Mitä kaunista?

Kauneus kuten naiskauneus on katsojan silmissä. Eikä kummallekaan ole kuitenkaan kovin paljoa kuukaudessa aikaa.

Elinkeinoelämän mielestä kävelykadut ovat out ja korpimarketit in.

Terassit on siellä missä ne on kaupallisesti kannattavia ja huppelissa ne ihmiset siellä on sen verran, etteivät paljon maisemia katsele.

Kaupunki kuitenkin on kovasti julkisivultaan siistiytynyt viimeisen 10-15 vuoden aikana.

Mitä maisemiin tulee niin kiirettä pitää. Kesällä niitä vielä katselee, mutta talvella ne on kaikki yhtä harmaita. Ensi kesänä voit katsastaa laivareitin Tampere -> Hämeenlinna.

Minäkin asustelin Tampereella 4 vuotta. Ja ex -Tamperelaisena voin vain todeta, että olet kovasti heikoilla jäillä. Sillä Tampereella ei tunneta ns. itseironiaa tai sellaista huumoria joka voisi kohdistua heidän omiin toimintatapoihin, heidän mielestään ulkopuolisten kohdalta. Ei edes hyväntuulisena tai hyväntahtoisena keskusteluna. (Sitä nyt sitten en vieläkään tiedä, että onko se jokin erityisrikos Tampereella ihmetellä Tampereella olevaisen luonnetta ja verrata erilaisia kokemuksia erilaisista toimintatavoista eri asioissa (ehkäpä se on jokin erityinen tabu tai henkinen loukkaus, (jonka alkuperää en minä ainakaan kykene vieläkään ymmärtämään.))

Noh, tätä ei nyt pitäisi yleistää, mutta olen minä muitakin tavannut, jotka ovat todenneet olevansa juuri Tampereella toisenluokan kansalaisia.

Se nyt vaan on se Tampereesta luodun imagon ja todellisuuden ristiriita niin valtaisa, että itse uskoisin useampiakin todella pettyneitä olevan.

Jos nyt esimerkiksi vertailemme nykyisen asuinkuntani Helsingin ja Tampereen eroja, niin onneksi minä olen jo pikkuhiljaa unohtamassa kaikki ne ystävälliset pikkuneuvot ja lähimmäisen kadehtimiset. Joissa ainakin minä jouduin 4 vuotta painimaan. Nykyisin saan kaupasta maidon, makkaran ja HYMYN. Ja juuri ystävällisyys, asiakaspalvelun ammattitaitoisuun, sekä yleisesti laajempi maailmankatsomus on se, joka erottaa Tamperelaiset kaikista muista suomen kuntalaista.

Varmaan Tampere on maailman paras ja hyvä paikka niille, joille Tampere edustaa maailman kaikkeuden keskipistettä. Mutta meille muille aurinkokeskeisen planeettajärjestelmän kannattajille tilanne Tampereella voi olla tuskaisa. Ja näinhän se on, että maassa maantavalla tai maasta pois!

Jotenkin vain sitä jäi ihmettelemään, että onko Tampereella juuri kaikki ne ihmiset joilla ei tunnu olevan minkäänlaista luonnetta? Ei omatoimisuutta, idearikkautta jne. Jotenkin paikalliset eivät kertakaikkiaan tunnu ymmärtävän, että erilaisilla (jokaisella) on ollut ja tulee olemaan omanlaisensa elämä. Ja, että jokainen ihminen on yhtä arvokas, tärkeä ja ainutlaatuinen.

Paikallisessa työpaikkakulttuurissa oli omituisia kuppikuntia, kuin lapsuuteni naisten kudontapiirissä, (joissa äippä-muorin mukana ollessani ihmettelin kudontalaitteen kalkatusta), sipinä supina, toisten arvionti
ja lähimmäisten mitätöinti kaikin keinoin tuntui olevan pääasiassa. Ja sitten se, että parhaat työmiehet olivat juuri ne, jotka kyhnyttivät pomojen kyljessä ja rakensivat itselleen "väliportaiden virkoja" tiedon tukkeiksi.

Vastaavaan ilmiöön en ole muualla törmännyt yhtävoimakkaana, vaikka olenkin asustellut jo kohta 50 vuotta eripuolilla. Viisas tietenkin vaikenisi. Mutta siksi vaan kirjoittelin nämä, että tahtoisin varoittaa vakavasti kaikkia niitä, jotka haluaisivat muuttaa Tampereelle kuvitellun "onnellisuuden" pohjalta. Älkää tehkö sitä, jos ette tunne, että haluaisitte elää tamperelaisena tamperelaisten joukossa ja, että teidän menneellä elämällänne tai tulevaisuuden suunnitelmillanne olisi mitään merkitystä enää n. 2-3 kk sen jälkeen, kun olette "Tampereen ovet" ovanneet ja takananne sulkeneet!

Muuten toivon Tamperelaisille kaikkea menestystä!
Sillä katkeruus ei kuulu meidän ns. Suomalaisten kansanluonteeseen. Menneet on menneitä ja asiat otetaan niinkuin ne kullonkin ovat. Päivänmatka kerrallaan. Toisia tukien, auttaen ja yhdessä ihmisinä työtämme tehden.

Minäkin asustelin Tampereella 4 vuotta. Ja ex -Tamperelaisena voin vain todeta, että olet kovasti heikoilla jäillä. Sillä Tampereella ei tunneta ns. itseironiaa tai sellaista huumoria joka voisi kohdistua heidän omiin toimintatapoihin, heidän mielestään ulkopuolisten kohdalta. Ei edes hyväntuulisena tai hyväntahtoisena keskusteluna. (Sitä nyt sitten en vieläkään tiedä, että onko se jokin erityisrikos Tampereella ihmetellä Tampereella olevaisen luonnetta ja verrata erilaisia kokemuksia erilaisista toimintatavoista eri asioissa (ehkäpä se on jokin erityinen tabu tai henkinen loukkaus, (jonka alkuperää en minä ainakaan kykene vieläkään ymmärtämään.))

Noh, tätä ei nyt pitäisi yleistää, mutta olen minä muitakin tavannut, jotka ovat todenneet olevansa juuri Tampereella toisenluokan kansalaisia.

Se nyt vaan on se Tampereesta luodun imagon ja todellisuuden ristiriita niin valtaisa, että itse uskoisin useampiakin todella pettyneitä olevan.

Jos nyt esimerkiksi vertailemme nykyisen asuinkuntani Helsingin ja Tampereen eroja, niin onneksi minä olen jo pikkuhiljaa unohtamassa kaikki ne ystävälliset pikkuneuvot ja lähimmäisen kadehtimiset. Joissa ainakin minä jouduin 4 vuotta painimaan. Nykyisin saan kaupasta maidon, makkaran ja HYMYN. Ja juuri ystävällisyys, asiakaspalvelun ammattitaitoisuun, sekä yleisesti laajempi maailmankatsomus on se, joka erottaa Tamperelaiset kaikista muista suomen kuntalaista.

Varmaan Tampere on maailman paras ja hyvä paikka niille, joille Tampere edustaa maailman kaikkeuden keskipistettä. Mutta meille muille aurinkokeskeisen planeettajärjestelmän kannattajille tilanne Tampereella voi olla tuskaisa. Ja näinhän se on, että maassa maantavalla tai maasta pois!

Jotenkin vain sitä jäi ihmettelemään, että onko Tampereella juuri kaikki ne ihmiset joilla ei tunnu olevan minkäänlaista luonnetta? Ei omatoimisuutta, idearikkautta jne. Jotenkin paikalliset eivät kertakaikkiaan tunnu ymmärtävän, että erilaisilla (jokaisella) on ollut ja tulee olemaan omanlaisensa elämä. Ja, että jokainen ihminen on yhtä arvokas, tärkeä ja ainutlaatuinen.

Paikallisessa työpaikkakulttuurissa oli omituisia kuppikuntia, kuin lapsuuteni naisten kudontapiirissä, (joissa äippä-muorin mukana ollessani ihmettelin kudontalaitteen kalkatusta), sipinä supina, toisten arvionti
ja lähimmäisten mitätöinti kaikin keinoin tuntui olevan pääasiassa. Ja sitten se, että parhaat työmiehet olivat juuri ne, jotka kyhnyttivät pomojen kyljessä ja rakensivat itselleen "väliportaiden virkoja" tiedon tukkeiksi.

Vastaavaan ilmiöön en ole muualla törmännyt yhtävoimakkaana, vaikka olenkin asustellut jo kohta 50 vuotta eripuolilla. Viisas tietenkin vaikenisi. Mutta siksi vaan kirjoittelin nämä, että tahtoisin varoittaa vakavasti kaikkia niitä, jotka haluaisivat muuttaa Tampereelle kuvitellun "onnellisuuden" pohjalta. Älkää tehkö sitä, jos ette tunne, että haluaisitte elää tamperelaisena tamperelaisten joukossa ja, että teidän menneellä elämällänne tai tulevaisuuden suunnitelmillanne olisi mitään merkitystä enää n. 2-3 kk sen jälkeen, kun olette "Tampereen ovet" ovanneet ja takananne sulkeneet!

Muuten toivon Tamperelaisille kaikkea menestystä!
Sillä katkeruus ei kuulu meidän ns. Suomalaisten kansanluonteeseen. Menneet on menneitä ja asiat otetaan niinkuin ne kullonkin ovat. Päivänmatka kerrallaan. Toisia tukien, auttaen ja yhdessä ihmisinä työtämme tehden.

Olen asunut todella monessa paikassa lapsuudesta saakka.Enkä ole välttämättä kaikkiin paikkoihin ehtinyt edes kotiutua.Mielestäni on ihan sama missä asuu,tärkeintä on miten kotiutuu asuinympäristöön ja ymmärtää itseä eikä ajattele ynpäristöä,mutta tietysti pitää mennä sinne asumaan missä on tyytyväinen.täällä tampereella olen asunut noin vuoden ja minä pidän tätä kaupunkina suomessa erittäin hyvänä ja paikalliset ihmiset ovat todella ystävällisiä...
Riippuu tietysti asioista miten niihin menee
ripaus positiivisuutta kiitos kiitos

voi sentään, itse en asustele Tampereella, mutta mielestäni siellä on paljon kaunita paikkoja, ehkäpä juuri sen vuoksi. Pyynikin ranta ja rauhanniemi nyt muutamia mainitakseni. Otapa kartta käteen ja lähde tutustumaan paikkoihin, niin mä teen kun tulen tampereelle =)

Mutta tosiaan kauneus on katsojan silmässä, ja ennen kaikkea mielentilassa.