Tästä aiheesta väitettiin jotain posketonta tuossa alempana loputtoman pitkässä viestissä...
Lyhyestä virsi kaunis: Väyrynen ja Ilkka Suominen ynnä RKP osoittivat kansanvaltaisen demokratian halveksuntaa, kun tekivät ennen vaaleja kassakaappisopimuksen yhteisestä hallituksesta. Nylkivät karhun ennen kuin se oli kaadettu. Presidentti Koivistolla ei tietenkään ollut muuta mahdollisuutta kuin nimittää sinipuna, kun vaalitulos oli Kokoomukselle ja demareille suosiollinen. Silloisen perustuslain mukaan presidentti nimitti kenet halusi, mitä oikeutta Kekkonen käytti taajaaan. Usein osoittaakseen muille kandidaateille paikkansa. En ole sitä kuullut City-Keskustan ym. kovin arvostelevan..
Väyrystä ajoi kassakaapin moraalittomalle tielle hinku päästä pääministeriksi ja Suomista Kokoomuksen oppositioaseman päättyminen vihdoinkin. Kumpikaan syy ei kelpaa kansanvaltaisen ja perustuslaillisen järjestyksen ohittamiseen.
Lyhyestä virsi kaunis: Väyrynen ja Ilkka Suominen ynnä RKP osoittivat kansanvaltaisen demokratian halveksuntaa, kun tekivät ennen vaaleja kassakaappisopimuksen yhteisestä hallituksesta. Nylkivät karhun ennen kuin se oli kaadettu. Presidentti Koivistolla ei tietenkään ollut muuta mahdollisuutta kuin nimittää sinipuna, kun vaalitulos oli Kokoomukselle ja demareille suosiollinen. Silloisen perustuslain mukaan presidentti nimitti kenet halusi, mitä oikeutta Kekkonen käytti taajaaan. Usein osoittaakseen muille kandidaateille paikkansa. En ole sitä kuullut City-Keskustan ym. kovin arvostelevan..
Väyrystä ajoi kassakaapin moraalittomalle tielle hinku päästä pääministeriksi ja Suomista Kokoomuksen oppositioaseman päättyminen vihdoinkin. Kumpikaan syy ei kelpaa kansanvaltaisen ja perustuslaillisen järjestyksen ohittamiseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä helevettiä nuo Koiviston kananpojat tekevät nykyisin Suomen Pankissa palkkioviroissa?
Noiden pitäisi olla pakkotyössä hiilikaivoksessa ja pesemässä aseman paskahuusseja!
Voisi tulla Mauno samaan tapaan kuin ex-postipankkiiri S.Lindblom tuli esiin, ja kertoa, ettei ymmärtänyt talouspolitiikasta mitään ja hyväksyi Holkerin esittämän ministerilistan.
Koko homma oli Väykyn masinoima ja Ilkka-parka astui paskaan niin että holahti.
"Eiköhän Sauli Niinistö pidä Kokoomuksen varpaillaan !
Kommentti viestiin: U Hokkanen 19.06.1999
*Kokoomuksellehan ei ole itseisarvollisen tärkeää pitää Keskustaa oppositiossa, sen sijaan SDP:lle tämä saattaa pitää paikkansa.*
Aivan oikein, mutta oman käsitykseni mukaan Suomen Keskustalle on itseisarvollisen tärkeää saada Kokoomus ajettua oppositioon ja pidettyä se siellä niin kauan kun Suomen Keskustan vallanhalu tyydyttyy, (joka ei koskaan tyydyty) = ikuisesti.
Ei kepulaiset yhtään murehtineet Kokoomusta hallitustovereikseen pitkien punamultavuosien aikana, heille kyseinen puolue oli täysin yhdentekevä, josta ei ollut edes kunnolla päävastustajaksi. Demarien vallankainalokuoppassa oli niin sangen hyvä olla.
*Oi ah...niitä kultaisia Kekkosen aikoja*, huokaavat vieläkin monet alkiokepulaiset sielut."
.
Äläpä toveri uhoa aivan nurinkurista!
Ensinnäkin; "Poliittinen kannujenvalanta" ja aprikointi ja alustava ennalta sopiminen kuuluvat länsimaiseen demokratiaan. Se tapa on aina ollut meilläkin osana poliittista käytäntöä.
Mauno Koivisto oli vain ja ainoastaan mahdollisimman vastenmielinen teeskentelijä ryhtyessään julkisuudessa isoeleisesti kohkaamaan "kassakaappisopimuksesta" ja kaatamaan sen avulla Väyrystä, ..ja ajamaan samalla Keskustaa oppositioon.
Koiviston puuhat muistuttivat silloin lähinnä salassa tehtyä feodaali-ruhtinaan kähmintää, eikä lainkaan demokraattisen maan tasavallan presidentin arvoon ja asemaan kuuluvaa toimintaa!
Hänen puuhiensa vertaaminen UKK:n tekoihin ei kestä päivänvaloa:
UKK toimi maan ja kansan parhaaksi,
MAAILMAN VAAARALLISIMMAN ROISTTOVALTION JATKUVAN ULKOISEN UHKAN ALLA, SEN UHKAAVA PUUKKO KURKULLAMME.
Sitä vastoin Koivisto ei toiminut Neuvostoliiton uhan alla. Hänen toiminnassaan oli kyseessä maan sisäisestä uhkakuvasta, joka uhkan ei suinkaan ollut Paavo Väyrynen eikä se tullut Keskustasta!
Koivisto oli pitävien tosiasioitten valossa itse maalle ja kansalla sisäinen, ennen kokematon uhka. Laman uhrit, sen suunnaton hinta, kaikki sen vahingot ovat ennen kokemattomia suurusluokaltaan, ja ne ylittävät karmeudessaan ja määriltään toisen maailmansodan uhrien määrät, kuolleet ja haavoittuneet sekä taloudelliset korvaamattomat menetykset.
**
Paluu kannunvalantaan; se kuului ja on nykyisellään osa päivänpolitiikkaamme. Tuolloin keväällä 1987 tiedettiin yleisesti Koiviston kohkaamisen tekohurskasteluksi. Samoin oli yleisessä tiedossa se että Koivisto oli itse maan tunnetuimpia ja kokeneimpia "kannuvalajia"!
Koivisto ei pystynyt kaatamaan Keskustaa eikä Väyrystä omin avuin, pois maan johtavasta asemastaan. Siihen soppaan hänen oli saatava ulkoista apua, joplloin kuvaan astui mukaan Harri Holkeri (mitä varmimmin jo SP:ssa hiljaisuudessa sovitulla tavalla, HH kuului tuolloin SP:n johtaistoon). Sinne hän oli mennyt Kokoomuksen puheenjohtajan paikalta Suomen pankkiin eräänä ajatuksenaan "kasvaa korkoa suurempiin tehtäviin"; -olihan SP tuolloin jo tunnettu pankki myös presidentintekijän maineessa. Sieltä olivat tulleet useat maamme presidentit.
Väyrysen kaatamisen määräävin tekijä, suoranaisen pakon sanelema syy löytyy aina tarkistettavasta faktasta:
Väyrynen vastusti avoimesti Koiviston "wahvamarkka” -politiikkaa. Myös Väyrynen olisi pääministerinä ollut pystyvä estämään Koiviston suuret salassa laaditut suunnitelman. Kaatamalla Väyrysen H. Holkerin avulla sai Koivisto puolestaan vapaat kädet jatkaa hänen ja SDP:n ydinjoukon salaisia järjestelyjä sosialistisen Suomen ja EU:n kehittämisen ja yhteen liittämisen suuntaan. Siinä menossa ei voitu antaa eduskunnan päättää edes valuuttapolitiikan liberalisoinnista. Siksi sen toteutti SP uuteen lakiin nojautuen. Vuonna 1985 oli SDP:n aloitteesta voimaansaatetun valuuttamuutoksia käsittelevän laki. Jokainen hiemankin asiaa tunteva normaali kansalainen tiesi jo silloin ja tietää edelleenkin, että
Markan valvonnasta päätäminen kuuluu eduskunnalle, eikä missään tapauksessa SP:n sisäiselle suppealle sossu-joukolle eikä heitä myötäilevälle Holkerille saatikka jolle kulle muulle silmänpalvojalle. Näin kuitenkin elokuussa 1986 SP laittoi toimeen. Varmaan on että Koiviston tahdon mukaisesti tuolloin toimittiin. Ulospäin se näkyi aluksi siten, että SP lopetti perinteisen pankeille suunnatun jokakuukautisen ”paimenkirjeitten” jakelun, siihen mitään syytä ilmoittamatta.
Johtavista politiikoistamme oli Väyrynen tästä laittomuudesta tietoinen. Hän ei wahvamarkkailua kuitenkaan pystynyt estämään, kun Koivisto tunnetulla tavallaan käytti raakoja temppuja suojellakseen mainettaan, tavoitteitaan ja eritoten Bersteinilaista veretöntä vallankumoustaan muuttaessaan maatamme sosialismin mallin mukaiseksi proletariaatin diktatuurin mallimaaksi.
Paavo Väyrynen ollessa pääministerinä olisimme Keskusta- oikeistolaisen hallituksen voimin välttyneet Wahvamarkka - Koiviston ja SDP:n ydinryhmän aiheuttamalta suur-onnettomuudelta, tapavalta lamalta ja sen tuhoilta, jotka vastoin salailua jatkuvat edelleen.
Koivistolaista menoa puolustelevat ottavat esiin 1986-7 alkaneen kansainvälisen taantuman, jonka syyksi lama haluttiin nimetä. Väittämä on vailla minkään muotoista totuusperustaa, sillä meikäläiseen lamaan verrattuna oli kyse lähinnä kansainvälisestä pitkästä laskusuhdanteesta, jonkinasteisesta taantumasta, jonka korjaavia toimenpiteitä lehtiin jo 1988-1990. Samaan aikaan laitettiin meillä kovimmalle kasinopelille turbo päälle.
Tuolloin, syksyllä 1989, Koivistolaisen talousnerouden oivalluksena SP kuitenkin revalvoi markan noin 6 %, jolloin faktisesti olisi käsillä ollut viimeinen hetki irrottautua Koivistolaisesta wahvamarkka -kierteestä.
Devavaatio, siis markan kelluttaminen olisi kiistatta pelastanut meiädt pahimmalta.
Nurinkurinen koivistolainen talouspolitiikka, pahimpana revalvaatio 1989, SP:n vakuutus kv- valuuttapelureille Suomen valtion takaavan 100% luototuksen loivat perustan lopulliselle suurelle lamalle ja taloutemme kaatumiselle. Se kruunattiin wahvamarkka-haaveiluun kuuluvalla, Järjettömän suuruisella korkokannalla. Ylikorkojen avulla imettiin maahan tulvimalla valuuttaa, jota sitten Koivistolaisen talousopin mukaisesti pankit jakoivat edelleen vastikkeetta kaikkialle ylikorkoisia luottojaan tyrkyttäen.
Näin syntyi meille lama ja suuronnettomuus, joka olisi Väyrysen ja porvarihallituksen avulla voitu välttää.
Kiistatta laman pääsyyllinen on koivistolainen wahvamarkka-harha. Voidaanko sitten itseään Mauno Koivistoa ryhtyä syylliseksi väittään, niin se ei ole tässä mahdollista. Alkujutun utopistinen kuvaus ja Koiviston ylireagoivat monet esiintulot kassakaappisopimuksen ja Väyrysen yhä uudelleen tuomitsemiseksi jättävät pöydälle joukon suuria avoimia kysymyksiä!
Jos saisin päättää…..:
Maahan perustettaisiin totuuskomissio ja perustuslakituomioistuin, joissa toimisivat poliittiseen peliin sitoutumattomat lainsäädännän ja yhteiskunnalisten suurimpien kysymysten parhaat tutkijat ja osaajat.
Oikeuskanslerin virkaan eikä myöskään eduskunnan oikeusasiamieheksi voitaisi valita puoluepoliittista henkilöä.
Käsitteelle ”poliittinen vastuu” määriteltäisiin selkeät tunnistettavat rajansa.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
.
...
Ja keväällä 87 maahamme muodostettiin sitten hyvä hallitus?
Oli Väyrysen johtama hallitus niin ilman muuta. Vladimirovin kanssa vehkeilevä vallanhimoinen yönylinukkuja..... Iho menee kananlihalle sitä miettiessä.
Ei mitenkään voida päätellä että joku toinen hallitus olisi ollut parempi. Konjunktuurit iski päälle ja sitä paitsi rahamarkkinoiden vapauttamispäätökset tehtiin jo ennen -87:ää. Nehän velkaantumisen taustalla olivat.
Kun Kekkonen sairastui, Väyrynen menetti ainoan poliittisen selkänojansa ja jäi demareiden kanssa yksin. Miehen taidot ja kyvyt yhteistyöhön olivat riittämättömät ja Väyrysen välit Kalevi Sorsan kanssa tulehtuivat jo vuonna 1986, jolloin Sorsa ja Koivisto alkoivat keskustella keskustan pudottamisesta oppositioon.
Väyrynen houkutteli Suomisen ja Taxellin "kassakaappisopimukseen" porvarihallituksesta ainoastaan sen vuoksi, että punamullan jatkaminen ei ollut enää mahdollista. Niinpä Koivisto käytti Holkeria muodostamaan sinipunan, koska Suominenkin oli mennyt munaamaan itsensä suostumalla Väyrysen sopimukseen.
Sinipunaa oli ryhdytty Koiviston ja Sorsan välillä kaavailemaan jo kesällä 1986, mutta vasta Väyrysen kassakaappisopimus sysäsi sen konkreettisesti liikkeelle ja minun mielestäni helpotti sinipunan syntyä, kun Koivisto saattoi jäävätä Väyrysen hallitukseen menon sillä perusteelöla, että tämä oli salannut aikeensa äänestäjiltä, joiden olisi kuulunut saada avoimesti tietää jo enmnen vaaleja, että keskustalla on valmis hallitusratkaisu mielessään.