Laitoin tämän jo tuonne odotuspalstalle, mutta laitan tämän vielä tännekin.
Olen kärsinyt ajoittaisesta masennuksesta. Nyt viikon ajan tuntuu, että oireet ovat taas alkaneet pahentua...ruokahaluttomuus, en jaksa nousta sängystä ylös,ahdistus, mieli maassa koko ajan, itkettää. Olen syönyt Cipralexia ennen raskautta.
Onko muita, jotka ovat syöneet masennuslääkkeitä raskauden aikana, esim. Cipramil...tuntuu olevan niin kovin ristiriitaista tietoa netissä masennuslääkkeistä raskauden aikana, sopivatko ne. Ja onko vauva ollut "normaali" kaikin puolin synnytyksen jälkeen, jos olet syönyt lääkkeitä? Ja vaikka vastasyntynyt olisikin täysin normaali synnyttyään, vaikuttaakohan lääkitys sitten myöhempään älylliseen kehitykseen..oppimiseen, jne.?
Tuntuu etten jaksa tätä masennustakaan millään ilman lääkitystä vielä 7 kk:tta. Lääkäreilläkin on niin kovin ristiriitaista tietoa...
Kiitos jo etukäteen kaikille vastaajille ja voimia kaikille!
raskaus ja masennus
11
10471
Vastaukset
- sassa
Olen myös raskaana ja ollut pidemmän aikaa masentunut.
Ennen raskautta lääkityksenä paroxetin 20mg ja klotriptyl mite 1tbl per päivä. Nyt paroxetin jäljellä ja sitä 10mg pv.
Tuosta sun lääkkeestä en tiedä. Vaikutuksista yms. mutta paroxetin ei vaikuta sikiöön mitenkään. Tosin pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu, ja vauva kärsii tietty synnytyksen jälkeen vierotusoireet.
Kannattaa kysyä lääkäristä, että onko kenties jotain vauvaystävällisempää lääkettä kuin Cipramil (jos se on haitallinen) tai sitten jatkaa sillä raskaus. Tietty jos pystyy niin kannattaa lopettaa lääkitys ennen synnytystä, juuri näiden vierotusoireiden ehkäisemiseksi.
Sinä voit itse miettiä kumpi on parempi; syödä raskaana masennuslääkkeitä vai masentunut ja väsynyt uusi äiti. Itse olen päätynyt ensimmäiseen-- rv 7
Edellisessä raskaudessa en ollut masentunut, mutta synnytyksen jälkeen sairastuin todella syvästi masennukseen. Olisi silloin pitänyt tajuta ottaa lääkkeitä. Toista kertaa en aio kokea sitä, koska lääkkeet auttavat niin paljon! Vaikka tuolla odotuspalstalla sain aika kiukkuisen vastauksen, että se masennus kuuluu raskauteen, jne, jne..ettei saisi syödä lääkkeitä..Mutta typerää sellaisen suusta neuvoja kuulla, joka ei ole koskaan sairastanut syvää depressiota eikä tiedä mitä se on. haluan aloittaa lääkityksen ennen kuin taas on liian myöhäistä...Cipramilistä tuli tuolla odotuspalstalla kahden vastaamana hyvää palautetta :)
- milla
Eihän se mun asia oo, mutta kun kerta neuvoa kysyt.. Älä syö lääkkeitä raskauden aikana, se on kuitenkin niin lyhyt aika ja raskauden keskivaiheessa se masennus hellittää. Olen itse myös sairastanut kaikenasteista depressiota elämässäni viimeisen 10vuotta.. mieti miten lyhyt aika se 9kk on. lapsen tähden, jos jo voisit nähdä tulevan lapsesi tietäisit heti ettet halua syödä lääkkeitä raskauden aikana joista ei tiedetä varmana mitä ne tekevät. Kyllä se aika menee, kun vain psyykkaat itsesi siihen. Päätät helvetin vahvasti että kestät, tapahtu mitä tahansa. Samalla voit voittaa masennustasi, kun pääsetkin sen herraksi tai ainakin yrität kaikkesi. Masennus on sairaus, ja siitä voi parantua. Lääkkeet vain poistavat sen oireet, parannus on sinulla itselläsi kun vain päätät ja selviät. Voimia sulle, ja onnea tulevaan synnytykseen. Älä huolehdi huonoista päivistä, anna niiden olla, ne menee ohi. Aika kuluu kokoajan
- neuvoja nämäkin
Masennus on otettava vakvasti myös raskausaikana. Neuvolasta saa varata ajan psykologille. Hänen kanssaan odottava voi neuvotella lääkkeistä. Ei kannata mu-tu tunteilla lähteä neuvomaan masentunutta, apua oikeasti tarvitaan. Tiedän itse vaikean raskausmasennuksen läpi juuri käyneenä, että apua tarvitaan juuri silloin, eikä avun hakua kannata viivästellä. MInäkin sain apua, mutta vasta synnytyksen kynnyksellä ja silloin se ei enää oikein auttanut. Masentunutta äitiä ei pitäisi jättää yksinään miettimään asioita, vaan hän todella tarvitsee läheistensä täyden tuen jo tuossa vaiheessa.
- Hansu
neuvoja nämäkin kirjoitti:
Masennus on otettava vakvasti myös raskausaikana. Neuvolasta saa varata ajan psykologille. Hänen kanssaan odottava voi neuvotella lääkkeistä. Ei kannata mu-tu tunteilla lähteä neuvomaan masentunutta, apua oikeasti tarvitaan. Tiedän itse vaikean raskausmasennuksen läpi juuri käyneenä, että apua tarvitaan juuri silloin, eikä avun hakua kannata viivästellä. MInäkin sain apua, mutta vasta synnytyksen kynnyksellä ja silloin se ei enää oikein auttanut. Masentunutta äitiä ei pitäisi jättää yksinään miettimään asioita, vaan hän todella tarvitsee läheistensä täyden tuen jo tuossa vaiheessa.
On tyhmää mennä neuvomaan että kyllä sä jaksat sen 9kk. Ihmiset on erilaisia,ja tietenkin hyvä jos pärjää ilman lääkkeitä.Itse olen den verta herkkä tälle maailmalle, että tunteeni ilman lääkkeitä olisi pahempi vaikutus lapselle, kuin se että pysyn edes vähän koossa lääkityksellä ja terapialla.
- Mukkaniemi
Sulla oli hyvä ja kannustava kirjoitus kiitos siitä, mutta kun sairastaa oikeasti masennusta, niin ei se niin vain hellitä keskivaiheilla raskautta. En itsekään uskalla lääkkeitä syödä mutta apua masentunut jokatapauksessa tarvii. Jos sitä vain voisi `psyykata itsensä ja päättää helvetin vahvasti`, että minähän voitan tämän masennuksen, niin ainakin minä olisin parantunut jo vuosia sitten. Homman nimi on vaan siinä, ettei tämä sairaus aina parane pelkällä tahdon-, tai hengenvoimalla.
- äiti 80
moikka! minulla on samanlainen olo, lopetin lääkityksen saatuani tietää että olen raskaana, neljä ensimmäistä kuukautta meni hyvin nyt olo on todella paha. enkä tiedä noista lääkkeistä mitään mutta minun lääkäri sanoi että viidennetoista viikon jälkeen voisi aloittaa lääkityksen, mutta en uskalla. tiedä sitten mitä tehdä, ei näinkään voi elää. ei tästä sinulle varmaan mitään apua ole, mutta et ole ainakaan yksin.
- Tsemppiä vaan
Kyllä kaikki iloksi muuttuu ;) Täältä apua
http://www.masennusapua.info/ - Mukkaniemi
Itselläni keskivaikea masennus, johon lääkitys on auttanut,olen syönyt efexor depotia, joka pitänyt masennuksen poissa. Lopetin kun tulin raskaaksi, ja nyt rv 24 olen murtumispisteessä. En vain tiedä kumpi on pahempi vauvalle: masennus vai lääkkeen syönti.
- ILTA-AHDISTUS
Odotan kolmatta lastamme, vko:lla 18 alkoi ahdistaa ja nyt viikolla 20 tuntuu iltaisin maailma kaatuvan niskaan. Ei pysty olla omassa kodissa. Nukahtamiseen asti pitää olla hulinaa ympärillä. Tv ei auta, perheen läsnäolo ei auta. Aamut ja päivät menettelee. Mitä ihmettä teen??? Apua!
- voi syödä!
Mä olen käyttänyt koko raskauden nyt 30 mg sepramia, joten ei kun kipinkapin lääkärille ja pyydät reseptin näihin lääkkeisiin!!
Koeta jaksaa, hali!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305075- 323197
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161837Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221790Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191655Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711511Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111315Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111276Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191267Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161257