Ootteko te jotain vitun pilkunnussioita kaikki bulimikot? Teillä on vaan joku fiksaatio ja kuvittelette että laihoilla ihmisillä on kaikki hyvin. Miksi te tahdotte olla samanlaisia? Luuletteko ettei niillä ole ongelmia? Tehkää itsellenne palvelua ja lopettakaa se niuhottaminen sen vartaloin kanssa. Ei se pieni (eikä isokaan) makkara sielä mahassa haittaa mitään. Te ootte aivan yhtä hyviä ihmisiä vaikka ette huippumalleilta näyttäisikään.
Vittu teitä!
Kiitos...
61188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vai ei muutama makkara haittaa? Kyllä varmasti haittaa, koska: 1. ei löydä vaatteita yhtä helposti ja jos löytää ne näyttää rumilta, 2. koulussa, kaupungilla ja baarissa saa kuulla vittuilua aiheesta. joskus vanhemmat ja kaveritkin huomauttelee, 3.miesten kanssa on ongelmia, kun ei pysty rentoutuun sängyssä kun ajattelee vaan omaa läskiyttään, 4. ei voi käydä uimassa uimahallissa tai rannalla ollenkaan koska ei kehtaa, 5. oma olemus yököttää joka päivä.
Tuossa muutama syy... joten äläpä sinä väitä etteikö muutama makkara haittaisi. Se on kyllä totta ettei bulimia ole mikään laihdutuskeino, mutta dieetin noudattaminen on vaikeaa kun ruoka on ainoa ilo elämässä. Ja sitten sortuu syömään jotta olisi edes hetken kivaa, ja sit on pakko oksentaa ettei dieetti menisi pilalle.
Haluan huomauttaa että bulimia ei aina välttämättä johdu liikakiloista. Sen voi laukasta yleinen tyytymättömyys omaan itseensä, oli sitten lihava tai laiha. Moni sitä sairastava ei edes ajattele laihtuvansa kun oksentaa, se on vaan yksi keino purkaa pahaa oloa...
Minulla painolla ei ole koskaan yhteyttä oireiluun. Kyse on enemmänkin siitä, että kun elämä on muuten hajalla, on joku asia, jota voi kontrolloida itse. Ja sitten on rangaistuselementti, harrastan sitä itseruoskintana. Oksentamisen välillä katson peiliin ja sanon itselleni: "katso nyt itseäsi, katso! onneton luuseri! häpeä!".
ainakin osaksi. Eli olen entinen bulimiaa sairastanut. Viitisen vuotta taistelin tätä itseaiheutettua sairautta vastaan ja nyt ole kai päässyt siitä eroon. En halua motkottaa tai tuomita ketään, mutta omasta puolestani voin sanoa että melkoisen itsekäs on bulimian sairastaja. Ruoan kanssa "leikkiminen" on täysin itsekästä ja tyhmää. Mitä järkeä on ostaa litra jäätelöä ja oksentaa se heti pois? Paranemistani on auttanut ainakin se että ymmärsin ettei minulla ole oikeutta sairastaa bulimiaa. Minulla on velvollisuuteni ja niihin ei kuulu ruoan oksentaminen. Itse ajattelen että ihmisenä olemisen velvollisuuksiini kuuluu auttaa muita, vähempiosaisia ja elää mahdollisimman hyvin. Tällä hetkellä en pysty enää oksentamaan kun ajattelen että maailmassa on ihmisiä jotka voisivat vaikka tappaa että saisivat syödä kuten minä.
Maailma ja ihmisenä oleminen on paljon muutakin kuin vatsamakkarat ja epäsopivat vaatteet.
Löytäkää uusi ilo elämäänne auttamalla muita.
Tsemppiä kaikille bulimian kanssa taisteleville. Vaikean tien olette valinneet!
Olet oikeassa ja väärässä, siis mun mielestäni. Totta on, että bulimia on hyvinvointiyhteiskuntien sairaus ja oman navan ympärillä pyörivän ajatusmaailman tulosta. Se ei silti tee siitä yhtään sen vähemmän tuskallista. Onnellisuuden on mahdollista nähdä olevan vakio, olivat puitteet loistavat tai vähemmän hyvät (epäinhimilliset olosuhteet asia erikseen). Tästä simppeli esimerkki: Kuuluisa, rikas, kauneusihanteiden mukaiselta muiden silmissä näyttävä malli voi olla onnettomampi ja ahdistuneempi kuin se, jonka on keskitettävä ajatuksensa ja voimavaransa itsensä ja läheistensä hengissä pysymiseen. Mitä enemmän mahdollisuuksia valita, sitä enemmän voi/joutuu itseään elämässään syyttämään. Itse asiassa nykynaisen roolin hyvinvointiyhteiskunnassa voi nähdä jopa epäinhimillisen vaativana. On helppoa sortua tavoittelemaan sitä naiseuden mallia, joka on nähtävissä catwalkeilla, jalustalla. On typerää olla huolissaan mainosten vaikutuksista vain lapsiin, ikään kuin niillä ei olisi vaikutusvaltaa aikuisten alitajuntaan. Niihin ei syydettäisi niin valtavia summia rahaa, jos ne eivät toimisi. Mm. yhteisöllisyyden, vanhenemisen arvostamisen, uskontojen ja luonnollisen naisellisuuden arvostuksen puute aiheuttaa arvotyhjiön, joka on pakko täyttää jollakin. Kertakäyttöraamattuja saa lehtikioskeista muutamalla eurolla.
Tuskinpa yksikään bulimikko itselleen tätä sairautta haluaa. Kun ei vaan halua. Mene motkottamaan anorektikoille. *ai niin, hehän ovat niin traagisen liikuttavia, ei niille voi motkottaa.
Nolo.