Luin Leo Hartvaaran kirjan " Suden uhrit". Olin kuin puulla päähän lyöty, voiko olla totta se radollisuus, mitä on uskovissa? May be.
Kirja rauhanyhdistyksen totuudesta
Valaistunut
384063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kirja on romaanin tapainen. Totuudeksi ei ehkä ihan pätevä, mutta saattaa olla jonkun yksilön kokemaa.
Jokaisesta totuudesta on ainakin kaksi versiota.
Tietenkin Jumalan tahto olisi, että virheitä tehneet tunnustaisivat virheensä.
on myös totta. Menen huomenna Pentinkulmalle.
kirjoittanut sen opuksen, haluaisin tietää...Olen kuullut huhuja että "Leksa" haahuilee näillä palstoilla.
Kyseinen kirja on vahvasti väritetty, täysin kuvitteellinen tilitys hoitokokousajoista. Kirja osoittaa selvästi, että kirjoittaja on elänyt pitkään vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden keskuudessa - puhujien puheenparsi on lähes suoraa lainausta "Kaanaankielisistä" seurapuheista. Mukaan on sitten sopivasti sekoitettu romaanin vaatimaa fiktiota.
Valitettavasti kuvaus vain menee överiksi hyvin monessa kohdassa. Itse vuosikymmeniä myös vanhoillislestadiolaisena eläneenä ja myös hoitokokousajat kokeneena tunnistin sieltä paljon tuttua, mutta valtaosa oli vääristeltyä ja voimkkaasti väritettyä.
Sisältäpäin tätä liikettä elävä ja kokeva huomaa epäaitouden, mutta ulkopuolinen ei, valitettavasti. Kirja nostaa helposti karvat pystyyn vl-liikettä kohtaan. niin asenteellinen se on.
Luin sen itse pari vuotta sitten. Kirjan kirjoittajan muistan ulkonäöltä. Hän oli opiskelupaikkakuntani asukkaita. Leo Hartvaara on salanimi; kirjoittaja on itse asiassa naishenkilö.
Loppupäätelmäsi on väärin. Sanoit sen niin kuin tietäisit totuuden! Ehkäpä muukin tekstissäsi oli yhtä väärin pääteltyä? Muille lukijoille vinkiksi kerron tuon. Lukekaa sillä mielellä tuo edellinen muka varmalta taholta tullut sisäpiirin totuus.
Sattumalta pystyn sanomaan painavan sanani asiaan, koska olen omalla paikakunnallani ollut mukana monissa hoitokokouksissa. Eipä silti, paljon kokouksissa oli sellaista, että en edelleenkään ymmärrän, miksi ja miten. Kuitenkin uskallan sanoa, että Suden uhrit on vahvasti väritetty kuvaus tuosta ajasta. Romaanihan sijoittuu kirjoittajan kotiseudun rauhanyhdistyksen alueelle jopa niin selkeästi, että seutua tunteva tunnistaa sieltä rakennuksia jne.
Sensijaan henkilöt ovat lievästi sanottuna epäuskottavia jo kirjallisestikin tarkasteltuna. Toki mukana on aineksia, jotka kertovat, että kirjoittaja on ollut mukana silminnäkijänä kokouksissa ja myös hoidettavana.Sitä en tiedä, mtä hän nykyään ajattelee noista ajoista.
Tiedän, ketä naista tarkoitat.
Voisin antaa sinulle oikean kirjoittajan osoitteen. Mutta en halua. Hänen kuulumisiaan minulla ei ole oikeutta täällä kertoa. Mitä sillä tiedolla on merkitystä?
Minusta kirja kuvaa hyvin sitä TUNNELMAA, joka silloin seurakunnassa vallitsi. Yksityiskohdat ovat sivuseikka. Pakkohan asiaa on joidenkin - vaikka keksittyjenkin - tapahtumien ja henkilöiden kautta kuvata. Onko se jotenkin outoa?
Se, että kerrot olleesi oman paikkakuntasi hoitokokouksissa mukana, ei anna sinulle tietoa kaikista hoitokokouksista. Hoitokokouksia taisi olla erilaisia. Monen ex-vl:en kirjoitukset tällä palstalla vastaavat sangen hyvin omia kokemuksiani. Olen huomannut, että teidän vl:en kokemukset hoitokokouksista poikkeavat melko paljon esimerkiksi minun kokemuksista.
Tuota kirjaa en ole lukenut vielä, eli sitä en voi kommentoida.
Tiedän, että kokousten sisältö ja henki vaihteli paikkakunnittain. Itse olin sivustaseuraajana mukana muutamissa _samantyyppisissä_ kokouksissa kuin kirjassa kuvataan, joten tiedän mistä puhun. Kotiseudullani oli juuri näitä rankempia kokoontumisia, jotka rehellisesti sanottuna traumatisoivat minua vuosiksi eteenpäin. Vasta aikuisena olen pystynyt niistä keskustelemaan ja kyselemään niistä muilta samanlaisissa kokoontumisissa olleilta.
Kuitenkin sanon edelleen, että kirja on epäaito - jo kirjan verenhimoinen naisihminen hoitokokousten johdossa ei vastaa lainkaan kyseisen ajan henkeä. Kyllä ne henkilöt pöytien takana olivat aina miehiä. Sanon tämän siksi, että jo tällainen pieni yksityiskohta asettaa kirjan kyseenalaiseen valoon. Ja tätähän kirjaahan pidetään autenttisena kuvauksena tuon ajan tapahtumista, huolimatta sen fiktiivisyydestä.
itseasiassa mieshenkilö.
Kirjoittaja on nainen. Jopa tuntemani henkilö
Ehdotan, että kaikki te jotka "tunnette" kirjoittajan, pyytäisitte "kirjoittajaa" antamaan kommenttinsa tähän keskusteluun. Muuten joudumme toteamaan, että kirja kirjoitti henkilö, joka käytti Leo Hartvaara-nimimerkkiä. Muuta faktatietoahan meillä ei ole.
Erään Oulun läänin pienen paikkakunnan Ry:n kokouksissa ainakin on ollut hoitaja-H:n vaimo O.S. yhtenä pääpäsmärinä.
Hänen kerrotaan sanoneen jotenkin tähän tapaan: "Kuka teille antaa anteeksi jos me ei anneta".
Olisi muuten hyvin mielenkiintoista tietää tarkemmin ne tapaukset, mitkä sinua vl-female "traumatisoivat vuosiksi eteenpäin".
Onko niitä korjattu ja miten olet pystynyt jatkamaan Ry:llä kokemasi jälkeen eteenpäin hyvällä omallatunnolla vai oletko yms.
Olisin todella kiinnostunut vastauksestasi!
---
Oletko nähnyt hänet alasti?
Onko hän ihan näkyvä reaalimaailmassa?
Luuletteko, että Suden Uhrit on kirjoitettu alapäällä?
Tää kai ei ollut se pointti. Kirja on julkaistu tekijänimellä: Leo Hartvaara. Julkisuudessa, varsinkin tällä palstalla on spekuloitu myös sukupuolen suhteen.
En tiedä, enkä välttämättä haluaisi tarkistaa.
Mitä et välittäisi tarkistaa?
No sitä sukupuolta. Paitsi urheilulääkärithän taannoin ottivat sylkitestejä, senhän vois joku lääkäri tehdä.
On ilo havaita että on niitäkin lestadiolaisia jotka eivät kieroile tässä asiassa.
Sanoit naulan kantaan:
"- -rehellisesti sanottuna traumatisoivat minua vuosiksi eteenpäin -"
On varmaan liian intiimiä kysyä, miten sinä onnistuit selittämään itsellesi ja omalletunnollesi tässä prosessissa mukanaolon.
Itselleni se ei onnistu vieläkään muutoin kuin niin että en vain toimi sellaisessa organisaatiossa jossa ei tuota virhettä myönnetä, tutkita ja soviteta tavalla, jota ihan ajallisissakin asioissa pyritään ihanteena pitämään.
Sen ihmisten kiusaamisen rinnalla jota SRK ja rauhanyhdistysten hoitotoimenpiteiden vetäjät harrastivat, ovat Suden uhrit -romaanin fiktiiviset elementit sivuseikka.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole kollektiivia ymmärrystä siitä mitä rakkaus oikeasti on. Rakkaushan ei hylkää syntistä koskaan. Jos näin olisi, niin kukaan meistä ei pelastuisi taivaaseen, olemmehan kaikki yhtä syntisiä kadotuksen ansainneita.
Nämä ressukat luulevat syntisen hylkäämistä oman väärän kunnian tähden rakkauseksi. He erottavat sellaiset ihmiset jotka toimivat indikaattoreina heidän rakkaudettomuudelleen, josta heidän itsensä pitäisi tehdä parannus. He hylkäävät heikon ja kärsivän syntisen joukostaan. Tällä tavoin käyttäytyviä heikkojen puskijoita Lestadius kutsui keitureiksi. Mutta vanhoilliset hylkäsivät lestadiolaisuuden virallisesti jo vuonna 1902. Mihinkäs se 1800 luvun lopun henki sieltä olisi kadonnut, koska valtaa pitävät siinä joukossa eivät nöyrry myöntämään joutuneensa eriseuraan Kristuksen seurakunnasta.
Kristus ei KOSKAAN hylkää heikointakaan syntistä, vaan rakastaa häntä, ja armahtaa hänet.
Omavanhurskaus ei sen sijaan rakasta, sillä hän on vihollinen kaikista kavalammassa muodossaan,
muuntautuneena valkeuden enkeliksi. Hän sotkee aina puhtaan Kristuksen opin, osaksi ihmisoppeihin ja isäin säädöksiin.
Valtaa pitävät ihmiset rakastavat näet itseään ja omaa valtaansa, viis he veisaavat heikoista syntisistä ja heidän tarpeistaan.
Muistelen, en viitsi nyt kaivaa, että tästä kirjasta on käyty jo aiemmin pitkähkö ajatusten vaihto.
Yllättävintä asiassa on se, että näitä teoksia oli rahdattu Viroon uskovien lukemistoksi. Siihen törmäsin vuosia sitten.
Todella kummallista lähetystyötä.
Kun laittaa tuhon ylle hakusanat: Suden uhrit, niin materiaalia löytyy kiitettävästi.
Olen samma mieltä siun kanssa, jot kaikki opukset tulee tutkia haravoiden, ei mikään ole niin varmaa kuin Jumalan Sana.
ostaa? kuka sen on kustantanut? miltä vuodelta kirja?
Mulla on kirja, mä katson sen kustanttajan yms. laitan tänne infoa.
hän haahuilee alueella...?
Mikäli käytetään oikeita henkilötietoja viestin yhteydessä, tulee olla maininta, että on saatu lupa asianomaiselta.
Kirjathan ovat myynnissä julkisesti tekijän nimellä varustettuna.
En kyllä usko että tällaisen kirja nimen ja sen tekijän julkaisemisessa mitään lupaa tarvitaan.
Kirja on kuitenkin kirjoitettu nimimerkillä. Se mielestäni kertoo, ettei kirjoittaja ole halunnut ainakaan kirjoittaessaan nimeään julkiseksi.
Kannattaa lukea foorumin kirjoitusohjeet, niin ei tule tulkintavirheitä.
Ohjeissa kielletään kenenkään henkilötietojen julkistaminen ilman asianomaisen lupaa.
Katsoin, että nimimerkin perässä oikea nimi, rikkoi tuota sääntöä.
on fiktiivinen kirjoittajanimi.
..ainakin silloin, Joensuulainen henkilö, joka kuitenkin esiintyi julkisena henkilönä antaessaan haastatteluja alue- ja valtakunnallisiinkin lehtiin alueen hoitokokouksista. Henkilö esiintyi jopa kuvan kanssa vuodattaessaan mielipahaansa rauhanyhdistystä vastaan. Kirjasta on helppo tunnistaa itsensä asianomaisena henkilönä. Fiktiivisyyttä on lähinnä keksityt nimet henkilöille ja niissäkin vain pientä muuntelua.
yhtään haastattelua millekään lehdelle.
Oletko itse kirjoittaja?
mutta tunnen kirjoittajan.
Onko nimesi varma vai oletko varma????