olen seurustellut nyt pari kuukautta pojan kanssa, jonka tapasin netissä. hän on kaikinpuolin mukava, ymmärtävä, ystävällinen ja auttavainen. hän on seurustellut aikaisemmin, mutta minä en ole.
äitini on varmasti onnellinen, että minulla vihdoin on poikaystävä.
poikaystäväni kertoo minulle päivittäin kuinka paljon rakastaa minua ja kuinka ihana olen. kuitenkin, mitä enemmän hän kertoo rakastavansa minua, sitä enemmän sisälläni tunnen eläväni valetta. itse olen hädin tuskin ihastunut poikaystävääni. en oikeastaan edes ymmärrä miksi suostuin alkamaan seurustelemaan hänen kanssaan.
ehkä ajattelin tyypilliseen tapaani, että minulla itselläni ei ole väliä, kunhan en loukkaa ketään.
koen poikaystäväni enemmän ystävänä, jonka kanssa vain voi touhuta ystävä juttuja, muttei välttämättä enempää.
ajattelen välillä kuitenkin niin, että jos annan ajan vain kulua ja jatkan näin, niin jossain vaiheessa rakastun ja se rakkaus kestää.
mutta oloni on epävarma. näen joskus unia toisesta ihmisestä, jonka olen menettänyt omien tyhmyyksieni takia, mutta ei hänkään olisi koskaan minulle voinut olla muuta kuin ystävä...
nyt minulla on tunne, että maailmassa ei ole ketään, jonka kanssa olisi hyvä olla. ei miestä, eikä naista. kuitenkin haaveilen perheestä ja kaikesta normaalista. nyt kun olen kiinni jossain normaalissa, se ei tunnu omalta.
mikään läheisyys ei tunnu hyvältä, kun sitä ajattelee loppuelämäkseen.
kaiken tämän takia haluaisin nukkua pois. kaatua tulevan talven pakkashankeen ja unohtaa tämä elämä.
äitini on varmasti onnellinen, että minulla vihdoin on poikaystävä.
poikaystäväni kertoo minulle päivittäin kuinka paljon rakastaa minua ja kuinka ihana olen. kuitenkin, mitä enemmän hän kertoo rakastavansa minua, sitä enemmän sisälläni tunnen eläväni valetta. itse olen hädin tuskin ihastunut poikaystävääni. en oikeastaan edes ymmärrä miksi suostuin alkamaan seurustelemaan hänen kanssaan.
ehkä ajattelin tyypilliseen tapaani, että minulla itselläni ei ole väliä, kunhan en loukkaa ketään.
koen poikaystäväni enemmän ystävänä, jonka kanssa vain voi touhuta ystävä juttuja, muttei välttämättä enempää.
ajattelen välillä kuitenkin niin, että jos annan ajan vain kulua ja jatkan näin, niin jossain vaiheessa rakastun ja se rakkaus kestää.
mutta oloni on epävarma. näen joskus unia toisesta ihmisestä, jonka olen menettänyt omien tyhmyyksieni takia, mutta ei hänkään olisi koskaan minulle voinut olla muuta kuin ystävä...
nyt minulla on tunne, että maailmassa ei ole ketään, jonka kanssa olisi hyvä olla. ei miestä, eikä naista. kuitenkin haaveilen perheestä ja kaikesta normaalista. nyt kun olen kiinni jossain normaalissa, se ei tunnu omalta.
mikään läheisyys ei tunnu hyvältä, kun sitä ajattelee loppuelämäkseen.
kaiken tämän takia haluaisin nukkua pois. kaatua tulevan talven pakkashankeen ja unohtaa tämä elämä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Enemmin ilman kuin valheessa. Rehellisempää molemmille. Ei rakkaus tule, rakkaus on tai ei.