Kivunlievitys?

Kivunlievitystä on monenlaista.. Kätilö voi antaa kipulääkettä pistoksena, laittaa aqua-rakkulat alaselkään tai opastaa hengittelemään ilokaasua. Anestesialääkäri vaaditaan sitten laittamaan epiduraali- tai spinaalipuudutus - ko. puudutuksissa iho kyllä ensin puudutetaan, eikä pistosta kyllä muutoinkaan kannata pelätä -- tuntuuhan se tietysti hiukan, mutta siinä tilanteessa on muutakin ajateltavaa! Synnytyslääkäri voi myös tehdä kohdunsuun puudutuksen, eikä siinäkään pistos kyllä mielestäni juurikaan tunnu. Joten turha kammota piikkejä - kun oikein sattuu, kestää sen lyhytkestoisen pistoksen ihan mielellään, jotta kivut helpottaisivat..

Mulle laitettiin ekassa synnytyksessä epiduraali puudutus ja olen piikki ja verikammoinen tapaus ja toisessa aquarakkulat. Kummallakin kerralla olen saanut ilokaasua!

Epiduraali puudutus oli hieno homma, sitä piikkiä ja pistosta ei näe, eikä se tunnu ollenkaan. Mulla selkänahka (kohta josta pistos laitettiin selkäytimeen) puudutettiin ensin jollain puudutusaineella ja sitten vasta annettiin pistos. Suosittelen tätä puudutusta.

No toisella kerralla ei sitten ehditty epiduraalia laittamaan kun oli hätäsempi kaveri tuloillaan. Sain aquarakkulat selkääni ja mulla niiden laittaminen sattui aivan hirveästi! Mutta kyllä ne tehosivat todella hyvin!

Toisaalta aquarakkulat olivat mukavammat kuin epiduraali, koska rakkulat eivät sido sänkyyn ja sydänkäyrävempeleeseen kiinni. Mua ei päästetty epiduraalin jälkeen kuin vessassa käymään, muutoin jouduin olemaan sängyssä.

Ilokaasu on hyvä juttu, varsinaisestihan se ei kipuihin vaikuta, mutta kummasti parantaa kivun sietoa. Ja voin vakuutta, että kun tulee se aika, että haluat/tarvitset jotakin kivunlievitykseen, et enää kammoa sitä pistosta. Ne synnytyskivut ovat paljon hurjempia kuin piikillä pistäminen. Ja muistathan, olen itsekin piikkikammoinen!

Epiduraalipuudutusta varten iho puudutetaan erillisellä ihopuudutteella. Ihopuudutteen laitto kestää hetken ja kirvelee hieman. Jos pelottaa, kannatta ottaa ilokaasua ihopuudutteen laiton ajaksi. Kun pintakerros on puutunut, aloitetaan varsinainen epiduraalipuududutus, jonka laitto ei enää satu.(puudutusasennossa on kurja kyyristellä, mutta saat siihen apua). Täällä kirjoittelee moni sankariäiti, jotka haluavat brassailla kivulla ja kivunsietokyvyillään. Nykyterveydenhuoltoon moinen vanhanaikaisuus kuulu, joten rohkeasti synnyttämään ja kertomaan toiveet. Myös äitiyshuollossa potilaalla on samat oikeudet kuin muuallakin, kipua saa lievittää, se ei vauvaa tapa. Anestesiavinkkinä: aquarakkuloiden teho on tutkitusti samaa luokkaa kuin placepolla, joten turha kärsiä kirvelyä.

mutta synnytyksessä niitä ei juuri huomaakaan.
Sain kohdunsuun puudutuksen jota aloitettaessa huomasin todella pitkän, kamalan neulan.
Parahdin kauhistuneena kätilölle että aiotko pistää minua tuolla!? Kätilö sanoi että ei se ole isokaan, ja näytti minulle paljon suurempaa neulaa ja sanoi pistäneensä minua äsken sillä, enkä ollut edes huomannut! Totesin vain että ei kai siinä sitten mitään, eikä tosiaan tuntunut sekään puudutus miltään. Se alapää on siinä niin turta vauvan painamisesta ettei piikit tunnu missään. Selkäydinpuudutusta en ole kyllä halunnut kummassakaan synnytyksessä, se ajatus kauhistuttaa. Ei minulta ole kyllä kysyttykään haluanko. Kaksosten synnytyksessä haluttiin varmuudeksi laittaa tippa, jota varten sain juuri sellaista emla-geeliä, ei sitten sattunut sekään. Ne akva-rakkulat kuulema kirvelevät tai polttelevat aluksi kovasti, mutta sitten ovat auttaneet. En ole niitäkään kokeillut, mutta näin olen kuullut.