Pikaisesti kihloihin

Joopa joo.
Aina kehoitetaan ensin tutustumaan toiseen. Minulla oli menossa asia perintätoimistolle(takaus velka ja ennen taapaamistamme), koska luotin vääriin ihmisiin.
Meillä kaikki kävi hyvin pikaisesti. 2viikkoa-kihlat. 11kuukautta-häät. 7 kuukautta häistä-lapsi.

Eikö voisi helposti ajatella, että naimisiin menimme lapsen takia ja mitähän tuosta tulee. No varmaan ajattelisin itsekkin samoin. Yritimme lasta melkein heti tavattuamme, mutta ei tärpännyt. Naimisiin menosta puhuimme jo syksyllä(tapasimme loppu kesästä). Ja sitten vuodenvaihteen jälkeen tärppäsi,aloimme odottamaan lasta. Sen verran tuli kuitenkin kiire häiden suhteen. Vaimoni ei halunnut ison mahan kanssa alttarille. Hän oli kolmannella kuulla kun sitten pidimme häät. Lapsemme syntyi alkuvuodesta ja pian tämän jälkeen hän alkoi odottamaan toista lasta. Voi että sitä iloa ja onnea.
Toinen lapsemme syntyi vuosi ja 3 kuukautta ensimmäisen jälkeen. Ja ei siinä sitten ihan hirveän kauaa mennyt aikaa, kun aloimme odottamaan kolmatta lasta. "VOI JUKRA TAJUTONTA" ajattelin.

Nyt kaikki 3 lasta ovat koulussa. Vanhin 7luokalla.




Ai niin, tuosta ensi tapaamisesta on nyt kulunut 15 vuotta ja 1 kuukausi. Olemme edelleen naimisissa ja rakastuneita. Ostimme vanhan omakotitalon muutama vuosi sitten. Taloa pitäisi kunnostella ja siinähän sitä on sarkaa kovasti. Ei sen takia että se olisi huono, vaan että saisimme jokaiselle pojalle oman huoneen.
Tänään(28.8:tta, klo:01.30) tultiin tansseista ja siellä soi eräs kappale, jota tanssimme tapaamisen aikoihin.
Arvaatteko miten hienolta tuntuu, kun kaksi tuommoisen historia omaavaa, noin monen vuoden jälkeen itkee onnesta. Ja ainoastaan yhden laulun takia. Ja jos laulu kiinnostaa, niin se oli "Kotiviini". Suutelimme tanssin aikana ja sen päättyessä.
VOI LUOJA, KUINKA RAKASTAN TOTA NAISTA!
2558
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

tuollaista. Se saa tällaisen elämään pettyneen keski-ikäisen yksinhuoltajankin silmät kostumaan. Olen todella onnellinen puolestanne, hienoa että olette osanneet valita oikean kumppanin itsellenne. Ehkä oikeaa rakkautta on sittenkin olemassa, vaikka olen jo lähes menettänyt siihen uskoni.

Äänestä
  • mutta eipä tuntunut tulevan oikeaa vastaan. Olin jo tavallaan luopunut toivosta, kun läksin lomareissulle. Tarkoitukseni oli olla yksin eikä hakea ketään. Mutta kait se kohtalo oli tarkoittanut toisin. PAM ja siinä hän oli yhtääkkiä edessäni.
    Kyllä se oikea löytyy kun ei sitä "väkisin" etsi. Antaudu vain elämään ja nauti omasta olostasi. Se heijastaa itsestäsi ulos päin positiivista energiaa. Mutta jos koko ajan mietii ja tuumailee asioita, se näkyy väkisinkin ulos päin.
    Ei muutakuin onnea eteen päin. Sinulla on jo onnea kun sinulla on lapset. Et kuitenkaan ole sitä kautta yksin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja naimisiin. TULOS? kirjoitti:

Joopa joo.
Aina kehoitetaan ensin tutustumaan toiseen. Minulla oli menossa asia perintätoimistolle(takaus velka ja ennen taapaamistamme), koska luotin vääriin ihmisiin.
Meillä kaikki kävi hyvin pikaisesti. 2viikkoa-kihlat. 11kuukautta-häät. 7 kuukautta häistä-lapsi.

Eikö voisi helposti ajatella, että naimisiin menimme lapsen takia ja mitähän tuosta tulee. No varmaan ajattelisin itsekkin samoin. Yritimme lasta melkein heti tavattuamme, mutta ei tärpännyt. Naimisiin menosta puhuimme jo syksyllä(tapasimme loppu kesästä). Ja sitten vuodenvaihteen jälkeen tärppäsi,aloimme odottamaan lasta. Sen verran tuli kuitenkin kiire häiden suhteen. Vaimoni ei halunnut ison mahan kanssa alttarille. Hän oli kolmannella kuulla kun sitten pidimme häät. Lapsemme syntyi alkuvuodesta ja pian tämän jälkeen hän alkoi odottamaan toista lasta. Voi että sitä iloa ja onnea.
Toinen lapsemme syntyi vuosi ja 3 kuukautta ensimmäisen jälkeen. Ja ei siinä sitten ihan hirveän kauaa mennyt aikaa, kun aloimme odottamaan kolmatta lasta. "VOI JUKRA TAJUTONTA" ajattelin.

Nyt kaikki 3 lasta ovat koulussa. Vanhin 7luokalla.




Ai niin, tuosta ensi tapaamisesta on nyt kulunut 15 vuotta ja 1 kuukausi. Olemme edelleen naimisissa ja rakastuneita. Ostimme vanhan omakotitalon muutama vuosi sitten. Taloa pitäisi kunnostella ja siinähän sitä on sarkaa kovasti. Ei sen takia että se olisi huono, vaan että saisimme jokaiselle pojalle oman huoneen.
Tänään(28.8:tta, klo:01.30) tultiin tansseista ja siellä soi eräs kappale, jota tanssimme tapaamisen aikoihin.
Arvaatteko miten hienolta tuntuu, kun kaksi tuommoisen historia omaavaa, noin monen vuoden jälkeen itkee onnesta. Ja ainoastaan yhden laulun takia. Ja jos laulu kiinnostaa, niin se oli "Kotiviini". Suutelimme tanssin aikana ja sen päättyessä.
VOI LUOJA, KUINKA RAKASTAN TOTA NAISTA!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu