Miksi teillä on vain yksi lapsi? Onko siihen jokin syy? Mikä? Jokin muu kuin lapsettomuus/puolisosta ero?
Kiitos vastauksista.
Itsellä tuntuu kummalliselta, kun katsotaan kieroon, kun sanon lapsiluvun olevan täynnä ja perheessä yksi lapsi. =) Pieni on poika vielä, mutta yksi riittää. Kohta vuoden univelat takana. Unikoulut käyty eikä mikään auta. Eikä hyvää tukiverkostoa tukena. Siinä syy meidän kolmihenkiseen perheeseen.
Miten teillä?
Kiitos vastauksista.
Itsellä tuntuu kummalliselta, kun katsotaan kieroon, kun sanon lapsiluvun olevan täynnä ja perheessä yksi lapsi. =) Pieni on poika vielä, mutta yksi riittää. Kohta vuoden univelat takana. Unikoulut käyty eikä mikään auta. Eikä hyvää tukiverkostoa tukena. Siinä syy meidän kolmihenkiseen perheeseen.
Miten teillä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
On yksi lapsi mutta toinen nyt tulossa (rv.9). Esikoinen täyttää kohta kolme vuotta. Olisimme olleet jo vuosi sitten valmiita toiseen lapseen mutta sitä ei vain tullu aikaisemmin. Minusta on jokaisen oma asia montako lasta hankkii, mutta lapsen kannalta on vanhempanakin ikävää olla ainut lapsi, ilman sisarruksia. Ystäväni (24v) sanoikin kerran että olisi lapsenakin antanut mitä vain että vanhemmat oisivat tehneet hänelle siskon tai veljen. Vaikka sinusta tuntuisikin nyt että ei enempää lapsia kiitos, se mieli saattaa muuttua moneenkin kertaan. Lapsesi on ilmeisesti vuoden ikäinenkö? ei mitään kiirettä vielä :)
Ei siis liity asiaan, mutta tuohon unihommaan vinkki, joka pelasti meillä paljon. Vuoden valvomisten jälkeen saimme melatoniini-resepin, joka muutti koko elämän. Lapsi alkoi nukkua! Tuo melatoniini ei ole varsinaisesti lääke, vaan elimistön omaa hormonia, joka säätelee unirytmiä. Meille ainakin neurologi vakuutteli, että sillä ei ole mitään tunnettua sivuvaikutusta, enemmän on kehitykselle haittaa siitä, että tilanne jatkuu samanlaisena, eli lapsi on aina väsynyt!!!
Lyhyt kuuri riittää, ei siis ole kyseessä mikään jatkuvassa käytössä oleva pilleri.
lapsellesi lääkäri, niinkuin ed. neuvoi, neurologi tms.
Toinen juttu on se, että lapsi saattaa olla ns. virkeä lapsi. Ei siis "ennätä" nukkua, ettei vaan mene jotain mielenkiintoista ohi silmien. Tämmöinen lapsi oppii nopeasti kaikennäköistä, on kiinnostunut, utelias, lahjakas mihin ryhtyykään. Sosiaalisesti taitava, omaa paljon ystäviä jne. Ei tarvitse paljoa kiellellä, on "sisäsyntyisesti" jo opit päässä.
Yöt pitää silti rauhoittaa, meillä se tehtiin myös n. yksivuotiaana, meillä onnistui kotiunikoulu.
Mutta käy lekurissa, tai kysele luontaistuotteita, jos niistä myös löytyisi apua.
ja syykin sama kuin teillä!
En enää ikinä rupeaisi samaan rääkkiin, valvomaan vähäunisen lapsen kanssa monta vuotta...
Se vain on kummaa, ettei meitä yksilapsisia äitejä katsota "hyvällä silmällä", vaan ollaan jatkuvasti utelemassa, milloin tulee toinen (tosin viime vuosina harvemmin, ovat kai jo oivaltaneet itsekin, ettei taida enää tulla..) Miksi hitossa on pakko tehdä niin kuin muut, eli kaksi muksua ollakseen "kunnon kansalainen"? Eikö jokaisella ole oikeus päättää itse, tekeekö yhden vai useampia lapsia?
Kuten yksi ystäväni minulle sanoi: "Parempi yksi lapsi, kun onneton äiti."
Lapseni on vielä pieni, kyllä, tiedän sen.. Mutta, tiedän myöskin sen, että en tulisi enää jaksamaan toista lasta. En näiden univelkojen kanssa. Kun poikani oppii joskus nukkumaan niin minä todella aijon silloin vaan ja ainoastaan NUKKUA! Enkä ottaa uutta riskiä saada toista huonostinukkuvaa vauvaa. Vaikka kaikki sanovat, että toinen lapsi on aina erilainen/helpompi en ota sitä riskiä, että lapsi ei olisikaan helppo, koska MINÄ ja perheeni tulemme siitä kärsimään eikä sukulaiset, jotka niin kovasti toista lasta toivovat. Mehän sitä lasta hoidamme ja valvomme pitkin öitä.
Saanko udella kuinka vanhana 11-vuotiaasi alkoi nukkumaan kunnolla??
Ihan tarkaan en enää muista. Useita kuukausia hän kuitenkin valvotti läpi yön, siis heräili ihan jatkuvasti. Just silleen, että kun itse oli saamassa unen päästä kiinni, huuto alkoi taas... kammottavaa! Kyllä siinä oli murhanhimo monta kertaa hiipimässä mieleen... Ja monta kertaa toivoin, etten olisi koko hommaan ikinä ryhtynytkään, ja että voisin saada mennen ajan takaisin (kun oltiin vain kahdestaan). Kamalaa sanoa näin, mutta totta se on! Toisaalta kävi sääliksi pientä parkujaa. Oli siis tunteet melkoisessa mylläkässä, väsyneessä päässä. Mun kauniit vaaleanpunaiset unelmani omasta tuhisevasta nyytistä sylissä romuttuivat kyllä kertaheitolla. Mitään hehkeää ja ihanaa en todellakaan vauvaikäisissä enää näe. Ovat ihania vain silloin kuin ovat toisten - ja ovat hiljaa!
Näin siis jos poika suostui edes nukkumaan. Usein me miehen kanssa vuorotellen kanneltiin poikaa yökaudet pitkin kämppää, jotta hän pysyi hiljaa ja edes toinen sai vähän yrittää nukkua.
Sen jälkeen poju rupesi nukkumaan sentään vähän pitempiä pätkiä, ettei nyt sentään joka 10. minuutti enää herätellyt, mutta silti heräili monta monituista kertaa yössä varmaan tuonne parivuotiaaksi asti...
Pakko on vaan jaksaa yrittää! Ja, ennenkaikkea selittää sukulaisille miksi miksi... Vaikka he niin moneen kertaa ovat toitotaneet, että kyllä se vauvakuume vielä tulee. En koe enää minkäänlaista vauvakuumetta. Oikeestaan, en enää edes tiedä mitä vauvakuume on vaikka oma poikani ei ole kohta enää mikään vauva, kun kävelemään alkaa jo opetella. Pieni poika se on eikä vauva. Olen siitä erittäin onnellinen, että poikani kasvaa nopesti eikä ole enää niin pieni ja toivoisin, että poika täyttäisi kans sen 2v hyvin nopesti. Silloin ne lapset yleensä alkaa KUNNOLLA nukkumaan, jos ei ole ennen nukkunut. Näin olen kuullut.
Minä en ole kateellinen enää yhdellekään raskaana olevalle tai pienen vauvan äidille. Tosiasiassa, pienessä päässäni säälin heitä. Ja, toivon heille tulevan helppoja lapsia! En voi vaan sille mitään, että vauvat ei herätä minussa enää minkäänlaisia tunteita. Unettomia öitä, jos jotain.
Oma poitsu täyttää koht 11 ja nyt on alkanut vasta tuntua siltä että pitäskö tehdä toinen..
Poitsu on ollu tosi helppo lapsi pienestä pitäen eli taustalla ei ole mitään valvottuja öitä(nukku 2viikon ikäisenä täydet yöunet).
Mutta mutta mulla oli ainakin jossain vaiheessa sellainen päähänpinttymä etten halua ruveta mikskään synnytyskoneeksi..=))
Vauvasuunnittelussa painaa tällä hetkellä puntarissa se että olis hienoa kokea taas uuden pienen ihmisen kasvu ja olis pojalla sisaruksia vaikka ikäero tulis olemaankin aika iso.
Mutta mitäs pienistä.
Mutta tsemppiä sulle!
Kyllä se siitä ja lapsi on vaan pienen hetken pieni.=)
Poika nyt 3,5v eikä edelleenkään nuku kunnolla. Ensimmäiset 2 vuotta sain nukkua 9 yötä kokonaan. (laskin silloin)
täytettyään kolme nukkui pari kuuakutta melko hyvin, sitten alkoi nähdä painajaisia yms., neuvolan mukaan normaalia.
Tää tapaus on kai ns. virkeä lapsi, oppinut kaiken tavallista aikaisemmin, puhunut 1,5 vuotiaasta, ja oppii helposti mitä vaan, eli ilmeisesti ei vaan "ehdi" nukkumaan. Unissaankin miettii..
Mutta minä olen väsynyt, aina vaan väsynyt. Lisäksi yh vielä. Uusi parisuhde on mutta tuskinpa enää uskallan tehdä koskaan toista lasta, pää on ollut hajoamispisteessä liian monta kertaa näiden vuosien aikana. Mieluummin pää jotenkuten koossa yhden kanssa kuin kaksi lasta ja äiti suljetulla. Se on nytkin ollut lähellä, kiitos ystävieni ja ammattilaisten tuen selvisin pahimmasta...toivottavasti se oli pahinta.
väsymyksen vaikutuksia kun ei oikein kukaan tajua.
ja oikein miettimällä pitää miettiä syytä siihen, miksi vain yksi. Vastaus on- en tiedä. Tämä yksi on ihana tyttö (4v.), rakastettu, hyväuninenkin (!) ja todellinen neiti Tomera. Koskaan ei ole tullut vakavasti puheeksi että pitäisi lisää hankkia. Miksi ihmeessä pitäisi? Miksi kahden vanhemmilta ei kysytä miksi kaksi lasta? Tai kolmen miksi hankitte juuri kolme? Meillä on tämä yksi ihana, koska me olemme me.
Riittikö tämä vastaus?