Miten käy epäsosiaalisen ihmisen yliopistolla? En tarkoita epäsosiaalisuudella sitä, että pakenisin toisia ihmisiä, vaan sitä etten näytä onnistuvan missään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Olen ujo ja epävarma, hiljainen ja vaikka mitä. Suurin huolenaiheeni tällä hetkellä on kaikki ne opiskelijoiden tutustumisillat ja juhlinnat. Niihin kun tunnen olevani kykenemätön osallistumaan... eikä oikeastaan kiinnostakaan. Onko silti mahdollisuutta tutustua toisiin vaikkei niihin illanviettoihin osallistuisikaan? Opintoihini kuuluu kyllä vaikka mitä labratunteja ja ryhmätöitä, mutta entä jos kaikki tuntevatkin siellä jo toisensa ja jään ihan yksin? En ole hyvä tutustumaan kehenkään missään iltamissa, täytyy vaan luottaa siihen että samassa laitoksessa opiskelee muitakin yhtä "epäsosiaalisia"... todella hankala tilanne. On vaikea kuvitellakaan että osallistuisin niihin menoihin, en tiedä miksi.
epäsosiaalisena yo:hon
voi ei!
285373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kirjoita otsaan että epäsosiaalinen niin joku voi tulla jutteleen tai sit huonolla tuurilla läski tummuu :D:D:D:D:D
Itse aloitan myös yliopisto-opinnot tänä syksynä ja koen olevani varsin ujo ja hiljainen (ja myös epäsosiaalinen). En silti jännitä esim. niitä tutustumisiltoja, ehkä olen sitten sen verran sosiaalisempi että ihan oikeasti myös haluan tutustua uusiin ihmisiin. :)
Sille ei tietysti voi mitään jos et halua illanviettoihin osallistua, mutta jos kyse on vain uskaltamisesta niin suosittelen että ainakin johonkin osallistut. On nimittäin täysin varmaa ettet ole ainut ujo ja epäsosiaalinen, esim. tutoreissa saattaa hyvinkin olla joku joka ymmärtää sinua ja osaa ottaa asian huomioon. Eikä niissä illanvietoissa kannata mitään pattia siitä toisiin tutustumisesta ottaa, kukaan ei kiellä istumasta koko iltaa hiljaa ja vain katselemasta muitten touhua. (Itse ainakin tykkään olla ennemmin hiljaa ja kuunnella kuin olla koko ajan äänessä.) Ainakin naamat tulevat tutuiksi!
Vaikka en vielä varsinaista kokemusta yo-opiskelusta omaakaan, uskon silti että ihmisiin voi tutustua muutenkin. En tietysti tiedä missä ja mitä opiskelet, mutta voit olla melko varma että aika harva tuntee sieltä ketään entuudestaan. Ja jossakin labratyöskentelyssä varmasti tutustuu uusiin tyyppeihin.
Ei kannata hämääntyä tämän viestin positiivisesta ja kannustavasta sävystä, kyllä myös mua jännittää ihan perkeleesti että miten niitä uusia kavereita oikein mahtaa siunaantua. Mutta luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä...
Olet lähtenyt aloittelemaan opiskelua etkä juhlimaan. Jotenkin näiltä palstoilta (ja baarista ja telkkarista ja..) saa semmoisen käsityksen, että kaiken a ja o ovat pirskeet ja haalarivalinta.
Labratunneilla yms. asioilla on tapana ruveta luistamaan omalla painollaan. Hankala selittää, mutta ilmapiiri ei ole samanlainen kuin esimerkiksi lukiossa. Älä ole huolissasi.
Minä kävin aikoinani katsomassa pari pippaloa ja tulin siihen tulokseen, ettei se teko- ja pakkohauska ollut minua varten. Ei se ole vieläkään.
Ota ihan rauhallisesti, katsele ympärillesi ja muista, että sinun ei tarvitse olla millään lailla "valmis" mikään vielä pitkään aikaan. Alussa on aina vähän orpo olo - myös niillä, joista se ei näy ulospäin. :) Tsemppiä!
En halua pelotella, mutta on mahdollista ettei kaikki sittenkään järjesty. Itse olen 2vuotta yliopistossa kuluttanut aikaani, enkä yhtäkään ystävää, edes kaveria ole sieltä saanut. Joku on joskus kysäissyt jotain luentokalvoista tms. neutraalista (kuten minäkin), mutta ei se koskaan ole keskusteluun tutustumisesta puhumattakaan johtanut.
kirjoitit julki tilanteeni!
4. vuosi alkaa, eikä yhtään ystävää, kaveria tai edes tuttavaa. En tunne ketään edes etunimellä :o)
Tilanteesi ei ole minusta mitenkään huolestuttava. Kyllä yliopisto-opiskelijoihin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Minä en käynyt kertaakaan yliopiston pippaloissa opiskeluaikana ja sillä selvä. Yksinkertaisesti: älä mene, jos ei kiinnosta. Sinulla ei ole mitään syytä tuntea huonommuutta siitä, että et käy juhlimassa. Et ole ainoa!
Jos sanot kuitenkin haluavasi tutustua toisiin ihmisiin, et kuulosta totaalisen epäsosiaaliselta... Itse olin suhteellisen yksin joskaan en erityisen yksinäinen suurimman osan opiskeluajasta - ja tuskinpa olin yksin yksin. Kyllä yliopistoihin mahtuu yksinkertaisesti monenlaista opiskelijaa.
Eikö teillä ole fuksitoiminnassa muuta kuin pippaloita? Meillä ainakin oli kaikenlaista muutakin, hauskaa yhdessäoloa ilman mitään bilettämisen meininkiä. Jos nyt kuitenkin on niin, ettet oikeesti tahdo mennä niihin mukaan, ei huolta - kyllä yliopisto kuin yliopisto on alkusyksystä täynnä fukseja, joilla ei ole yhtään oikeeta kaveria sillä paikkakunnalla. Hyvä taktiikka toiseen tutustumiseen on esim. iltapäivän viimeinen luento, jolle menee istumaan jonkun yksinäisen (tai vaikka porukan) viereen, ja viimeistään luennon jälkeen heittää jotain juttua sille... vaikka kyselee asioita, jos ei muuta keksi. Ja jos juttu vähänkin luistaa ja tyyppi on kävellen liikenteessä, menee itekin samaan suuntaan vaikka jonkun tekosyyn varjolla. Tai jotain vastaavaa voi hyvin tehdä, kyllä niihin ihmisiin tutustuu yliopistossa ihan luonnostaan jos vaan on aloitteellinen.
Kyllä varmasti löytyy jostain kemian tai fysiikan luennoilta, minne sinakin viestistäsi päätellen olet menossa samanlaisia nörttiluuserihissukoita. Siellä voit heidan kanssa jutella vaikka Taru Sormusten Herrasta tai puunhalaamisesta. jeesus mitä porukkaa, itkee täällä ku ei oo yhtää kaverii, mut en haluu lähtee himast mihinkää!!!
Jos nyt jotain neuvoja haluat kuulla toiselta ujolta tyypiltä, niin tässäpä jotain:
Aloitin itse opiskelun 2001 syksyllä suuressa yo:ssa, ja alussa mietin itsekin että mitenkähän tässä tulee käymään. En oikeastaan mitenkään valtavasti edes odottanut että ihmisiin tutustuisin mutta toisin kävi. Olen käynyt tasan yhdessä opiskelijajuhlassa ja sielläkin viihdyin sellaiset puoli tuntia, jonka jälkeen lähdin pois kun en viinan litkimisestä ja sekoilusta niin välittänyt. ( Enkä välitä vieläkään )
Lähinnä nuo kaverit tulivat juurikin sitä jo kuvailtua kautta, eli luennoilla vähän suutani auoin ja juttelin kaikkea muiden kanssa luennon asiaan liittyen esimerkiksi. Ja ylipäätään minusta ne tyypit jotka ovat kiinostuneita siitä aiheesta ovat mielenkiintoisempia kuin ne jotka vain örveltävät pippaloista toisiin. Jokainen tietty saa valita oman mielensä mukaan kaverinsa, mutta itse lähdin yliopistoon nimenomaan hakemaan niitä "sivistyneitä" ja "tylsiä" ihmisiä jollainen itsekin olen. Ja moneen tavalliseen mukavaan tyyppiin olenkin siellä tutustunut joten tunnen itseni melko onnekkaaksi.
Eli minun neuvoni on, juttele luennoilla ja luentotauoilla tovereittesi kanssa ja kysele vaikka luokkien sijaintia tms yleistä opiskeluun liittyvää, ja liity keskusteluihin kylmän viileästi. Samaten niitä ryhmätöitä ei kannata pelätä, kunhan itse lähtee touhuun mukaan hyvällä asenteella saa useimmiten huomata että muutkin yrittävät sitä parhaansa mukaan. YO:ssa on kuitenkin enimmäkseen juurikin niitä ujoja lukutoukkia tai muuten "kunnollisiksi" aikovia ihmisiä, typeriä kusipäitä tai snobeja siellä on hämmästyttävän vähän. Ja se mikä on myös mukavaa on minusta se että ainakin omalla alallani käytännössä kaikki opiskelijat arvostavat toisia samaa alaa lukevia, eli tyhmiäkin saa kysellä, ja lähes aina apua saa.
Eli lyhyesti: ole oma itsesi, asenne kuntoon, vähän rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta ja hymyä niin siitä se lähtee. Hyvät tyypit saavat aina kavereita, tai näin minä sen koen. Kannattaa myös katsella niitä muita ujoja sieltä luentosalista ja mennä tekemään tuttavuutta ihan rohkeasti, siinäkin molemmat osapuolet hyötyvät. Aivan alussa kaikki on kaikille ihan uutta, joten joku kaveri on mukava olla olemassa. Ja tämähän taas helpottaa tutustumista kun kenelläkään ei ole oikeastaan varaa esittää enempää kuin onkaan.
Tämä nyt on tällainen hajatelma ilman kunnollista ryhmittelyä tai mitään, mutta toivottavasti tästä nyt oli apua :)
Nimim. ujo, tyhmä pelle jolla on kavereita yli 20, ja elämäni parhaat hetket olen viettänyt luentosaleissa, kahvilla kavereiden kanssa tai jotain kouluprojektia innostuneitten kavereiden kanssa tehdessä :)
PS1. Niin tosiaan. Kannattaa heittää se olemassaoleva käsite opiskelusta romukoppaan kun astut akateemiseen maailmaan. Opiskelu ei ole sitä normaalia 8h ja sitten jotain muuta, vaan siitä tulee elämäntapa. Päivällä luentoja, illalla läksyjä, yöllä tenttiin lukemista :) Ja myöhempinä vuosina löysempää toimintaa, tosin tentteihin saa silti lukea yötä myöten. Mutta siitäkin oppii pitämään ja se lähentää kavereita kun nekin joutuvat käymään samat jutut läpi :)
PS2. Toivottavasti yo-maailma aukeaa sinulle yhtä mukavana mitä se on auennut minulle. Kokonaisuutena se on ollut huikea, silmät aukaiseva kokemus jota toivon jokaiselle sellaiselle jonka näkemys on luokkaa "hyvät tyypit häviävät aina".
PS3. Pahoittelen liiallista hehkutusta :) Hyvää alkavaa vuotta vain kaikille opiskelijoille, ujoille ja niille rohkeillekin!
Olipa mukava lukea näitä vastauksianne. Ehkä tosiaankin pärjään siellä yliopistolla ihan omana itsenäni :)
Niin paljon vaan saa lukea kaikkialta että se opiskelu on pelkkää bilettämistä ja riehumista ja toisiin ihmisiin tutustumista. Tulee sellainen kuva että toisiin ihmisiin tutustuminen ja bilettäminen on yksi ja sama asia... mutta hyvä jos ei ole. Kiitos kaikille vastanneille vielä kerran. (Jatkaakin toki saa jos jotain on jäänyt tänne kirjoittamatta=)
Eiköhän tuo kiteytä kaiken. Jos olet juhlija-tyyppi, niin juhli ja jos olet ns.luku-tyyppi, niin lue. Mutta muista, tuota aikaa et saa kinä takaisin. Joskus sinullakin varmasti perhe ja oma nurmikko leikattavana, silloin ei pippaloihin enään pääse ja hauskuus on vaippojen vaihdossa sekä aamupuuroissa ...
Nim. illalla tyttärensä kylvettänyt ja silti aikoinaan niin vallattomasti juhlinyt kaveri, (nykyisin kotona tunnetaan paremmin "nimellä" isä :=)
Minä kävin fuksiaisissa ja muissa alun hauskuutuksissa. Siellä oli tuntemattomienkin kanssa kivaa, mutta itse opiskeluun ja kavereiden saantiin se ei kyllä vaikuttanut mitenkään. Kaverit olen saanut ihan opiskelun merkeissä, kun yhteiset kiinnostuksen kohteet, luonne yms. on paljastunut. Juhliessa on alkoholia ja muuta sotkemassa. Viihdyn minäkin järkevien ja ehkä tylsienkin tyyppien joukossa sekä perhettä arvostavien. Olenhan äiti-ihminen itsekin.
Meitä on moneksi. Minä sain loppujen lopuksi yliopistosta yhden kaverin, jonka tunnen edelleenkin - tapaamme kasvotusten pari kertaa vuodessa. Kaverit eivät siis välttämättä tule jäädäkseen. Jos labrahommiin on pakko saada kaveri, opettaja järjestää sinulle sellaisen.
Kaikki meistä eivät tarvitse ystäviä tai kavereita viihtyäkseen. Ei tarvitse siis olla ressukka ja raukka, jollei tunne vetoa kaiken maailman haalarinkastajaisiin. Minä olen edelleen mieluummin omassa seurassani kuin louskutan poskea yhdentekevässä porukassa vain sen vuoksi, että se nähdään tyypilliseksi opiskelijaelämäksi.
Sama asenne on säilynyt ja valmistumisesta on aikaa jo yli 15 vuotta.
Ja siinähän se sitten nähdään, vielä nelikymppisenä luet opiskelu aiheista keskustelu palstaa ja annat ohjeita puolta nuoremmille, eli hyvä elämä sulla!
Jeps! Katsos kun on luppoajalla mukava katsoa, mitä miettivät nykyajan uudet opiskelijat. Vaikka omat jatko-opinnot (FT) vievätkin aikaa, on hyvä tietää omien opiskelijoiden ajatuksista - vaikka sitten olisivatkin vieraista tiedekunnista. Täällä, katsos, väitetään yliopistoihmisten luutuvan niin, ettei opiskelijamaailmaa enää ymmärretä. Minä ainakin, vanha ämmä, yritän. :)
tuommoisia kirjoitusvirheitä?
Onko sinulla nyt joku erikoisempikin tarkoitus noissa viesteissäsi? Murehditko kenties omaa hukkaan valuvaa elämääsi vai mikä ihme sinua riepoo toisten tavassa elää ja viihtyä? Tuolla aiemmassa viestissäsi haukut ihmisiä luusereiksi ja täällä jatkat samaa rataa... ehkä kaikkien ei tarvitse olla mitään bilehirmuja että elämä tuntuisi joltakin. Tai en tiedä mikä sinun mielestäsi on "elämää" ja mikä ei, mutta en sinuna kävisi noin kärkkäästi arvostelemaan toisia valintojensa kanssa.
Anteeksi,en tiennyt, että täällä on "tuommoinen" äidinkielen opiskelijoiden kokoontumisajot käynnissä. Johtuu muuten varmaa kirjoitusvirheet siitä että sain juuri päätökseen kokonaisen lukuvuoden Syracuse universityssä, eli Suomi on ruosteessa.
Olen ollut kommenteissani hieman tyly ihan tarkoituksella herättääkseni keskustelua, siinä näemmä onnstuen. Mutta pysyn silti teesieni takana, esim. miten alkuperäinen kirjoittaja voi olla niin lapsellinen, että pelkää yliopistossa suunnilleen "Jos kukaan ei tykkää musta tai tuu mun viereen istumaan". Olisiko syytä kasvaa hieman ja päästä sieltä potterien ja taru sormusten herrasta haltiakielen opetelemisesta pois? Älkääkä taas kaikki nörtit ottako tätä liian tosissaan, poimikaa ne harvat järkevät asiat tekstistä.
Kyllä niitä kavereita aina löytyy, kunhan ei liian pahalle haise, se on ainakin ainoa asia, mikä karsii takuuvarmasti kaikki kaveriehdokkaa vekka. Peace
yo-03 voi kirjoittaa tuolla tavalla - edes vahingossa - yhden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen, jos hänen äidinkielen arvosanansa on ollut korkeintaan lubenter.
Lubenterille sen ansaitsema kunnioitus.
Sinun ääntämisesikin varmaan kärsi ihan hirveästi?
Kirjoitin M:n mikä tosin oli reilusti yläkanttiin, sattuivat aiheet osumaan juuri nappiin. Äidinkieli ei silti tosiaankaan ole ikinä vahvinta alaani ollut. Lukisit nyt kuitenkin oman viestisi uudelleen ja miettisit mitä siinä oikein sanotaan. Varsinkin ensimmäinen rivi on muutamaa kirjoitusvirhettäkin lukuunottamatta uskomattoman kapulakielisesti kirjoitettu.
Terve!
Täällä kukoistaa ristiinkirjoitus. Kun ei juttukaverista enää ole tietoa eikä yleisellä tasolla pysytä, on parempi ehkä jättää sikseen. Alkuperäinen kirjoittajakin taisi saada vastauksensa.
Moi!
Kannattaa muistaa, että yliopistoilla löytyy myös jos jonkinlaista harrastejärjestöä, joissa tapaa uusia ihmisiä mielestäni luontevammin kuin joissain fuxibileissä. Katso vaikka ylioppilaskuntasi www-sivuilta minkälaista toimintaa teiltäpäin löytyy.
Itse esim sain suurimman osan ystävistäni liityttyäni paikallisen yliopiston roolipelikerhoon (jota myös leikkisästi nörttikerhoksi kutsumme). :) Isoissa opiskelijabileissä en koskaan ole viihtynyt, mutta tämän pienen porukan omat saunaillat ja illanvietot esim lautapelaillen ovat olleet todella mukavia.
Ensimmäinen varteenotettava ehdotus!!! Propsit sille. Ei niin väliä mitä tekee tai kenen kanssa, kunhan jotain muuta elämässä on kuin opiskelu!
Tuotatuota... ajattelin nyt näin hienovaraisesti muistuttaa, ettei tuossa minun kirjoittamassa alkuperäisessä viestissäkään väitetty, että elämän pitäisi olla pelkkää opiskelua. Eihän ole mitään vikaa siinä, että tutustuu toisiin ihmisiin esim. luennoilla tai ryhmätöissä? Onko toisiin tutustuminen sitten sen kummempaa oli se sitten Harry Potter Fan Clubissa iltasella tai jonkun labratyön yhteydessä? Onko sillä maantieteellisellä sijainnilla tai ajankohdalla niin suuri merkitys? Sitä siis mietiskelin siinä alkuperäisessä viestissäni, toisin sanoen. Vapaa-ajallani yleensä kuljen kaupungilla, luen, kirjoitan, käyn kävelyllä, lenkillä tms. Eli minulla on muutakin elämää kuin opiskelu, mutta kun se "muu elämä" ei toteudu mitenkään kamalan sosiaalisissa merkeissä. Minulle siis olisi ihanteellinen tilanne se, että voisin tutustua ihmisiin koulupäivän aikana. Huoli siitä, onnistuuko muihin tutustuminen koulupäivän aikana, sai minut kirjoittamaan sen alkuperäisen viestin.
(Tämä tuli siis sellaisena täsmennyksenä, koska käsitin sinun ymmärtäneen minut jotenkin väärin viestiesi perusteella.)
Joo kyllä ihmisiin luennoillakin tutustuu, ja nimenomaan etenkin labra/ryhmätöitä tehdessä. Ja ennen sitäkin, sillä useimmilla aloilla on tapana aloittaa opinnot nk pienryhmäohjauksella - eli vajaa kymmenkunta saman alan opiskelijaa jaetaan porukkaan, jota vanhempi opiskelija sitten opastaa yliopisto-opintojen alkuun. Tässä ryhmässä yleensä kaikki ovat samassa asemassa, juuri kaupunkiin muuttaneita, kellään ei vielä omia kavereita -> parhaimmillaan tästä porukasta löytyy ne opiskelukaverit ainakin alkumetreille. Tutustu siis ryhmäläisiisi aktiivisesti ohjauksen tiimoilla, löytänet varmaan esim jonkun lenkkikaverin! :)
Tosin itselläni ne tuttavuudet jäivät lopulta aika pinnallisiksi, kun vaikutti tutustumisen jälkeen että näiden kavereiden kanssa ainoa yhteinen asia oli se oma opiskeluala. Ts, heidän kanssaan kyllä oli myöskin mukavaa viettää aikaa, mutta tämä oli nimenomaan ns opistolla vietettyä aikaa - istuttiin porukalla luennoilla, tehtiin ryhmätyöt ja maastokurssit ja käytiin kahvilla/syömässä. Vieläkin kun tavataan työelämässä niin juttu luistaa, mutta nimenomaan "työasioissa".
"Koulun" ulkopuoliset kaverit löytyivät minulla juuri tuolta harrastejärjestöpuolelta, joten siksi halusin tuoda esiin sen vaihtoehdon. Esim lukemista/kirjoittamista harrastava löytänee hyvinkin samanhenkistä seuraa jostain luovan kirjoittamisen kerhosta.
Myös yliopiston liikuntaohjelmaan on hyvä tutustua - siellä on yleensä vaikka mitä lajia tarjolla, ja myös sitä kautta kun aloittaa uuden harrastuksen löytyy takuuvarmasti kavereita. :)
Mä en oo siis ainoa.