Haluaisin kysyä niiltä ihmisiltä, jotka vastustavat aborttia, mitä mieltä he olisivat tilanteessa, jossa erittäin nuori, esim. 13-14-vuotias tyttö raiskattaisiin, ja hän tulisi raskaaksi. Edessä suuret suunnitelmat yms., koulu tietenkin kesken.
Olisitteko tuossakin tapauksessa aborttia vastaan, ja perustelut?
Olisitteko tuossakin tapauksessa aborttia vastaan, ja perustelut?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jokaisella lapsella on oikeus ylipäätään syntyä ja saada hyvä elämä. Adoptio on aina olemassa.
Toisaalta, nyt kun ajattelee, niin helpompi se on abortti ottaa, koska raskauden aikana jo herää äidinvaistot, puhumattakaan synnytyksessä!! Sen jälkeen lasta ei halua millään antaa pois mutta voiko sitä rakastaakaan kun ajattelee mitä sen isä teki äidille....
Eli toisaalta abortti on hyväksyttävä jos raiskaa jonkun. Tavallaan puollan kaikkien oikeutta elää mutta myös sitä, että kenenkään ei tarvii sekottaa päätään rakkaudesta ja vihasta.
raiskattaisiin, niin en painostaisi häntä tekemään aborttia. Tekisin kaikkeni että raiskaaja joutuu vastuuseen teostaan, siis että raiskaaja saa rangaistuksen teostaan. Itse olin tyttäreni äiti jo heti, kun tiesin olevani raskaana ja olen rakastanut häntä omana lapsenani alusta asti, vaikka vieläkin vihaan lapseni isää, ja vihasin jo ennen kuin tulin raskaaksi.
Mutta omasta tyttärestäni - vaikka hänet olisi raiskattu, niin lapsi olisi minun lapsenlapseni. Jos tyttäreni tahtoisi pitää lapsen, eikä antaisi lasta adoptoitavaksi, niin auttaisin lapsen hoitamisessa niin että koulunkäynti ei häiriinny.
Jos raskaudesta ei olisi tyttärelleni terveydelle mitään vakavaa vaaraa, niin en tahtoisi hänen tekevän aborttia. Ymmärtäisin kuitenkin häntä, jos hän tekisi abortin. Abortti tuottaisi hänelle kuitenkin vielä lisää kärsimystä. Raskaana oleminen ja lapsen synnytys ei ole mikään kamala asia, eihän syntyvä lapsi ole itse tehnyt mitään pahaa. Abortti on raju asia elämässä, eikä abortti millään tavalla poista sitä, että on tullut raskaaksi ja että lapsi on alkanut kehittyä. Siis itse raskaus raiskauksen jälkeen ei ole mikään väkivallan jatko. Itse kehittyvässä lapsessa ei ole parsoonana mitään pahaa, ja siinä että hän kasvaa ja kehitty, ei ole mitään vakivaltaista. Se miehen teko - raiskaus - on se paha teko. Sille pitää tehdä jotain. Eihän Suomen laki pidä raiskausta paljon minään. Yleensä itse rauskattu syyllistetään siitä, että on tullut raiskatuksi. Varmaan pikkutyttöäkin syyllistettäisiin siitä, että on kulkenut napapaidassa ja lantiohousuissa. Siis - kun ajaa naisten asiaa niin pitää kamppailla jotain muuta kuin sikiöitä vastaan. Lahdessa yksi pedofiili tuomittiin tämä vuonna - kun oli ensin saanut satoja poikia (poikien oikeudet ovat vielä tyttöja huonommat) raiskattua ja käytettyä hyväksi. Minä kuulin siitä pedofiilista jo 15 vuotta sitten yhdeltä Lahden sosiaalityöntekijältä. Että kovasti on poliisi ajanut rauskattuna olevien lasten asiaa - -
Tämä yhteiskunta on täydellisen suvaitsematon juuri väärään suuntaan. Jos on raskaana ja isää ei ole tiedossa, niin se tuomitaan. Ja jos on raiskattu niin häpeä ja syyllisyys sysätään juuri raiskatulle. Merkit tapahtumasta pitää piilottaa, tai muuten kantaa häpeää päällään.
Tuo näkemys, että on aivan hirveää, jos raiskattu on raskaana ja synnyttää lapsen, syytää häpeän juuri raiskatun päälle.
Luulen, että siksi se abortti tuntuu helpommalta ratkaisulta - ei joudu toisten silmätikuksi, jos tekee abortin.
Minä kannustan rohkeuteen. Lapsen syntyminen ei tuhoa kenenkään elämää, se nyt on ihan varma. Isommat tekevät pahaa pienemmilleen, eivät pienet isommille.
ajattelekaan samalla tavalla kuin sinä, ymmärrän ajattelusi. Osaat perustella kantasi.
Minun mielestäni abortti on usein vaikea ratkaisu, mutta joskus todellinen helpotus, eikä sitä pidä mielestäni tuomita. Jotkut uskonnolliset lahkothan tuomitsevat jopa sellaiset asiat kuin verensiirron, ja pitävät parempana, jos heidän lapsensa kuolee kuin saa toisen luovuttamaa verta.
Kukin ajattelee tavallaan. Sinun kaltaistesi ihmisten kanssa ainakin voi keskustella, koska et hyökkää, vaan perustelet kantasi asiallisesti.
Toivon, ettet koskaan joudu katsomaan asiaa kovin läheltä, oman tyttäresi tai muun rakkaan ihmisen kohdalla. Minullekaan tämä ei ole omakohtainen asia, muuten vaan kiinnostaa. Joskus asioita katsoo täysin erilaisella tavalla, kun ne sattuvat omalle kohdalle.
Vaikka tyttö on niin nuori ja raiskattu, kuka hän kuitenkin on määräämään toisen ihmisen elämästä?
on sitten oikeutettu määräämään 14-vuotiaan elämästä? Oikeutettu raiskaamaan ja mahdollisesti pakottamaan tämän äidiksi vastoin tahtojaan? Milla ihmeellä sinä tuon perustelet?
Eli jos nainen joutuu miehen raiskaamaksi, niin naisella on vastuu ja velvollisuus seurauksista? Riippumatta mistään? Eli nainen kun raiskataan, hänen tulee synnyttää lapsi. Entä jos vammainen raiskataan? Ihan sama asia varmaankin?
Taidat olla itsekeskeinen, mustavalkoinen putkinäköinen idiootti.
Tiesithän, että jo 9-vuotiaalla on fysiologinen mahdollisuus tulla äidiksi. Eli hänenkin tulee sitten esim. pedofiilin uhriksi joutuessaan ryhtyä äidiksi? Että laitetaan lapset tekemään lapsia, kun kerta tyhmät ovat tulleet raiskatuiksi tai hyväksikäytetyiksi... mitäs eivät olleet sen viisaampia, kyllähän lapsen nyt tulisi tietää kaikki ehkäsystä... oookkei...
Nuo muut vastaukset ovat mielestäni olleet ihan hyvin perusteltuja, mutta ei sinun. Miten voit ajatella noin? 14-vuotias tyttö äidiksi.. huoh, hän tuskin olisi siihen kypsä. Minun mielestäni hänen ei pitäisi joutua kärsimään siitä, että hänelle on tehty jotain todella pahaa.
Nyt joku varmaan suuttuu, mutta minä en usko, että se "lapsi" ymmärtää siellä vatsassa mitään, niin kauan kuin se on alko - solurykelmä.
Usein on niin, että on helppo laukoa mielipiteitä, ennen kuin onnettomuus sattuu omalle kohdalle. Jos sinut "joku äiti" olisi 14-vuotiaana raiskattu niin tuskinpa olisit pitänyt lasta. Ja nyt tietysti tekopyhästi vastaat että "tottakai"...
nuoriakin äitejä, jotka ovat ehdottomasti tahtoneet pitää lapsensa, vaikka lapsi on pistetty alulle raiskaamalla. Minä olen abortinvastustaja, mutta ymmärrän hyvin varsinkin nuoria abortintekijöitä, vaikka sikiö olisi syntynyt ihan rakkaasta poikaystävästä. Kyllähän äidit ovat aina myös tappaneet vastasyntyneitä lapsiaan, vaikka hyvin tiesivät tekevänsä väärin.
Jotain pitäisi tehdä, että lapsen syntymä olisi niin kamala tragedia, kuin minä jotkut sitä pitävät.
Olen sitä mieltä, että yhdyntää olisi paras harrastaa vasta aikuisena, avioliitossa tai muuten vakaassa suhteessa. Kuitenkin olen varhaismurkulle tyttärelleni kertonut, että jos sitten joskus sattuu niin, että jonkun poikaystävän kanssa olette sillail - miten niitä lapsia tehdään - vaikka pussailua ja hyväilyä pitemmälle ei sais mennä - niin - ja jos kuitenkin tulet raskaaksi, niin tiedä se, että äiti hoitaa sitä lasta niin paljon kuin on tarvetta.
Eikö nyt voisi valistaa muutenkin kuin niin että antaa sitä kondomiharjoitusta? Eihän nyt alaikäisen tarvitsisi saada seksikokeiluja tai etsiä seksuaalista identiteettiään. Eikö lapsille pidä antaa, siis määrätä, selkeät rajat, niin, että he voivat seurustella ja tuottaa mielihyvää toisilleen ilman sitä yhdyntää ja orgasmia. Yhdynnästä kun voi tulla raskaaksi, vaikka kuinka yrittäisi ehkäistä. Pillerit ovat kamala asia nuorelle tytölle, jolla oma hormoonitoiminta on vasta kehittymässä. Minä en ole voinut käyttää niitä edes aikuisena, menen heti ihan sekaisin, vaikka pillerit olisi kuinka matalahormonisia. Kondomin käyttö aroilla pojilla, jotka uskaltavat ottaa sen esiin sopivassa kännitilassa taas... lapsiraukat! Aikuiset kertokaa lapsille, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä!
Kirjoitin pahasti aiheen vierestä, kun tässä kyseltiin siitä raiskatuksi tulemisesta.
Mutta seksiin pakottaminen on myös vakava asia. Tämä yhteiskunta on varsinainen seksiinpakottaja. Luulen, että moni nuori, niinkuin aikuisetkin, jättäisivät monta yhdyntää väliin, jos ei olisi kuvitelmaa, että se kuuluu asiaan siinä ja siinä tilanteessa.
Kaikkea mielihyvää kuitenkin voi saada ilman sitä yhdyntää, lapsia taas ei - niinkuin perinteisesti. Siis yhdyntä ja lasten teko juuri kuuluvat yhteen. Ei rakkaus ja yhdyntä, ei seurustelu ja yhdyntä, ei edes avioliitto ja yhdyntä. Ehkäpä aviliitossa parit rasittuvat toisiinsa kun ovat tarpeeksi monta kertaa olleet liian lähekkäin, vaikka eivät oikeastaan olisi tahtoneet, yhdyntä on ollut kuin jokin velvollisuus. Ei ihmisten tarvitse koko aikaa olla himokkaita, silti he voivat olla onnellisia yhdessä. Nuoruus olisi hyvää harjoitteluaikaa sille kaikelle mukavalle ilman sitä yhdyntää.
ei ole edes kovin relevantti, sillä vain noin 1 %:ssa aborteista syynä on raiskaus.
Mietipä, että johtaako kaksi väärää asiaa oikeaan lopputulokseen? Ensin oli siis raiskaus, joka on todella väärin. Sitten olisi abortti, joka on myös väärin, koska siinä otetaan ihminen hengiltä.
Abortti ei ole oikeastaan milloinkaan oikein ja se aiheuttaaa äidille lisäksi paljon ongelmia.
Ihmiset vain valitsevat sen tien, joka tuntuu siinä tilanteessa, kun huomaa odottavansa ei-toivottua lasta, helpommalta - tai siis sen ulospääsyn, joka siinä tilanteessa näyttää helpommalta.
En väitä, että kaikissa tilanteissa olisi helppo tehdä päätöstä. Jos esim. äidin henki on vaarassa.
onhan siinä JOKSIKIN aikaa nuoren elämä pilalla ilman aborttia mutta onko se ihan oikeasti sen tulevan lapsen syy jos hänen äitinsä on raiskattu? moni raiskauksesta raskaaksi tullut tekee abortin siksi että ei halua mitään muistutusta tapahtuneesta, mutta onko se sitten sen uuden elämän menettämisen arvoista? se ei ole vauvan syy. itse en kannustaisi aborttiin.
sitä muistoa siitä abortista kantaa mukanaan loppuelämänsä.Eli muisto abortista muistuttaa raiskauksesta.
Ei tosiaan ole sen viattoman pienen ihmisenalun syy,miksi häntä pitäisi rangaista?
Esimerkkitapauksesta sen verran että elämä ei ole pilalla,vaan esim. opiskelu siirtyy vähän myöhemmäksi.
Ymmärrän kyllä sellaisiakin jotka tekevät abortin juuri raiskauksen tms takia.Itse en kuitenkaan aborttia kannata enkä itse sitä myöskään tekisi.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni,niitä on yhtä monta kuin on ihmisiäkin =)
...mutta joissain tapauksissa voin ymmärtää (en täysin hyväksyä) sen; kuten jos tyttö on todella nuori alle 13-14 vuotias ja/tai raiskattu.
Ja täysin hyväksyä jos raskaus vaarantaisi naisen hengen.
vaikka naisen henki olisikin raskaudessa etusijalla. Synnytyksessä äidin henki on etusijalla. Jos äiti ei vaadi, että lapsi pelastetaan ennemmin kuin hän itse, niin terveydenhuolto laittaa äidin hengen etusijalle. Sama pätee ilman muuta myös koko raskausaikaan. Jos tehdään toimenpiteitä, jossa pelastetaan äidin henki, ja vaikka sikiö kuolisi samalla, ei se ole enää varsinainen abortti. Siis ei tiukka abortin vastustaminen tarkoita sitä, että vaatii naisia uhraamaan henkensä lapsensa takia. Se nyt saa olla jokaisen oma valinta.
mä vastustan aborttia mutta hyväksyn abortin siinä vaiheessa ku on raiskattu ja on tullut siitä raskaaksi. ja sillon hyväksyn myös sen jos on alle 17 vuotias koska yli 17 vuotias pitäis olla jo vastuussa ehkäsystä ja ajatella aivoilla jne...mut joo...
tyttäreni, kuuntelisin häntä ja tukisin päätöksessä minkä hän sitten tekisikin. Abortti ei ole koskaan hyvä asia, mutta on tilanteita joissa se on olemassa olevista vaihtoehdoista paras.
Mikäli tyttärestä tuntuisi että hän haluaisi lapsen pitää, tukisin ja auttaisin häntä parhaani mukaan. Todennäköisempää kuitenkin lienee että hän itse päätyisi aborttiin ja myös tässä tapauksessa olisin hänen tukenaan.
Mitä näihin "lapsen voi aina antaa adoptoitavaksi"- juttuihin tulee, olen kiitollinen jokaiselle joka näin toimii. Kuitenkin uskon että harva tämän lauseen hokijoista on itse toiminut kyseisellä tavalla.
Itselläni on takana kauan odotettu raskaus ja ihanan tyttäreni syntymä puoli vuotta takaperin. Vaikka kuinka toivoin lasta, on pakko myöntää että raskausaika oli yhtä h***ttiä. Kävin läpi liki kaikki mahdolliset vaivat, olin kalmeen otteeseen sisällä sairaalassakin. Synnytys (jota pelkäsin kuollakseni, mutta sektioa en saanut) itsessään oli 25 tunnin tuskien taival. Mikään kivunlievitysmenetelmistä ei auttanut. Repesin todella pahasti ja kesti kuukauden päivät ennen kuin pystyin istumaan joten kuten.
Kaiken tuon kestin vain sillä ajatuksella, että näin sain lapsen mitä halusin eniten maailmassa. Kuinka sen kestäisi ihminen, joka ei edes halua lasta ja on antamassa sen pois...?
kirjoitit tuon lopun aika kauniisti. ja olen kyllä samaa mieltä. onnea sulle ja lapselle :)