Niin... useinhan sitä sanotaan, että seksi paranee pidemmässä suhteessa. Oppii tuntemaan toisen paremmin, uskaltaa olla vapaammin jne jne. Periaatteessa olenkin tästä samaa mieltä, vaikka mitään yhdenillanjuttuja en ole kokeillutkaan koskaan.
On vain tullut sellainen tunne, että tässäkö tämä nyt sitten on? Tylsää seksiä seuraavat 40 vuotta vai kauanko sitä nyt harrastaakaan. Niin, pitäisi tehdä jotain ettei se olisi tylsää. Mutta mitä? On asuja, mutta eipä niitä tule käytettyä kuin kerran... aikuisten leluja laatikollinen pölyttymässä, harvaa on tullut kokeilun jälkeen käytettyä... on tullut kokeiltua paikat ja asennot, mitä nyt vain ikinä keksii... Ei vain tunnu mistään sitä kipinää löytyvän. En tee aloitteita juuri koskaan ( ei vaan huvita, voin masturboida jos sattuu haluttamaan) ja jos mieheni tekee... en vaan innostu.
Melkein aina toistuu sama kaava... niillä kerroilla kun mies nuolee minulle orgasmin (joita on ollut noin 15), se tehdään aluksi. Muuloin taas noudatetaan seuraavaa; molemminpuolista esileikkiä ja sitten yhdyntä. Itse en yhdynnässä saa koskaan, kaikkea kyllä on kokeiltu.
Mies on ihan tyytyväinen, mitä nyt toivoo että olisin kiihkeämpi ja aloitteellisempi.
Meillä EI ole mitään kommunikointiongelmia. Jos keksisin jotain mitä toivoa, voisin sen sanoa. En vaan enää keksi mitään. Tuntuu että kaikki se himo mitä meillä joskus oli (ja sitä muuten oli!) on haihtunut ilmaan...
On vain tullut sellainen tunne, että tässäkö tämä nyt sitten on? Tylsää seksiä seuraavat 40 vuotta vai kauanko sitä nyt harrastaakaan. Niin, pitäisi tehdä jotain ettei se olisi tylsää. Mutta mitä? On asuja, mutta eipä niitä tule käytettyä kuin kerran... aikuisten leluja laatikollinen pölyttymässä, harvaa on tullut kokeilun jälkeen käytettyä... on tullut kokeiltua paikat ja asennot, mitä nyt vain ikinä keksii... Ei vain tunnu mistään sitä kipinää löytyvän. En tee aloitteita juuri koskaan ( ei vaan huvita, voin masturboida jos sattuu haluttamaan) ja jos mieheni tekee... en vaan innostu.
Melkein aina toistuu sama kaava... niillä kerroilla kun mies nuolee minulle orgasmin (joita on ollut noin 15), se tehdään aluksi. Muuloin taas noudatetaan seuraavaa; molemminpuolista esileikkiä ja sitten yhdyntä. Itse en yhdynnässä saa koskaan, kaikkea kyllä on kokeiltu.
Mies on ihan tyytyväinen, mitä nyt toivoo että olisin kiihkeämpi ja aloitteellisempi.
Meillä EI ole mitään kommunikointiongelmia. Jos keksisin jotain mitä toivoa, voisin sen sanoa. En vaan enää keksi mitään. Tuntuu että kaikki se himo mitä meillä joskus oli (ja sitä muuten oli!) on haihtunut ilmaan...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Moi Tuntuu vähän siltä että et ole enää rakastunut. Rakkaushan on sisäistä kutinaa jota et voi raapia.
Että joku sanoo näin. Kyllä rakastan miestäni, tiedän sen.
Tiedätkö sitten mitä on rakkaus?
Se ei ole sitäkään kun teininä olet tavannut pojan ja olet aivan hulluna häneen ja rakastelette kaikki päivät ja ajattelet, että ihanampaa poikaa ei voi olla koko maailmassa. Se on ihastusta. Tai vähän enemmän, romanttista rakkautta, jota sanotaan myös intohimoiseksi rakkaudeksi. Se toimii niin kauan kunnes tulee arki vastaan. Huonolla hetkellä ja vastoinkäymisen kohdattuanne tulee laskuhumala ja eroatte. Eli siitä puuttuu elementti, joka tekee rakkaudesta tosirakkauden, eli siihen olisi vielä tarvittu kykyä ja halua sitoutua. Sitoutuminen on se joka lujittaa suhteen.
Tosi rakkaus on kolmijalkainen pöytä.
Intohimo intiimi ystävyys sitoutuminen
Vanha liitto rapistuu kun intohimo heikkenee. Tunnet rakstavasi häntä, mutta siinä on nyt voimakkaammin esillä tämä kaivattu sitoutuminen sekä varmastikin hyvä ystävyys. Mutta intohimon heiketessä, rakkautesi ei ole enää yhtä kokonaisvaltaista. Älä anna suhteenne kutistua "tyhjäksi rakkaudeksi" tai kulissiksi. Puhaltakaa siihen lisää henkeä ennen kuin pöytä kaatuu.
Olenko siis nuori ja tyhmä? Vähän sellainen olo nyt tuli...:( Kyllä minä tiedän ihastumisen ja rakkauden eron. Olemme asuneet yhdessä pian kuusi vuotta, että eiköhän se "pelkkä ihastus" ole loppunut jo aikaa sitten. Minusta tämä yhdessäoloaika myös todistaa, että olemme sitoutuneita toisiimme. Tuskin muuten olisimme naimisiinkaan menneet.
Jos minä tietäisin, mistä sitä intohimoa tähän suhteeseen saisin en täällä kyselisi. Jos tietäisin miten toimia, toimisin...
Anteeksi! En suinkaan pidä sua liian nuorena saati tyhmänä. Tämä on vaan just niitä asioita, joita helposti näkee muissa ihmisissä mutta ei itsessä elikkä kysymys on itsepetoksesta. Asioiden muuttumista ei tajua kun ne muuttuvat tarpeeksi hitaasti. Jos sammakon laittaa kuumaan vesikattilaan, se loikkaa pois. Jos sen laittaa kylmään veteen, levyn voi pistää päälle ja sammakko kiehuu elävältä kun se ei ymmärrä hypätä pois ;-)
Jokainen meistä osaa itsepetoksen taidon. Minäkin. Jos haluaa pitää suhteesta kiinni niin sopiva määrä itsepetosta on tarpeen, ettei heti jokaisen vastoinkäymisen kohdatessa ala syytteleen toista tai itseäänkään. Tätä tosin kutsutaan kauniimmin vakaudeksi suhteessa tai vaikka sisuksi.
Itsepetoksen huonoimmat puolet näkyvät pahimmin silloin, kun pitkällä aikavälillä mennään suhteessa huonompaan suuntaan.
Positiivistakin itsepetosta on. Olen kehunut kaikille, että seksi tuntuu tässä iässä paremmalta kuin koskaan aiemmin. Koko ajan tuntuu, että seksi kehittyy eteenpäin. Mutta koska ihminen ei voi oikeasti ja luotettavasti muistaa tunteita ja aistimuksia kovin kauaa taaksepäin, kyseessä täytyy olla itsepetos, mutta varsin mieluisa sellainen :-)
Tarkoitin sanoakin, että teillä on hyvällä mallilla sekä ystävyys että sitoutuminen. Mutta kun sanot, että "pelkkä ihastus" on loppunut, tulet samalla myöntäneeksi, että kipinä on jonkin verran heikentynyt. Itsepetosta tässä kohtaa on väittää, että "pelkkä ihastus" on jotakin halpahintaista ja että olette saaneet jotakin arvokkaampaa tilalle. Osittain tietysti totta, mutta jotakin on myös kadonnut. Mutta älä suinkaan nyt masennu. Tämä on ihan tavallinen ilmiö, jolle on tehtävissä jotakin. Rakkauden intiimimpää puolta voi kohentaa. Se voi tapahtua pienin asioin, pienin askelin tai toisaalta voitte tehdä jotakin, joka herättää vanhoja tunteita uudestaan eloon. Monet rakastuvat kumppaniinsa uudestaan monta kertaa elämänsä aikana eli se ei ole aina yhtä ja samaa.
Jos teillä olisi oikeasti asiat täysin päin persettä niin muutamassa viikossa olisitte jo olleet toistenne kurkussa ja eronneet. Pitkällä aikavälillä pienet asiat hilaavat pikkuhiljaa parisuhteen rekeä ojaan. Siksi reen saattamiseksi takaisin kulkuväylälle ei tarvita loppujen lopuksi kovin ihmeellisiä hokkuspokkustemppuja vaan ainoastaan pieniä, mutta oikeita asioita ja hyvää tahtoa.
En minäkään täällä ilkeyttäni ole kirjoittelemassa vaan haluaisin tietää, voisinko olla jollakin tapaa avuksi?
Pari kysymystä aluksi. Onko teillä lapsia? Oletteko molemmat töissä? Oletteko muuten paljon yhdessä eli vietättekö vapaa-aikaanne ja harrastuksia kuinka paljon yhdessä tai erikseen?
Nyt ymmärsin paremmin, mitä tarkoitat:)
"Itsepetosta tässä kohtaa on väittää, että "pelkkä ihastus" on jotakin halpahintaista ja että olette saaneet jotakin arvokkaampaa tilalle."
Mut mut... juurihan sitä aina sanotaan, että kun suhteessa alkuhuuma laantuu niin aikanaan saa tilalle paljon parempaa. Tai niin ainakin minä olen kuullut. Eli siis kärjistetysti, sängyssä se villein aika menee ohi mutta se mikä ennen oli villiä korvaantuu jollain muulla. Niin millä, sitä tässä mietin....
Niin ja en minä tiedä voitko olla avuksi:D jos sen tietäisin, tietäisin varmaan itsekin mitä tehdä....
Meillä on lapsia. Mies käy töissä, minä olen kotona. Mutta EN ole kotitöiden ja yövalvomisten näännyttämä kotiäitipolo. Kummallakaan meistä ei ole päivään tai kellonaikaan sidottuja harrastuksia, minä lenkkeilen ja ompelen. Yhdessä harrastetaan elokuvia, käydään teatterissa katsomassa jos jotain hyvää tulee ja kotona katsotaan yhdessä 2-3 kertaa viikossa. Kummallakin on mahdollisuus mennä senverran mitä haluaa ja onnistuu myös jos haluamme kahdestaan viettää aikaa.
Jatketaanpas tästä alkuhuuman laantumisesta. Tässä kohtaa parisuhteet ovat hyvin tapauskohtaisia. Toisillahan rakkaus vain syvenee ja silloin viimeistään tuntee kuinka tärkeältä ihmiseltä toinen tuntuu. Se on siihen asti helppoa ja kivaa kun nautinnollsta seksiä on yllin kyllin tarjolla. Siitä on toki kiitollinen toiselle, mutta asioita tulee ehk äpidettyä itsestäänselvyytenä. Kun alkuhuuma on menossa ohi, esille pääsevät helpommin muut arvot, joiden takia toista kunnioittaa kumppanina.
Sitten on näitä pareja, joilla henkinen side ei ole kasvanut kovin vahvaksi. Sitä saattaa yhtäkkiä havahtua siihen, että oikeastaan ei edes kunnolla tunne toista, kun toinen ei koskaan edes keskustele mistään syvällisemmistä tai vakavammista asioista. Pahimmillaan tämän ikävän asian tiedostaminen osuu siihen hetkeen kun saa toisen kiinni pettämisestä. Suhde on perustunut liian yksipuolisesti seksiin ja huuman haihduttu tuntuu siltä, että toinen tuntuu vieraalta ja että oikeastaan ei ole mitään, mikä pitäisi suhdetta kasassa.
Fysiologiset seikat viittaavat siihen, että tällainen alkuhuuma kestää tyypillisesti 6 kk - 4 vuotta. Rakastumisen alkuvaiheessa parit käyvät ylikierroksilla hormonituotannon takia. Vaikuttavana ainesosana oleva Amfetamiinin sukuinen aine toimii piristeenä. Siksi parit jaksavat puhua höpöttää ja rakastella yöt läpeensä nukkumatta. Vähitellen tämän aineen vaikutus heikkenee, samalla kun tilalle tulee toinen aine, joka puolestaan muistuttaa morfiinia. Sen ansiosta seksi on hyvin tyydyttävää ja vaikutukseltaan pitkäkestoisempaa eli sitä tulee pitempäänkin toimeen ilman seksiä., kuitenkaan mitenkään varsinaisesti vähentäämättä haluja (ehkä vähän miehen kykyjä vähentäen).
Kemioiden vaikutus on yksilöllistä. Toiset pitävät enemmän agressiivisesta kiihkeästä seksistä ja toiset hitaasta nautiskelusta. Ylikierroksilla käyvä mies saattaa ollakin aika haluton, kun hormonien sisältö muuttuu. Nykyään monella tuntuu olevan just tällainen meininki, että kun suhde vähänkin tuntuu jäähtyvän, niin vaihdetaan kumppania. Ei osata reagoida muuttuvaan tilanteeseen kehon kemiassa ja eikä se varmaan kaikista tunnukaan kovin mieluisalta.
Kaiken kaikkiaan, havaintosi on aivan oikea. Tilalle tulee jotakin muuta ja kokijasta riippuen se on joko parempaa tai huonompaa.
Okei, nyt päästään asiaan. Sun ei kannata murehtia sitä, että jotkut asiat ei suju enää niin kuin ennen. Ehkä eivät koskaan, mutta ei tarvitsekaan, koska nyt on muutoksen ja kasvun paikka. Sä et välttämättä saa seksihaluja roihuamaan niin kuin ennen, niin mielellään kuin muisteletkin sitä tiettyä yötä hotellilla tai uima-altaalla, koska sä et ole seksuaalisesti enää sama ihminen.
Parisuhteen pelastaminen kriisistä muistuttaa yrityksen pelastamista konkurssiuhan edessä. Tärkeintä ei ole murehtia sitä, mikä on tase tai parisuhteen nykytila vaan katsoa päästäänkö eteenpäin. Sellainen mukava erilaisuus kuitenkin, että firman pelastamista vaikeuttaa meneisyyskin velkataakan korkomenojen vuoksi, mutta parisuhteessa voidaan katsoa selkeästi eteenpäin. Siksi pienetkin asiat auttavat.
Arvelinkin perustietoja kysyessäni, että sä olisit varmaan jo tuonut asian esille, jos jotakin niin selviä ongelmia olisi kuin työpohjaista stressiä tms. Jos tältä pohjalta lähdetään, löytyykö sinun mielestäsi missään parantamisen varaa? Miltä sinusta (tai tiedätkö hänestä) tuntuu se kun vietät aikaa hänen kanssaan jonkin yhteisen asian takia. Vaikkapa kun käytte yhdessä kattelemassa uutta sohvaa. Tai mitä tahansa arkista juttua kahden kesken, joka vie enmmän kuin pienen hetken. Varmasti tunnet viihtyväsi hänen seurassaan ja olet iloinen, että hän on siinä, vaikka siinä ei mitään sen ihmeellisempää kutinaa olisikaan.
Ottaako hän sinut syliisi tai nostatko jalat hänen jalkojensa yli kun katselette yhdessä telkkaa? Hiplailetteko toisianne vain siksi, että se tuntuu hyvältä vai tuntuuko siltä, että siihen sisältyy vaatimus enemmästä?
"Miltä sinusta (tai tiedätkö hänestä) tuntuu se kun vietät aikaa hänen kanssaan jonkin yhteisen asian takia. Vaikkapa kun käytte yhdessä kattelemassa uutta sohvaa. Tai mitä tahansa arkista juttua kahden kesken, joka vie enmmän kuin pienen hetken. Varmasti tunnet viihtyväsi hänen seurassaan ja olet iloinen, että hän on siinä, vaikka siinä ei mitään sen ihmeellisempää kutinaa olisikaan. "
Kyllä viihdynkin:)Ja päätellen halukkuudesta kahdenkeskiseen aikaan ja kommenteista, niin viihtyy hänkin minun seurassa.
Melkein joka ilta maataan sylikkäin sohvalla katsomassa telkkaria, pusuttelemme ja halimme minusta aika paljon muihin verrattuna. Joskus siihen sisältyy toiveita muustakin, joskus ei. Se riippuu tilanteesta. Ei tämä läheisyys niinkään ole ongelma.
Mun täytyy vissiin vähentää kirjoittelua tällä palstalla kun nämä vastauksetkin tuntuu välillä suorastaan hukkuvan muiden sekaan. Jos sua kiinnostaa vielä vaihtaa muutama kirje mun kanssa niin voit kirjoittaa anonyymisti mun postilaatikkoon [email protected].
En lupaa, että neuvoistani on mitään hyötyä, mutta sen voin luvata, että sympatiani on sun kanssasi. Sanotaanhan, että ongelmat ratkeaa monta kertaa sillä, että ne voi purkaa jollekulle :-)
Vastaukseesi pikaisena kommentina: loistavaa! :-)
ihan samanlaista tuntuu olevan meilläkin.
Oletko koskaa ajatellut hakea apua fantasioiden kautta jos sinulla sellaisia on...? Esim vierasta...luvalla tai salarakas. Parin vaihtoja "kolmiodraamaa" tms. Itse olen kaikenlaisia ajatellut...mutta miten kertoa niistä avokkeelle ettei hän loukkaannu....?
Onhan noita fantasioita, jotain tietysti toteutettukin, osa taas on sellaisia etten edes haluaisi toteuttaa:D
Luvallisesta vieraissakäymisestä on puhuttu. Miehelleni sellaiseen luvan annan, ihan omasta aloitteestani. Toistaiseksi ei ole "saanut aikaiseksi", ihme kyllä. Ja tämä EI tarkoita sitä etten miestäni rakastaisi tai hänestä välittäisi. En vaan ole mustasukkainen luonne. Parinvaihdot jne kaatuu siihen, että mies ei kestä ajatusta että olisin jonkun muun miehen kanssa. Naisen voisimme kolmanneksi ottaa, mutta mistäs sellaisen löytäisi....
Pettää en halua, enkä oikein sellaiseen tunne tarvettakaan. Ei ole suurempaa hinkua vieraisiin miehiin.
sen jälkeen kermakakusta tulee ruisleipää,
ja ruisleipä on hurrrrrrrrrrrRRRjan
Terweellistä *hymy*
Missähän ne terveysvaikutukset tässätapauksessa on?:D
Minä kyllä TIEDÄN että alkuhuuman jälkeen tulee arki ja blaa blaa blaa mutta ihan oikeasti... tällaistako se on seuraavat 40 vuotta?!?
... jos kaikki tapahtuu yhteisymmärryksessä puolison kanssa yhdessä sovituin tavoin...niin tiedä vaikka kermaleivos saisikin entistä makeamman kuorrutuksen....ja honeymoon saisi jatkoa tai kokonaan uuden alun....
Minullakin oli neljänkympin kriisi noin 24 vuotiaana. Eikö olekin niin että 3-kympin kriisi on sitä että "olen jo 30, iik minusta tulee vanha ja näin vähän olen saanut aikaiseksi... kohta ei enää ehdi mitään...".
4-kympin kriisi sitten on sitä kun elämä on tasoittunut ja sitä ajattelee että "tätäkö tämä nyt sitten oli?". Ja että loppuelämä mennään loivaa alamäkeä *kauhistus*.
Eli sulla on nyt selvästi 40-kriisi. Siitä ei sitten enää 40 iässä tarvitse murehtia. Lisäksi tällä vauhdilla ehdit kokea 5-kympin villityksen ennen kuin täytät 30!
T----
Tuo kolmenkympin kriisi nimittäin myös kuulostaa tutulle. Minulla oli juuri tuollainen kun täytin ...16. Kyllä, tiedän, aivan naurettavaa siinä iässä mutta siltä se tuntui.
Mitäs siihen viidenkympin villitykseen naisilla kuuluu? Miehet kuulema ostaa harrikan:D
... että jotain erittäin jännittävää elämä tuo vielä sinullekin tullessaan.
T-----
...sitä odotellessa... *kasvaa hämähäkinseittiä*
... seittiä kasvata :-)
Tänään on keskiviikko eli arkipäivä ja kuten olet varmaan huomannut niin suurin osa elämästä on arkipäivää. Käytä mielikuvitusta ja tee tästä päivästä oikeasti elämisen arvoinen. Jos onnistut tiedät että kyllä se "arkinen loppuelämäkin" voi tuoda vaikka mitä tullessaan.
Kerro nyt miten sun 40-kriisin kanssa kävi :-). Varmaan keksit jo ratkaisun ja menet vauhdikkaasti eteenpäin. Minäkin haluan tietää mitä pitää tehdä kun haluaa vaihtelua!!!
>Meillä EI ole mitään kommunikointiongelmia.
Höpöhöpö :)
Jos sinä sanot jotain mies ymmärtää siitä hyvällä tuurilla 10%. Niin ainakin meillä :)
T-----
ole tullut vielä mitään keksittyä:D
Kyllä väitän, että mies ymmärtää oikein 90% jutuistani. Joskus, kun on jotain asioita joita on vaikea sanoiksi pukea ja selitys sitten takkuaa, hän ymmärtää nekin. Ei ole mitään mitä ei saisi/kehtaisi/voisi sanoa. Lähinnä nyt oli kyse siitä, että seksin saralla voisin pyytää jotain jos vain keksisin mitä pyytää.
... että sä vaikutat olevan mukava nainen. Noin, nyt se on sitten sanottu. Ei muuta.
T----