Tässä monipuolinen tietolinkki keskustelun pohjaksi. Useita eri näkökulmia, joiden avulla voi oman käsityksensä kukin muodostaa, jos haluaa.
Hyviä lukuhetkiä
http://www.pcuf.fi/~hanvuori/alogia.php
Hyviä lukuhetkiä
http://www.pcuf.fi/~hanvuori/alogia.php
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näyttää ihan monipuoliselta linkiltä. Arvon skeptikot Roger Culver ja Philip Ianna ovat näemmä suureksi ilokseni saaneet osuutensa rivitilasta. Moneltakohan hyvältä naurulta olisin jo jäänyt paitsi, jos arvon herroja ei olisi:
"Seuraavassa luvussaan Culver ja Ianna käsittelevät totuuden kriteerejä tieteessä. He sanovat, että mitään ei voida koskaan todistaa kumoamattomasti todeksi. Tieteen tekemisessä jatkuva tutkiminen ja kokeellisten havaintojen toisto saa löydösten virhemahdollisuudet yhä pienemmiksi"
Juuri pääsin toisaalla siteeraamasta kahden psykologin 1334:stä tutkimuksesta tekemää analyysia, jonka mukaan vain kahdeksan (0,7) oli aikaisempien tutkimusten toistoja. Siten pistää miettimään, että mahtavatko C ja I olla mitenkään paremmin perillä tuosta toistamisesta kuin muistakaan sanomisistaan. Kuten siitä, että julistavat "totuuden tunkemista alas haluttomista kurkuista". Tuo tietenkin on ristiriidassa ylläolevan kanssa so että mitään ei voida todistaa todeksi. Mitäs vielä he sanovatkaan:
"Tässä (tieteessä;oma huomautus)tarkat kokeelliset tulokset ja tarkasti tarkkaillut tapahtumat ovat ainoat 'totuudet'"...Mikään tiedonpala ei ole tullut ilmi meitä ympäröivästä maailmasta mitään muuta kautta kuin tieteellisen menetelmän kautta"
Ei paljoa tilaa keskustelulle tuossa. "MIKÄÄN TIEDONPALA EI OLE...jne". C ja I eivät näytä seuraavan omaa neuvoaan siinä, että viitsisivät olla tarpeeksi tarkkoja. Kuitenkin näytämme erottavan hevosen kamelista, ymmärtävämme, että mätää kalaa ei kannata syödä jne. Edelleen eräs tiedon muoto on se, että osaa räjäyttää aasimaiset filosofiat, jotka tuollain naamioidaan tieteeksi. Emmekä ilmeisesti ole päätyneet "tieteellisellä menetelmällä" päätelmiimme. Se että noihin havaintoihin mahdollisesti pystytään tuottamaan "tieteellisellä menettelyllä" ei ole kovin merkityksellistä useimmille.
Lopulta saattaakin tarkemmassa tarkastelussa osoittautua todeksi aivan päinvastainen: Yksikään tiedonpalanen koskien maailmaa ympärillämme ei tule "tieteellisen menetelmän" kautta. KAIKKI tulee henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Mitä muuta he ovatkaan keksineet? Taannoin he tutkivat 3011 suosittujen amerikkalaisten astrologien ja meedioiden ennustusta viiden vuoden ajalta ja olivat tietenkin innoissaan havaitessaan, että nämä keskimäärin olivat oikeassa 11% kaikista ennustuksista. Tuttuun tyyliin he tämän jälkeen veivätkin asiat epäloogisiin loppupäätelmiin verratessa tuota 11%:n tarkkuutta astronomisten(!) ennustusten 100%:n tarkkuuteen.
Jälleen kerran herää mielenkiintoinen kysymys, että millä villa-aivoisella logiikalla he tuohon rinnastukseen päätyivät. Hehän jättivät siinä sen asian huomiotta, että kosmisia törmäyksiä lukuunottamatta astronomisessa ennustamisessa ei ole isoja ennaltanäkemättömiä muuttujia mukana, joten siinä on odotettavissa 100%:n tarkkuus. Astrologinen ennustus taas käsittelee huomattavasti monimutkaisempaa tilannetta.
Hei,ihan asiallinen ja hyvin kirjotettu kokonaisuus.Toisin kun eräät muut epäasiallisuudetkin =) Mut pisti tosissaan funtsimaan se Culvertinja Iannan kohta,vaikka olenkin kuukala....
Parasta linkkiä tähän asti täällä
Kirjoittaja on tehnyt hyvää työtä referoidessaan eri näkökulmat, mutta valitettavasti hänen omat päätelmänsä menevät aika lahjakkaasti metsään.
"Eräs seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota väittelyä tarkasteltaessa, on sen ymmärtäminen, miten astrologian puolustajat kuvittelevat sen toimivan. Astrologit ja heidän tukijansa näyttävät hyväksyvän minkä tahansa selityksen, mikä heidän tarkoituksiinsa sopii. Jos yhtä selitystä kritisoidaan, he kääntyvät toisen puoleen ja näyttävät siirtyilevän niiden välillä tavalla, joka on omiaan herättämään epäluuloja. "
Onko kirjoittaja lukenut ja ymmärtänyt todella viitteissä mainitsemansa Westin kirjan "Case for astrology". Siinä esitetyt tiedot antavat hyvän pohjan lähteä etsimään tarkkaa toimintatapaa. Lisäksi toimintatavan tuntemattomuus ei automaattisesti merkitse sitä, että menetelmä ei toimi.
"Esimerkiksi tämän kirjoittaja aloitti tämän tutkimuksensa jonkin verran astrologiamyönteisellä asenteella "
Hehee! Aivan varmasti... ;D
Katsotaanpa mitä kivaa täällä oikeastaan onkaan... :D Aloitetaan esipuheesta:
"Päättämättömyydessäni tunsin, että astrologiassa ja sen ennusteissa, erityisesti luonneanalyyseissä, näytti olevan jotain totuutta"
Tämä vaikuttaa hieman koomisesti edesmenneen Nils Mustelinin toisinnolta. Mustelinillakin oli tapana voivotella pettymystään astrologiaan. Näkyy skeptikkoliikkeessä olevan samat maneerit suosiossa ajasta riippumatta... :D :D
"Osana tämän tutkielman valmistelua tein pienen epämuodollisen tutkimuksen astrologian ennustamien luonteenpiirteiden (tähtimerkkikuvausten) ja todellisten persoonallisuusarvioiden vertaamiseksi. Havaitsin, että ihmiset, jotka tunsivat astrologian tähtimerkilleen ennustamat luonteenpiirteet, vastasivat kysymyksiin niiden mukaisesti, kun taas astrologiasta kiinnostumattomat eivät niin tehneet. Tämä jätti minulle käsityksen, että ehkäpä luulo astrologisten luonnekuvausten tarkkuudesta on enemmän psykologinen ilmiö kuin osoitus astrologian pätevyydestä sinänsä. "
Tekijä lykkää heti alkuun hieman pseudovastalausetta (vielä naamioidussa muodossa) astrologiasta. Tietenkin on hyvä huomata, että tutkimus tosiaan on "epämuodollinen" eikä siitä kannata vetää pitkälle meneviä päätlmiä. Lisäksi suurin osa ihmisistä ei ole kovin hyvin perillä omista luonteenpiirteistään. Siten tuosta pseudokokeesta onkin odotettavissa juuri tuollaiset tulokset. Totuus on, että suuri osa ihmisistä ei osaa kuvailla itseään kovinkaan syvällisesti.
"John Anthony West. Vaikka hänkin on astrologi, hänellä on egyptologina (ja samalla nykyajan pythagoralaisena) lisäetunaan akateeminen oppineisuuus. Valitettavasti tämä ei ilmene kirjan hyvänä dokumentaationa"
Mahtaako olla edes lukenut Westin kirjaa... :D
"Percy Seymourin, teos. Mielestäni oli vaikuttavaa löytää astrologian kannattaja, joka on samalla astrofysiikan alalla korkean tutkinnon suorittanut astronomi. Minusta hänen kiintoisa teoriansa ansaitsi tulla mukaan otetuksi, koska se näyttää antavan lisää painoa väittelyn tälle puolelle (vaikkei ehkä tarpeeksi jutun voittamiseksi)."
Viimeinen lause suluissa on ratkaiseva. Tuollaisen tutkimuksen pitäisi olla puolueeton kannanotto astrologiaan ja sen toimivuuteen. Puheet "voittamisesta" kyllä pistävät tässä yhteydessä ajattelemaan lähinnä piilomotiiveja kyseiselle kirjoittajalle.
"(Tri. Culver on Coloradon osavaltion yliopiston tähtitieteen professori ja tri. Iannna Virginian yliopiston tähtitieteen apulaisprofessori) ja esittävät yksityiskohtaisesti ja kommentoituna laajan tilastollisen aineiston, joka astrologiaa vastaan on kertynyt. Minusta tämä aineisto oli hyvin käyttökelpoista astrologian pätevyyttä arvioitaessa. Tunsin myös heidän asenteensa ja astrologiaa koskevien uskomustensa edustavan useimpien tiedemiesten näkökantoja"3
Tuosta taas viimeinen lause pitänee parhaiten paikkansa. Culver ja Ianna ovat toki tiedemiehiä, mutta se ei estänyt heitä tekemästä melko älyvapaata rinnastusta astrologisen ja astronomisen ennustamisen välille. Kun he havaitsivat tutkimuksissaan, että astrologit osuivat oikeaan vain 11%:n tiheydellä, he kiirehtivät saman tien vertaamaan sitä astronomisten ennustusten tuottamaan 100%:n osumatarkkuuteen. Melko kummallista, kun ottaa huomioon että toisin kuin astrologiassa, astronomiassa ei ole yllätysmuuttujia.
" John Ankerberg ja John Weldon. Nämä tekijät kirjoittavat paremminkin uskonnollisesta kuin psykologisesta tai luonnontieteellisestä näkökulmasta. Heidän uskonnollista suuntaustaan voidaan nimittää evankeliseksi kristillisyydeksi (protestanttisesta näkökulmasta lähtevä kristillinen käsitys, joka uskoo että pelastus on armolahja, joka saadaan tekemällä henkilökohtainen valinta kutsua Kristus omaan sydämeen hengellisen uudistumisen tai uudestisyntymän kokemiseksi)"
Yess!!!! Saadaan hieman saarnaustakin (siis muiltakin kuin Culverilta ja Iannalta, jotka "Gemini Syndromessa" puhuvat "totuuden tunkemisesta alas haluttomista kurkuista").
"Heidän lähestymistapansa oppineisuus ilmenee selkeänä ja hyödyllisenä dokumentointina."
:D :D :D :D
"Kolmannen luvun jälkipuoliskolla kartoitetaan viimeistä kysymystä, eli onko astrologiaa pidettävä potentiaalisesti vahingollisena vai ei. Koska kaikki tähän tutkimukseen valitut astrologian kriitikot keskustelevat tästäkin mahdollisuudesta, pidin kysymystä merkittävänä. Viimeisessä luvussa käsittelen tämän tutkimuksen perusteella syntyneitä omia johtopäätöksiäni."
Toisin sanoen edetään kriitikkojen ehdoilla. Ei sanaakaan siitä, miten astrologian puoltajat tuohon suhtautuvat. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi West on kirjassaan omistanut luvun tämän asian käsittelylle.
Epäjohdonmukaisuudet kasautuvat jo esipuheen aikana:
"Tällä tarkoitan sitä, että olen tarkastellut kysymyksiä monesta eri näkökulmasta, nimittäin luonnontieteen, psykologian, sosiologian ja yhden kristillisen ajattelun haaran...(Tässä välissä hehkutusta tekijän akateemisista ansioista :D )Minusta tuntuu myös, että ymmärtääkseen jonkin asian paremmin on parasta tarkastella sitä useista näkökulmista."
Näyttää kyllä nopeasti luettuna monipuoliselta. Tekijä hehkuttaa usean eri näkökulman tärkeyttä -eikä ole viitsinyt tarkastella asiaa astrologian näkökulmasta. Tietenkin tämä sinänsä on ymmärrettävää, koska tekijä näkyy olevan astrologiaa tuntematon.
"Eräs seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota väittelyä tarkasteltaessa, on sen ymmärtäminen, miten astrologian puolustajat kuvittelevat sen toimivan"
Tekijä ilmeisesti pyrkii samastamaan toimintamekanismin "tuntemattomuuden" (Mistä mielenkiintoisena piirteenä, että aihetta käsittelevää Percy Seymourin teoriaa ei olemassa olevan tiedon mukaan ole voitu kumota)astrologian toimivuuteen. Toisin sanoen, "jos toimintamekanismia ei tunneta, se ei voi toimia eikä sitä voida hyödyntää".
Tämä tietenkin jättää täysin huomiotta sen, että esimerkiksi sähköä käytettiin vuosikaudet hyväksi ennen kuin tiedettiin miten se toimii. Jos "tuntemattomuus-toimimattomuus-hyödyntämättömyys" -teoria pitäisi paikkansa, niin teiden päällä olisi paljon vähemmän autoja. Analogisesti: Tosielämässä ihmisen ei tarvitse tuntea auton moottorin toimintaa voidakseen ajaa paikasta A paikkaan B.
"He myös usein väittävät haluavansa tulla kohdelluiksi tieteellisen työn tekijöinä ja kuitenkin kieltäytyvät tulemasta suurennuslasin alle tavalla, joka sallisi kohdistaa heihin erään tieteen pääperiaatteista, todistettavuuden. Tällähän tarkoitetaan sitä, että hypoteesi on rakennettava siten, että se voidaan todistaa oikeaksi tai vääräksi. Jos tehdyt kokeet eivät osoita väittämää vääräksi, on tapana sanoa, että koetulokset tukevat sitä."
Gauquelin oli yksi niistä, jotka tulivat "suurennuslasin alle". Koska hänen tutkimuksiaan ei voi osoittaa vääräksi, voimme sanoa että koetulokset tukevat niitä.
"Tarvitaan lukuisia koejärjestelyjä ja koesarjoja ennen kuin tutkijat voivat sanoa, että hypoteesi näyttää pitävän paikkansa ( sadan prosentin varmuutta ei tieteessä ole olemassakaan, vain yhä parempia ja parempia arvauksia). "
Tuossa on kouluesimerkki menetelmästä nimeltä "siirtyvä maali". Skepet suosivat kyseistä menetelmää, koska viime kädessä kiusalliset koetulokset voidaan nimetä arvottomiksi sen avulla.
"Siirtyvän maalin" perusrakenne on: "Uskon väitteesi kun tapahtuu X. Ai että X on jo tapahtunut? No uskon heti kun tapahtuu Y"
Lisäksi tietenkin toistotutkimuksia tehdään todella harvoin. Siten käytännössä tuon ajatuksen itseään toistolla korjaavasta tieteestä voi asettaa vähintään kyseenalaiseksi.
"He väittävät, että astrologia toimii vain kokonaisuutena, jossa kaikki puolet on otettu huomioon, joten on epäreilua tuomita astrologia jonkin osa-alueen tutkimisen perusteella. Kuitenkin he väittävät astrologian soveltamisen vaativan satojen tekijöiden huomioon ottamista, joten tutkijoiden on mahdotonta suunnitella ja toteuttaa koetta kokonaisuuden testaamiseksi. Näyttää selvältä, että jos astrologit ovat oikeassa sanoessaan, että astrologiaa voidaan puolueettomasti arvioida vain kokonaisuutena, sitä ei koskaan voida tieteellisesti tutkia. "
Pistää lähinnä miettimään, että mitkä kirjoittajan todelliset ansiot mahtavatkaan olla tieteen parissa. Se, että satoja eri muuttujia on otettava huomioon ei sinällään tee aiheesta tutkimuskelvotonta. Tekijät on osattava ottaa huomioon siten, että niihin vaikuttavat häiriötekijät poistuvat. Esimerkiksi väittämä: "kaikki aurinkomerkkiskorpionit ovat salaperäisiä ja omissa oloissaan viihtyviä." Jos tuota tutkittaisiin ja tutkimukseen osallistuvilla skorpioneilla on Kuun ja Jupiterin konjunktio jousimiehessä, niin luultavasti tuloksesta tulisi negatiivinen. Tuollainen konjunktio lisäisi sosiaalisuutta ja huikentelevaa elämäntapaa.
Silti tuollaisetkin skorpionit ajoittain vetäytyisivät erilleen muusta maailmasta (pidemmäksi ajaksi) "latautumaan".
Tuosta saa jonkinlaisen kuvan, miten hankalaa toimivan tutkimuksen järjestäminen astrologiassa on. Silti se ei ole mahdottomuus.
"Tilanne näyttää siltä, että astrologit haluavat parhaat palat molemmista maailmoista. Toisaalta he näkevät, että kulttuurimme antaa arvoa tieteen arvovallalle asioiden pätevyyttä koskevia päätöksiä tehdessään ja siksi esittäytyvät tieteellisinä. Toisaalta he sanoutuvat irti tieteen todellisista metodeista, koska nämä eivät osoita astrologiaa päteväksi, eivätkä ehkä voisikaan sitä tehdä. "
Joo toki! :D :D Tekijä ei taida pahemmin tuntea todellisia astrologeja, joista useimmat eivät voisi vähempää välittää siitä, onko astrologia "tieteellistä" (Nykyinen saastunut ja sotien täyttämä maailma hyvänä osoituksena tieteellisistä arvoista). Toisaalta kirjoittaja on kerännyt melkoisesti "lihasta" viimeiseen lauseeseen: Ei paljon keskustelun varaa tässä. Kuitenkin väite perustuu vanhentuneeseen maailmankuvaan ja osoittaa vain sen, että kirjoittaja on lukenut muiden skeptikoiden kirjoituksia aiheesta.
"On myös nähty, että monet astrologit väittävät astrologiaa toimivaksi itse saamansa kokemuksen pohjalta. He ovat sitä mieltä, että jokainen, joka antaa astrologialle tasapuoliset mahdollisuudet, kääntyy kannattajaksi. Paitsi sitä, että näin ei aina käy, he myös jättävät huomiotta viimeisessä luvussamme esitetyt psykologiset tekijät"
Anekdoottisen kokemuksen siis. Tiede yleensä pyrkii poistamaan omakohtaisen so. anekdoottisen kokemuksen korvaamalla sen "keskivertokokemuksella" ja todellisen ihmisen keskivertoihmisella (jota siis ei ole olemassakaan). Tästä osoituksena vitsi tilastotieteilijästä, joka hukkui kahlatessaan keskimäärin 1,5 metriä syvän järven poikki.
Saadakseen lisää uskottavuutta tekijä kärjistää väittämiään melko mielettömiksi so "jokainen kääntyy" (Huom! uskonnollinen ilmaus tieteilijältä itseltään). Tietenkin suhtautuminen anekdoottiseen kokemukseen vaihtelee eivätkä kaikki "käänny". Yleensä tuollaisten perustelemattomien yleistysten
kuten "jokainen", "aina" jne pitäisi laittaa hälytyskello soimaan, varsinkin tieteellistä aineistoa lukiessa.
"Tarvittaisiin jokin tapa tutkia astrologiaa, joka sallisi edes minimimäärän objektiivisuutta"
Kumma juttu että tekijä ei hehkuta mahdollisuutta CSICOP:n hihhuleiden käyttöön tässä. Tosin tuo "objektiivisuus" vaatii huolellista suunnittelua, mutta mikään mahdottomuus se ei toki ole. Siis mahdottomampaa astrologiassa kuin muissa tieteissä (varauksella tietenkin, että astrologian kuittaaminen kvantitatiivisena tieteenä on älytöntä tulkintaelementin mukanaolon vuoksi).
"Jos kerran on totta, että astrologisista uskomuksista on tullut eräänlainen valeuskonto, astrologien ja heidän kannattajiensa tulisi selkeästi esittää oppinsa sellaisena"
Niin Jos! Aika ISO JOS mitä niikseen tulee. Tässä vaiheessa kirjoittaja ei sentään enää itse teeskentele objektiivisuutta astrologiaa kohtaan.
"On erittäin harhaanjohtavaa esitellä henkilökohtainen uskonnäkemyksensä muille ihmisille muka tieteellisesti perusteltuna faktana."
Tässäkin on joitain tarkkuusvikoja. Kirjoittaja ei näy noudattavan omaa reseptiään siinä, että olisi tarpeeksi huolellinen (Ottanut Culverilta ja Iannalta mallia epäilemättä). :D :D Kyseisessä kappaleessa on mielenkiintoista huomata, miten anekdotaalinen kokemus vaihtuukin "uskonnäkemykseksi". Ei mitään perusteluja! Se vain on!
Kirjoittaja ei ole tainnut ymmärtää, että oman kokemuksen kautta hankittu tieto ei ole sama asia kuin "uskonasia" sotkiessaan nämä käsitteet lahjakkaasti keskenään.
Mutta miten arvokasta on anekdotaalinen aineisto? Se ei tee tieteellistä tilastoa, mutta anekdoottisen kokemuksen kuittaaminen joutavana on typerää. Hyvänä esimerkkinä Scott Adamsin "Työn Ilosta" kirjan esimerkki, että aina syödessäni mansikoita saan ihottuman, mutta koska ei ole tieteellistä tutkimusta siitä, että mansikoiden syöminen aiheuttaa ihottumaa, ne eivät voi aiheuttaa ihottumaa, joten jatkan niiden syömistä. Irrationalismia parhaimmillaan. :D
"Tämä näyttää olevan heidän yleisin selityksensä sille, etteivät kriitikot jaa heidän positiivisia arvioitaan astrologian pätevyydestä. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Tässäkin tutkimuksessa mainitut kriitikot osoittavat varsin yksityiskohtaista astrologian ymmärtämistä"
Vai "yksityiskohtaista ymmärtämystä". Noista kriitikoista ainakaan Culver ja Ianna eivät ole aiheeseen perehtyneet. Kirjoittajan oheinen väite on sama, kuin sanoisi radionkorjaajan pystyvän arvostelemaan Mozartin sinfonioita.
Rupatellaan lisää myöhemmin... :D
Hienosti kirjoitettu kaiken kaikkiaan *Valistunut*. Ajattelin tarkentaa yhtä kohtaa. Viestissä "esipuhe" lukee:
Alkup. kirjoittaja:
""Tällä tarkoitan sitä, että olen tarkastellut kysymyksiä monesta eri näkökulmasta, nimittäin luonnontieteen, psykologian, sosiologian ja yhden kristillisen ajattelun haaran...(Tässä välissä hehkutusta tekijän akateemisista ansioista :D )Minusta tuntuu myös, että ymmärtääkseen jonkin asian paremmin on parasta tarkastella sitä useista näkökulmista.""
Kommenttisi:
"Näyttää kyllä nopeasti luettuna monipuoliselta. Tekijä hehkuttaa usean eri näkökulman tärkeyttä -eikä ole viitsinyt tarkastella asiaa astrologian näkökulmasta. Tietenkin tämä sinänsä on ymmärrettävää, koska tekijä näkyy olevan astrologiaa tuntematon."
Toisaalta "tutkimuksessa" sanotaan seuraavaa:
"Tässäkin tutkimuksessa mainitut kriitikot osoittavat varsin yksityiskohtaista astrologian ymmärtämistä" "
Kommenttisi tuohon:
"Kirjoittajan oheinen väite on sama, kuin sanoisi radionkorjaajan pystyvän arvostelemaan Mozartin sinfonioita. "
Ydinajatus on, että koska kirjoittaja ei ole perehtynyt asiaan astrologian näkökulmasta, niin hän ei vaikuta erityisen pätevältä sanomaan että tutkimuksessa mukanaolevilla kriitikoilla muka olisi "yksityiskohtaista astrologian ymmärtämystä".
Tämän vain halusin lisätä. Hieno kirjoitus kuitenkin. :)
Jatketaanpa eteenpäin noiden "päätelmien" tarkastelua (Suluissa olevat huomautukset omia):
"Joissakin tapauksissa he (kriitikot) ovat jopa piirtäneet syntymäkarttoja"
Mikä siis kirjoittajan mukaan kuvaa sitä, että mainitut kriitikot muka ovat astrologiaa "yksityiskohtaisesti ymmärtäviä". Oikeastaan Eysenckin ja Niasin mukaan ottaminen on tässäkin suhteessa mielenkiintoista, sillä he ovat myöntäneet että eivät osaa karttatulkintaa.
Mutta syntymäkarttojen piirtäminen...? Tekijä ei käytä kovin eksakteja ilmaisuja, sillä tässä on sentään hieman eri asiasta kyse kuin kuvaamataidon ilmaisusta -karttojen laskemisesta. Edelleen kartan laskenta on täysin eri asia kuin sen tulkinta. Kartan laskeminen on täysin mekaaninen, rutiinin omainen toimenpide ja sen oletetaan menevän 100% oikein.
Siten tuo osoituksena kriitikoiden ymmärtämyksestä on yhtä tyhjän kanssa. Jatkaa samalla "radionkorjaaja osaa arvostella Mozartia" -linjalla. :D
"heidän (astrologien)ei sovi myöntää, että älykkäät, ajattelevat ihmiset hylkäisivät astrologian tutustuttuaan siihen syvällisemmin"
Percy Seymouria (astronomi ja astrofysiikan professori) tuskin voi sanoa muuta kuin älykkääksi. Hän tutustui lähemmin astrologiaan ja lähti (hylkäämisen sijaan) kehittämään teoriaansa sen toimivuudesta. Paljon parjattu Michel Gauquelin ei ollut niinikään hassumpi. Hän osoittautui paremmaksi tilastotieteilijäksi kuin monet arvostelijansa.
Monilla astrologeilla nykypäivänäkin on korkea koulutus. Liz Greene on psykologian tohtori ja Stephen Arroyo entinen yliopistoprofessori pari mainitakseni. Goethe, Jung ja Platon aikanaan olivat perehtyneitä astrologiaan. Se niistä koulutuskriteereistä. Pistää tietenkin ihmettelemään kirjoittajan älyllisiä ansioita, jos hän ei pidä edellä mainittuja "älykkäinä ja ajattelevina".
"Esimerkiksi näyttää selvältä, että Michel Gauquelinin teos osoittaa jonkinlaisen korrelaation vallitsevan planeettojen aseman ja tietynlaisten ihmisten syntymäajan välillä. Syy tällaiseen on kuitenkin lähinnä arvoitus. Yhteensattumakin on mahdollinen, mutta ei kovin todennäköinen tutkitun aineiston laajuuden ja onnistuneiden toistojen vuoksi. Näiden löydösten takana on toistaiseksi tuntematon syy, joka selvinnee tulevaisuudessa. Todistusaineisto ei kuitenkaan viittaa siihen, että selitys tarjoaisi mitään tukea astrologialle. Gauquelin itse kiisti löytöjensä todistavan astrologian pätevyyttä. "
Viimeinen lause on mielenkiintoinen. Gauquelin halusi todistaa astrologian päteväksi, mutta hän piti tiettyjen astrologian "pioneerien" (mm Kraft) väittämiä hyvin epätieteellisinä. Hän ei missään nimessä tukenut noita. Gauquelin todella selitti, että kyse "ei ole astrologiasta", mutta se oli lähinnä pyrkimys hämätä tiedepiirejä. Siksi hän nimesi suuntauksensa "kosmobiologiaksi".
Rakkaalla lapsella monta nimeä... :D :D
Kuten kirjoittaja itse totesi, tiede ei suuressa viisaudessaan kyennyt löytämään vaihtoehtoista selitystä Mars-efektille.
"Yksi syy tähän on se, että Gauquelinin löytämät syysuhteet eivät tuota samanlaisia tuloksia kuin astrologian ennustamat. Olisi kyllä mahdollista väittää, että hänen löydöksensä osoittaisivat oikeaksi astrologian pääperiaatteen, eli että tähdet vaikuttaisivat kohtaloihimme"
Kirjoittajalla näyttää olevan vaikeuksia ihan peruskäsitteidenkin pitämisessä järjestyksessä. G:n tutkimus EI koskenut "tähtiä" vaan planeettoja (Aurinko poikkeuksena). Ne pelkän määrittelynsä puolesta eivät ole sama asia.
Ensimmäisen lauseen voi pistää kirjoittajan tietämättömyyden piikkiin. Tietämättömyyden mitä tulee astrologiaan ja sen väittämiin. Tietenkin G:n löydökset olivat samanlaisia kuin "astrologian ennustamat". Ei Kurtz muuten olisi ollut tutkimusten aikana niin hermostunut kuin miksi Dennis Rawlins hänet kuvasi "sTARBABY":ssä EIKÄ hän muuten olisi vaivautunut väärentämään G:n saamia tuloksia.
Merkurius yhdistetään astrologisesti kirjoittamiseen ja G havaitsi, että ansioituneilla kirjoittajilla oli useammin kuin sattuman tasoisesti Merkurius Gauquelinin sektoreilla 1 ja 4. Mars taas liittyy astrologiassa fyysiseen suoriutumiseen. G:n tutkimusten mukaan ansioituneilla huippu-urheilijoilla oli sattumaa useammin Mars noissa sektoreissa.
"Mikään Gauquelinin havainnoissa ei kuitenkaan toistaiseksi osoita, että tulokset olisivat seurausta esimerkiksi Marsin jostakin vaikutuksesta vastasyntyneeseen."
Lässyn lässyn! :D Tietenkin ne osoittavat, kuten edellä selitin.
"Muita yhtä todennäköisiä selitysmalleja on olemassa ja lisää selvitystyötä tarvitaan ennen kuin voidaan edes määrittää, onko planeetoilla jotain vaikutusta luonteisiimme tai persoonallisuuksiimme vai ei"
Lisätutkimukset tulevat tukemaan G:n löydöksiä, olkoonkin että astrologian puolueettomaan tutkimukseen ei ole kovin helppoa saada rahoitusta. Edelleen koska skeptikot aktiivisesti käyvät astrologiaa vastaan naurukampanjoitaan ja kutsuvat sitä "pseudotieteeksi", useimmat tiedemiehet pelkäävät maineensa (ja työnsä)menettämistä, jos ryhtyvät tutkimaan astrologiaa.
Mitään yksityiskohtia kirjoittaja ei tietenkään ole maininnut noista "muista yhtä todennäköisistä selitysmalleista". Luonnollisesti, koska mitään järkevää vaihtoehtoista mallia ei ole.
"Edelleen on yhtenä ongelmana astrologian pätevyyden osoittamiselle tätä kautta se, ettei hänkään (Percy Seymour)pysty selittämään, miten nämä "magneettiset resonanssit" voisivat vaikuttaa syntymättömään lapseen"
Seymour työskentelee edelleen teoriansa kehittämiseksi. Tuo selitys saattaa olla meillä hyvinkin pian. Tosin tuo väittämä osoittaa tietämättömyyttä Seymourin teoriasta:
Vastineessaan New Scientistin Nigel Henbestille Seymour spekuloi, että feetuksella oleva vakaa biologinen kello seuraa magneettisia vaihteluita. Biologisilla kelloilla on oma momenttinsa eivätkä ne voi tehdä nopeita vaihdoksia. Jokainen "Jetlagin" kokenut tietää tämän.
Sciencen 4. joulukuuta numerossa Frank Brown, Biologian professori Northwestern Universitystä kuvasi kokeitaan biologisilla kelloilla. Hänen (tarkasti valvotussa laboratoriossa tehdyt) kokeensa osoittivat, että niinkin erilaisilla organismeilla kuin perunoilla ja ravuilla oli omat kuukautiset(lunaariset) ja vuosittaiset(solaariset) syklinsä. Brown päätyikin ajatukseen kahdesta erilaisesta biologisesta kellosta.
Siten(kin) Seymourin teoria on melko hyvä tausta, jolle rakentaa lisää.
Lisää tuosta (tämän linkin kirjoittaneen melko älyvapaista päätelmistä)myöhemmin. Varsin hyvät naurut tosin antanut tähän asti....:D :D :D
Jatketaanpa eteenpäin pitkin älyvapaiden päätelmien umpikujaa. Päätelmien, joita linkin takana olevan "tutkielman" kirjoittaja niin avuliaasti jakaa :D :D :D :
"Vaikka eräät alkeelliset elämänmuodot, kuten simpukat, voivatkin reagoida magneettikenttiin erityisillä aistinelimillään,"
Tuolla "simpukoiden avautumisella" kirjoittaja epäilemättä viittaa Frank Brownin kokeisiin, jotka mainitsin tuossa aiemmassa viestissäni. Itse asiassa kyseessä olivat kylläkin osterit ja niihin liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta, joka kannattaa mainita tässä:
Ennen Brownin tekemiä kokeita tiedettiin, että osterien avautuminen oli sidoksissa vuoroveteen. Kuitenkin tuolloin uskottiin, että osterit avautuvat siksi, että ne reagoivat vuoroveden vaihtumiseen eivätkä siksi, että Kuu vaikuttaa niihin. Kuitenkin osterit Brownin tarkkaan valvotussa laboratoriossakin sopeutuivat nopeasti vuorovesirytmiin.
" tämä ei mitenkään selitä magneettikentän vaikutusta meihin. Ei ole mitään todisteita sitä, että ihmisellä olisi fysiologisia instrumentteja tällaisiin havaintoihin, eikä Seymourkaan esitä mitään tapaa, jolla magneettikenttä voisi vaikuttaa psyykkisiin tekijöihin kuten luonteeseen ja persoonallisuuteen. Ilman näitä todisteita on suhtauduttava suurin varauksin Seymourin teorialle annettavaan arvoon pääteltäessä sen merkitystä astrologian pätevyydelle."
Kirjoittajan tähän saakka osoittaman (ja itse selostaman) tason huomioiden ei ole mikään yllätys, että hän ei ole kuullut espanjalaisesta neurotieteilijästä, tohtori Jose Delgadosta. Delgadoa on kuvailtu "ristiriitaiseksi", mutta hänen tutkimuksiinsa ristiriitaisuus ei ulotu. Ne ovat pitäviä so valideja.
Delgado on tehnyt suuren määrän kokeita erilaisilla eläimillä. Kaikki eläinlajit osoittautuivat herkiksi sähkömagneettisten kenttien vaihteluille. Kokeissaan Delgado käytti sähkömagneettisia kenttiä, joiden energia oli yksi viideskymmenesosa (1/50) Maan magneettikentästä. Toisin sanoen vähemmän energiaa kuin mille ihminen altistuu seistessään suoraan hehkulampun alla.
Edelleen Delgado totesi, että kun magneettikenttä säädetään tietyille tarkoille taajuuksille, niin yhdellä taajuudella eläimet saattoivat tulla hyperaktiivisiksi ja toisella uneliaiksi. Eräät taajuudet nopeuttavat rottien luunmurtumien paranemista, kun taas toiset hidastavat bakteeriviljelmien kasvua. Magneettikentissä tietyillä taajuuksilla haudotut kananpoikaset (ja alkiot) tulivat erittäin epämuodostuneiksi.
Viimeisin tulos sai jopa Edistyksen Kirkon varpailleen, sillä kanoissa geneettisiä mutaatioita aiheuttaneet kentät olivat hyvin samankaltaisia, kuin esimerkiksi mikroaaltouunit ja iso osa muita kodinkoneita tuottivat.
Tämä (kuten Seymourin tutkimuskin) tekee tyhjäksi vanhan skeptikkoliikkeen jauhaman mantran "Astrologia vaatii täysin mielikuvituksellisten voimien olemassaoloa". "Täysin mielikuvituksellisia voimia" ei tarvita. Jos organismit vastaavat tarkoin kontrolloidussa laboratorioympäristössäkin magneettikentän pieniin vaihteluihin, niin on aivan järkevää ehdottaa, että se vastaisi Maapalloksi sanotussa suuremmassa laboratoriossakin niihin.Gauquelinin "Mars efekti" osoittaa selvästi, että ihminen itse vastaa niihin.
Välissä pieni kevennys osoituksena "tutkielman" kirjoittajan huumorintajusta:
"Esimerkiksi tämän kirjoittaja aloitti tämän tutkimuksensa jonkin verran astrologiamyönteisellä asenteella, mutta ei sitten löytänytkään riittävää tukea säilyttääkseen mielipiteensä tutustuttuaan perusteellisesti väittelyn molempien osapuolien argumentteihin. "
:D :D :D :D Joopa joo! Jos Mustelin vielä eläisi, niin voisin ehdottaa hänelle, että perustaisi oman AA-kerhon ("Against Astrology") tämän kirjoittajan kanssa.
"Astrologian vastustajien tärkein vahvuus on tilastollisen ja tieteellisen todistusaineiston painoarvo."
Mikä päätelmä on kirjoittajalle tullut epäilemättä toisen, kolmannen tai ehkä jopa neljännen käden tietona vanhentuneista viiteteoksista. Tämä tosin osoittaa että skepeillä on tapana lukea toistensa kirjoituksia. :D
Itse asiassa Eysenck ja Nias heti perään kun olivat myöntäneet, että eivät osaa tulkita astrologisia syntymäkarttoja väittivät, että tuo osaamattomuus ei haittaa. Miksikö ei? Siksi, että tilastot muka ovat tarpeeksi selkeitä osoittimia (Muistetaanpa vielä sitä tilastotieteilijää, joka hukkui kahlatessaan keskimäärin 1,5 metriä syvän järven poikki :D ). Väitteenä tuo on samanlainen, kuin sävelkuuro musiikkikriitikko, joka ei ole ikinä kuullut musiikkia sanoo, että nuo seikat eivät mitenkään estä häntä harjoittamasta kriitikon hommiaan. :D :D
Kirjailija jatkaa hehkuttamalla, miten "vaikuttavia" kriitikoiden väitteet astrologian pätemättömyydestä muka ovat...
"Eräs ilmeinen piirre on syntymäkarttojen tulkinnan ja ehkäpä koko astrologian kehityksen subjektiivisuuden taso. Jotkut jopa väittävät, että karttojen tulkintamenetelmiä on yhtä monia kuin astrologejakin. Tämä tuntuu viittaavan siihen, että astrologiset ilmiöt ovat vain tapa turvautua omaan mielikuvitukseen, vaistoon tai tiedostamattomiin toiveisiin yritettäessä löytää opastusta ja merkitystä omalle elämälle (tai ehkä näiden soveltamista toisen elämään). "
Kun ottaa huomioon, että tuo ns (vikaan nimetty) "rationalistinen" maailmankuva perustuu käsityksille "materia oli ennen mieltä" (jota tietenkään ei voi pitävästi todistaa. Sillain monet tiedemiehet vain sattuvat USKOMAAN), olemassaolo on täysin satunnaista ja ihmiseleämä tarkoituksetonta, niin en tuon kirjoittajan asemassa niin paljon soittaisi poskea merkityksen löytämiselle astrologiasta.
Vaikka tuo päätelmäosuus onkin pitkä kuin nälkävuosi (tiede ei tietenkään katso sellaisiin seikkoihin kuin siihen, että sen nimissä esitetty vouhotus venyisi sivukaupalla), palaan tässä vaiheessa vielä kirjoittajan aikaisempaan väitteeseen:
"Tilanne näyttää siltä, että astrologit haluavat parhaat palat molemmista maailmoista. Toisaalta he näkevät, että kulttuurimme antaa arvoa tieteen arvovallalle asioiden pätevyyttä koskevia päätöksiä tehdessään ja siksi esittäytyvät tieteellisinä. Toisaalta he sanoutuvat irti tieteen todellisista metodeista, koska nämä eivät osoita astrologiaa päteväksi, eivätkä ehkä voisikaan sitä tehdä"
Huomaa, että kirjoittaja ei ole perehtynyt astrologiseen näkökulmaan, eikä ollut tekemisissä astrologisen yhteisön kanssa. Toisin kuin esimerkiksi tohtori Percy Seymour, joka käsitteli tuota pointtia vastineessaan Nigel Henbestin kirjoitukseen New Scientistissa.
Henbest sanoo Seymourin kirjasta "Astrology: The evidence of science"(oma suomennokseni):
"Seymour uskoo astrologien tervehtivän tätä kirjaa aihealueensa tieteellisenä pätevöittäjänä"
Seymour kommentoi tuohon, että ei ole varma, mitä todisteita Henbest käytti tuohon päätelmään tullakseen, sillä hän ei ollut keskustellut tämän kanssa ikinä aiheesta.
Seymour edelleen selittää, että viimeinen asia mitä useimmat astrologit haluavat on astrologian tieteellinen validitaatio. Vain muutamilla astrologeilla oli se mielipide, että Seymourin työllä olisi todellista arvoa astrologialle, muutamilla muilla ohimenevää kiinnostusta hänen työnsä joihinkin osiin ja vielä muutama lisää kuuntelee mitä hänellä on sanottavaa.
S edelleen sanoo, että useimpien astrologien kuva maailmasta on heille suurempi kuin nykyisen tieteen tarjoama. S edelleen ei ole ollut puhumassa astrologisissa kokouksissa sen takia, että olisi samaa mieltä astrologien kanssa, vaan tekemässä selväksi, että hänen työnsä tarjoaa ymmärtämystä astrologian joihinkin alueisiin.
Kirjoittajan pointti "tieteellistä hyväksyntää yli kaiken haluavista astrologeista" ei siis kestä lähempää tarkastelua. Hieroaksemme vähän suolaa haavoihin: Seymourin kirjan julkistamisen jälkeen Daily Mailissa ilmestyi (21.11.1987) artikkeli "Unwelcome ally for the horoscope brigade" (Suomennettuna: "Ei-toivottu liittolainen horoskooppiprikaatiin"), jonka oli kirjoittanut Diana Hutchinson. Nimestä jo saanee kuvan siitä, miten astrologit ajattelivat Seymourista ja hänen tutkimuksistaan. Edelleen monet ("muuten hyvämaineiset") kustantajat kieltäytyivät julkaisemasta S:n kirjaa siksi, että astrologit eivät saaneet siitä irti haluamansa tapaista oikeutusta astrologialle. Siten tämä kirjoittaja ohessa tekee (Kuten Henbest ennen häntä)älyvapaan päätelmänsä ilman minkäänlaisia konkreettisia todisteita.
"Onhan paljon muitakin tekijöitä, joilla on hienovarainen vaikutus mielentilaamme, kuten värit, tuoksut, päivän pituus, musiikki, muistot jne, joista millään ei silti edes kuvitella olevan mitään vaikutusta siihen, keitä olemme ja mitä meille tapahtuu"
Tuo on kuin suoraan kopioitu Edistyksen Kirkon uskontunnustuksesta ja perustuu vanhentuneeseen maailmankuvaan, jonka mukaan Maa oli pannukakku (Galileo Galilei, joka tuon väitteen osoitti vääräksi oli yksi näistä "koulutuksen puutteesta kärsivistä" astrologian kannattajista). Sitä paitsi noiden vaikutus ei ole mitenkään poissulkeva astrologiseen vaikutukseen nähden, kuten jopa tuon kirjoittajan luulisi tajuavan.
" Ei myöskään minkään tämän tapaisen vaikutuksen oleteta pohjautuvan johonkin taustallaan olevaan suurempaan suunnitelmaan, jollaisen monet astrologit väittävät olevan tähtien ja planeettojen liikkeiden perustana. "
Niinsanottujen "rationalistien" (Mikä nimenä on harhanimi, sillä toisin kuin luulisi rationalismilla ei ole mitään tekemistä tasapainoisen ja ennakkoluulottoman, faktoihin pohjautuvan vastauksen kanssa) väitteiden mukaan kyvyttömyys todistaa jumalallinen aikomus todistaa aikomus puutteen ja kyvyttömyys todistaa tarkoitusta todistaa tarkoituksen puutteen. Tämä on sofistiikkaa, sillä emme voi todistaa aikomusta tai tarkoitusta inhimillisellä tasolla jumalallisesta puhumattakaan.
Vastaavan logiikan mukaan: Jos et voi todistaa puolisollesi olleesi tälle uskollinen, tarkoittaako se että olit uskoton. Tuollainen älyvapaa ideointi sopii mainiosti (ikuisen)skeptisismin tapaisiin liikkeisiin (Kts Culver ja Ianna "Gemini Syndrome" kirjassa), joiden piirissä syytetty on syyllinen kunnes tämä on todistettu syyttömäksi tai jopa syyllinen vielä SEN JÄLKEEN kun hänet on todettu syyttömäksi.
"Tämän työn toisessa luvussa esiteltyjen kahden ensimmäisen astrologiaa kritisoivan teoksen argumentit ovatkin varmaan kriittiselle ajattelijalle riittävä perusta epäillä astrologian pätevyyttä. Viimeisen, Ankerbergin ja Weldonin, teoksen tuoma lisä tähän vaikutukseen riippuu tietysti lukijan asenteesta heidän kristilliseen näkemykseensä."
Ensimmäisen lauseen saa totuudenmukaiseksi vaihtamalla sanan "riittävä" tilalle sanan "riittämätön". Tässä vaiheessa kirjoittaja menee uskonnolliselle puolelle.
Sinänsä mielenkiintoista valita uskonnollinen lähestymistapa. Jätetään sen käsittely kuitenkin vielä toiseen kertaan. Eihän "makiaa" pidä mahan täydeltä mättää... :D :D