Olen tosi yksin. ihan yleisesti ja ihan konkreettisesti. olen tälläkin hetkellä 800 neliön teollisuus hallissa yksin , koska joudun asumaan täällä. minulta kun vietiin joskus kaikki. nyt kun kaikki on otettu , ja sosiaali elämä on kuollut, tyttöystäväkin kun jätti, tuntuu tosi pahalta. ei ole varaa edes lähteä ulos kun en saa bensaa vanhaan romuun. kyllä suomessakin tätä tapahtuu. olen ihan loppu enkä jaksa enää varmaan yrittää.
Olen jo ihan loppu
Olin_joskus_suosittu_ ja_il...
9933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..sinulle! Elämä ei todellakaan aina ole reilua, ja joskus sellaisetkin ihmiset saa p*skaa niskaansa,ketkä eivät sitä ansaitse.Yritä silti olla katkeroitumatta,ihan oman itsesi takia.Katkeruus todennäköisesti vain söisi sisältäsi ne loputkin voimavarat,mitä sinulla vielä nyt jäljellä.
Selvitäksesi tuosta tilanteestasi sulla ei nyt ole mielstäni kuin yksi vaihtoehto: sun on pakko uskoa itseesi,tulevaisuuteesi ja siihen, että saat vielä asiasi kuntoon.Korostan ystävyydellä: pakko! Jos jäät paikoillesi ja tuleen makaamaan, sulle todennäköisesti käy niin, että sua odottaa kulman takana vielä suurempi katastrofi.
En tietenkään tiedä tilannettasi ( ja siihen johtaneita syitä)tarkemmin,mutta oli ongelmasi mikä tahansa,sinun on lähdettävä liikkeelle ja haettava itsellesi apua.Jos kärsit esim. masennuksesta,hae apua lääkäristä.Talous-sotkujakin on useimmiten mahdollista sovitella, ja purkaa kertynyttä vyyhtiä.Pääasia on, että toimit jotenkin.
Koeta jaksaa,(ja vielä kerran)voimia sinulle!
Kiitos sanoistasi.. olen täällä paikalla, kuten sinäkin , taidat olla meitä jotka valvookin.. ? Minulle vain kävi huonosti, elämä kaatui kuin domino nappulat.. kyllähän se myöntää täytyy että olen aika masentunut.. en osaa oikein olla kaikein rennoiten enää ihmisten kanssa, vaikka harvoin sitä tarvitsee pelätä..vielä vuosi sitten olin onnellinen ja suht iloinen. Nyt kaikki on loppu. pulloon en tartu, ja tupakoinnin lopetin senkin.
Huonosti voi käydä elämässä. Siitä on kokemusta myös. Pitää vain tosin uskoa, että vielä se valo elämää koettelee tai näin minä ainakin ajattelen. Pitää yrittää loppuun asti ja jos se ei riitä, niin sitten voi muuttaa suunnitelmia. Joten kannattaa vain nostaa itsensä suosta kun vielä on mahdollisuus.
Itte olen kanssa asunut jo 7 vuotta teollisuushallissa. Aikoinaan toimin automaalarina mutta sitten tuli lama ja kaikki meni. Terveys meni maalaus hommissa. Alkoholikin maistuu aikas runsaasti ja se ei todellakaan paranna asioita. Lapsiani en ole nähnyt 3 vuoteen. Muutenkin olen alkanut karttamaan ihmisiä, kokoajan miettii että mitähän noikin musta ajattelee. Tiedän kyllä ongelmani ja pystyn myöntämään ne itselleni mutta en tekeen niille mitään.
minäkin olin auton maalaushommissa aikoinaan.
HGFKRZZ3P4E6ÖRÖ6R79,6,97,976CL7RLPRDRL865DK6MK7T8,6,97,97669,9,7T9F,IHI,,I,I,I,,HIG,
Hei,
luin viestiketjun ja ajattelin kysyä miten sinulla nyt menee?
Kertomuksesi pysäytti ja jäin miettimään miten asiat todella voisivat olla...
Voi kun voisin sinua jotenkin auttaa. Ainakin olet ajatuksissani ja toivon sinulle kaikkea hyvää!
-korppu
itse asiassa vähän valoa ikkunassa.. sain töitä, tosin sairastuin heti mutta yritän nyt pitää siitä kiinni, muuten ei ole vielä mikään paljoa muuttunut..
Hienoa!
Todella mukava kuulla, että edes jotain muutosta on näkyvissä ja mikä tärkeintä, olet kunnossa. Paljon voimia Sinulle ja kirjoittele aina silloin tällöin miten sinulla menee. Tsemppihali,
k