Herään linnun viserrykseen etuteltassa... aurinko paistaa, ruoho vihertää, pientä liikettä kuuluu ulkoa kun ihmiset kävelevät vaunumme ohi... vaunusta tunkeutuu kahvin tuoksu sieraimiin, kun äiti puuhailee siellä tuo rakas äitimme...
kaiuttimista kuuluu: "HYVÄÄ HUOMENTA, JUMALAN TERVE!"
...Aah! Tänne minä kuulun! Tämä joukko on minun omani, ajattelen...
> Mutta sitten se taas alkaa! "VAIN ME, VAIN ME, VAIN ME, VAIN ME!!"
"VAIN ME PÄÄSEMME TAIVAASEEN, MUUT OVAT KIROTTUJA! KOKO MAAAAAAAILMA JOUTUU HELVETIN TULIMEREEN MUMMOJA JA VAAREJA MYÖTEN, VAIN ME PELASTUMME!"
Taas kerran herään ihanista ruusuisista kuvitelmistani, karmeaan vl-todellisuuteen_; uskolla painostetaan ja ahdistetaan. Usko on TÄYNNÄ ahdistavia ja elämää kaventavia sääntöjä joita vanhat miehet ovat muille keksineet! Koulussakaan en ole kehdannut edes sanoa olevani vl, kun sääntömme ovat niin naurettavia etten kykene niitä mitenkään puolustamaan. Kerran eräs kyseli miksi hyväksymme internetin jos teeveetä emme hyväksy? -Mitä tuohon sitten voisi vastata? Nehän nauravat meikäläisen pellolle ja kaikki ystävät menee sen sileän tien.
En kehtaa sanoa olevani vl! MIKSI! VOI MIKSI! Miksi tämä uskomme on niin hullua että kaikki muut maailman ihmiset pitää tuomita tulimereen! Mikä oikeus meillä siihen on? Mehän olemme vain ihmisiä!
Korvissani kaikuu: "VAIN ME...VAIN ME...MUUT JOUTUVAT HELVETTIIN..."
-jokohan ensi vuonna uskallan tunnustaa vanhemmilleni, etten halua enää kulkea tässä joukossa?
kaiuttimista kuuluu: "HYVÄÄ HUOMENTA, JUMALAN TERVE!"
...Aah! Tänne minä kuulun! Tämä joukko on minun omani, ajattelen...
> Mutta sitten se taas alkaa! "VAIN ME, VAIN ME, VAIN ME, VAIN ME!!"
"VAIN ME PÄÄSEMME TAIVAASEEN, MUUT OVAT KIROTTUJA! KOKO MAAAAAAAILMA JOUTUU HELVETIN TULIMEREEN MUMMOJA JA VAAREJA MYÖTEN, VAIN ME PELASTUMME!"
Taas kerran herään ihanista ruusuisista kuvitelmistani, karmeaan vl-todellisuuteen_; uskolla painostetaan ja ahdistetaan. Usko on TÄYNNÄ ahdistavia ja elämää kaventavia sääntöjä joita vanhat miehet ovat muille keksineet! Koulussakaan en ole kehdannut edes sanoa olevani vl, kun sääntömme ovat niin naurettavia etten kykene niitä mitenkään puolustamaan. Kerran eräs kyseli miksi hyväksymme internetin jos teeveetä emme hyväksy? -Mitä tuohon sitten voisi vastata? Nehän nauravat meikäläisen pellolle ja kaikki ystävät menee sen sileän tien.
En kehtaa sanoa olevani vl! MIKSI! VOI MIKSI! Miksi tämä uskomme on niin hullua että kaikki muut maailman ihmiset pitää tuomita tulimereen! Mikä oikeus meillä siihen on? Mehän olemme vain ihmisiä!
Korvissani kaikuu: "VAIN ME...VAIN ME...MUUT JOUTUVAT HELVETTIIN..."
-jokohan ensi vuonna uskallan tunnustaa vanhemmilleni, etten halua enää kulkea tässä joukossa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
juttu ei pysy päivääkään kasassa ellei peloitella. Niin yksinkertaista se on. Kasassa pysyminen näyttää siltikin välillä olevan vaikeaa.
Hajanaisia ajatuksia!
Ulkopuolinen ihminen ei voi ymmärtää kuinka paljon se eroaminen vaatii. Silloin kun itse päätin "kieltää" niin mulle sanottiin että voi sitä joka Jumalan hylkää, mutta voi voi sitä jonka Jumala hylkää. Yritin tehdä muille sitä selväksi että en missään nimessä Jumalaa hylkää vaan en halua olla lesta.
Mulle soiteltiin ja peloteltiin ja yritettiin hyvällä ja pikkusen pahallaki käännyttää takaisin. Siinä on pakko kovettaa itsensä ja yrittää vaan kuunnella kärsivällisesti mitä toisilla on sanottavaa. Nyt olen ollut kymmenen vuotta ilman lahkoa ja painostus on loppunut kokonaan, mitä nyt jossain perhejuhlissa vittuillaan että eikö ukolla paukut oo terässä ku ei lapsia kuulu. Monesti vaan tulee mieleen että mitähän minusta sanottais jos sanoisin omat mielipiteeni julki omieni seurassa ja pilkkaisin heidän näkemyksiään, jotka ovat omasta mielestäni hulluja mutta en puhu siitä ääneen.
Sinulle voimia ja yritä nyt kulkea lauman mukana ja jos et siihen pysty niin opettele uudenlainen malli ajatella tuonpuoleisia asioita. Kuitenkin sut on aivopesty pienenä jo uskomaan lestadiolaisten malliin. Meitä on paljon jotka emme kuulu mihinkään lahkoon ja silti uskomme Jumalaan ja rukoilemme että pelastumme. Enkä koe olevani omavanhurskas vaikka en samalla lailla parannusta tee kuin lestadiolaiset.
ÄLKÄÄ TUOMITKO MAAN PÄÄLLÄ, KYLLÄ JUMALA TUOMITSEE SITTEN KUN MEILLÄ KAIKILLA KOITTAA SE AIKA!!!!
Kiitos nimimerkki ex-vl-nainen "Juupa jaapa" henkilökohtaisten kokemuksiesi kuvauksesta. Vähän samantapaista olen itse käynyt läpi.
> >Ulkopuolinen ihminen ei voi ymmärtää kuinka paljon se eroaminen vaatii.>>
Kuvasit todella osuvasti tilannetta.
Psykologit ovat määritelleet asiaa niin, että kun erottautuu yhteisöstä johon on lapsesta asti kasvatettu, joutuu rakentamaan minäkäsityksensä, siis hienosti sanoen identiteettinsä ja koko maailmankuvansa uudelleen. Myös suhde sukulaisiin ja entisiin ystäviin muuttuu.
Kyllä siinä onnistuu, mutta kuten sanoit, se vaatii psyykkistä työtä jotta ihmisen saavuttaa henkisen tasapainon ja sielunrauhan. Vl-lähipiirihän ei tätä psyykkistä uuden rakentamista tue vaan koettaa päinvastoin murtaa.
Tätä kuvasit osuvasti viestissäsi:
> > mitä nyt jossain perhejuhlissa vittuillaan että eikö ukolla paukut oo terässä ku ei lapsia kuulu. Monesti vaan tulee mieleen että mitähän minusta sanottais jos sanoisin omat mielipiteeni julki omieni seurassa ja pilkkaisin heidän näkemyksiään > >
Olen samaa mieltä siitä ettei meillä kenelläkään ole lupaa pilkata yksittäisten vl-uskovaisten näkemyksiä ja uskomuksia. Henkilökohtaiset uskonnolliset vakaumukset ansaitsevat kunnioituksen. Tietenkään myöskään vl-ihmisillä ei ole syytä pilkata eikä väheksyä sukunsa "erilaisia". Hienotunteisuus puolin ja toisin on kanssakäymisessä paikallaan.
Sen sijaan uskonnollinen ideologia ja normisto on aina asia, josta voidaan käydä avoimesti julkista keskustelua. Tietysti mieluiten keskinäisen kunnioituksen hengessä. Tämä palsta on yksi mahdollisuus. :-)
>> - opettele uudenlainen malli ajatella tuonpuoleisia asioita...
Just kohdalleen osuvia neuvoja!
Itselleni se on ollut huikean rikastava kokemus, luottamus elämään ja Jumalaan on palannut uudella, henkilökohtaisemmalla tavalla. Tavalla jossa itse olen läsnä itsessäni, olen itse kokonaisena minänä kaiken sen takana mihin uskon. Silloin olen myös itse vastuussa siitä mihin uskon ja mitä ratkaisuja teen, en voi sysätä vastuuta ratkaisuistani, tulkinnoistani ja mielipiteistäni minkään yhteisön enkä sen "puhujien" tms. vastuulle. Uskon, että vastuutaan omasta elämästään ei kukaan pääse pakoon.
Vl-liikkeestä irrottautumista harkitsevan kannattaa miettiä itselleen selväksi, mistä syystä lopulta haluaa valita toisin ja mitä se oma omatunto oikein sanoo. Jos lähtee ovet paukkuen esimerkiksi vain siitä syystä,että tekee mieli harrastaa elokuvia tai ei näe järkeä alkoholikiellossa, ratkaisun hengellinen puoli tulee mietittäväksi myöhemmin.
Miksi pitää kaikki sopimattomatkin sanat ja asiat takitilleen toistaa? Moppaaja voisi siistiä. Ikävää, että vielä seuraavakin kirjoittaja mielipidettäsi kiitellessään toisti saman.
Hyvä nimierkki Kirjoittajatar!
Olen itse parantumaton kaunosielu enkä tahdo millään sietää kiroilua enkä muutoinkaan karkeaa keilenkäyttöä. Se on se kotikasvatus.
Tässä tapauksessa olin jo laittanut lainaukseenni alaviivat sen ruman sanan sisälle ja jättänyt osan kirjaimista pois. Sitten tulivat mieleeni sitaattiohjeet. Sitaattia ei saa muuttaa, se olisi väärentämistä. Kirjoittaja ei ole itse suoranainen kaunosielu vaan käytti alatyyliä, mutta minä en voi sitä sensuroida jos käytän suoraa sitaattia. Muuttaminen olisi väärentämisen lisäksi naiivia ja typerää kaunistelua. Anteeksi että olen näin pikkutarkka. :-)
Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut muokata sitaatista epäsuora viittaus jossa olisin välttänyt ongelman... :-)
Anteeksi vaan ku kiroilin, en tee sitä enää, mutta sille sanalle ei mielestäni ole osuvaa vastinetta.
Sinulle Paula E.
Minun kotonani on muutama jotka eivät ole uskomassa, mutta suurin osa on ja heillä on kaikilla isot perheet. Siitä syystä varmaan meille "kettuillaan" lapsilukumäärästä. Ei sillä ettenkö lapsista tykkäisi, (minulla on 2 lasta) mutta en pysty hyväksymään sitä että naisen elämäntehtävä on synnyttää esim. 15 lasta.
Kielsin "uskoni" jo nuorena, alle kakskymppisenä ja silloin kapinoin todella paljon tätä uskontoa ja sen oppeja vastaan. Syynä siihen varmaan oli se että pilkka ja kaikki se mistä lapsena sai "kärsiä" uskon vuoksi oli niin tuoreessa muistissa. Nykyisin olen todella onnellinen että olen saanut kasvaa uskovaisessa kodissa ja saanut sieltä hyvät lähtökohdat elämälleni. Aion omille lapsillenikin opettaa samat asiat, mutta ei lasten tarvitse "luopua" normaaleista asioista kuten me uskovaisen perheen lapset luovuimme. Tiedän että sellainen ihminen joka vieläkin on uskomassa ei koe "luopuvansa" mistään, mutta heidän ei kestä alkaa edes ajattelemaan sitä asiaa syvemmin tai vaarana on uskosta luopuminen. Termi uskosta luopuminen on kyllä väärä mutta en jos sanon lahkosta eroaminen niin täällä tulee vettä niskaan :)
Omat ystäväni koostuvat pääasiassa entisistä uskovaisista ja ehkä siksi "tuntuma" tähän joukoon on tallella. Omien sisarteni kanssa olen tekemisissä vaikken uskovainen olekkaan, mutta kyllä nämä jotka ovat vielä uskossa niin ovat enemmän keskenään tekemisissä ja se on mielestäni täysin ymmärrettävää. Ja ehkä se johtuu myös minusta, koska itselläni ei ole "liutaa" lapsia enkä jaksa sitä kaameata hässäkkää kun kymmenlapsinen perhe tulee panemaan "paikat matalaksi". Tähänkin voidaan sanoa että miten niin "paikat matalaksi", mutta tää on totuus, ainakin minun kokemusteni kohdalla.
Vielä lisään että en todellakaan ole katkera uskovaisille, mutta kun on kauan aikaa ollut "ulkopuolisena tarkkailijana" niin huomaa kaikkea "hullua" näissä säännöissä mitä itsekin piti täysin itsestäänselvänä lapsena. Jos sanot tai kirjoitatkin näistä asioista niin olet katkera, mutta uskon vakaasti siihen että myös minä pääsen kerran taivaaseen. Eikä sitä uskoa voi minulta pois ottaa.
Ihmettelen suuresti että miksi uskovilla on niin kauhea tarve "hokea" sitä että vain me pääsemme taivaaseen, onko uskovaisena oleminen niin RANKKAA että eivät halua meitä HELPOLLA päässeitä samaan taivaaseen. Tiedä häntä? Meenpä tästä kakkapyllyn pesulle.Hyvät jatkot Paula E.
.. missä sellaisia heti ja jokaisessa puheessa kuulit? Itse olen kuunnellut Suviseura saarnoja netistä ja paikanpäällä ja myös omilta cd-äänitteiltä. Hyvin vähässä on VAIN ME oppi. Siitä opista mitä Raamattu ja Tunnustuskirjat opettavat,kyllä puhutaan, sillä joka ei usko niinkuin Raamattu opettaa,ei sillä ole iankaikkista elämää. Se on aivan eri asia,mitä sinä yrität viestissäsi kertoa. Jumalan sanaa puhuu yhdenkaltaisesta uskosta,ja kuka tahansa niin uskoo pääsee Kunniantaivaaseen.
Me emme julista tuomiota,emmekä päätä kuka taivaaseen menee, sen on Jumala kerran tekevä,ja siihen on tyytyminen, mutta mitään syntiä,epäpyhää ei Taivaaseen pääse,joten se on tärkeintä,että on synnit anteeksi jo täällä ajassa. Parannusta ei voi kuoleman jälkeen tehdä.
Epäilempä kovasti Feikiksi tuota kirjoitusta.
Tai jo uskosta luopuneen kirjoitus.
Tai ihminen, joka kulkee jo synnin luvallisuuden teitä, mutta kulkee vielä ulkonaisesti Jumalan lasten joukossa.
Jos itselläkin on samanlaisia tunteita joskus, sen on kokenut, että silloin on tullut uskomisen esteitä, syntiä, jota ei jaksa panna pois.
Sen on kokenut niin monta kertaa, että aina jos ei jaksa olla kuuliainen Jumalan sanan neuvoille, on tunto kipeä ja arka ja jos ei jaksa korjata asioita, tunto alkaa turtumaan ja silloin alkaa tulla noita alkuperäisen viestin kaltaisia tunteita.
Silloin alkaa vieraantua Jumalan valtakunnasta ja se on vaarallinen paikka. Siitä ei ole pitkä matka maailmaan.
Sontatunkion päältä ihminen ei jaksa kauan uskoa.
Kuten varmaan jo huomasit vastauksista, kyllä sinä kavereita ja tukijoita saat ajatuksillesi
ja aikeillesi, mutta mistä ne tuen osoitukset tulevat.
Jumalan valtakuntaa parempaa paikkaa kun ei ole täällä maan päällä ihmiselle olemassakaan.
Etsikää ensi Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu sen ohessa teille annetaan.
Voiko ihminen saada enää parempaa lupausta.
Epäilen vahvasti sinua feikiksi!
Tässä vl:sen kootut rakkauden säkeet:
...Epäilempä kovasti Feikiksi...
...uskosta luopuneen...
...synnin luvallisuuden teitä...
...ulkonaisesti Jumalan lasten joukossa.
...uskomisen esteitä, syntiä, jota ei jaksa panna pois.
...tunto alkaa turtumaan...
...alkaa vieraantua Jumalan valtakunnasta...
...Siitä ei ole pitkä matka maailmaan.
Onneksi viimeinen lause oli näin lohduttava:
...kaikki muu sen ohessa teille annetaan.
Voiko ihminen saada enää parempaa lupausta.
En epäile feikiksi hetkeäkään.
Löysit sentään jotain positiivistakin kerrottavaa suviseuratunnelmistasi, kuten ...
>Herään linnun viserrykseen etuteltassa... aurinko paistaa, ruoho vihertää, pientä liikettä kuuluu ulkoa kun ihmiset kävelevät vaunumme ohi... vaunusta tunkeutuu kahvin tuoksu sieraimiin, kun äiti puuhailee siellä tuo rakas äitimme...
kaiuttimista kuuluu: "HYVÄÄ HUOMENTA, JUMALAN TERVE!"
...Aah! Tänne minä kuulun! Tämä joukko on minun omani, ajattelen...<
Ei minustakaan kaikki siellä suviseuroissa ollut mukavaa, vaan paljon oli vastenmielistäkin.
Mutta kai sinulla siellä kavereita oli !
Jos ei ollut, niin sitten kyllä ymmärrän, ettei sinulla ollut siellä mukavaa.
Monia ei kiinnosta suviseurat, jos saa käläpäillä yksinään.
Varmasti, jos sulla oli siellä kavereita, et ajatellutkaan ikäviä asioita.
Nekin tupakoivat alaikäiset nauttivat varmasti siellä enemmän tupakoinnista, kuin Jumalan sanan kuuntelusta.
En tiedä, tupakoitko sinä, mutta seura tekee kaltaisekseen.
Nuorille on hirmu tärkeää kulkea jengissä.
Kun itse oli aikanaan nuori, ei minulla ollut vakituista jengiseuraa suviseuroissa.
Käläpäilin omien sisarusten ja serkkujen seurassa jonkun aikaa, kunnes tuli tarve lähteä omaan suuntaan.
Se kaveri tahtoi käydä joskus rasitteeksikin, varsinkin, jos ei ollut samalla aaltopituudella.
Mitä isompi jengi, sitä hankaleempaa se oli, sillä tuli aina kiistaa, mihin suuntaan lähdetään.
Jos halusin mennä vaikka vessaan, oli pakko erota porukasta, sillä porukka ei ootellut, ellei matkassa pysynyt tiiviisti.
Omatkin muksut ei aina tiedä, kenenkä kanssa milloinkin olisi, kun kavereita on niin runsaasti.
Siitähän tulee stressikin, kun pitää suviseuroissa koittaa rientää ja ehtiä kulkemaan jokaisen kanssa.
Kyllä sitä kuule on monella yksinäisellä suviseuroissa tunnelma lattea, kun pitää yksin käläpäillä ja ei ole sitä omaa kultaa löytynyt.
Kun sinäkin löydät sen oman kullan, muuttuu suviseuratunnelmasi vallan toiseksi ja istut mielelläsi isossa teltassa heilasi vieressä kovalla penkillä.
Suviseuratunnelmat ovat monesti kiinni olosuhteista ja kavereista. Harvoin lähdetään vain Jumalan sanan kuulemisen vuoksi, sillä kyllä ne ulkoiset seikat merkkaa valtavan paljo suviseurasäitä unohtamatta.
Niin, vain me. Se on valitettavaa, että niin moni jättää Jumalan kutsun ja valitsee oman tien. Eikö raamatussa opeteta, että on yksi tie ja yksi joukko, joka perii taivasten valtakunnan. Jokainen ihminen tekee itse valintansa. Jos hylkää Jumalan jo osoittaman taivastien sen takia, että toiset ei pääse taivaaseen, niin sillä ei omaa arvoaan nosta. Kyllähän meistä jokainen uskoisi toisten synnit anteeksi jos voisi. Jokainen meistä seisoo itse omalla vartiopaikallaan. Mutta yksin ei tarvitse olla.
Jos se tie tuntuu raskaalta ja ahdistavalta "sääntöjen osalta", kannattaa niistä jutella jonkun kanssa. Silloin kun on raikkain mielin uskomassa, ei koe "sääntöjä" ahdistavana, vaan näkee ne Jumalan ohjauksena, että pysyisi uskomassa. (Kunpa tähän itsekkin pystyisi aina :/.) Mutta onneksi heikkoutemme on Taivaan Isän tiedossa ja saamme nekin uskoa anteeksi, epäilykset.
Valitettavaa on että sielunvihollinen on niin kavala, että pilaa sun aamus suvareissa. Mutta ei se jätä rauhaan ketään, missään.
Televisiosta ja netistä. Se on minusta yksinkertaista. Telkusta vain tulee niin paljon sontaa, että sitä ei viitti kahtoo. Mä en ole niin vahva, että jaksaisin taistella telkun kanssa, jos se olisi. Tiedän, että kovin herkästi jäisin sitä tuijottamaan ja varmasi sellaista mmailman menoo, että mieli menis mukana. Netissä jokainen valitsee paikan ja väitän, että vaihtoehtoja on paljon enemmän, kun televisiossa koskaan olisi vaikka sateliittiantennit suoltas ympäri maailman ohjelmia. Samalla tapaa se on valvomisen paikka täällä netissäkin, kuin muuallakin. Ja ei netti korvaa "sättäilyssäkään" live yhteyttä uskovaisiin ihmisiin.
Todellakin toivon, että näet oman tiesi Jumalan tienä ja jaksat kilvoitella tällä tiellä. Muut ihmiset tekee valintansa maailman ja taivastien välillä. Ja ei sitä tiedä mikä sinun tehtäväsi vielä on jonkun "mummon tai vaarin" kohdalla vapauttaa synnin alta oikealle tielle.
Luottavaisesti vain eteenpäin :)