Tuolla parisuhdepalstalla usein tulee eteen juttuja, joissa kritisoidaan koko parisuhteen merkitystä. Että ihminen tarvitsee toista on muka heikkoutta, yksin omillaan pärjäävä on vahva. Tällä palstalla taas sen huomaa, että yksinäisetkin ovat heikkoja, yksinäisyyden syövereissä ihminen on kaikkein nöyrimmillään, osa taas muuttuu kylmäksi kyynikoksi, joka ei usko mihinkään eikä kehenkään.
Eiköhän meitä ole siksi niin paljon, että olisimme tekemisissäkin keskenämme? On naurettava ajatus, että ihmisten tulisi vain pärjätä itseksensä eikä apua saa pyytää, vaikka porukkaa on kuin pipoa. Ihminen tarvitsee sopivassa määrin yksinoloa ja seuraa, kukin omalla tavallansa. Ei tarvitse valita vain toista.
Eiköhän meitä ole siksi niin paljon, että olisimme tekemisissäkin keskenämme? On naurettava ajatus, että ihmisten tulisi vain pärjätä itseksensä eikä apua saa pyytää, vaikka porukkaa on kuin pipoa. Ihminen tarvitsee sopivassa määrin yksinoloa ja seuraa, kukin omalla tavallansa. Ei tarvitse valita vain toista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minulla
on semmoisia
kokemuksia
että kaverit
syö sun karkit
ja kun karkit
on syöty
tulee turpiin
Varsinainen yksinäisyys ei ole mikään valinta, vaan asiantila johon yksinäinen henkilö kollektiivisesti pakotetaan sosiaalisia taitoja ihannoivan yhteiskunnan taholta. Yksinäiseltä riistetään oikeus olla onnellinen ja motivoitunut ja suoriutua kunnialla juuri mistään (edes pyykinpesusta). Se ei ole yksinäisyyttä että on toisinaan itsekseen ja toisinaan (vaikka edes harvemmin) ystäviensä seurassa.
olen todella yksin ja toisaalta sen ansiosta vahvempi. Kun joutuu kokemaan elämän paskoja asioita yksin niistä joutuu selviytymäänkin yksin. sitä tavallaan rakentaan sellaisen "suoja muurin" itsensä päälle. Mistä kaikki paska vaan kimpoaa pois. "tunteettomat kasvot" ovat kuulemma minullakin.. eivät ne ole tunteettomat. Ne eivät vaan halua välittää. Se on se kova luonne. Mikä lopulta tappaakin yksinäisen.
Pitää paikkaansa että se on kova luonne joka yksinäisen tappaa. Kun on riittävän välinpitämätön ja rationaalinen, ei enää usko niitä "aurinko paistaa risukasaan" juttuja ja köyden jatkoksi ripustautuminen onnistuu helposti ja määrätietoisesti ilman satunnaisia entäpä jos -ajatuksenkulkuja.