synnytin juuri esikoisen, oli rankkaa, ei siitä sen enempää. elämä on mitä on pojan syntymisen jälkeen. mies aina töissä eikä juurikaan tue minua missään eikä hoida lasta. tämä on nyt typerä kysymys kun täällä kaikki muut ovat niin onnellisia lasten syntymistä, mutta onko kukaan katkera siitä, että naisen pitää synnyttää ja miehet pääsevät pälkähästä?
olkaa kilttejä älkääkä laittako mitään inhottavia viestejä. että jos ei ole kohtalotovereita niin älkää muut vastatko. en kestäisi enempää haukkuja kuin mitä kotona kuulee..
olkaa kilttejä älkääkä laittako mitään inhottavia viestejä. että jos ei ole kohtalotovereita niin älkää muut vastatko. en kestäisi enempää haukkuja kuin mitä kotona kuulee..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla itellä jäi synnytyksestä tosi hyvä mieli vaikka olikin aika pitkä synnytys. Kuitenkin koen että olen etuoikeutettu, että sain sen kokea.
Ite koen katkeruutta miestä kohtaan siitä, että sillä on niin paljon muutakin elämää, mitä mulla ei voi olla. Väsyneenä ärsyttää kun se saa joka aamu lähteä töihin ja joskus iltaisin harrastuksiin ja pääsee siis välillä elään muutakin elämää. Sit kun se tulee kotiin niin meidän tyttö (5kk) on ihan innoissaan ja vaan naureskelee isille, vaikka mulle päivän mittaan kiukutteliskin :)
Oon ite kuitenkin nyt koittanut vaan aatella, että tää vauva-aika on ihan OIKEESTI niin hurjan lyhyt, että kyllä siitä nauttiakin osaa. Nyt on menny jo kohta puoli vuotta ihan hujauksessa. Välillä vaan tuntuu seinät kaatuvan päälle kun ei oo oikein kaupungissa ystäviäkään ja tuntuu, että elämä pyörii vaan kodin ja vauvan ympärillä. Nyt joku voi kommentoida, että itepä oot tätä halunnu ja siihen vastaan että NIIN OONKIN ja haluan edelleen, mutta koen, että joskus on oikeius myös hieman "valittaa" :)
Minustakin tärkeä juttu on tuo, että on sille valituksellekin paikkansa. Vauva tuo uuden tilanteen, eikä kaikkea ole pystynyt ennakoimaan. Jokaista vanhempaa väsyttää, jokainen voi hetkittäin tuntea olevansa sellaisessa tilanteessa, että kaipaisi henkireikää. On kurjaa, jos kaikkeen tähän "valitukseen" reagoidaan ympäristössä siten, että itse olet tilanteesi aiheuttanut ja että kehtaatkin narista tämmöisistä asioista, ja kyllä se ihana lapsi sen kaiken kuittaa jne. On se niinkin (tai varsinkin niin), mutta paremmin säilyy järjissään, jos on jokin paikka missä voi myös tuoda esiin niitä huonoja asioita ja saa tajuta, ettei sellaiset kokemukset ole mitenkään vääriä. Sama homma koskee sitten myös niitä isukkeja, joilla ei taida olla sitäkään vähää "oikeutta" tuoda esiin väsymystä tai pahaa oloa.
Eipä ensimmäinen mies juurikaan lastenhoitoon osallistunut, mutta ei se minua katkeroittanut. En sanoisi, että naisen "pitää" synnyttää vaan, että naisella on etuoikeus, jota miehillä ei ole.
Ajatellaan niin, että meillä naisilla on oikeus synnyttää. Miehillä on velvollisuus käydä töissä että on valuuttaa hommata siellä kotona olevalle evästä.
Huomioi tilanne toisin päin... mies on väsyneenä vauvan kanssa kotona ja itse olisit vielä väsyneempi töistä kotiin tullessasi. Kummankaan puolison arki ei ole karehdittavissa!!
Eli älähän sinä tuore Äiti mieti vielä onnen hetkien puuttumista, kyllä niitä tulee kun vain otat aikaa itsellesi!
Hyvä neuvo on että lepää ja puuhaile vuoro päivin.
Pese matot maanantaina,
tiistaina lue kirjaa ja makaa sängyllä vauvan kanssa nauttien hänestä.
Keskiviikkona taas imuroit ja pyyhit pölyt, torstaina voitte lähteä neuvolareissun päätteeksi ystäväsi kanssa kahville ja ostoksille, tai vain puistoon.
Perjantaina siistit kodin ja käväisette kaupassa ostamassa hyvää itsellesi ja miehellesi.
Viikonlopun teette yhdessä, koko perhe, mitä mieleen tulee!
Kokeile, meillä tämä toimii, jää energiaa seksiinkin...
minä hoidan arjen juuri noin, lisäisin vielä että meillä on niin että minä saan oman vapaa illan muutaman kerran viikossa ja käyn silloin ystäviä tapaamassa ilman vauvaa ja jumpassa ja kerran kuussa on mulla oma bile ilta jolloin lähden ystävien kanssa juhlimaan ja seuraavana aamuna saan nukkua pitkälle päivään ja mies hoitaa vauvan ja lauantain ruuat ja minä saan vain kelliä. Miehellä myös kerran kuussa oma bile ilta. Ja sitten vietämme vielä vähintään kerran kuussa yhteisen illan ja yön kun vauva on vanhemmillani hoidossa.
Lapsi on nyt 4 kk. En ole imettäny missään vaiheessa joten mies on osallistunut ihan 100% yhtä paljon yösyöttöihin kuin minäkin ja muutenkin vauvan hoitoon paitsi tietenkin silloin kun hän on töissä. iltaisin hän on himpun verran enemmän pää vastuussa hoitamisessa mutta toki hänelläkin omat urheilu harrastuksensa ja kaverit. Mutta aina tasapuolisesti!
Ottakaa niitä omia hetkiä ja luottakaa mieheen, ihan tasan yhtä hyvin hänkin osaa lapsensa hoitaa. Ja vaikka imettäisittekin niin lypsäkää pulloon ja lähtekää oikeasti kunnolla tuulettumaan ja rentoutumaan ystävien kanssa tai menkää jumppaamaan tai kampaajalle ym. Näin pysyy koko perhe ilouisena ja pirteänä.
tosiaankaan katkera mahdollisuudesta synnyttää. Katkera olen siitä, että mies(kin) halusi lapsen mutta nyt ei tee muuta kuin kuorii kermat päältä. En vaihtaisi osaa hänen kanssaan, haluan olla lapsesi kanssa, mutta vois joskus tukea ja ymmärtää hiukan, ei aina vaan haukkua... Kateellinen olen niille naisille, jolla on parisuhde kunnossa, meillä ei näytä olevan...
asioiden on toimittava tasapuolisesti tai ukko saa kenkää. Pitää uskaltaa olla itsekäs ja rauhassa keskustellen tehdä selväksi yhteiset pelisäännöt.
meillä aikanaan sovittiin asiat aikalailla valmiiksi eli isyyslomat pidetään ja hotoon osallistutaan yms. ja sovitusta meillä pidetään kiinni tai jos ei huvita voi pakata kamansa ja lähteä parempiin ympyröihin. voi kuulostaa raa'alta, mutta meistä kumpikaan ei ole kovin anteeksiantavaa sorttia ja sitten vielä tietyllä terveellä tavalla itsekkäitä ettei kumpikaan edes odota toisen uhrautuvan.
tosin työnjakoa on tehty ajan kanssa monessa asiassa ja esim lasten harrastukset ja kouluasiat kuuluvat ensisijaisesti minulle juhlineen päivineen. iskä hommaa sitten jotain omalle luonteelleen sopivampaa hommaa..
tutuissa on noita miehiä jotka ei oikein hoksaa että tilanne on muuttunut ja huollettavaa ja hoidettavaa on tullut lisää. siinä sitä on yritetty välillä hienovaraisesti selitellä että emäntä alkaa olla kaput!! ja joskus ei enää niin kovin hienovaraisestikkaan... parhaiten auttaa kun mies puhuu toiselle miehelle. olisiko ketään sellaista lähipiirissä? itsehän varmaan olet jo koittanut asiaa valaista? tai tee törkeä temppu ja jätä mies vauvan kanssa ja poikkea muka toviksi johonkin vaikka kioskille, mutta viivy sitten kunnolla - alkaa suhteellisuus palata vaikka muuten on kyllä aika kelju temppu! eipähän jää epäselväksi ettei vauvan hoito ole vain kotona köllimistä..
toivottavasti et saa haukkuja hoitamattomasta kodista, rupsahtaneesta ulkonäöstäsi yms ja vielä epäilyjä ettet osaa vauvaakaan hoitaa! sellaista ei pidä kenenkään joutua kuuntelemaan.. silloin voi alkaamieleen tulla että jos on yksin jo nyt niin oikeasti yksin ei tarvitse olla haukuttavana!
jospa miehesi kuitenkin on vain ulkopuolinen ja kokee vauvan vieraaksi ja tutustuttuaan siihen alkaa jo viihtyä taas kanssanne?
vaikka meillä asiat olleet hyvin, niin joskus olen ollut parin tenavan vauva-aikana niin väsynyt kun ei koskaan saanut nukuttua eikä mies jostain syystä oikeasti ymmärtänyt tilannetta. lopulta yöllä nakkasin huutavan vauvan ja tuttipullon ukolle, otin tyynyni ja peittoni ja marssin vierashuoneeseen nukkumaan. aamulla ukko toi vauvan kehdossa sängyn viereen ja lähti töihin... mahtoi olla väsynyt kun uni oli jäänyt muutamaan tuntiin, mutta kummasti reagoi paremmin kun sanoin olevani väsynyt. ja oli se välillä juhlaa kun pääsi kauppaan ihan yksin!! jopa hammaslääkärissä oli kiva käydä, onneksi oli juurihoito..
tuttavilla on sanonta kun homma alkaa mättää; jos ei miellytä niin ovi on vanhassa paikassa ja avaimet voit jättää keittiön pöydälle! aika selvä viesti tuossa lauseessa ja sitä ei turhaan käytetä, mutta joskus olen sen kuullut eikä siinä ole leikkiä mukana pätkääkään!!
koitappas pärjäillä ja keksi jotakin mikä nostaa mielialaasi kaiken keskellä edes hetkeksi!!