Eilen piti mennä lapsivesipunktioon. Kirjoitinkin jo aikaisemmin aiheesta Yskä ja lapsivesipunktio. No, punktiota ei tehty, suurin syy oli se, että olin syönyt aamupalan, kun ei tullut mieleenkään että ei saisi. Olivat unohtaneet mainita asiasta. Flunssa oli toinen syy, miksi ei tehty.
Sektioajankohta sovittiin alustavasti, huomenna pitäisi mennä osastolle, ja perjantaina itse sektio, riippuen siitä suostuuko anestesialääkäri toimenpiteeseen Flunssan vuoksi. Vauvalla oli kaikki hyvin, painoarviokin n. 2800 grammaa.
Nyt pelottaa tuo sektio, vaikka olenkin yrittänyt suhtautua avoimin mielen ajatukseen. Pahinta on ajatus siitä, että tällä kertaa minua ei nukuteta, kuten aikaisemmilla kerroilla. Toisaalta olen tyytyväinen, että alkaa olla jo loppuvaihe meneillään, säästyn vaikeimmilta viikoilta kokonaan, ja pääsen siitä pelosta, että jotakin menee vielä pieleen näin lopussa.
En ole mikään rohkea ihminen, ja eniten pelottaa se, että joudun paniikkiin leikkauksessa. Mieheni on kyllä tulossa mukaan, joka on jo suuri apu, mutta en siltikään kykene luottamaan itseeni. Yöunet menivät jo viime yönä pelon vuoksi, kun hiukan torkahdin, heräsin kohta painajaisiin!!!
Olenko ainoa, joka on peloista kärsinyt, ja jos joku on kokenut samoja tunteita, niin kertokaa miten selvisitte... Hiiukan rohkaisun sanoja kaipaisin kokeneilta myös...
Sektioajankohta sovittiin alustavasti, huomenna pitäisi mennä osastolle, ja perjantaina itse sektio, riippuen siitä suostuuko anestesialääkäri toimenpiteeseen Flunssan vuoksi. Vauvalla oli kaikki hyvin, painoarviokin n. 2800 grammaa.
Nyt pelottaa tuo sektio, vaikka olenkin yrittänyt suhtautua avoimin mielen ajatukseen. Pahinta on ajatus siitä, että tällä kertaa minua ei nukuteta, kuten aikaisemmilla kerroilla. Toisaalta olen tyytyväinen, että alkaa olla jo loppuvaihe meneillään, säästyn vaikeimmilta viikoilta kokonaan, ja pääsen siitä pelosta, että jotakin menee vielä pieleen näin lopussa.
En ole mikään rohkea ihminen, ja eniten pelottaa se, että joudun paniikkiin leikkauksessa. Mieheni on kyllä tulossa mukaan, joka on jo suuri apu, mutta en siltikään kykene luottamaan itseeni. Yöunet menivät jo viime yönä pelon vuoksi, kun hiukan torkahdin, heräsin kohta painajaisiin!!!
Olenko ainoa, joka on peloista kärsinyt, ja jos joku on kokenut samoja tunteita, niin kertokaa miten selvisitte... Hiiukan rohkaisun sanoja kaipaisin kokeneilta myös...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lapsi oli perätilassa - ei tilaa kääntyä - joten minulle tehtiin sektio. Minua ei nukutettu, joten sain kokea leikkauksen. Puudutuksen aikana ei tunne muuta kuin pientä vetämistä ja kosketusta mahan päällä, eli se ei todellakaan satu. Huonoa oli, ettei heti saanut lasta syliinsä ja että kädet olivat enemmän tai vähemmät sidottuina, eikä voinut pyyhkiä edes silmiä. Onneksi mies sai olla mukana! Sektio ei sinänsä ole paha, enemmänkin aika sen jälkeen. Kivut tulivat jälkeenpäin. Lääkärit juttelivat kanssani sektion ajan ja kertoivat, mitä juuri tekivät.
Vaikka aihe ei minua toistaiseksi kosketa, niin sidotaanko tosiaan sektioon tuotavan äidin kädet leikkauksen ajaksi? Mihin tällä pyritään?
Tuntuu todella julmalta ja pahalta ajatella, että makaat maha auki sängyllä kuin pahempikin mielisairaalapotilas. Varsinkin, kun lapsen syntyessä voi tosiaan kyynel jos toinenkin poskelle vierähtää.
Todella hurjaa.
Käsiä ei ainakaan minulla todellakaan sidottu.
Kädessä oli kyllä tippa ja verenpainemittari.
Sain lapsen syliin hetkeksi kun oli ensin kapaloitu ja sit isä lähtikin kylvettämään ja jäin ommeltavaksi.
taisi olla enemmän sellainen kuvaileva tuo "sidottuna". Olen leikkurissa töissä eikä meillä ole vielä koskaan sidottu ketään kiinni. Toisessa kädessä on tippa ja toisessa veren hapetusta mittaava laite, yleensä etu- tai keskisormessa. Ja kyllä kaikki puudutetut äidit ovat saaneet kätensä silmäkulmaan kun vauvan itkun kuulevat.
Hei.
Toivottavasti ei ole liian tunkeileva kysymys mutta saako kysyä miksi sinulle tehdään sektio. Itse olen sektiota harkinnut kivun pelon takia.
Takana on kaksi epäonnistunutta yritystä ja hätäsektiot niiden seurauksena. Nyt siis tehdään suunniteltu sektio jo tässä vaiheessa... Mutta voin kyllä lohduttaa, että kipuihin saa kunnon lääkitystä, itse olen yrittänyt yhteensä kaksi vuorokautta alakautta...
Kiva lukea että muillekkin on käynyt näin....vaikka sektiosta toipuminen onkin kovampaa.... viimeinen 3 lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla ja nousin jalkeille samana päivänä ja toivuin paljon nopeammin kuin kahdella edellisellä lapsella jotka pitkittyneen synnytyksen ja ongelmien takia jouduttiin päätymään sektioon.
saisinko kysyä että paljon sinulla on nyt viikkoja? tsemppiä sekstioon, eiköhän kaikki hyvin mene =)
siis sektioon =) kirjotusvirhe...
36 2 on niitä viikkoja koossa.
että aina ennen leikkausta (sama mikä leikkaus) annetaan esilääkitys, joka vie pelon ja paniikin. Eli ei syytä huoleen, olet varmasti autuaan huoleton lääkkeen vaikutuksen johdosta!
Nyt on pian lähdön aika, kyllä hiukan arveluttaa vieläkin, mutta pakko kai se on. Varsinkin tieto esilääkityksestä lohdutti, koska aiemmin en ole sellaista ehtinyt saada. Toisaalta on jännittävää, että vuorokauden kuluttua voi vaavimme jo olla tässä maailmassa!
Poistun siis palstoilta ainakin hetkeksi, monta kuukautta täällä ehdinkin pyöriä...
Hyvää syksyn jatkoa ja onnea odotukseen teille kaikille!!!
Uusi yritys tiistaina, keuhkoista kuuluu niin karseita ääniä lääkärin mukaan. Siispä tapan aikaa taas täällä koneella...