Kerrompa oman juttuni miten poikuus meni vähän yli 30v iässä.
Aloin lähestyä 30 vuoden ikää ja poikuus oli vielä tallella. Tuntui ihmeelliseltä kuunnella tilastoja joissa kerottiin että keskimäärin neitsyys menetetään (oliko se nyt) 15 vuoden iässä, itse kun hädintuskin uskalsin tyttöjä edes koskea silloin. Yritin ensimmäisen kerran seurustella 27 vuotiaana, mutta se kaatui siihen, että en saanut sängyssä mitään aikaiseksi. Siitä seurasi tietenkin masennus niinkuin asiaan kuuluu, tuntui että koko tuleva perheelämäni kaatuu siihen että sairastan tätä nykyajan perversiota eli yli-ikäisen neitsyyttä, ja koska olin jo 27v kukaan nainen ei varmastikaan huoli minua koska en osaa tyydyttää naista!
Löysin lopulta itseäni jokusen vuoden nuoremman naisen. Olimme hieman yli vuoden seurustelleet kunnes puhe tuli viimein väkisinkin seksiin, ja kävi ilmi että hänkin oli vielä neitsyt. Silloin koko ongelma kääntyi yhtäkkiä hetkessä päälaelleen, neitsyydestä tulikin lahja jonka voin antaa rakkaalleni. Ja sain häneltä samanlaisen vastalahjan. Tuntui, että olen voittanut jotain. Tämä oli ja on edelleen lähentävä tunne joka lisää puolison luotettavuutta. Emme voi verrata nykyistä puolisoa kehenkään edelliseen "hoitoon". Olin lopulta yli 30 kun menetin neitsyyteni, ja se tapahtui avioliitossa. Pian sen jälkeen vaimoni alkoi odottaa. Se, että homma venyi niinkin pitkälle oli ehkä vahinko, emme vain oppineet hommaa aikaisemmin mutta hauska oli harjoitella! ;-) ;-)
Ulkoisesti olemme kummatkin aivain normaalin näköisiä, olimme kavereiden kanssa bilettäviä eikä uskonnolla ole osuutta asiaan. Kukaan ei silti tiennyt, että olimme "kaappineitsyitä"!
Eli sitä vaan että ei kannata hätäillä jos ahdistaa, ahdistus voi kääntyä voitoksi. Tyhmintä on väkisin hankkiutua koskemattomuudesta eroon jos ei siltä tunnu. Uskokaa vaan!
Aloin lähestyä 30 vuoden ikää ja poikuus oli vielä tallella. Tuntui ihmeelliseltä kuunnella tilastoja joissa kerottiin että keskimäärin neitsyys menetetään (oliko se nyt) 15 vuoden iässä, itse kun hädintuskin uskalsin tyttöjä edes koskea silloin. Yritin ensimmäisen kerran seurustella 27 vuotiaana, mutta se kaatui siihen, että en saanut sängyssä mitään aikaiseksi. Siitä seurasi tietenkin masennus niinkuin asiaan kuuluu, tuntui että koko tuleva perheelämäni kaatuu siihen että sairastan tätä nykyajan perversiota eli yli-ikäisen neitsyyttä, ja koska olin jo 27v kukaan nainen ei varmastikaan huoli minua koska en osaa tyydyttää naista!
Löysin lopulta itseäni jokusen vuoden nuoremman naisen. Olimme hieman yli vuoden seurustelleet kunnes puhe tuli viimein väkisinkin seksiin, ja kävi ilmi että hänkin oli vielä neitsyt. Silloin koko ongelma kääntyi yhtäkkiä hetkessä päälaelleen, neitsyydestä tulikin lahja jonka voin antaa rakkaalleni. Ja sain häneltä samanlaisen vastalahjan. Tuntui, että olen voittanut jotain. Tämä oli ja on edelleen lähentävä tunne joka lisää puolison luotettavuutta. Emme voi verrata nykyistä puolisoa kehenkään edelliseen "hoitoon". Olin lopulta yli 30 kun menetin neitsyyteni, ja se tapahtui avioliitossa. Pian sen jälkeen vaimoni alkoi odottaa. Se, että homma venyi niinkin pitkälle oli ehkä vahinko, emme vain oppineet hommaa aikaisemmin mutta hauska oli harjoitella! ;-) ;-)
Ulkoisesti olemme kummatkin aivain normaalin näköisiä, olimme kavereiden kanssa bilettäviä eikä uskonnolla ole osuutta asiaan. Kukaan ei silti tiennyt, että olimme "kaappineitsyitä"!
Eli sitä vaan että ei kannata hätäillä jos ahdistaa, ahdistus voi kääntyä voitoksi. Tyhmintä on väkisin hankkiutua koskemattomuudesta eroon jos ei siltä tunnu. Uskokaa vaan!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Asiaa.
onnea vaan ;D
Olitte vuoden seurustelleet ja sitten vasta aloitte puhua seksistä? Hmmm, aika erikoista.
Sen kyllä ymmärtää, jos ns. ette saaneet mitään aikaiseksi, halusitte odottaa tms. mutta ettei koko asiasta ollut puhettakaan koko vuoden aikana?? Onneksi olkoon kumminkin!
Näin jälkikäteen kuulostaakin erikoiselta, nykyään emme paljon muusta puhukaan ;-) Mitenkähän sitä pystyikin olemaan puhumatta, siinä olikin aika paljon jännitettä mukana, kumpiki mietti kovasti että uskaltaako kertoa mutta kumpikaan ei koko vuoden aikana uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.
Onpa muuten kaunis tarina sinulla.
Mä ja mun mies oltiin myös yli 30, kun tavattiin ja vietiin toisiltamme neitsyys/poikuus.
että ei ole ainoa tässä maailmassa, jolla on vielä 27-vuotiaana poikuus tallella. Oon itse vähän ahdistunut siitä asiasta. Oon aika hyvännäköiseksikin kehuttu (oon ollut mm mr. scandinavia osakilpailussa mukana) ja opiskelen TKK:lla (selittää asian? :P ). Ehkä minäkin vielä löydän sen oman kullan. :)