Voi kuuntelen herkkää within temptation - memories biisiä ja muistelen niitä kultaisia aikoja kun en ollut ujo.. niitä ala-aste aikoja. Mistä se kaikki alkoi, sitä minä ja varmaan te kaikki ujot monasti mietitte. Liekö kasvatuksessa vikaa vai meissä? Olen kuullut, että ujoutta ei saa sanoa viaksi eikä sairaudeksi, mutta itse käsitän sen ainakin sairaudeksi.. sairaudeksi joka tuhoaa minua hetki hetkeltä sisältä. Hienoa kun voi edes jollekkin kertoa asioistaan.. teille keitä lienettekin koska minullahan ei ole oikeen ketään enää joille voisi näistä asioista puhua. Psykiatriseen hoitoon en uskalla mennä, ehkä sitten voisin harkita kun olen täysi-ikäinen puolen vuoden kuluttua.
Noh kuitenkin ujous on vienyt minulta paljon ja tiedän että varmasti teiltä monilta myös. Se on vienyt minulta itseluottamuksen, ystävät, kaverit, perheen ja koulun. En pysty oikein kenellekkään nykyään puhumaan saati kirjoittamaan jossain chatissa. Tuntuu että kaikista vaikein on olla vanhojen tuttujen seurassa, lähes tuntemattomille ihmisille pystyn paljonkin puhumaan mutta kun he tutustuvat minuun enemmän niin sitä enemmän minä muutun hiljaisemmaksi. Alkoholi auttaa joskus, mutta yleensä ei. Vaikka joisin itseni hyvinkin humalaan niin en siitä yhtään puhuvammaksi muutu, outoa koska olen lukenu täältä että se on teille monille muille auttanu. Ujous on kai niin minua etten pääse siitä eroon edes päihteillä. Voi helvetti että elämä osaakin olla perseestä. En halua elää näin en todellakaan.. tiedän olevani hieno ihminen ja minulla on paljon annettavaa maailmalle mutta mitenkäs tästä pääsee eroon. Avaimenkun vain löytäisin. Arvostan vaivan näköänne.
Noh kuitenkin ujous on vienyt minulta paljon ja tiedän että varmasti teiltä monilta myös. Se on vienyt minulta itseluottamuksen, ystävät, kaverit, perheen ja koulun. En pysty oikein kenellekkään nykyään puhumaan saati kirjoittamaan jossain chatissa. Tuntuu että kaikista vaikein on olla vanhojen tuttujen seurassa, lähes tuntemattomille ihmisille pystyn paljonkin puhumaan mutta kun he tutustuvat minuun enemmän niin sitä enemmän minä muutun hiljaisemmaksi. Alkoholi auttaa joskus, mutta yleensä ei. Vaikka joisin itseni hyvinkin humalaan niin en siitä yhtään puhuvammaksi muutu, outoa koska olen lukenu täältä että se on teille monille muille auttanu. Ujous on kai niin minua etten pääse siitä eroon edes päihteillä. Voi helvetti että elämä osaakin olla perseestä. En halua elää näin en todellakaan.. tiedän olevani hieno ihminen ja minulla on paljon annettavaa maailmalle mutta mitenkäs tästä pääsee eroon. Avaimenkun vain löytäisin. Arvostan vaivan näköänne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minulla on paljon samanlaisia kokemuksia ja tunteita, kuin sinulla. tämän ujouden takia en löydä itselleni poikaystävää. en uskalla puhua pojille. minua pelottaa. olen 19-vuotias. minulle tuo alkoholi kyllä auttaa ujouteen. sitä pitää vain juoda känniin asti, että auttaa. ja se taas ei ole hyvä. ainakaan minun mielestäni. kun olen juonut..niin pystyn puhumaan jätkille ihan normaalisti, rennosti, mutta taas sitten kun tapaan kyseisen jätkän selvinpäin, niin suustani ei tule juuri mitään puhetta ja se on nolo. olen löytänyt monta miestä kehen oisin halunnu tutustua paremminkin, mutta ujouteni on pilannut suhteen alut. minulla on kyllä kavereita ja muutama hyvä ystävä. heille pystyn puhumaan todella rennosti, koska olen oppinut tuntemaan ja luottamaan heihin. minulle on aluksi myös todella hankalaa tutustua naispuolisiinkin ihmisiin ja se pilaa myös elämäni.
Minä en ole koskaan miettinyt, mistä ujouteni sai alkunsa, koska olen ollut ujo syntymästä asti. Sen lisäksi, että olen ujo, on minulla on myös todella huono itsetunto. Yläasteen jälkeen tuli aikakausi, jolloin tuntui ihan siltä, kuin olisin saanut lisää itsetuntoa ja olisin ollut varmempi. No, en tiedä mitä se oli, mutta nykyään olen vain entistä epävarmempi. Ja sehän on noloa, koska nykyään ei missään nimessä saa olla vähääkään epävarma, arka tai hyvät hyssykät jos on huono itsetunto. Olen huomannut, etenkin tällaisilla nettipalstoilla, että jos jollain on huono itsetunto, niin joidenkin ihmisten mielestä se oikeuttaa haukkumaan tätä henkilöä. Ei se haukkuminen ja vähätteleminen auta itsetunto-ongelmaista.
Joskus tuntuu, että en haluaisi tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä ja katsoa välillä telkkaria. En haluaisi lähteä mihinkään. En käydä koulussa enkä töissä. Olen aloittamassa aikuislukion pian ja pelottaa. Olen jo kuvitellut mitä siellä voisi tapahtua. Mitä jos joudun englannintunnilla kertomaan itsestäni jotain englanniksi? Äidinkielenopettajakin määrää aivan varmasti jo ensimmäisellä viikolla kirjaesitelmän. Vihaan koulunkäyntiä. Miksi esitelmät eivät voi olla vapaaehtoisia, ne jotka niitä haluaisivat pitää saisivat sitten vaikka paremman numeron, en välittäisi paskan vertaa.
Ystäviä minulla on yksi, toinen hyvä ystävääni en ole nähny kahteen vuoteen kun hän muutti toiselle paikkakunnalle kouluun. Olemme kirjoitelleet välillä sähköpostia. Kaiken lisäksi joudun vielä asumaan vanhempieni luona, koska aikuislukiota käyvä ei saa mitään tukea, enkä ole löytänyt työpaikkaa jonka palkalla voisi maksaa kaupungin liian suuret vuokrat. Autokoulukin venyy ja venyy kun en pääse kaikille tunneille. Perkele että vihaan itseäni ja tätä täysin turhanpäiväistä, paskaa elämää.
Amalia olisiko sulla messenger osoitetta voitaisiin puhua, sillä olen itsekkin todella ujo?
mun mese on [email protected]. ois kiva vaihtaa ajatuksia.
jos sua nyt kiinnostaa puhua 16v teinin kanssa.
juu.. voin kirjoitella. kirjoita mulle vaan meseen.
No moih... Et ole yksin.