Loistavatko

Jos taivaalla siis näkyy paikoillaan pysyvä kirkas tuikkimaton valo -voiko se olla satelliitti?

Eikös sen valon pitäisi olla liikkuva jos puhutaan satelliitin palaamisesta ilmakehään?

Nimetön kirjoitti:

Jos taivaalla siis näkyy paikoillaan pysyvä kirkas tuikkimaton valo -voiko se olla satelliitti?

Eikös sen valon pitäisi olla liikkuva jos puhutaan satelliitin palaamisesta ilmakehään?

Lue lisää

.. vaikka eivät olisikaan vielä palaamassa ilmakehään - siis putoamassa käyttöiän loppuessa ja/tai tultua hylätyiksi. Vanhempien tekokuiden pinta aikanaan myös tehtiin tarkoituksella kiiltäväksi (Sputnik jne.) heijastamaan auringonvaloa - myös visuaalisen havaitsemisen helpottamiseksi.

Maapalloa kiertää nykyisin paljon ihmisen lähettämää tavaraa - nykyisin niitä lienee selvästi yli 10 000 eri tarkoituksissa lähetettyä tekokuuta. Näiden kulloinkin vähitellen lähestyessä käyttöikänsä loppua voidaan varsinaisesti puhua sellaisesta oikeasta avaruusromusta, joka alkaa pudotessaan suoranaisesti 'hehkua' lämpökitkan vaikutuksesta. Vasta nämä 'hylätyn' tavaran eri kokoiset palaset ovat sitä avaruusromua, jonka näkyminen toisinaan nähdään ilmakehässä lentävänä 'tulipallona', joka voi näkyä jopa 10 - 15 minuuttia ilmakehässä kitkahehkun ansiosta. Luonteenomaista avaruusromun kappaleille on ufomainen lento (josta tehdään myös ufoilmoituksia), joka kestää siis jopa 15 minuuttia. Pitkäkestoiset ja samalla selvästi liikkeessä olevat tulipallot ovat useimmiten juuri avaruusromua - sensijaan normaalit meteorit ja 'bolidit' (=erikoiskirkkaat meteorit) näkyvät useimmiten paljon lyhyemmän ajan - yleensä enimmillään joitakin sekunteja, mikä on 'tähdenlennolle' varsin pitkä aika.

Gravitaatiovaikutuksen johdosta kaikki satelliiteiksi lähetetyt maapallon kiertolaiset palaavat lopulta maan pinnalle - useimmat ilmakehässä poroksi palaen - jotkut lämpösuojien ansiosta tarkoituksella säilyen. Viimemainittua sarjaa edustavat teknisesti kehittyneet ihmisen miehittämät avaruussukkulat (esim. Discovery), jotka halutaan ehjänä takaisin. Myös pelkkää teknistä automatiikkaa sisältävät satelliitit päätyisivät kuitenkin aina takaisin maapallon pinnalle, ellei niiden kiertorataa rakettimoottoreilla tarkoituksellisesti nostettaisi uudelleen ylemmäksi, jolloin niiden kierto- ja käyttöikä maapallon ympärillä saadaan pitenemään.

Painovoimalain mukaisesti kaikki satelliitit saapuvat siis lopulta ennemmin tai myöhemmin takaisin maan pinnalle kiertoradan spiraalimaisesti vähitellen alentuessa, ellei kiertoaikaa ole tarkoituksellisesti lisätty ratakorkeutta uudelleen nostamalla.


maynie

maynie kirjoitti:

.. vaikka eivät olisikaan vielä palaamassa ilmakehään - siis putoamassa käyttöiän loppuessa ja/tai tultua hylätyiksi. Vanhempien tekokuiden pinta aikanaan myös tehtiin tarkoituksella kiiltäväksi (Sputnik jne.) heijastamaan auringonvaloa - myös visuaalisen havaitsemisen helpottamiseksi.

Maapalloa kiertää nykyisin paljon ihmisen lähettämää tavaraa - nykyisin niitä lienee selvästi yli 10 000 eri tarkoituksissa lähetettyä tekokuuta. Näiden kulloinkin vähitellen lähestyessä käyttöikänsä loppua voidaan varsinaisesti puhua sellaisesta oikeasta avaruusromusta, joka alkaa pudotessaan suoranaisesti 'hehkua' lämpökitkan vaikutuksesta. Vasta nämä 'hylätyn' tavaran eri kokoiset palaset ovat sitä avaruusromua, jonka näkyminen toisinaan nähdään ilmakehässä lentävänä 'tulipallona', joka voi näkyä jopa 10 - 15 minuuttia ilmakehässä kitkahehkun ansiosta. Luonteenomaista avaruusromun kappaleille on ufomainen lento (josta tehdään myös ufoilmoituksia), joka kestää siis jopa 15 minuuttia. Pitkäkestoiset ja samalla selvästi liikkeessä olevat tulipallot ovat useimmiten juuri avaruusromua - sensijaan normaalit meteorit ja 'bolidit' (=erikoiskirkkaat meteorit) näkyvät useimmiten paljon lyhyemmän ajan - yleensä enimmillään joitakin sekunteja, mikä on 'tähdenlennolle' varsin pitkä aika.

Gravitaatiovaikutuksen johdosta kaikki satelliiteiksi lähetetyt maapallon kiertolaiset palaavat lopulta maan pinnalle - useimmat ilmakehässä poroksi palaen - jotkut lämpösuojien ansiosta tarkoituksella säilyen. Viimemainittua sarjaa edustavat teknisesti kehittyneet ihmisen miehittämät avaruussukkulat (esim. Discovery), jotka halutaan ehjänä takaisin. Myös pelkkää teknistä automatiikkaa sisältävät satelliitit päätyisivät kuitenkin aina takaisin maapallon pinnalle, ellei niiden kiertorataa rakettimoottoreilla tarkoituksellisesti nostettaisi uudelleen ylemmäksi, jolloin niiden kierto- ja käyttöikä maapallon ympärillä saadaan pitenemään.

Painovoimalain mukaisesti kaikki satelliitit saapuvat siis lopulta ennemmin tai myöhemmin takaisin maan pinnalle kiertoradan spiraalimaisesti vähitellen alentuessa, ellei kiertoaikaa ole tarkoituksellisesti lisätty ratakorkeutta uudelleen nostamalla.


maynie

Lue lisää

"Painovoimalain mukaisesti kaikki satelliitit saapuvat siis lopulta ennemmin tai myöhemmin takaisin maan pinnalle kiertoradan spiraalimaisesti vähitellen alentuessa, ellei kiertoaikaa ole tarkoituksellisesti lisätty ratakorkeutta uudelleen nostamalla. "

Ehken olen jäänyt jotain tietoa vaille, mutta minkä teorian mukaan esim geostationäärisen radan ulkopuolella kiertävät kappaleet joutuvat spiraaliselle radalle ja päätyvät lopulta takaisin maan pinnalle ?

Nimetön kirjoitti:

Jos taivaalla siis näkyy paikoillaan pysyvä kirkas tuikkimaton valo -voiko se olla satelliitti?

Eikös sen valon pitäisi olla liikkuva jos puhutaan satelliitin palaamisesta ilmakehään?

Lue lisää

Paikallaan pysyvä, tuikkimaton ja tähtiä kirkkaampi valo on Venus tai Jupiter. Mars ja Saturnuskin näkyy paljaalla silmällä, mutta niitä ei ykskaks erota tähdistä.

bertie. kirjoitti:

"Painovoimalain mukaisesti kaikki satelliitit saapuvat siis lopulta ennemmin tai myöhemmin takaisin maan pinnalle kiertoradan spiraalimaisesti vähitellen alentuessa, ellei kiertoaikaa ole tarkoituksellisesti lisätty ratakorkeutta uudelleen nostamalla. "

Ehken olen jäänyt jotain tietoa vaille, mutta minkä teorian mukaan esim geostationäärisen radan ulkopuolella kiertävät kappaleet joutuvat spiraaliselle radalle ja päätyvät lopulta takaisin maan pinnalle ?

Lue lisää

Jos geostationäärisellä satelliitilla tarkoitetaan maapallon pyörimisliikkeeseen sidottua satelliittia eli aina samalla kohdalla maanpintaan nähden pysyvää, kuten tietoliikennesatelliitit, joiden lentokorkeus on jotain 26 000 - 36 000 km, niitäkin käsittääkseni pidetään keinotekoisesti vakiokorkeudellaan em. rakettimoottorein silloin tällöin korkeutta korjaamalla (onko tämä automaattista, en tiedä varmasti).

Painovoimalaki pätee kaikkialla, myös siellä missä sitä ei lyhyellä aikavälillä ole suoraan todettavissa. Siten se pätee myös näennäisesti kaukana maan painovoimavaikutuksen ulottumattomissa oleviin kappaleisiin, kuten kuuhun.

Maa vaikuttaa siis myös kuuhun painovoimalain mukaisesti. Siten kuu - kiertäessään maapalloa - putoaa samalla maata kohti. Kiertoliikkeen keskipakoisvoima kuitenkin vaikuttaa vastakkaiseen suuntaan maasta poispäin vetävästi. Siksi kuu ei syöksy maahan.

Tähtitieteessä käytetään termiä 'kuun keskeiskiihtyvyys' ilmaisemaan tuota kiihtyvyyden määrää (muistelen jotain 0,12 m/sek(exp 2), saattoi olla jotain muutakin), jolla kuu putoaa maata kohti.

Maahan lopulta putoamisen välttämiseksi kappaleen pitää kiertää todella kaukana maan vaikutuspiiristä, ja kiertolaisen keinotekoisesti käsittelemättömän kiertoajan pituus on kääntäen verrannollinen kappaleen massaan - mitä kevyempi kappale, sitä kauemmin se kestää 'ulkona'.

Kaikki ihmisen nykyisin maapallolta lähettämät kappaleet päätyvät aina lopulta jollekin aurinkokunnan planeetalle tai sellaisen kuulle, sillä ihminen ei ole pystynyt toistaiseksi aikaansaamaan sellaisia nopeuden kiihtyvyyksiä, joilla kappaleiden poistuminen aurinkokunnasta olisi mahdollista.

Kiertorata ei välttämättä tarvitse olla ympyrä ja maapallon pyörintänopeutta nopeammin tai pyörintätasosta poikkeavasti kiertävät sateliitit palaavat jo pelkän gravitaationkin vuoksi takaisin maan pinnalle mutta hitaammin samassa tasossa kulkeviin kappaleisiin vaikutus on päinvastainen.

Esimerkkinä tästä maan pyörintänopeus, joka on ajan saatossa hidastunut ja kuun etäisyys vastaavasti kasvanut, kuten myös maan kiertoaika auringon ympäri on hidastunut, eli etäisyys on hieman kasvanut .

bertie. kirjoitti:

Kiertorata ei välttämättä tarvitse olla ympyrä ja maapallon pyörintänopeutta nopeammin tai pyörintätasosta poikkeavasti kiertävät sateliitit palaavat jo pelkän gravitaationkin vuoksi takaisin maan pinnalle mutta hitaammin samassa tasossa kulkeviin kappaleisiin vaikutus on päinvastainen.

Esimerkkinä tästä maan pyörintänopeus, joka on ajan saatossa hidastunut ja kuun etäisyys vastaavasti kasvanut, kuten myös maan kiertoaika auringon ympäri on hidastunut, eli etäisyys on hieman kasvanut .

Lue lisää

Bertie olet siinä oikeassa ettei rata ole ympyrä välttämättä. Kuitenkin vertaus spiraaliin tuli mieleen ympyrä. Gravitaation vuoksi ne kiertää samaa rataa, ei ne sieltä putoa, ilmanvastus syynä
Maan pyörimisaika kasvaa massan kasvusta johtuen massojen liikkeet vaikuttaa myös. Vuorovesivoimat lienee suurin syy. Nyt onkin mennyt pitkäaika kun karkaussekunti on tarvinnut lisätä. Kuu kauentuu maan vuorovesivoimista johtuen.

airfoil kirjoitti:

Bertie olet siinä oikeassa ettei rata ole ympyrä välttämättä. Kuitenkin vertaus spiraaliin tuli mieleen ympyrä. Gravitaation vuoksi ne kiertää samaa rataa, ei ne sieltä putoa, ilmanvastus syynä
Maan pyörimisaika kasvaa massan kasvusta johtuen massojen liikkeet vaikuttaa myös. Vuorovesivoimat lienee suurin syy. Nyt onkin mennyt pitkäaika kun karkaussekunti on tarvinnut lisätä. Kuu kauentuu maan vuorovesivoimista johtuen.

Lue lisää

Tai miksi niitä nyt halutaan kutsua, gravitaatosta johtuvia muodonmuutoksia kuitenkin, ovat syynä siihen että matalilta radoilta sateliitit tulee aikanaan alas ilman ilmanvastustakin.

Samasta syystä maapallon pyörintäenergiaa on muuttunut kuun potentiaalienergiaksi ja auringon pyörintäenergiaa maan potentiaalienergiaksi.

bertie. kirjoitti:

Tai miksi niitä nyt halutaan kutsua, gravitaatosta johtuvia muodonmuutoksia kuitenkin, ovat syynä siihen että matalilta radoilta sateliitit tulee aikanaan alas ilman ilmanvastustakin.

Samasta syystä maapallon pyörintäenergiaa on muuttunut kuun potentiaalienergiaksi ja auringon pyörintäenergiaa maan potentiaalienergiaksi.

Lue lisää

Matalien kiertoratojen satelliitit tulevat alas

- pikaisesti jos niitä jarrutetaan ja suuntaa muutetaan reaktiovoimilla

- vuosissa ja vuosikymmenissä mitattavissa ajanjaksoissa ilmanvastuksen vaikutuksesta

- tähtitieteellisissä tms. ihmisiän ylittävissä jaksoissa gravitaatio- vuorovesivoima tms syistä.

maynie: "ilmakehän kitka saa satelliitin radasta spiraalin. Muuten rata olisi pyöreä eikä korkeus muuttuisi,kuin ainoastaan kuun ja muiden taivaankappaleiden vaikutuksesta."

Tällainen ei ole minun kirjoittamaani, vaan väärinkäsitys.

Maan PAINOVOIMA tekee radasta spiraalin ja samalla ilmakehän alempiin osiin pudotessaan ILMAN VASTUS aiheuttaa putoavan kappaleen hehkumisen.

yst.terv.,

maynie

Katselin aikoinaan Sputnikia. Se näkyi iltaisin kirkkaalla säällä ja liikkui aika nopeasti näkökentän poikki. Kirkkaudeltaan se vastasi heikkoja tähtiä, eli sen erotti niistä vain liikkeestä.

Silloin liikkui kaikenlaisia legendoja. Sputnikia osattiin katsoa, koska sen rata ja näkyvyys julkaistiin lehdissä. Avaruusromun näkymisestä en muista koskaan puhutun.