KAIKKI SYNNYTTÄNEET ?!?

Synnytin just viime keskiviikkona, minulla ei ollu minkään näköistä puudutusta tai mitään (ei keretty pistämään).. No, sattui se jos rehellisesti sanotaan, mutta ei niin paljon ku kuvittelin. Ja pään tuleminen pihalle oli kivuikkain kokemus, mutta on turhaa jännittää etukäteen synnytystä.. Onneks kivut unohtui nopeasti kun sain pojan rinnalle makoilee..

itse synnytys siis ponnistus vaihe ei tuntunut missään epiduraalin ansiosta, mutta avautumisvaihe.. huh huh.. :D minulla käynnistettiin tipalla ja sen takia supparit tulivat toinen toisensa jälkeen ilman taukoa ja todella kivuliaana.

Olihan se kivuliasta, mutta odotin pahempaa! Etukäteen oli puhuttu vain kivunlievityksestä ja kivunlievityksestä... Synnytyksessä odotin koko ajan, että milloin tulen todella kipeäksi ja sitten olikin jo piltti kainalossa. Nyt odotan kolmatta ja odotan innoissani synnytystä!

sattuuhan se ei sitä voi kieltää mutta se kipu on erilaista kuin mikään muu jota norm elämässä kokee.Mutta mulla molemmat synn kyllä olleet huomattavasti helpompia kun alunperin kuvittelin.molemmat lyhyitä eka 2 tuntia toka puoli tuntia ja mkolemmat ilman kivunlievitystä.onhan niitä kauhukokemuksia myös mutta turha niitäkääb on kuunnella.Avoimin mielin kuuntele omaa kroppaa ja kätilön neuvoja niin hyvin se menee.Ja jos tarvitset niin käytä kaikki apu mitä tarjolla on.Sankari ei tarvitse yrittää olla:)

sellaista mitä ei oikein osaa selittää.Esim. hammassärky on helvetillistä,ennemmin synnytän kun pidän esim. 2 pv hammassärkyä.
Se sattuu,mutta siinä on niin paljon "muutakin tekemistä" niin se kipu jää jotenkin toisarvoiseksi,ainakin itse synnytyksen aikana...

Mulla sattui tosi kovasti...välillä tuntui etten enää halua ponnistaa vaan lopettaa koko homman kesken jonka seurauksena ähersin reilun puol tuntia vauvaa...
Mutta sitten kun se oli ohi ja nyytti rinnan päällä,kivut unohtui ja nyt odotan jo toista :)

Aika ruusuisen kuvan ihmiset sinulle antavat. Oma synnytykseni oli ihan sietämätön. Supistuksiin sain epiduraalin mikä auttoi kovasti, mutta ponnistusvaiheessa luulin oikeasti kuolevani. Mitään vastaavaa kipua en ole eläissäni tuntenut, ei sitä voi sanoin selittää! Mutta tottakai vauva on sen arvoinen.

2x synnyttänyt 2080g ja 3240g, helppo homma. Avautuminen tuntui hiukan, mutta sitten pari ponnistuta ja siinä. Ei välilihan leikkausta ei repeämiä eikä muutakaan, nopea juttu ja ilman puudutuksia ja muitakaan kivun lievityksiä. Et voi sitä helpollakin päästä.

ehtinyt saada kuin kohdunkaulanpuudutuksen, epiduraalia ei enää voinut laittaa. Se helppas hetkeksi, mutta sai siinä tuskailla... Mutta totta on kuitenkin sekin useimpien äitien sanoma, että ne tuskat unohtuu kun sen lapsen saa syliinsä. =) Ja nyt kaks vuotta myöhemmin on vaan sellainen pieni muisto kivuista ja kauhea vauvakuume... =)

Saatui niin pirusti, mutta tosi hyvä maku siitä kuitenkin jäi. Synnyttäminen on ihanaa tuskasta huolimatta!

synnytin juuri elokuun alussa toisen, joka oli eka alatiesynnytys. Kipua ei tuntunut kuin silloin kun piti lähteä laitokselle, kiitos epiduraalin ja ilokaasun. Kokonaisuudessaan homma oli aivan mielettömän upea kokemus. Älä pelkää!

Sattuu niin perkeleesti. Monet sanoo että kivut unohtuu kun vauvan saa rinnalle, älä luota siihen, voi käydä niinkuin minulle, että sain vauvan viereeni vasta 3vrk:n päästä (toki vilautettiin pari tuntia synnytyksen jälkeen, tosin en muista sitä kun olin shokissa). Niin ei ole kyllä kivut unohtunut mihinkään. Epiduraalia et välttämättä saa, ja minulla ainakin pää vielä syntyi "ihan hyvin", mutta hartiat repi paikat. Kyllähän 2-3kiloset vauvat varmaan putkahtaa ihan helpostikin, mutta toista on 4,5kg. Ei ole tarkoitus pelotella, kannattaa vaan varautua kaikkeen mahdolliseen. Niin ei sitten masennu. (niinkuin minulle kävi)

itse en kokenut synnytystä kivuliaana ja se vähäinenkin kipu unohtui kun sai pikku palleron mahan päälle..=)
Yrität vaan keskittyä ja miettiä mukavia asioita. Nykyään on niin hyvät kivun lievitykset, että kipua ei tarvitse tuntea..Kannattaa neuvolassa ottaa asia puheeksi saat varmasti sieltä avun..=)

sattui aivan hemmetisti! supistukset olivat kamalia. aina kun supistus tuli lyyhistyin maahan. ponnistus vaihe oli kamalin. halusin vain jättää koko homman siihen ja lähteä pois. muistan ajatelleeni että tekisin mitä vain että voisin olla jossain muualla kuin siinä synnyttämässä. mutta ei minulle mitään traumoja kuitenkaan jäänyt.

Moikka!

Synnytin juuri viime maanantaina joten synnytys on vielä tuoreessa muistissa :)

Valehtelisin jos väittäisin että synnytys ei sattuisi. Jos voit kuvitella pahinta kipua mitä ikinä voi koskaan kokea, SE on just sitä. Minulle oli helpottavana tekijä epiduraalipistos, joka toi "taivaan". En tuntenut koko loppu synnytyksen aikana minkäänlaista kipua. Suosittelen "epistä" jos kivut menevät "yli rajojen".

Ponnistusvaihe on helpottava vaihe. Se on kaikkein paras koko synnytyksessä. Koet mahdotonta "kakkaamisen" tunnetta ja on aivan pakko vaan ruveta "äkistämään". Usko siinä meinaa mennä, mutta joka työntä edistää vauvaa eteenpäin.

JOkainen synnytys on subjektiivinen kokemus, toisilla se on mielettömän kivulias, kuten minulla. Ja toisilla se menee täysin kivuttomasti.

Onnea ja kovasti peukkuja synnytykseesi!

Kivun kokemus on aina niin henkilökohtainen kokemus, että siinä mielessä ei kannata kauheasti näiden perusteella luoda kuvaa synnytyksestä.
Itse koin synnytyksen todella kivuliaana ja kamalana kokemuksena, toinen kerta oli yhtä kamala, onneksi nopeampi. Mutta olen monen kuullut sanovan, että ei tuntunut juuri missään. Eli odota rauhassa omaa kokemusta...

olen synnyttänyt, alateitse. Ensimmäisellä laitettiin "tippa" ja se tuntui kipuna minulla ainakin eniten. Seuraavan kerran iso lapsi joten laitettiin epiduraalipuudutus ja homma meni ok mutten tuntenut kovin paljoa kipuja.KOlmas tuli ilman mitään kivunlievityksiä ja neljäs myös. Kaksi viimeistä tuntui ns kivuttomilta.
Asiassa on sekin puoli että meillä kaikilla on tuo ns. kipukynnys erilainen.Usein ensimmäinen synnytys pelottaa koska ei tiedä "miltä se tuntuu". Supistukset tuntuvat voimistuessaan kuin olisi kovat kuukautiskivut ,jos niin voisin niitä kuvailla. Itse loppuvaiheessa en ainakaan kokenut kiinnittäneeni enää huomiota kipuihin (synnytin ilman miestä kaikki lapseni 1980-luvulla) ja kahden viimeisen kohdalla synnytyksetkin olivat nopeita koska "paikat" olivat jo synnyttäneenä voisiko sanoa "löysemmällä".
Älä suotta ota pelkoa synnyttämisestä! Siihen on apuja kun vain on rohkea ja osaa pyytää tai vaatia niitä kun siltä tuntuu.

minä voin rehellisesti sanoa että ainoa joka itsellä sattu oli välilihanleikkaus,ei mikään muu!!!=)jeps kaikilla omat kipujutut yms...T:äippä ja oona 3kk

synnytin ilman mitään kivunlievitystä (koska synnytysvastaanottoon mennessäni olin auki jo täysin ja sain alkaa ponnistelemaan)...

eräs tuttavani sanoi synnnytyskivusta näin:
"se on vähän enemmän mitä kestää - mutta sen kestää"...

kun oikein ajattelee, niin noin se minusta on. mutta kipu unohtuu oikeasti siinä vaiheessa kun vauva on sylissä, siis ihan aikusten oikeesti unohtuu :D

onnea

minun mielestä sitä ei voi mennä toiselle sanomaan sattuuko synnytys vaiko ei se on jokaiselle synnyttäjälle omanlaatuinen kokemus joitain sattuu ja joitain ei välttämättä ollenkaan. minun ensimmäinen kokemukseni oli kivuton nyt on toinen tulossa ja saapi nähdä selviänkö siitäkin yhtä helposti.