Olen ikäni ollut ihmeen itsenäinen, teininäkin pärjäsin itsekseni ja jotenkin minun on vain helpompi elää "omassa maailmassani". Kun astuin aikuisuuteen, alkoi masennus 17-vuotiaana, sen jälkeen olen 7 vuotta tuntenut selittämätöntä itseinhoa ja syyllisyyttä. Kaikki on elämässäni muuten hyvin, mutta vanhempani erosivat kun olin 6v. ja sen jälkeen isä ei viettänyt aikaa minun kanssani. Meillä siis ei tietenkään koskaan päässyt syntymään kunnollista isä-tytär-suhdetta, mutta edelleenkin hän soittelee minulle joskus iltamyöhään kännissä ja syyttelee minua meidän huonoista väleistä. Isä vaivaa mieltäni paljon ja minulla on lapsuudesta muistikuvia, että hän tuli minua kohti ja sitten kaikki pimeni.. Pyörryin kenties, sillä minulla oli lapsena paljon selittämättömiä pyörtymisiä, joihin ei löytynyt tutkimuksissa mitään fyysistä syytä. Ja nyt minulla on ensimmäinen poikaystävä ollut n.vuoden ja olen itsekkin yllättynyt, miten vaikea asia seksi minulle on! en osaa siitä nauttia, en saa orgasmia ja selittämätön häpeäntunne valtaa minut, kun hän alkaa kosketellakin minua seksimielessä. Alistun vain siihen silti, koska se on minun "velvollisuuteni", pitää hänet tyytyväisenä.. Nyt vasta on alkanut tuntua, että mitä jos isäni käyttikin minua seksuaalisesti hyväkseen kun olin pieni? Toivoisin asian kokeneilta neuvoa ja mielipiteitä. Parisuhteeni on asian takia vaarassa, kun poikaystäväni ihmettelee mikä minua vaivaa, enkä osaa sanoa hänelle kuin että en tiedä!
Olenko hyväksi käytetty
?
3735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä et siis muista ainakaan mitään tuommoista hyväksikäyttöä?
Mutta hypnoosihoidot ovat ainakin alkaneet Suomessa yleistyä ja niillä voit ainakin selittää traumasi lähteen, kun siinä pureudutaan alitajuntaasi ja sinne piilottamiisi pelkoihin. Käytöksellesi voisi löytyä silloin syykin.. Jos vain haluat, niin suosittelen kokeilemaan. Mutta mene ihan ammattipsykologille, joka tekee ammatikseen hypnoositerapiaa.. silloin hän osaa ammatillisesti myös parantaa pelkotilojasi.
Hei vaan!
Isälläsi ei ole mitään oikeutta syytellä sinua mistään, koska lapsi ei voi kannatella vanhempiaan(alkoholisoituneita/muuten ongelmaisia). Ja lapsihan sinä olet. Et myöskään voi ikuisesti kannatella poikaystävääsi oman seksuaalisuutesi jäädessä varjoon.(Monet miehet ovat kömpelöitä ja kehnoja rakastajia) Isättä kasvaneet(siis hyvää sellaista) lapset eivät ole läpikäyneet samoja vaiheita kuin isälliset. En tiedä onko aina edes viisasta(...) lähteä kaivamaan menneisyydestä jätteitä, mutta joskus oli aika kun itsekin jotain tuollaista tuli pohdiskeltua. Pitkäaikaiseen masennukseesi saattaa löytyä syynsä mutta syyttely ei sinänsä ole mikään lääke, voit kertoa saman isällesi:) Jo ilmapiiri kotonasi eron jälkeen saattoi olla ??? ja säästääksesi äitisi hermoja luultavasti "itsenäistyit" liian aikaisin, vetäydyit syrjään, halusit olla rauhassa, syyttelit itseäsi ja yritit olla syyttelemättä itseäsi, olla vain...rauhassa????(Ja toisinaan pyörtyillä, huomiotako havitellaksesi, vaiko muusta syystä en tiedä)
On todella väärin antaa lapsen kasvaa laiminlyötynä(ei puututa hänen elämäänsä) tai yrittää käyttää häntä aseena exää vastaan("oot ihan samanlainen kuin isäski"... joka oli muuten täys...)Myöskin lapsen seksuaalisuuteen kajoaminen on todella tuomittavaa(tai edes sen yritys) ja ainoastaan SAIRAAT idioottivanhemmat(sori jos loukkaan jotakuta, mutta tarkoitan todellakin HÄIRIINTYNEITÄ PASKOJA) kieltävät lapsiltaan heidän tarpeensa(tulla syliin, jutella, leikkiä ja iloitella) koska hermostuvat ja ahdistuvat lapsen "käyttäytyessä ongelmaisesti"(liian häiritseviä, liian meluavia)tai eivät tajua ettei lapsi ole mikään nukke vaan hyvin elämää täynnä oleva pieni äänekäs ihmisenalku. Joka on helppo tuhota. (Vallan monikasvoisuus/ kaksinaamaisuus)
JA KOSKA JOKAINEN LAPSI HALUAA MIELLYTTÄÄ VANHEMPAANSA EDES JONKINLAISEN "HYVÄKSYNNÄN" TAKIA SAA millainen tahansa VANHEMPI TEHDÄ LÄHESTULKOON mitä tahansa.
Myöskin seurustelusuhteissa se toinen tuppaa määräämään kaapin paikan. Kunnes sitten tulee se päivä kun seuraa lopullinen ei. Toivottavasti. Sillä jos ei poikaystäväsi ole tähänkään mennessä ymmärtänyt voimakastahtoista ja monimutkaista SINUA niin tuskin hän siihen koskaan oppiikaan, ellet sitten aio opettaa häntä? Kaikki vaan tuppaa kiertämään radallaan, ensin etäinen ja ristiriitainen vuorovaikutus isään, itseen, elämään... ja keihin muihin?
Ensi kerralla sano isällesi että keskustelet mielelläsi hänen kanssaan sitten kun hän a) soittaa inhimilliseen vuorokaudenaikaan b) selvinpäin c)myönteisenä ja d) aikuistuneena.
En tiedä onko tämä nyt mitään, mutta asiaa jokseenkin kokeneena ja läpirämpineenä uskallan avata sanaisen arkkuni.
Oma isäni on jo poistunut keskuudestamme(thank god), kieltäydyttyäni kahdeksan vuoden ajan olemasta missään tekemisissä koska kännissä ollessaan oli todella rivosuinen (mm. lupasi maksaa äidilleni jos "saan viettää yön tyttäreni kanssa") ja muutaman kerran yritti lääppiäkin. Mm. silloin kun olin vaihtautumassa uimapukuuni, yhtäkkiä hän REPÄISI oven auki ja syöksyi halailemaan ja yritti tehdä siitä jonkinlaista leikkiä sanoen "kyllähän sun pitää miehiin tottua". Ja hänen vaimonsa oli MUSTASUKKAINEN siitäkin hyvästä. Olin 16 v. Ja äitini mielestä oli hauskaa sysätä mut toisinaan käymään niillä(että voi rauhassa pyöriä omassa masennuksessaan). Sairaita tyyppejä. *hrrr*
Itse TUSKIN tulen tekemään lapsia. Ja seksuaalisuuteni ja kontaktikykyni on terveen aggressiivinen. Vaikka noita heikkoja, sairaita, juoppoja hyväksikäyttäjämiehiä magnetisoinkin.
Mulle sanottiin että sulle on tehty pahaa mutta että sä et ole paha. Pakosta vain on pitänyt kasvattaa piikit.
Suomalainen yhteiskunta on aikapommi:)
Alkoholi tappaa aivosoluja.
Alkoholismi ja insesmi ovat todistetusti kytköksissä toisiinsa.
Kuka eliminoisi insesmin?
Itselläni on samankaltaisia kokemuksia. Minulla on hämäriä muistikuvia lapsuudestani, joissa kaksi eri henkilöä koskivat minuun epämiellyttävällä tavalla. Muistan pelänneeni iltaisin jonkun tulevan huoneeseeni ja usein oli vaikea käydä nukkumaan. Tämä ongelma ei ole poistunut täysin vieläkään. Joskus näen ahdistavia unia joissa kyseiset henkilöt käyvät minuun käsiksi ja yritän kamppailla heitä vastaan. Suhtautumiseni seksuaalisuuteen on kaikkea muuta kuin normaali.
Olen kärsinyt vuosia masennuksesta ja käyn siksi terapiassa mutta en ole koskaan uskaltanut mainita asiasta. Toisaalta tahtoisin yrittää hypnoosia jos se toimisi kohdallani, toisaalta pelkään mitä saattaisin muistaa.
Mutta niin ainakin sanotaan ettei asioista pääse yli ennen kuin ne käsitellään.
Onko kukaan kokeillut hypnoosia (ei välttämättä aiheeseen liittyen)?