Kun tänne puretaan pahaa oloa, ja kerrotaan omasta, usein ahdistavasta elämäntilanteesta, niin monet lukijat yrittävät auttaa ja vastaavat antaen erilaisia neuvoja ja lohtua.
Joten vähin mitä voi vaatia on, että alkuperäisen viestin kirjoittaja, joka saa vastauksia ja neuvoja, omasta puolestaan vastaisi kirjoittajille tai edes yhdellä vastauksella ilmoittaisi lukeneensa viesti.
Nyt täällä näyttää olevan suuri määrä etenkin murkkuikäisiä tyttöjä, jotka revittelevät pahalla olollaan, ilmoittavat etteivät jaksa enää, ovat katkeria vanhemmilleen, sýystä tai syyttä, mutta kun he saavat apua, lohtua tai neuvoja, moni ei vaivaudu edes vastaamaan kirjoittajille.
Jos on niin itsekeskeinen luonne, omaan napaan tuijottaja joka epäivoisella ja agressiivisella vimmalla vaatii itselleen onnellista elämää vaikka parhaansa mukaan tuhoaa niin omaansa kuin muiden, niin en yhtään ihmettele, jos ahdistaa. Hyvänä esimerkkinä kirjoittaja Sani(heinäkuussa), joka monen muun tavoin ei millään lailla vaivaudu noteeraamaan kirjoittajien vastauksia.
Itse olen monia työpaikkoja nähtyäni ja eri puolella Suomea asuttuani huomannut, että aina ne, jotka koen työpaikalla epäystävällisiki, oudoiksi ja epäluotettaviksi työkavereiksi, ovat usein jonkinlaisia psykiatrisen hoidon piirissä tai selkeästi sen tarpeessa. Ja usein heille on tyypillistä tiukka itsekeskeisyys, huumorintaju on muiden nälvimistä tai ironista halveksintaa.
Tämä palsta vahvistaa kyllä käsitystäni, että psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiseet eivät ole mitään miellyttäviä tuttavuuksia vaan itsekeskeisiä vaatijoita, jotka eivät vaivaudu edes kiittämään auttajiaan.
Joten vähin mitä voi vaatia on, että alkuperäisen viestin kirjoittaja, joka saa vastauksia ja neuvoja, omasta puolestaan vastaisi kirjoittajille tai edes yhdellä vastauksella ilmoittaisi lukeneensa viesti.
Nyt täällä näyttää olevan suuri määrä etenkin murkkuikäisiä tyttöjä, jotka revittelevät pahalla olollaan, ilmoittavat etteivät jaksa enää, ovat katkeria vanhemmilleen, sýystä tai syyttä, mutta kun he saavat apua, lohtua tai neuvoja, moni ei vaivaudu edes vastaamaan kirjoittajille.
Jos on niin itsekeskeinen luonne, omaan napaan tuijottaja joka epäivoisella ja agressiivisella vimmalla vaatii itselleen onnellista elämää vaikka parhaansa mukaan tuhoaa niin omaansa kuin muiden, niin en yhtään ihmettele, jos ahdistaa. Hyvänä esimerkkinä kirjoittaja Sani(heinäkuussa), joka monen muun tavoin ei millään lailla vaivaudu noteeraamaan kirjoittajien vastauksia.
Itse olen monia työpaikkoja nähtyäni ja eri puolella Suomea asuttuani huomannut, että aina ne, jotka koen työpaikalla epäystävällisiki, oudoiksi ja epäluotettaviksi työkavereiksi, ovat usein jonkinlaisia psykiatrisen hoidon piirissä tai selkeästi sen tarpeessa. Ja usein heille on tyypillistä tiukka itsekeskeisyys, huumorintaju on muiden nälvimistä tai ironista halveksintaa.
Tämä palsta vahvistaa kyllä käsitystäni, että psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiseet eivät ole mitään miellyttäviä tuttavuuksia vaan itsekeskeisiä vaatijoita, jotka eivät vaivaudu edes kiittämään auttajiaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Parempi kun menet neuvoinesi muualle.
Niin pahalta kuin se tuntuukin sanoa, niin kyllä psyykeongelmaiset erottuvat muista ihmisistä epäedukseen. Eivät oikeasti masentuneet ihmiset vaan sellaiset piilomasentuneet, joilla ei oikein suksi luista, mutta ovat liian narsistisia myöntääkseen sen tai masentuakseen oikeasti. Ovat kovaäänisiä, "näkyvät" työyhteisöissä, heista huokuu tai säteilee koko ajan jotain outoa enrgiaa. Aina jollain lailla poikittain tai negatiivia.
Kyllähän masenuksesta kärsivät ihmiset, ovat yleensä työpaikan hiljaisia ja kiusattuja, työnantajan ja osasta työntekijöidenkin taholta,sillä hänen tilannettaan ei huomata ennen kuin hän on sortunut ja joutuu hoitoon,ja se on myöhäistä silloin, muista mielen terveys ongelmista en tiedä?
haluat auttaa ihmisiä, mikä on sinänsä hieno asia. mieti auttamisen motiivejasi! miksi haluat auttaa? siksikö, että saat siitä itsellesi jotain tunnustusta? siksikö että saisitä päteä ja kokea olevasi parempi ja muiden yläpuolella? siksikö että olet kokenut itse vastaavia tunteita ja haluta nyt olla tukena muille?
väkisin ei ketään voi auttaa. jos olet vastannut etkä saanut takaisin viestiä niin syitä on siihen monia..
"..mutta kun he saavat apua, lohtua tai neuvoja, moni ei vaivaudu edes vastaamaan kirjoittajille."
oletko varma että nämä "autettavat" ovat kokeneet saaneensa apua ja lohtua?
uskoisin, että, jos he ovat sitä saaneet he varmasti siitä kertovat vastaajalle! monet saattavat jättää vastaamatta juuri siksi etteivät koe vastausten kirjoittajien kuitenkaan ymmärtävän heitä!
tyyliin masentuneelle ihmiselle jolla on itsetunto alhaisena ja sanoo kaiken muun lisäksi kokevansa olevan epäviehättävä. ja vastaaja antaa vinkkejä miten laihduttaa. se ei varmasti masentunutta auta! vaikka vastaaja on sen hyvää hyvyyttään sinne apuna laittanut!
"jos on niin itsekeskeinen luonne, omaan napaan tuijottaja joka epäivoisella ja agressiivisella vimmalla vaatii itselleen onnellista elämää vaikka parhaansa mukaan tuhoaa niin omaansa kuin muiden, niin en yhtään ihmettele, jos ahdistaa."
no, tuota, mitähän tähän sanoisikaan!
ajatteletko olevasi muita parempi mutta sorrut kuitenkin samaan mistä syytät muita? eli itsekeskeisyyteen! kuitenkin kyse on muitten auttamisesta eikä siitä että sinä saat heiltä vastauksia!
"Ja usein heille on tyypillistä tiukka itsekeskeisyys, huumorintaju on muiden nälvimistä tai ironista halveksintaa."
oletko tullut ajatelleeksi, että se on heidän AVUNHUUTONSA! oletko ajatellut, että he eivät halua/pysty myöntää/uskoa, kuten me ihmiset emme yleensä, omia heikkouksiaan ja siksi reagoivat näin? he tarvitsevat apua, huomiota, rakkautta siinä missä me kaikki muutkin. kuten sinäkin tarvitset nyt noteerausta tässä kun sinua ei olekaan huomattu. mikä on ihan ok! sinänsä.
kun seuraavan kerran näet näitä voisitko kuvitella ajattelevasi näin, että tuo ihminen voi pahoin siksi hän on ilkeä nyt. eihän oikeasti ole paha ihminen! ja ehkä jos joku vain kuunteleisi tällaista ihmistä hänen olonsa helpottuisi. ja hän ei olisi epämiellyttävä tuttavuus, kun häneen tutustuisit.
"Tämä palsta vahvistaa kyllä käsitystäni, että psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiseet eivät ole mitään miellyttäviä tuttavuuksia vaan itsekeskeisiä vaatijoita, jotka eivät vaivaudu edes kiittämään auttajiaan."
gröhöm! sinulla on aika alentuva asenne kanssaihmisiäsi kohtaan! miten voit auttaa ihmisiä joita pidät itseäsi huonompina ja joita et hyväksy? miten voisit ymmärtää heitä?
ja kerronpa sen vaan, että auttamisessa on kyse ANTAMISESTA ei OTTAMISESTA! mutta sinun tulisi saada itse huomiota ja kiitosta, jotta saisit itsellesi mielihyvää!
jos minun vastaukseen ei noteerata, niin ei se minua vaivaa. mukavaa on toki saada tietoa siitä onko vastauksesta ollut hyötyä vai ei, mutta se ei ole vastaamiseni syy!
me kaikki olemme vain ihmisiä. ja mitä henkiseen tasapainoon tulee.. jostain luin että 8-10%v'estöstä saavutta sen elinikänänsä! että kumpaan ryhmään me tässä sitten kuulummekaan? enemmistöön vai vähemmistöön? kaikilla meillä on omat taustamme ja ongelmamme! itse en jaottelisi noin rankalla kädellä psykiatrisessa hoidossa olleita ihmisiä jotenkin "epäihmisiksi" vaan tavallisiksi ihmisiksi kuten minäkin!
eikö sua huomata? Ihan oikeesti alalla olevat eivät ole tässä ammatissa siksi, että saisivat kiitosta! On se hyvä, että yrittää auttaa, ei siinä mitään, mutta että vielä erikseen siitä pitäisi kiitos saada? Huomasitko, että vaikka kuinka yrität auttaa, nosti pieni piru päätään ja haukuit psykiatrisen hoidon piirissä olevia? Jos itsellä on noin paha olo, ei kannata kauheasti neuvoa muita, oma paha olo vaan lisääntyy.
Vastauksesi kuten pari muutakin kyllä vahvisti entisestään käsitystäni.
En sitäpaitsi kirjoittanut, koska minulle ei olisi joskus vastattu tai kiitetty, vaan itseasiassa luettuani Sanin ja monen muun aika lailla itsekeskeisiä vuodatuksia, ja kun niihin moni lukija on vastannut, eivät alkuperäiset kirjoittajat ole millään tavalla noteeranneet saamiaan vasstauksia.
Joten hellanlettas vaan itsellesi ja sille pirulle joka sydämessäsi asuu.
vastausten kommentointi sitten olisi kuin kiittelyä annetuista neuvoista? Sydämessäni kenties asuukin pikku piru, mutta onneksi se ei ole narsistinen pikku piru!
Masentunut ei välttämättä JAKSA vastata.
mieltä kanssasi. Oma kohtainen kokemus on. Eilen kirjoitin palstalle mielikuvituksen laukkaamisesta. Mietin, että olenko ainut joka pakenee johonkin mielikuvitus juttuihin. Ja tänäänkun aukasin sivun huomasin, että minulle oli vastattu ja vielä vastaaja oli kirjoittanut ymmärtävänsä minua. Siitä tuli minulle hyvä mieli ja osittain haikeakin. Mutta haikeutuun oli omat syynsä.Vastasin siihen viestiin koska koin häneltä saamani vastauksen erittäin tärkeänä. Olen kirjoittanut joihinkin palstoille ja enpä ole montaakaan vastausta saanut,ei ole ollut vastattavaa Joten jos näillä sivuilla käy ei sairastuneita tai vaikka sairastuneitakin, niin jos vaan jaksaa vastata nin vastatkaa ihmeelläMinulle Sinä (en tarkoita ketään erityisesti) saatat olla se ainoa jonka kanssa
voin keskustella edes netin kautta.