PALSTOJEN NARKISSOS

mies, joka näki kuvajaisensa lammen pinnasta, jäi paikoilleen ja kuihtui kukkaseksi.

Marketta*** kirjoitti:

mies, joka näki kuvajaisensa lammen pinnasta, jäi paikoilleen ja kuihtui kukkaseksi.

minäkö luulin että tuolla kysymyksellä haettiin immeistä joka kirjoittaa täällä jatkuvasti eli vähän niinku narkkari....

miia-kisu kirjoitti:

minäkö luulin että tuolla kysymyksellä haettiin immeistä joka kirjoittaa täällä jatkuvasti eli vähän niinku narkkari....

aloittaja ei itsekään tiedä mitä se tarkoittaa.

Marketta*** kirjoitti:

mies, joka näki kuvajaisensa lammen pinnasta, jäi paikoilleen ja kuihtui kukkaseksi.

täällä peiliä...?

Kuka meistä nyt sitten eniten muistuttaisi häntä?

Narkissos:

Joen nymfi Liriope synnytti pojan, joka sai nimekseen Narkissos. Poikansa tulevaisuudesta huolestunut äiti kysyi tietäjä Teiresiakselta, saako hänen poikansa elää pitkän elämän. Tietäjä vastasi: "Kyllä, kunhan hän ei katso itseään." Ennustusta pidettiin kummallisena, mutta tulevat kohtalot, eriskummallinen mielipuolisuus ja kuolema todistivat sen kuitenkin oikeaksi.

Jo kuudentoista ikäisenä Narkissos oli kuuluisa. Hän sai osakseen rakkautta ja ihailua kaikkialla ja kaikilta, neidoilta ja nuorukaisilta. Narkissos itse oli kuitenkin mieleltään kova ja ylpeä, toisten lemmen palo ei häntä koskettanut. Moni rakkaudessaan pettynyt oli rukoillut koston jumalalta Nemesikseltä apua. He toivoivat, että Narkissos itse joutuisi rangaistuksena kylmyydestään kokemaan saman tuskan, joka heidän osakseen oli tullut.

Myös nymfi Echo rakastui palavasti Narkissokseen, mutta ei voinut lähestyä nuorukaista, koska jumalien kirous esti sen. Echolta oli osittain riistetty puhekyky, hän pystyi vain toistamaan itselleen esitetyt sanat. Onnettomana Echo seurasi Narkissosta kaikkialle etsien tilaisuutta lähestyä rakastettuaan.

Kerran metsästysretkellä Narkissos eksyi tovereistaan ja alkoi huhuilla heille. Echo tunsi tilaisuutensa tulleen ja toisti kaikki Narkissoksen sanat. Narkissos lumoutui kaiusta ja pyysi tuntematonta astumaan esiin. Toiveikkaana Echo lähestyi nuorukaista. Narkissos kuitenkin pelästyi Echoa ja torjui tylysti onnettoman nymfin.

Syvästi pettyneenä ja häpeissään Echo pakeni vuorille ja vetäytyi yksinäiseen luolaan murehtimaan kohtaloaan. Lopulta Echon ruumis riutui pois rakkauden pettymyksestä, eikä jäljelle jäänyt kuin ääni, jonka vielä tänäkin päivänä voimme kuulla vuorilla ja laaksoissa.

Eräällä toisella metsästysretkellä Narkissos löysi metsästä lähteen, josta päätti sammuttaa janonsa. Hän kurottautui lähteen tyyntä ja kirkasta pintaa kohden, mutta nähdessään sen pinnalta oman kuvansa hänet valtasi aivan toisenlainen ja outo jano.

Narkissos rakastui välittömästi näkemäänsä. Tähän kaikkeen hän ihastui niin kuin muut olivat häneen ihastuneet. Intohimoisesti hän alkoi haluta itseään. Syntyi omituinen tilanne. Se, joka rakasti, oli samalla rakastettu. Se, joka halusi, oli samalla haluttu. Lukemattomia kertoja Narkissos yritti turhaan suudella petollista lähdettä ja ojentaa kätensä syleilläkseen näkemäänsä. Hän ei näyttänyt käsittävän, mitä hän näki, mutta siihen hän rakastui yhä kiihkeämmin. Ja niin Narkissos mielipuolen lailla yritti tavoitella lähteen pinnalta heijastuvaa peilikuvaansa.

Välillä Narkissos tuntui aavistavan, että hänen rakkautensa kohde oli vain veden pinnalta heijastuva kuva, ei todellinen ihminen. Kohta hän kuitenkin lumoutui uudelleen näkemästään niin, ettei pystynyt vapautumaan toivottomasta yrityksestään. Lopulta nuorukainen nääntyy lähteelle. Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin keltaisen kukan - narsissin.

vio-letti kirjoitti:

Kuka meistä nyt sitten eniten muistuttaisi häntä?

Narkissos:

Joen nymfi Liriope synnytti pojan, joka sai nimekseen Narkissos. Poikansa tulevaisuudesta huolestunut äiti kysyi tietäjä Teiresiakselta, saako hänen poikansa elää pitkän elämän. Tietäjä vastasi: "Kyllä, kunhan hän ei katso itseään." Ennustusta pidettiin kummallisena, mutta tulevat kohtalot, eriskummallinen mielipuolisuus ja kuolema todistivat sen kuitenkin oikeaksi.

Jo kuudentoista ikäisenä Narkissos oli kuuluisa. Hän sai osakseen rakkautta ja ihailua kaikkialla ja kaikilta, neidoilta ja nuorukaisilta. Narkissos itse oli kuitenkin mieleltään kova ja ylpeä, toisten lemmen palo ei häntä koskettanut. Moni rakkaudessaan pettynyt oli rukoillut koston jumalalta Nemesikseltä apua. He toivoivat, että Narkissos itse joutuisi rangaistuksena kylmyydestään kokemaan saman tuskan, joka heidän osakseen oli tullut.

Myös nymfi Echo rakastui palavasti Narkissokseen, mutta ei voinut lähestyä nuorukaista, koska jumalien kirous esti sen. Echolta oli osittain riistetty puhekyky, hän pystyi vain toistamaan itselleen esitetyt sanat. Onnettomana Echo seurasi Narkissosta kaikkialle etsien tilaisuutta lähestyä rakastettuaan.

Kerran metsästysretkellä Narkissos eksyi tovereistaan ja alkoi huhuilla heille. Echo tunsi tilaisuutensa tulleen ja toisti kaikki Narkissoksen sanat. Narkissos lumoutui kaiusta ja pyysi tuntematonta astumaan esiin. Toiveikkaana Echo lähestyi nuorukaista. Narkissos kuitenkin pelästyi Echoa ja torjui tylysti onnettoman nymfin.

Syvästi pettyneenä ja häpeissään Echo pakeni vuorille ja vetäytyi yksinäiseen luolaan murehtimaan kohtaloaan. Lopulta Echon ruumis riutui pois rakkauden pettymyksestä, eikä jäljelle jäänyt kuin ääni, jonka vielä tänäkin päivänä voimme kuulla vuorilla ja laaksoissa.

Eräällä toisella metsästysretkellä Narkissos löysi metsästä lähteen, josta päätti sammuttaa janonsa. Hän kurottautui lähteen tyyntä ja kirkasta pintaa kohden, mutta nähdessään sen pinnalta oman kuvansa hänet valtasi aivan toisenlainen ja outo jano.

Narkissos rakastui välittömästi näkemäänsä. Tähän kaikkeen hän ihastui niin kuin muut olivat häneen ihastuneet. Intohimoisesti hän alkoi haluta itseään. Syntyi omituinen tilanne. Se, joka rakasti, oli samalla rakastettu. Se, joka halusi, oli samalla haluttu. Lukemattomia kertoja Narkissos yritti turhaan suudella petollista lähdettä ja ojentaa kätensä syleilläkseen näkemäänsä. Hän ei näyttänyt käsittävän, mitä hän näki, mutta siihen hän rakastui yhä kiihkeämmin. Ja niin Narkissos mielipuolen lailla yritti tavoitella lähteen pinnalta heijastuvaa peilikuvaansa.

Välillä Narkissos tuntui aavistavan, että hänen rakkautensa kohde oli vain veden pinnalta heijastuva kuva, ei todellinen ihminen. Kohta hän kuitenkin lumoutui uudelleen näkemästään niin, ettei pystynyt vapautumaan toivottomasta yrityksestään. Lopulta nuorukainen nääntyy lähteelle. Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin keltaisen kukan - narsissin.

Iki-ihana Herman Hessen teos.

vio-letti kirjoitti:

Kuka meistä nyt sitten eniten muistuttaisi häntä?

Narkissos:

Joen nymfi Liriope synnytti pojan, joka sai nimekseen Narkissos. Poikansa tulevaisuudesta huolestunut äiti kysyi tietäjä Teiresiakselta, saako hänen poikansa elää pitkän elämän. Tietäjä vastasi: "Kyllä, kunhan hän ei katso itseään." Ennustusta pidettiin kummallisena, mutta tulevat kohtalot, eriskummallinen mielipuolisuus ja kuolema todistivat sen kuitenkin oikeaksi.

Jo kuudentoista ikäisenä Narkissos oli kuuluisa. Hän sai osakseen rakkautta ja ihailua kaikkialla ja kaikilta, neidoilta ja nuorukaisilta. Narkissos itse oli kuitenkin mieleltään kova ja ylpeä, toisten lemmen palo ei häntä koskettanut. Moni rakkaudessaan pettynyt oli rukoillut koston jumalalta Nemesikseltä apua. He toivoivat, että Narkissos itse joutuisi rangaistuksena kylmyydestään kokemaan saman tuskan, joka heidän osakseen oli tullut.

Myös nymfi Echo rakastui palavasti Narkissokseen, mutta ei voinut lähestyä nuorukaista, koska jumalien kirous esti sen. Echolta oli osittain riistetty puhekyky, hän pystyi vain toistamaan itselleen esitetyt sanat. Onnettomana Echo seurasi Narkissosta kaikkialle etsien tilaisuutta lähestyä rakastettuaan.

Kerran metsästysretkellä Narkissos eksyi tovereistaan ja alkoi huhuilla heille. Echo tunsi tilaisuutensa tulleen ja toisti kaikki Narkissoksen sanat. Narkissos lumoutui kaiusta ja pyysi tuntematonta astumaan esiin. Toiveikkaana Echo lähestyi nuorukaista. Narkissos kuitenkin pelästyi Echoa ja torjui tylysti onnettoman nymfin.

Syvästi pettyneenä ja häpeissään Echo pakeni vuorille ja vetäytyi yksinäiseen luolaan murehtimaan kohtaloaan. Lopulta Echon ruumis riutui pois rakkauden pettymyksestä, eikä jäljelle jäänyt kuin ääni, jonka vielä tänäkin päivänä voimme kuulla vuorilla ja laaksoissa.

Eräällä toisella metsästysretkellä Narkissos löysi metsästä lähteen, josta päätti sammuttaa janonsa. Hän kurottautui lähteen tyyntä ja kirkasta pintaa kohden, mutta nähdessään sen pinnalta oman kuvansa hänet valtasi aivan toisenlainen ja outo jano.

Narkissos rakastui välittömästi näkemäänsä. Tähän kaikkeen hän ihastui niin kuin muut olivat häneen ihastuneet. Intohimoisesti hän alkoi haluta itseään. Syntyi omituinen tilanne. Se, joka rakasti, oli samalla rakastettu. Se, joka halusi, oli samalla haluttu. Lukemattomia kertoja Narkissos yritti turhaan suudella petollista lähdettä ja ojentaa kätensä syleilläkseen näkemäänsä. Hän ei näyttänyt käsittävän, mitä hän näki, mutta siihen hän rakastui yhä kiihkeämmin. Ja niin Narkissos mielipuolen lailla yritti tavoitella lähteen pinnalta heijastuvaa peilikuvaansa.

Välillä Narkissos tuntui aavistavan, että hänen rakkautensa kohde oli vain veden pinnalta heijastuva kuva, ei todellinen ihminen. Kohta hän kuitenkin lumoutui uudelleen näkemästään niin, ettei pystynyt vapautumaan toivottomasta yrityksestään. Lopulta nuorukainen nääntyy lähteelle. Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin keltaisen kukan - narsissin.

Kiitos, kun kerroit jo unholaan jääneen altiikin tarun. Kyllä meitä peiliin katsojia riittää nykyisinkin.