Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa?
Olen jo toistamiseen sortunut samaan ongelmaan: rakastun miehiin, joiden tiedän olevan ns. mahdottomia tapauksia.
Ensimmäisen kohtasin työkuvioissa. Hän asuu toisella puolen Suomea. Rakastuin niin totaalisesti, että siinä lähtivät niin yöunet kuin ruokahalutkin. Keskustelimme asiasta ja hän kertoi pitävänsä minusta, mutta ei koskaan sen enempää. Toipuminen vei yli puoli vuotta. Nykyisin olemme ystäviä.
Toisen tapasin deittipalvelun kautta. Hän tapasi minut vähän niin kuin muodon vuoksi, oli tainnut jo kohdata jonkun kiinnostavamman. Heti ensisilmäyksellä alkoi väri omilla poskillani kohota... Pari kertaa lähettelin sähköpostia, joihon hän vastasi kuivan muodollisesti. Enää en kehtaa. Nyt tiedän, missä hän työskentelee ja kummasti minulla tuntuu olevan asiaa sinne päin milloin milläkin verukkeella. Jotta vain näkisin vilauksen hänen sytötävän ihanasta olemuksestaan.
Onko tämä aikuisen ihmisen käytöstä??? Ne miehet, jotka oikeasti osoittavat kiinnostustaan, ne torjun tietysti välittömästi.
Olen jo toistamiseen sortunut samaan ongelmaan: rakastun miehiin, joiden tiedän olevan ns. mahdottomia tapauksia.
Ensimmäisen kohtasin työkuvioissa. Hän asuu toisella puolen Suomea. Rakastuin niin totaalisesti, että siinä lähtivät niin yöunet kuin ruokahalutkin. Keskustelimme asiasta ja hän kertoi pitävänsä minusta, mutta ei koskaan sen enempää. Toipuminen vei yli puoli vuotta. Nykyisin olemme ystäviä.
Toisen tapasin deittipalvelun kautta. Hän tapasi minut vähän niin kuin muodon vuoksi, oli tainnut jo kohdata jonkun kiinnostavamman. Heti ensisilmäyksellä alkoi väri omilla poskillani kohota... Pari kertaa lähettelin sähköpostia, joihon hän vastasi kuivan muodollisesti. Enää en kehtaa. Nyt tiedän, missä hän työskentelee ja kummasti minulla tuntuu olevan asiaa sinne päin milloin milläkin verukkeella. Jotta vain näkisin vilauksen hänen sytötävän ihanasta olemuksestaan.
Onko tämä aikuisen ihmisen käytöstä??? Ne miehet, jotka oikeasti osoittavat kiinnostustaan, ne torjun tietysti välittömästi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakun olen ihastunut johonkin, niin sitten käy ilmi että se on naimisissa, tai sitten en näe ihastustani enään toista kertaa =(
Miehet, johin hullaannun, ovat poikkeuksetta varattuja ja ihania tai juuri eronneita, ja siitä syystä "liian sekaisin mihinkään uuteen kuvioon" tai henkisesti jotenkin epätasapainoisia tai hankalassa elämänvaiheessa tai asuvat toisella paikkakunnalla, eivätkä halua kaukosuhdetta tai eivät vain pysty näkemään minua vakavasti otettavana naisena vaan ainoastaan "hyvänä tyyppinä" tai pahimmassa tapauksessa lähes näitä kaikkia yhtä aikaa. Jossakin on pahasti vikaa. Hieman kyllästyttää tämä tämmöinen säätäminen, joka on tuomittu epäonnistumaan
No kai minunkin sitten pitää vain tottua tähän. Että sinkkuna taidetaan edellä tästä eteenpäin kauankin. Kauhea määrä vain suuria tunteita valuu viemäriin, kun kohteet on niin vääriä.