raskaus ja masennus

Edellisessä raskaudessa en ollut masentunut, mutta synnytyksen jälkeen sairastuin todella syvästi masennukseen. Olisi silloin pitänyt tajuta ottaa lääkkeitä. Toista kertaa en aio kokea sitä, koska lääkkeet auttavat niin paljon! Vaikka tuolla odotuspalstalla sain aika kiukkuisen vastauksen, että se masennus kuuluu raskauteen, jne, jne..ettei saisi syödä lääkkeitä..Mutta typerää sellaisen suusta neuvoja kuulla, joka ei ole koskaan sairastanut syvää depressiota eikä tiedä mitä se on. haluan aloittaa lääkityksen ennen kuin taas on liian myöhäistä...Cipramilistä tuli tuolla odotuspalstalla kahden vastaamana hyvää palautetta :)

Masennus on otettava vakvasti myös raskausaikana. Neuvolasta saa varata ajan psykologille. Hänen kanssaan odottava voi neuvotella lääkkeistä. Ei kannata mu-tu tunteilla lähteä neuvomaan masentunutta, apua oikeasti tarvitaan. Tiedän itse vaikean raskausmasennuksen läpi juuri käyneenä, että apua tarvitaan juuri silloin, eikä avun hakua kannata viivästellä. MInäkin sain apua, mutta vasta synnytyksen kynnyksellä ja silloin se ei enää oikein auttanut. Masentunutta äitiä ei pitäisi jättää yksinään miettimään asioita, vaan hän todella tarvitsee läheistensä täyden tuen jo tuossa vaiheessa.

neuvoja nämäkin kirjoitti:

Masennus on otettava vakvasti myös raskausaikana. Neuvolasta saa varata ajan psykologille. Hänen kanssaan odottava voi neuvotella lääkkeistä. Ei kannata mu-tu tunteilla lähteä neuvomaan masentunutta, apua oikeasti tarvitaan. Tiedän itse vaikean raskausmasennuksen läpi juuri käyneenä, että apua tarvitaan juuri silloin, eikä avun hakua kannata viivästellä. MInäkin sain apua, mutta vasta synnytyksen kynnyksellä ja silloin se ei enää oikein auttanut. Masentunutta äitiä ei pitäisi jättää yksinään miettimään asioita, vaan hän todella tarvitsee läheistensä täyden tuen jo tuossa vaiheessa.

Lue lisää

On tyhmää mennä neuvomaan että kyllä sä jaksat sen 9kk. Ihmiset on erilaisia,ja tietenkin hyvä jos pärjää ilman lääkkeitä.Itse olen den verta herkkä tälle maailmalle, että tunteeni ilman lääkkeitä olisi pahempi vaikutus lapselle, kuin se että pysyn edes vähän koossa lääkityksellä ja terapialla.

Sulla oli hyvä ja kannustava kirjoitus kiitos siitä, mutta kun sairastaa oikeasti masennusta, niin ei se niin vain hellitä keskivaiheilla raskautta. En itsekään uskalla lääkkeitä syödä mutta apua masentunut jokatapauksessa tarvii. Jos sitä vain voisi `psyykata itsensä ja päättää helvetin vahvasti`, että minähän voitan tämän masennuksen, niin ainakin minä olisin parantunut jo vuosia sitten. Homman nimi on vaan siinä, ettei tämä sairaus aina parane pelkällä tahdon-, tai hengenvoimalla.

Odotan kolmatta lastamme, vko:lla 18 alkoi ahdistaa ja nyt viikolla 20 tuntuu iltaisin maailma kaatuvan niskaan. Ei pysty olla omassa kodissa. Nukahtamiseen asti pitää olla hulinaa ympärillä. Tv ei auta, perheen läsnäolo ei auta. Aamut ja päivät menettelee. Mitä ihmettä teen??? Apua!