Olen myynyt itseäni

Jeesus sanoo kivitettäväksi tuomitulle naiselle: En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä silleen enää syntiä tee.

Jos Jeesus ei sinua tuomitse, eivät myöskään Kristukseen uskovat ihmiset sitä voi tehdä.

Jos sinut tekosi takia "kivitetään", muista että kivittäjät ovat fariseuksia ja kirjanoppineita.

...syntinä anteeksi ja olla vapaa. Ei kukaan vaadi sinua tekemään tiliä menneestä elämästä kenellekään.

Oma paha olosi on ymmärrettävää, enkä minäkään osaa mitään muuta ohjetta antaa, kuin kerro asia miehellesi, jos se on tulossa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi tai lähde purkamaan asiaa ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa, niin kyllä jostakin alkaa helpottamaan.

Siihen en osaa vastata, mitä miehesi sanoo, mutta aito rakkaus ei karsi, eikä aja avioliittoa karille, eikä myöskään muistele anteeksi annettuja syntejä. Varmasti se jollakin tavalla vaikuttaa mieheesi, mutta silloin se on kuitenkin teidän yhteinen, joka on jaettu niin kuin ilot ja surut puolison kesken usein jaetaan ja te voitte käsitellä asiaa yhdessä niin, että pääsette sen yli.

Sinulla on tämä asia kuormana elämässä, jota joudut kantamaan, mutta ei se kuormasta synniksi muutu, vaikka et siitä puhuisikaan kenellekään. Asian kanssa on vain opittava elämään ja antamaan sille se paikka, jossa se kaikkein vähiten rasittaa itseä.

Kuitenkin oman jaksamisen kannalta olisi hyvä lähteä jostakin suunnasta purkamaan asiaa.

kertoo mitä oot tehny ennen mistä sä tiiät mitä äijäski on tehny ee saa olla liia hyvä

kuules pieni ystäväiseni..tiedätkös, tee niin kun sun sydän sanoo. selvästi ku sä oot ruvennu sitä miettimään että pitäiskö kertoa,niin selvästi sun sydän on sitä mieltä että sun on kerrottava. sun ahdistuneisuus voi vain jatkua ja jatkua,ja vielä pahentuakkin,ja sitä kautta voit erkaantua miehestäsi kun et pysty juttelemaan.
ja se vielä pieneksi muistukseksi,että jos käy huonosti ni niin on tarkoitettu. että se mikä käy ni se on jumalan tahto.
muistatko mitä vihkitilausuudessa toisillenne lupasitte? rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä.
niin.
ja en tiä miten teillä vanhoillisilla se menee mut meillä esikoisilla se menee ainakin niin että sen minkä jumala on yhteen liittänyt niin ihmisen ei sovi sitä mennä erottamaan.
en voi muuta kun rukoilla puolestasi.kyllä kaikki vielä jotenkin hyväksi kääntyy..:) luota jumalaan,halki elämän sinua kannetaan..

Pyydä anteeksi vain Jeesukselta ja ole uskollinen!

Ehkä olisi parempi olla kertomatta, kun tietää miten dogmaattisia uskonlahkolaiset miehet voivat olla.

Siinä on se vaara, että suhtautuminen sinuun muuttuu, vaikka olet yhä se sama ihminen. Tulee huoritteluja ym. ja lapset kärsivät turhaan.

Olen aivan varma, ettei miehesikään ole mikään puhdas pulmunen, vaan vähintään ajattelee likaisia ajatuksia. Syntisiä ovat kaikki, vaikka kuinka päällepäin puhtoisia.

Jos haluat käsitellä asian pois mieltäsi painamasta, niin siihen löytyy ammattiauttajia.

Ylempänä Saviruukku kirjoitti hyvän kohdan Raamatusta, jos se sinua uskovaisena lohduttaa. Olet saanut jo tekosi anteeksi, kun kadut. Ei sen tarvitse enää vaikuttaa loppuelämääsi.

Anna anteeksi itsellesi. Se on joskus kova ponnistus. Pyydä Jumalalta voimaa siihen.
Jumala on sinulle tuon asian jo anteeksi antanut ja
unohtanut. Olet jo saanut anteeksi, joten anna
itsellesi anteeksi ja unohda tekosi. Olet puhdas.

En menisi suinpäin kertomaan asiasta. Jos olet pyytänyt nämä syntisi anteeksi, ei niitä varmasti tarvitse enää muistella eikä itseään niillä kuormittaa. Voit olla vapaalla mielellä. Ei meistä kukaan ole niin hyvä, ettei virheitä tulisi ja jos oma synnittömyys olisi pelastumisen edellytys, ei meistä kukaan pelastuisi.

Asian turha ruotiminen miehesi kanssa voisi johtaa hankaluuksiin myöhemmin riippuen miehesi luonteesta. Et sinä sen huonompi ole kuin minäkään tai kukaan muukaan, joten älä turhaan rankaise itseäsi enempää. Anteeksisaadut synnit saa unohtaa. Tärkeä on nyt uskoa ja haluta välttää syntiä. Ei taaksepäin tarvitse katsoa. Ole vapaalla mielellä. Jumalan siunausta elämääsi!

"Sitten itse ongelmaan minä rakastan miestäni ja haluaisin kertoa hänelle, että olen näin tehnyt, mutta pelottaa mitä mieheni sanoo, jättääkö hän minut jos kerron? :( "

vaikka et kerrokaan hänelle HETI kaikkea.

Ja jos ajattelet että se vaikuttaa jotakin uskomisen asiaan sillä tavalla että jos et kerro sitä miehellesi ennen kuin kuolet; niin sellainen olettamus ei pidä paikkaansa.

Ajattele asiaa niin, että sinä pääset silti taivaaseen vaikka et ehtisi kertoa asiasta miehellesi ennen kuolemaasi; sillä niin asia on jos olet uskovainen.

Rukoile Jumalaa että hän antaisi sinulle sopivan tilaisuuden ja voimaa puhua miehellesi ja rukoile että miehesi ottaisi sen asian fiksusti vastaan. En anna mitään lakihenkistä käskyä tapaan: tee seheti!. Rippi on armoetu, ei pakko. Tunnustaminen ei ketään puhdista synnistä, mutta elävä evankeliumi.

Mutta toisaalta sinun ei muutenkaan ole pakko kertoa hänelle asiasta(ei ole pakko rippiä)(varsinkaan kun et ollut vielä silloin naimisissa), mutta onhan se vaikea uskoa ja elää miehesi kanssa, jos 'tunkion päältä. pitää uskoa ja olla hänen kanssaan.

Mutta muutenkaan ei ole koskaan pakkorippiä. Joskus saattaa tosin olla käytännössä aika mahdototonta jaksaa uskoa ja sekin vielä että uskoa vilpittömästi ilman jonkun asian tunnustamista viranomaiselle(jos on sellainen tilanne) tai muulla tavalla asianosaiselle(jos on sellainen tilanne) tai muutoin ripittäytyä(jos on sellainen tilanne) jos on kyseessä riittävän ruma ja tietyntyyppinen(esim. vakava yhteiskunnallinen rikos) asia.

Joh: 8:1-9 11

1.Mutta Jesus meni öljymäelle.

2. Ja tuli varhain huomeneltainn jälleen templiin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän istui ja opetti heitä.

3. Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,

4. Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on löydetty itsetyössä, kuin hän teki huorin.

5. Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?

6. Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.

7. Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille; joka teistä on synnitöin, se heittäköön ensin häntä kivellä.

8. Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.

9. Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnolta voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.

10. Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?

11. Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomise: mene, ja älä silleen syntiä tee.

jos tämä asia on tapahtunut "nuorempana" ollessasi, niin miten se vasta nyt on alkanut vaivaamaan???

mieleenkään myydä itseä. Toki sun on kerrottava asiasta miehellesi, kävi miten kävi. Mikset kertonut jo seurusteluvaiheessa? Olisi ollut reilua kertoa. Voihan olla niinki, että sulla on jotain sukupuolitautejakin tarttunut ja siten syyttömään mieheesi tartutit.

Ei todella muuten ole kellään pakko myydä itseä. Sitä mieltä olen. On olemassa soskut ja kirkon diakoniatyö, josta saa avustusta. Kaikkea sitä kuuleekaan, että muka pakko... Kuka sellaista on manipuloinut?

Ihmettelen yleensä, miksi luet tätä palstaa???
kukaan tervejärkinen ei myy itseään rahan puutteessa. Rahan ahneus on tietenkin toinen asia..