Paljon on puhuttu, että joiltakin ammattikorkeakoulun aloilta työllisyystilanne on heikko. Nyt haluaisin tietää, että esiintyykö tätä olenkaan yliopistotutkinnon suorittaneiden kesken? Oletteko sijoittuneet koultustanne vastaaviin tehtäviin? Oletteko olleet työttömänä? Jos olette kuinka pitkän ajan? Minkä tiede on tällä hetkellä sellainen, joka työllistää heikoiten?
Akateeminen tutkinto ja
työttömyys?
71464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama työttömyys riivaa oli kumpi tutkinto tahansa takana. Yliopistojen 'lukuainelinjoilla' työllistyminen hankalinta.
Valitettvasti edellinen kirjoittaja on oikeassa, siinä että meitä yliopistosta valmistuneita vaivaa työttömyys. Niin se vain on. Valitettavasti. Ja yhtään ei helpota se,että valtiovalta puhkuu intoa korkeakouluttaa 70% korkeakoulututkinnon omaaviksi. Erotu siinä, sitten osaamisellasi. Eli tulevaisuudessa Suomessa on enemmän maisteri taustaisia bussikuskeja ja siivoojia yhtään väheksymättä näitä ammatteja, mutta ainakin minusta keskimäärin noin reilun viiden vuoden opinnot yliopistossa (= muistaakseni aika, joka keskimäärin kuluu maisteritutkinnon saamseen) ovat menneet hukkaan,vaikka työnteko sinänsä olisikin aina arvokasta. -Nyt tämä vaivaa erityisesti muualta Suomeen tulleita osaajia, mutta aikanaan luultavasti yhä useampaa Suomalaistakin Uskallankin väittää,että tulevisuudessa, jos samat tukiverkot (peruspäiväraha jne.) ovat voimassa, niin maamme kaipaa ns. huippuosaajien lisäksi myös niitä jotka ovat valmiit tekemään niitä sinänsä arvokkaita perushommia, mutta joihin ei aivan välttämättä tarvitse pohjalle korkeakouluopintoja. Minusta voisi myös miettiä onko tuossa edellä mainitussa korkeakoulutus tavoitteessa muutenkaan mitään järkeä(?)
Korkeakouluilla säästyisi kummasti rahaa esimerkiksi tutkimukseen, jos yhtenä vuonna ei ketään valittaisi sisään. Tosin seuraavana vuonna saattaisi kilpailu paikoista olla kovempi.
Itse en tiedä montakaan matematiikan FM-tutkinnon suorittanutta, jotka olisivat löytäneet koulutustaan vastaavaa työtä. Opettajat tietysti, mutta he ovat eri asia. Nämä muutamat varsinaiset matemaatikot, jotka ovat työllistyneet koulutusta vastaaviin hommiin, ovat kaikki yliopistossa.
Kun mietitään "koulutusta vastaavia hommia", kannattaa muistaa, että esimerkiksi tekniikan alalle työllistyminen (VTT, Nokia) on käytännössä alanvaihto. Työ ei vastaa koulutusta, vaan siinä FM tekee DI:n hommia (ja huonommin kuin oikea DI, ainakin aluksi).
Matematiikka, kielet ja kaikki reaaliaineet työllistävät heikosti. Tekniikka ja talous työllistävät hyvin. Mitä teoriapainotteisempi tutkinto, sitä vaikeampaa sijoittua työmarkkinoille. Niin yksinkertaista se on.
Ai niin, tuo työttömyys-kysymys vielä. Valmistumisestani (FM, matematiikka) on kuusi vuotta, josta ajasta olen ollut 2 vuotta erilaisissa tukitöissä/kursseilla, ja 4 vuotta työttömänä.
"Kun mietitään "koulutusta vastaavia hommia", kannattaa muistaa, että esimerkiksi tekniikan alalle työllistyminen (VTT, Nokia) on käytännössä alanvaihto. Työ ei vastaa koulutusta, vaan siinä FM tekee DI:n hommia (ja huonommin kuin oikea DI, ainakin aluksi)."
Noniin, tämähän nyt ei päde kuin esim. matematiikan FM:ään, mutta sitä kai tarkoititkin.
Mutta esim. Tietojenkäsittelyn FM on täysin alallaan ja tekee omia hommiaan eikä DI:n(molemmat tekevät siis samoja). Mutta jos otetaan matematiikan FM, joka on lukenut sivuaineenaan tietojenkäsittelyä ja vaikka konetekniikan DI, niin kumpikohan siinä osaakaan paremmin esim. Nokian hommia?
Väittäisin, että AMK:sta työllistyy paremmin, koska onhan AMK -tutkinto ammatillinen tutkinto eikä niin yleissivistävä kuin monet yliopisto opinnot. Toisaalta sieltä sitten työllistyykin enemmän "käytännön" hommiin kuin tutkijoita kouluttavasta yliopistosta. Itselle olisi hyvä tiedostaa opintoja aloitellessa, haluaako "töihin vaiko tutkijaksi" karkeasti sanottuna.
Väitettäni, että AMK:sta työllistyy paremmin perustelen myös sillä, että sieltä saa paremmat työllisyysvalmiudet työharjoitteluissa ja enemmän kontaktipintaa työelämään. Tämä teoria ei välttämättä aukottomasti päde kaikkiin aloihin.
sillä ainakin sosiaalityön opiskelijoilla on sosiaalikeskusharjoittelua tosi paljon.
Itselläni on hiukan toisenlainen kokemus asiasta. Olen DI, ja olen ehtinyt olla kaksi päivää työttömänä. Silloinkin sen vuoksi, että edellinen työsuhde päättyi hiukan aiemmin kuin seuraava (jo useamman kuukauden tiedossa ollut) alkoi. Ystäväpiirissäni eri alojen dippainssejä on melkoinen määrä, eikä näin äkkiseltään tule mieleen ainuttakaan työtöntä. Muutama heistä on tainnut jossain vaiheessa olla työttömänä parista viikosta pariin kuukauteen. Sen sijaan tuttavapiiristä löytyy työttömiä inssejä, jotka ovat roikkuneet kortistossa jo useamman vuoden.
Uskoisin, että eniten vaikuttaa oma motivaatio, aktiivisuus, tutkinnon laaja-alaisuus ja työkokemus. Yliopistoissa/korkeakouluissa on usein paremmat mahdollisuudet sisällyttää tutkintoon useampia osa-alueita, jolloin myös työpaikoista löytyy paremmin valinnan varaa.
Toisaalta yliopistokoulutuksen ongelma on siinä, että silloin ei palkata "alempiin" tehtäviin, koska usein di:n koulutukselle on määrätty hitusen korkeampi palkka kuin amk-inssille, ja jos inssi voi työn hoitaa, niin miksi palkata di. :)
Ai niin, ihmettelin hiukan tuota tutkijaksi-töihin -vastakkainasettelua. Itseni lisäksi tuttavapiirissä taitaa olla yksi tai kaksi tutkimushommiin päätynyttä. Uskaltaisin väittää, että tuosta meidän porukasta (joka käsittää 30-40 DI:tä), on vähintään 90% teollisuudessa töissä ja vain me muutamat tutkimushommissa. AMK-insseihin verrattuna ero on lähinnä siinä, että inssejä on enemmän työnjohtotasolla, kun taas dippainssit päätyvät useammin keskijohtoon/siitä ylöpäin, tai asiantuntijatehtäviin. Eli kannattaa myös miettiä, millaisista työtehtävistä pitää.
(Selvennyksenä vielä, että en väitä di:n papereilla automaattisesti pääsevän parempiin hommiin, vaan että työn sisältö on monesti erilainen amk-insseihin verrattuna. Ja se, kumpi on parempi, on ihan omasta luonteesta kiinni.)