Olen asiakaspalvelualalla töissä, ihmisten kanssa päivittäin tekemisissä. Kovan stressin takia kärsin paniikkihäiriöstä ja univaikeuksista. En ole vielä ottanut yhteyttä lääkäriin.. liian kova kynnys..
Paniikkihäiriö "päiviä" on aina välillä mutta silti pelottaa että niitä tulee yhä useammin ja useammin..
Paniikkihäiriö "päiviä" on aina välillä mutta silti pelottaa että niitä tulee yhä useammin ja useammin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi "kova" kynnys??Sehän on sairaus siinä missä joku muukin!!Itse myös asiakas palvelussa,ja paniikki alkoi tulla "jokapäiväiseksi"Kävin alan lääkärillä,sain "oikeat" lääkkeet...neuvoja,miten tulisi "elää" et panikointi vähenisi (loppuisi) Niimpä vaan kävi et paniikki ja jännitys loppui!!Liian pitkään minäkin kärsin kyseisestä vaivasta,juuri sen vuoksi kun oli olevinaan niin kova kynnys ,mennä lääkäriin.Nyt jälkeen päin ajateltuna olin tosi tyhmä!Älä sinä turhaan pelkää mennä lääkäriin,huomaat et elämä muuttuu paljon "siedettävämmäksi" kun ei turhia jännitä ja panikoi!kun kerran apua on saatavilla,kun vaan hakee.
sama homma. Elämä asiakaspalvelutyössä oli yhtä helvettiä pitkän aikaa, mutta lääkäriin menon ja oikeiden lääkkeiden ansiosta tilanne parani. Lopetin tosin lääkkeet ihan liian aikaisin ja nyt on oireet tullut takaisin ja uudet lääkkeet haettu.
ja mitä lääkkeitä siihen olette käyttäneet?
: oksetus, huimaaminen, epätodellinen olo... Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata, niin se olisi pakokauhu. Pakko päästä pois tilanteesta jonnekin puhaltelemaan.
Ensin Efexoria, nyt Cipralexia. Tuntuis, että Cipralex auttaa. Efexorkin auttoi jonkin verran.
Lohdullista kuulla, että muillakin on samanlaisia oireita. Vaikken toki niitä kellekään toivo. Itselläni samanlaista jännittämistä, punastumista, kädet tärisee, änkytän. Loppujen lopuksi taisin saada pienen kohtauksen töissä ja se jatkui vielä kotonakin. Huimaa, kädet puutuu, pistelee,suu kuivuu. Kävin lekurissa valittamassa. Määräsi lääkkeeksi Sepramia, mutta vaihdoin sen citalopraamiin, kun farmaseutti ehdotti edullisempaa rohtoa. En ole vielä alkanut syömään lääkettä, koska olen aika ennakkoluuloinen. Vanhempieni kanssa puhuin asiasta ja isäni oli todella tuomitseva lääkkeiden suhteen. Sanoi, että "älä nyt missään tapauksessa ala niitä syödä, menet vielä enemmän sekaisin". Siksi kai en ole aloittanut, kun uskon isäni mielipidettä. Olo on nyt taas pahentunut ja harkitsen nyt pillereitten aloittamista.