puremisesta

Yleensä se on yksilöllistä mutta joissain tapauksissa naaraat on yleensä itsepäisempiä ja saa yleensä itsekin olla itsepäisempi sitä puremista kohtaan jotta se loppuu ja joissain tapauksissa taasen se on toisin päin mutta eiköhän tuo opi ja rauhoitu iän myötä, kun jaksaa sitkeästi sanoa ei ja torua.
Ja pennuilla taasen on tapana vähän koetella hampaillaan kaikkea ja rajojaan, että mitä saa tehdä mitä ei ja ellei pennusta pitäen kiellä, niin se saattaa kostautua vanhempana. Ja taasen välttämättä kaikki ei lopeta ihan kokonaan tuota puremista aikuisiälläkään.
Ja toki niissä puremisissakin on eroja koska jotkut saattaa yleensä vaan näykkiä esim. leikin yhteydessä, jotkut ottaa ihosta vähäsen kiinni mutta ei pure ja laskee irti, jotkut taasen purevatte lujaa luuhun asti jolloinka tulee myöskin verta mutta nämäkin on kiellettävä. Yleensä purukohdissa (mulla ainakin) purevatte aina samoihin kohtiin mutta kiellän sen heti ja joka kerta koska jos sen kieltää vasta myöhemmin, niin fretti ei tajua sitä eikä älyä yhdistää sitä tapahtuneeseen.
Ja, kun fretti on nätisti, niin sen voi vaikka palkita herkkupalalla johon fretti on mieltynyt.
Koska pentukaan ei esim. välttämättä ymmärrä uudessa kodissa, että se on kiellettyä ellei ensin pure. Ja näissä asioissa yleensä uudet fretin omistajat tekee sen virheen, että alkavatte pelätä ja tällöin se on yleensä eläin joka lähtee, kun ei uskalleta enää sitä kouluttaa olemaan purematta. (Tiedän, että se sattuu koska kasvatan näitä pieniä, ihania riiviöitä ja yleensä meillä käy aina, niin, että ne tosissaan puree eka ja sitten kielto jotta oppivatte.)
Hermoja ja laastareita pennun opettaminen vaatii mutta on se ajan myötä sen arvoistakin kunhan muistaa myöskin pitää sille paljon seuraa, niin luottamuskin kasvaa sitä myötä aina vaan enempi.
Ja jos fretti tuleekin vasta aikuisena kotiin ja puree kuin piru, niin sen taustatkin on otettava huomioon koska nekin auttaa ja paljon sen kouluttamisessa. Jotkut taasen rauhoittuvatte kokonaan leikkauksen myötä jotkut ei.

No meille, kun tuo Pyry tuli pentuna, niin ei oo kertaakaan meitä purru ei edes lapsiakaan vaikka ovatte miten vieressä riekkuneet, Emma taasen koetteli pitkän aikaa ennenkuin rauhoittui ja enää ei pureskele, Urhollakin meni n. puol vuotta ennenkuin tottui käsittelyyn ja oli purematta ja taasen Viivilläkin meni vajaa vuosi ennenkuin lopetti kokonaan puremisen (ja on nyt itse kiltteyden perikuva josta ei hevin luovuta.) Selmakaan ei pentuna meille tullessaan ole koskaan purrut ketään ei lapsia eikä meitä eikä vieraitakaan vaikka muuten onkin aika itsepäinen luonteeltaan.

Lisää neuvoja voin antaa mailitse [email protected]