Olen aina ihmetellyt sitä, että koirien pitää olla mahdollisimman puhdasrotuisia, jotta niillä olisi jotain kaupallista arvoa, ja jotta ihmiset niitä yleensä haluaisivat itselleen ostaa. Innokkaat koiraihmiset pitävät aivan kunnia-asianaan sitä, että arvokas rotukoira ei pääse tekemään lähempää tuttavuutta muunrotuisen koiran kanssa, koska muuten arvokkaat rotuominaisuudet turmeltuvat.
Kun puhutaan ihmisistä, niin eri rotujen sekoittumista pidetään nykyisin jopa toivottavana, ja jos joku uskaltaa hiemankin vihjaista rotupuhtauden puolesta, niin hänet leimataan heti rasistiksi ja muutenkin yhteiskuntakelvottomaksi ja tyhmäksi kansalaiseksi.
Onko joku muu koskaan ihmetellyt sitä, että ihmisillä eri rotujen sekoittuminen on nykykäsityksen mukaan toivottava ominaisuus, mutta koirien pitää olla mahdollisimman puhdasrotuisia? Minulle tämä asia ei ole vielä koskaan selvinnyt.
Kun puhutaan ihmisistä, niin eri rotujen sekoittumista pidetään nykyisin jopa toivottavana, ja jos joku uskaltaa hiemankin vihjaista rotupuhtauden puolesta, niin hänet leimataan heti rasistiksi ja muutenkin yhteiskuntakelvottomaksi ja tyhmäksi kansalaiseksi.
Onko joku muu koskaan ihmetellyt sitä, että ihmisillä eri rotujen sekoittuminen on nykykäsityksen mukaan toivottava ominaisuus, mutta koirien pitää olla mahdollisimman puhdasrotuisia? Minulle tämä asia ei ole vielä koskaan selvinnyt.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuo koirien degeneroituminen on. Tosin harjoittavathan ihmiset myöskin paritusta, joidenkin tahojen jopa sillä rikastuessa, ehkä kuitenkin eri syistä kun tuolla koiruuspuolella.
Olen joskus sanonut koirankasvattajalle itselleen, että koirarotujen jalostaminen on täyttä rasismia. Hän oli samaa mieltä.
koiralleen mielessä kun niitä hankkivat. Näyttelyihmiset kiinnittävät huomion ulkonäköön ja sukutauluun, metsästäjät, palvelukoiraharrastajat jne käyttöominaisuuksiin. Kun pentu on ostettaessa vielä varsin pieni, kaikki eivät ole harjaantuneita huomaamaan siinä toivomiaan ominaisuuksia tai niiden puutetta joten luottavat rekisteriotteeseen painettuna dokumenttina.
Ihmisistä ei ole kunnon rotuja määritelty, eikä niiden pitämiseen erillään ole perusteita muilla kuin rasisteilla.
Pallukkaako kaipaat kun kasaat useamman provon samaan aloitukseen?
Ei tämä minun aloitukseni mikään provo ollut. Olen miettinyt tätä asiaa kauan ja olen myös keskustellut siitä innokkaiden kennel-miesten kanssa, mutta tyydyttävää vastausta en ole koskaan kysymykseeni saanut. Tälläkään palstalla kukaan ei näytä tietävän vastausta.
Tämä kysymys kiinnostaa minua siksi, että uusimman tiedon mukaan koiralla ja ihmisellä suurin osa geenistöstä on samoja. Miten toisella eliöllä ( koiralla) rotuominaisuuksien säilyttäminen on tärkeää, mutta hieman kehittyneemmällä oliolla (ihminen) se on tuomittavaa ja jopa rasistista?
sanoa, että rodunjalostus olisi hyväksyttävää ihmisilläkin, vai?
Koirien rotuominaisuuksien säilyttäminen on tärkeää, jotta voidaan tuottaa tupsuhäntäisiä puudeleita "koirista" pitäville. Onneksi ihmisten kohdalla on toistaiseksi eettiset näkökohdat enemmän kuin etusijalla tässä mielessä.
Ilmassa on selviä merkkejä siitä, että rodunjalostus ihmisilläkin alkaa saada enenevässä määrin kannatusta myös Pohjoismaissa. Muutama päivä sitten TV:n uutislähetyksessä kerrottiin, että Ruotsissa on avattu netissä keskustelupalsta, jossa saavat keskustella toistensa kanssa vain kauniit ihmiset. Kai sitä rodunjalostusta ihmisilläkin tarvitaan, jotta tällaiselle keskustelupalstalle saadaan jatkossa riittävästi kauniita keskustelijoita.
me kaikki voimme olla kauniita ja rohkeita..:)
tunnustaa.
mitä ihanin koira, mutta se on aina onnen kauppaa, ellei tiedä edes sitä minkä kokoinen koirasta tulee.
Pieni pentu on suloinen, mutta jos sen perimässä onkin vaikka irlanninsusikoiraa, niin pian se suloinen pentu voi olla hevosen kokoinen - siinä ainakin yksi syy siihen jalostushommaan.
Kun ostaa rotukoiran, tietää SUURINPIIRTEIN mitä saa, koskaanhan takuuta ei voi antaa minkälainen koirasta tulee. Mutta kyllähän perimä määrää paljon.
Sekarotuisessa voi olla vaikka kuinka pahansisuista perimää, vaikka emo olisi itse ihanuus.
Emme me voi verrata ihmistä ja koiraa, meillä ei ihonväri vaikuta luonetteseen niin paljoa. Tosin etelämaalaiset ovat vilkkaita ja me suomalaiset jöröjä.
Sekoituksena se lienee kohtalaisen hyvä yhdistelmä..
Koirat jalostetaan eri tehtäviin, ja se pitäisi jokaisen koiran ottoa harkitsevan muistaa.
Ei missään tapauksessa mitään kovaa metsästysviettiä omaavaa koiraa kaupunkiin.
Eikä esim.suomen pystykorvaa, tai karhukoiraa kerrostaloon, eikä tiuhaan asutulle omakotialueelle. Ne taatusti haukkuu jokaisesta pienestäkin risahduksesta...
Eikä MISSÄÄN tapauksessa julmetun suurta ja voimakasta koiraa heikolle vanhukselle.
Jos on epävarma haluaako koiran - on parempi olla ottamatta, Suomessa on ihan liikaa koiria, jotka on hankittu vain "kun lapset niin halusivat".
Oliko tuossa edes yhtään perustetta siihen jalostushommaan?
Pelkän ulkonäön takia tehtävää jalostusta en itsekää ole valmis hyväksymään, kyllä se luonne ja käyttötarkoitus on paljon tärkeämpää.
Oma pelastuskoirani on sekarotuinen, jossa kuitenkin on kaikki Lapinkoiran piirteet ulkonäköä ja luonnetta myöten, mutta sillä ei ole papereita koska se ei ole täysin puhdas.
Pelastuskoirana se kuitenkin palveli täyden ajan ja oli vielä kokeissa ihan huippuluokkaa.
Joten kyllä sekarotuisestakin hyvän koiran saa.
että sekarotuiset koirat ovat ainakin terveempiä kuin puhtaat. Exäni koira on minulla usein hoidossa ja sehän söisi lenkillä ollessamme kaikkia mahdollista tienvarsilta. Lieneekö se syynä hyvään vastustuskykyyn..?
sain sen pentuna [me molemmat olimme] ja siita kasvoi mita toimeliain aiti-koira ,meille maalaistaloon.ja tuotteliaskin oli ,elamansa aikana tuotti 100-kaupalla pentuja.ja niita tuli melkein ilman uroskoiraakin...jos naapurin uros paasi maarattyna aikana edes tipsun hantaa nuuhkaisemaan
voi olla varma,etta 'hyvin menee'.kohta taas 'listitaan pentuja'.ja oli sitten niin sekarotuinen
etta..ainakin 15 eri rotua yhdessa koirassa.
siis koiramaailman vapaan 'rakkauden'tuote.
mutta oli hyva koira.1 luokan hiiri-kissa-ja vaikka mika koira.haukkui naapurin emannan [soi kerran silta nailonitkin jalasta]ja oli erikoisen hyva tappamaan kaarmeita.suivaantui kyykaarmeelle
kun kerran melkein kuoli,sen puremaan.sen jalkeen ei niita elavana laskenut menemaan ,kun loysi..
vaan loppuhan se tuli hyvallekkin koiralle.12v.
sairastui,ja mina jouduin oman tipsuni lopettamaan
ei ollut helppo paikka 16vuotiaalle pojalle..
vielakin muistan kun metsaan menimme,ja ihan varmasti koirani tiesi ,miksi sinne lahdetaan..
olipa ihana koira,mutta niin surullinen tuo loppu...:(
Se minuu ottaa pattiin, ettei muutamat koiranomistajat ota huomioon
naapurien ja alueella liikkuvien ihmisten tunteita.
Perkele joku mahtava ääninen loukuttaja otetaan ahtaisiinkin pientalotaajamiin.
Härskit omistajat sanovat: Ei häiritse meitä.
Todella härskiä piittaamattomuutta. Lemmikkieläin saa
terrorisoida ympäristöään ilmeisesti koko elämänsä ajan.