti äänimaailmaltaan
0Äänestä
Hb
TJ kirjoitti:
Eli siis tuon "älykkään" ja "näkemyksellisen" kritiikin voisi tiivistää näin: sinä et pidä David Lynchin elokuvista. There.
Tapio J
ps. Lost Highway on hyvä, Eraserhead mainio erityisesti äänimaailmaltaan
Eraserheadista tarkemmin. Oma kokemukseni elokuvasta oli varsin humoristinen, johan kaverin tukka osoitti mistä on kysymys. Mutta siinä yhdistyy myös alitajunnan syöverit ja painajaismainen maailma..Siis aika sekava kokonaisuutena, ja vitsinä ihan hyvä niinkuin joku mainitsikin.
Katsoin kyllä silloin aikoinaan elokuvan loppuun asti, ja ei tullut mieleenkään lopettaa kesken. Se maailma(äänimaisema mukaanlukien) oli kyllä omalaatuinen ja katsomisen arvoinen. Mutta kerta riitti, elokuvasta ei saa enempää irti toisella katselukerralla, luulisin. "Hyvä" elokuva kuitenkin.
0Äänestä
wild at heart
Hb kirjoitti:
Eraserheadista tarkemmin. Oma kokemukseni elokuvasta oli varsin humoristinen, johan kaverin tukka osoitti mistä on kysymys. Mutta siinä yhdistyy myös alitajunnan syöverit ja painajaismainen maailma..Siis aika sekava kokonaisuutena, ja vitsinä ihan hyvä niinkuin joku mainitsikin.
Katsoin kyllä silloin aikoinaan elokuvan loppuun asti, ja ei tullut mieleenkään lopettaa kesken. Se maailma(äänimaisema mukaanlukien) oli kyllä omalaatuinen ja katsomisen arvoinen. Mutta kerta riitti, elokuvasta ei saa enempää irti toisella katselukerralla, luulisin. "Hyvä" elokuva kuitenkin.
Lynch on ehdottomia suosikkejani Kubrickin ja Kieslowskin jälkeen. Eraserhead, saati sitten hieno Lost Highway, ei ole huonoin elokuvansa, vaan ehdottomasti pitkästyttävä ja sekava Dyyni. Sen sijaan erityisen hienoja pätkiä ovat mm. Blue Velvet ja Villi Sydän, joissa molemmissa Lynchin hämärä tunnelma on parhaimmillaan.
0Äänestä
Elokuvahullu
Mainitsemaasi Stalkeria kehuttiin joskus elokuvan ensi-illan aikoihin ihmisen tajunnan syväluotaukseksi. Kyllä ainakin minulta meni yli hilseen ja rajusti, en ymmärtänyt koko juttua, oli kuin lapset olisivat olleet leikkimässä! Joskus myöhemmin arvostelut menivät toiseen laitaan ja taas nykyään olen lukenut ylistäviä juttua kyseisestä rainasta! Tarkovski itse myönsi yhdessä haastattelussa, ettei hän itsekkään tiennyt mikä se kielletty alue oli oliko sitä ollenkaan. Syntyi mielikuva, että kunhan vain oli tehnyt jotain. Tämä aloitus aiheesta poiketen ja aiheeseen liittyen elefanttimies on aivan hyvä.
0Äänestä
Hb
Elokuvahullu kirjoitti:
Mainitsemaasi Stalkeria kehuttiin joskus elokuvan ensi-illan aikoihin ihmisen tajunnan syväluotaukseksi. Kyllä ainakin minulta meni yli hilseen ja rajusti, en ymmärtänyt koko juttua, oli kuin lapset olisivat olleet leikkimässä! Joskus myöhemmin arvostelut menivät toiseen laitaan ja taas nykyään olen lukenut ylistäviä juttua kyseisestä rainasta! Tarkovski itse myönsi yhdessä haastattelussa, ettei hän itsekkään tiennyt mikä se kielletty alue oli oliko sitä ollenkaan. Syntyi mielikuva, että kunhan vain oli tehnyt jotain. Tämä aloitus aiheesta poiketen ja aiheeseen liittyen elefanttimies on aivan hyvä.
Joo, olen katsonut vain Solariksen ja kauan sitten. Mielikuvissa on hidas tempo, Bachin musiikki ja jollainlailla mielenkiintoinen jopa askeettinen ohjaus joka ruokki katselijan mielikuvitusta. Minulle kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli jonkinmoinen elämys.
Stalkeria en ole katsonut, eli en osaa siitä sanoa mitään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eraserhead on hieno mustavalko kuva, jälleen kerran juoni on irrationaalinen. Usein Lynchin elokuvien jälkeen jää yleensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:=)
Elefanttimies on ohjaajan parhaimmistoa.
Eraserhead on aivan liian pitkäksi venytetty 10 minuutin sekava vitsi. Ehdottomasti Lynchin heikoin esitys vaikka olikin debyyttinä mielenkiintoinen ja antoi lupauksen tulevasta.
Jokaiselle, joka jaksaa katsoa Eraserheadin loppuun asti pitäisi myöntää ansiomitali. Eraserheadin kehuminen hyväksi elokuvaksi on ominaista ihmisille, joiden mielestä hyvä elokuva on tylsä, pseudointellektuelli ja kriitikoiden arvostama. Sama porukkaa hehkuttaa Tetsuota joka oikeasti on tahattoman koominen japanilaisen rautakauppiaan painajaisuni tai jauhaa Tarkovskin Imovaneakin unettavamman Stalkerin hienoudesta. Tarkovskilla on kuitenkin hyviäkin elokuvia.
Niin... ja Lost Highway, vaikkakin sisältää muutaman hyvän idean, on myös Lynchiä heikommasta päästä eikä vähiten siksi että se toistaa ärsyttävyyteen asti Lynchin omia kliseitä kankaalla, joka tuntuu suurimman osan elokuvan kestosta olevan musta. Sitäkin elokuvaa kriitikot ylistivät.
Tylsää 'taide-elokuvaa' tylsempää on ainoastaan sellaisen kehuminen.
Olen katsonut Eraserheadin kymmenisen vuotta sitten ja vain vain kerran. Ei ole tullut kyllä mieleen katsoa toista kertaa. Se mitä kerroit siitä pitää kyllä paikkaansa. Debyyttielokuvana ihan ok.
Tetsuota pidän sontana. Lost Highwaysta en pitänyt ollenkaan. Lynchin ehdottomasti parhaita on Elefanttimies.
Niin, on se kumma ku esim. Suomessa jotkut elokuvat saavat kriitikoilta suitsutusta ja samaiset elokuvat ovat esim. Maltinin mielestä keskinkertaisia.
Kaurismäen elokuvat kolahtavat käsittämättömän hyvin Ranskassa ja muuallakin maailmassa. Itse en pidä niitä juuri minään.
Elokuvat ovat aina makuasioita, ja voivat kolahtaa monella eri tavalla.
Eli siis tuon "älykkään" ja "näkemyksellisen" kritiikin voisi tiivistää näin: sinä et pidä David Lynchin elokuvista. There.
Tapio J
ps. Lost Highway on hyvä, Eraserhead mainio erityisesti äänimaailmaltaan
Eraserheadista tarkemmin. Oma kokemukseni elokuvasta oli varsin humoristinen, johan kaverin tukka osoitti mistä on kysymys. Mutta siinä yhdistyy myös alitajunnan syöverit ja painajaismainen maailma..Siis aika sekava kokonaisuutena, ja vitsinä ihan hyvä niinkuin joku mainitsikin.
Katsoin kyllä silloin aikoinaan elokuvan loppuun asti, ja ei tullut mieleenkään lopettaa kesken. Se maailma(äänimaisema mukaanlukien) oli kyllä omalaatuinen ja katsomisen arvoinen. Mutta kerta riitti, elokuvasta ei saa enempää irti toisella katselukerralla, luulisin. "Hyvä" elokuva kuitenkin.
Lynch on ehdottomia suosikkejani Kubrickin ja Kieslowskin jälkeen. Eraserhead, saati sitten hieno Lost Highway, ei ole huonoin elokuvansa, vaan ehdottomasti pitkästyttävä ja sekava Dyyni. Sen sijaan erityisen hienoja pätkiä ovat mm. Blue Velvet ja Villi Sydän, joissa molemmissa Lynchin hämärä tunnelma on parhaimmillaan.
Mainitsemaasi Stalkeria kehuttiin joskus elokuvan ensi-illan aikoihin ihmisen tajunnan syväluotaukseksi. Kyllä ainakin minulta meni yli hilseen ja rajusti, en ymmärtänyt koko juttua, oli kuin lapset olisivat olleet leikkimässä! Joskus myöhemmin arvostelut menivät toiseen laitaan ja taas nykyään olen lukenut ylistäviä juttua kyseisestä rainasta! Tarkovski itse myönsi yhdessä haastattelussa, ettei hän itsekkään tiennyt mikä se kielletty alue oli oliko sitä ollenkaan. Syntyi mielikuva, että kunhan vain oli tehnyt jotain. Tämä aloitus aiheesta poiketen ja aiheeseen liittyen elefanttimies on aivan hyvä.
Joo, olen katsonut vain Solariksen ja kauan sitten. Mielikuvissa on hidas tempo, Bachin musiikki ja jollainlailla mielenkiintoinen jopa askeettinen ohjaus joka ruokki katselijan mielikuvitusta. Minulle kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli jonkinmoinen elämys.
Stalkeria en ole katsonut, eli en osaa siitä sanoa mitään.