Monesti törmää palstoilla nimimerkkeihin esim.3:n äiti, 4:n äiti, 7:n äiti.
Oon miettinyt, että onko tällaisten nimimerkkien takana tarve ilmaista, että koska minulla on näin monta lasta, niin toki tiedän asiat paremmin. Vastaavasti 1:n ja 2:n äiti nimimerkkejä en ole nähnyt.
Ja tarkoitus ei ole hermostuttaa ketään, mutta tuollainen epäilys mieleeni on hiipinyt.
Oon miettinyt, että onko tällaisten nimimerkkien takana tarve ilmaista, että koska minulla on näin monta lasta, niin toki tiedän asiat paremmin. Vastaavasti 1:n ja 2:n äiti nimimerkkejä en ole nähnyt.
Ja tarkoitus ei ole hermostuttaa ketään, mutta tuollainen epäilys mieleeni on hiipinyt.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei lasten määrällä ole mitään merkitystä äitiyteen, vaan sillä on enempi merkitystä että on äiti, ja se millainen äiti on on ihan eri asia
vaikka olisi yksinhuoltaja äiti yhden lapsensa kanssa on hän mielestäni samalla viivalla kuin kuusi lapsisen perheen äiti.Ainoa ero minkä asiassa nään on se että yksi lapsi saa kaiken sen huolenpidon,hellyyden ja rakkauden minkä moni lapsisen perheen lapset joutuvat jakamaan. Monilapsisen perheen äidillä on huolia enempi lastenkasvatuksessa kuin yksi-kaksi lapsisen perheen äidillä.Äitiyden laatu taas riippuu siitä miten lapsensa kasvattaa ja kuinka heistä huolehtii ja tietämystasoa on monenlaista...
Hyvä "äitiyden laatua",
oletko tosiaan sitä mieltä, että rakkauden kokonaismäärä on vakio ja monilapsisessaperheessä äidinrakkaus täytyy jakaa? - Mikäli näin, niin täytyy sanoa että itse olen kyllä hiukan eri mieltä. Oikeastaan tuollainen näkemys rakkauden rajallisuudesta on aika surullinen.
Joopa...rakkautta on monenlaista, kunhan ei vain sitten yhdestä (nuorimmaisesta?) tule sitä eniten rakastettua,eniten saavaa ja muut saa pärjätä omillaan...?
Itse käytän nimimerkkiä, koska minusta se kertoo, että ymmärrän lasten olevan erilaisia ja toisalta ymmärrän mitä kaikkea äidillä on tehtävänä. En katso olevani sen parempi äiti, oli toisella sitten 1 tai 10 lasta. Omat lapseni ovat kaikki täysin erilaisia, joten tiedän, että mikä sopii toiselle ei todennäköisesti nappaa toiselle lapselle. Eli lapset ovat persoonia pienestä pitäen. Sen verran vielä, että lapseni ovat 19, 16, 15 ja 2. Eli toisaalta olen myös yhden lapsen äiti.
Rakkauttani, huolenpitoa tai hellyyttä he eivät joudu jakamaan. Äidinrakkaus kun syntyy jokaisen lapsen myötä uudelleen ja pysyy vielä silloinkin kun lapsi on jo aikuinen ja omillaan.
Olen kuullut, kun yhden lapsen äiti kertoo, ettei voi tehdä toista lasta, kun esikoinen menenttäisi silloin rakkautta, tai toista ei voisi rakastaa yhtä paljon. Tämä on minusta hölmöä!
Minusta ero yksilapsisessa perheessä verrattuna monilapsiseen perheeseen on se, että kun esim. teen ruokaa, niin minun isoilla lapsillani oli seuraa ja tekemistä silloinkin. Eli minun ei tarvinnut jokahetki olla lasteni seurana. Nyt taas on eri tilanne, kun on tämä yksi vaatimassa huomiotani kokoajan.
Sen minkä menettää kahdenkeskisessä ajassa äidin kanssa saa moninkerroin takaisin sisarusten kanssa.
Kyllähän äidin syliin mahtuu enemmän kuin yksi lapsi kerrallaan!
"Olen kuullut, kun yhden lapsen äiti kertoo, ettei voi tehdä toista lasta, kun esikoinen menenttäisi silloin rakkautta, tai toista ei voisi rakastaa yhtä paljon. Tämä on minusta hölmöä!" Tähän lauseeseen haluaisin kommentoida. Mielestäni ei nimittäin voi sanoa, että olisi hölmöä ajatella noin. Mielestäni se on normaalia ja perustuu tietämättömyyteen. itse surin ihan tosissaan esikoiseni jälkeen, että miten pystyn antamaan toiselle rakkautta, koska rakastan esikoistani niin paljon. Onneksi äidin rakkaus on pohjaton kaivo ja onneksi mekin saimme huomata sen! Tuntuuhan tuo ajatus näin jälkeenpäin hassulle, mutta silloin se oli totisinta totta! onneksi uskalsimme ottaa asiasta selvää.
Nyt kun odotan kolmatta lastamme, tiedän jo että rakkautta riittää aivan yhtä paljon vaikka viidelle lisää!
p.s. olen kyllä käyttänyt "kahdenäiti" nimimerkkiä täälläkin. Yleensä valitsen nikkini vähän aiheen mukaan jos mahdollista..
En tarkoittanut, että olisi hölmöä ajatella noin yhden lapsen jälkeen vaan, että minusta 4:n lapsen jälkeen ajatus on hölmö.
Kaikenlaisia (negatiivisiakin)ajatuksia ja pelkoja meillä jokaisella on, onneksi suurin osa osoittautuu turhaksi tai hölmöksi.
Itsellä ei tuota lapsi lukua ole nimimerkissä ja sitten aina joutuu viestissä selittämään että on 3 lasta..
itse ainakin olen nuo luvut käsittänyt niin että useamman lapsen äiti helpommin ymmärtää kuinka erilaisia lapset on ja asia mikä toimii yhdllä ei varmasti toimi toisella.
itse en usko että kukaan on parempi tai huonompi äiti lapsiluvun perusteella,asioita vaan silloin ajattelee erilailla.
kaikkia lapsia on kohdeltava kuitenkin yksilöinä,ei kolmantena tai ensimmäisenä vaan sinä yhtenä.
Niin, rupesin tuota asiaa miettimään nyt kun sitä kysyit että miksikö minäkin usein käytän erästä nimimerkkiä josta selviää lasten lukumäärä.
Itselläni se lasten lukumäärän ilmaiseminen on ehkä sitä, että olen ylpeä jokaisesta lapsestani ja haluan tuoda sen "selkä suorana kerskuen" ilmi, että hei, olen saanut näin monta lasta aikaiseksi, tai että meitä on siunattu näin monella taaperolla. Huom, olen ylpeä rakastavalla ja terveellä tavalla. En halua vähätellä yhden tai kahden lapsen äitejä missään mielessä. Jos minulla olisi yksi lapsi, luultavasti käyttäisin nimimerkkiä yhden lapsen äiti ja olisin hiton ylpeä lapsestani! Itse ainakaan en koskaan ajattele että useamman lapsen äitinä olen yhtään sen fiksumpi tai erinomaisempi kuin yhden lapsen äiti.
Totuus on kuitenkin se, että jokainen lapsi joita minä kasvatan, kasvattaa myös minua. Uutta näkökulmaa ja väriä tulee aina vaan enemmän ja enemmän, näin on käynyt ainakin minulle!
olipas hyvä kysymys! Rupesin oikein miettimään asiaa, lähinnä omaa äitiyttäni esikoisen kanssa ja onko se muuttunut lapsimäärän myötä. Uskoisin että äitiys ei sinänsä muutu lapsimäärän myötä, mutta erilaiset kokemukset lisääntyvät ja kokemuksen myötä ihmisen tapa suhtautua asioihin ja ajatella asioita muuttuu.
Paremmaksi äidiksi ei kyllä suurempi lapsimäärä ketään automaattisesti tee, mutta eräs psykologi sanoi kerran että äitiyteen ja vanhemmuuteen kasvu kehittyy (jompaan kumpaan suuntaan ilmeisesti :))jokaisen perheeseen syntyvän lapsen myötä.
Ja kyllä se kokemus tuo tiettyä varmuutta, se on varmaan yksi syy siihen miksi näilläkin palstoilla yhden lapsen vanhemmat pyytävät monesti kokeneemmilta neuvoa. Pitää vain muistaa ettei se kokemus tarkoita sitä, että oma kokemus on se ainoa oikea vaikka niitä muxuja ja kokemuksia olisikin jo fudisjoukkeen verran.
Kiitos vastauksista:)
Olipa mukava huomata, että tällä palstalla saa asiallisia vastauksia. Niin paljon päinvastaisiakin kokemuksia on.
Oikein hyvää jatkoa kaikille.