En tiedä mistä aloittaisin tämä koko kaaoksen! olen 4 lapsen äiti ja työtön sellainen. Taloutemme romahti työttömyyteni ja mieheni epäonnistuneen pienimuotoisen yritystoiminnan vuoksi. Rahat eivät riitä mihinkään, velkaa joka puolelle ja velkojat painostavat. Joku voi tietysti viisaasti sanoa, että miehesi velat eivät ole sinun ongelmasi, mutta kun toista ihmistä rakastaa, kantaa myös itsekin yhtälailla huolta hänen asioistaan. Vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea ikävää, että huh... 4 vuotiaalla tyttärellämme todettiin harvinainen sairaus, sitä huolehtimista riittää. Perheemme sairastui viime talvena kulkutautiin, yksi makasi teho-osastolla ja niinpä olimmekin jo järjestämässä hautajaisia, mutta kuinka ollakaan selvittiin siitä. Äitini sairastui syöpään ja nyt huolettaa sekin asia. Perhe elämä kärsii ainaisesta kriisistä. En tiedä kauanko jaksaa kumpikaan! Olen jo luovuttanut velkojien suhteen. Mitäpä minä voin !
Ei jaksa enää
itkuinen
82819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Meilläkin yrittäjäperheessä tällä hetkellä erittäin vaikea tilanne. Ahdinko tuntuu jatkuvan, ikuista helvettiä, en tiedä kauanko kestän. Mieheni on aivan burn out töistään ja itse koitan pitää perhettä kasassa. Onneksi meillä on ihana lapsi, se auttaa hieman, kun on oikein vaikeita hetkiä. Välillä tuntuu vain, että kaikki mitä yritetään kaatuu, eikä mikään onnistu. Kumpikin olemme tehneet kovasti töitä, mutta työnteko ei tunnu riittävän. Elämisestä puuttuu maku, ennen olin pirteä, iloinen ja aurinkoinen, nyt: lopussa... en tiedä palaanko koskaan ennalleen viimeisen vuoden aikaisista tapahtumista, niin järkyttäviä ne ovat meidän perheelle olleet. Yritys menee konkurssiin johtuen siitä, että työväline jolla työtä on tehty sanoi sopimuksen irti pari viikkoa sitten, jos ei uutta autoa löydy edullisesti tai rahoitus järjesty vanhan korjaamiseksi, kumpikin jäämme työttömäksi velkojen kanssa, vielä on luottotiedot kunnossa, mutta en tiedä kovin kauan. Maanantaina pitäisi neuvotella pankinjohtajan kanssa lainajärjestelyistä, mutta
tuntuu, etten uskalla kertoa pankinjohtajalle totuutta miten vaikea taloudellinen tilanteemme on, mikä neuvoksi? Toivon sinulle ja perheellesi voimia, kohtalontovereita ollaan.
Voimia teille, kyllä asiat selkiytyy. Älkää luovuttako, asioilla on tapana järjestyä, sanoo äitini.
Oman tilanteeni kautta olen oppinut että kaikesta voi selvitä jotenkin.
Minulla ei ole samaa pohjaa kuin teillä kummallakaan, mutta tarina kuitenkin.
Pienestä asti, niin kauan kuin muistan, on isäni paoinpidellyt äitiäni. Ja niin kauan kuin muistan, menen väliin ja yritin auttaa, olin rauhanrakentaja jo 10 vuotiaana.
Tilanne vaan muuttui pahemmaksi, isä uhkasi tappaa jos kerromme kellekään, ja ei voi kukaan uskoa niistä jotka tässä kohtaa ajattelee että miksei se lähtenyt, että millainen suoranainen hullu isäni oli. En voi kaikkea kertoa, sattuu vieläkin niin paljon ajatus, mutta monet kymmenet kerrat pelastin äitini kuolemalta ja hukutus-kuristus-ampumis ym tapauksista. Noin 7 vuotta sitten kun olin jo muuttanut pois kotoa, äitini teki radikaalin päätöksen ja lähti! Hänen oli kadottava kokonaan, ettei mies tule ja tapa häntä. Se oli kamalaa aikaa, vaikka olikin paras mahdollinen päätös. Isäni haki minusta turvaa, samoin äitini. Isäni yritti tappaa itsensä ja kun olen tälläinen luonne, että yritän vaan ajatella kaikista hyvää ja olen hellämielinen, liiankin, tuin häntä.
Kuina ollakaan, isäni kiristi äidin iukille erossa, ettei änelle jäänyt kuin elätettäväksi pikkuveljeni, ei rahaa, ei mitään, isä oli järjestänyt asiat nuorudessaan jo niin ettei äidille jää mitään jos he eroavat. Eikä äiti ollut nuorena (17v) tajunnt mihin päänsä pistää..
Isä löysi uuden ja unohti meidät, siis veljeni ja minut. En ole saanut pennikään sitten 18 v synttäreiden, vaikka opiskelut olivat kesken ja äidillä nyt ei ollut sitäkään vähää. Mainittakoon vielä että isäni on rikas, tai ainakin rikas moneen muuhun verrattuna.
Äidin ilanne kärjistyi, ei kunnollista koulutusta eikä työkokemusta, koska isä ei antaut mennä töihin mustasukkaisuuden takia.
Jotenkin elämä vaan vuosien ja vuosien harmauden jälkeen alkaa pikkuhiljaa voittaa, pääasia on ettei päästiin siitä hullusta eroon! Ei rahalla niin väliä, elossa kuitenkin ollaan ja paljon onnellisempia kuin silloin ns. onnettoman vaurauden aikaan.
Itselläkin nuorella iällä on asiat ollut sekaisin, sairastuin masennukseen (kannoinhan vuodet tätä kaikkea niskoillani), koulut jäi kesken, ei rahaa;laskut jäi maksamatta. Mutta nyt, sain töitä ja kouluunkin menen iltaopetuksena ja löysinpä miehenkin. Vaurasta ei ole, ei todellakaan, pinnistelyä joka päivä, mutta on osattava nauttia elämän pienistä asioista.
Kyllä elämä voittaa, äitinikin selvisi ja on nyt jaloillaan, kaikella on joku merkitys elämässä, hyvässä ja pahassa.
Voimia ja jaksamista!
Kerro pankinjohtajallesi kaikki. Vanha fraasi : puhuminen helpottaa, pitää varsin usein paikkansa. Jos sinusta tuntuu siltä, että et itse jaksa prosessia viedä läpi, niin ota mukaan joku hyvä ystäväsi,joka tuntee tilanteesi ja luovuta hänelle puheoikeus. Anna hänen selittää tilanteesi ja tue selitystä niiltä osin kuin katsot tarpeelliseksi. Hyvä pankinjohtaja on ollut jos kuvaamassasi tilanteessa usein ja osaa suhteuttaa tilanteesi kokonaisuuteen. Toivotan sinulle ja kanssasisarillesi, -veljillesi voimia jaksamiseen.
Kiitos kannustuksesta, yritän selvittää pankinjohtajalle tilanteemme. Ajattelin tehdä
viikonlopun aikana liiketoimintasuunnitelman,
jonka avulla asiat saisi selviytymään. Mietin
samalla mitä haluan tehdä tulevaisuudelleni,sillä
näin ei voi jatkua, terveys menee muuten ja se on kuitenkin se tärkein.
Ei tämä elämä todellakaan ole helppoa. Tähän kaikkeen kun vielä todellakin yhdistää nämä lapsuudessa kokemat traumat. Olen aina ollut se meidän koko perheen kannustava ja positiivisesti ajatteleva ihminen, joka on yrittänyt huolehtia kaikista (siskot, veljet, äiti,isä ja oma perhe). Sinnikkyys on ollut luja, ei ole ollut sellaista asiaa edessä, mistä tämä nainen ei ole selvinnyt. Mutta kuitenkin tämä sinnikkyys alkaa hiipumaan. En ole ollut niin onnellisessa asemassa kuin siskoni, jolla on kaikki ollut aina valmiina ja kun nai miehen jolla on rahaa, niin mikäs siinä ! En tarkoita sitä, että vaihtaisin hänen kanssaan paikkoja, mutta miksi toisilla ihmisillä pitää olla kaikki niin vaikeaa? Olen joskus todella kateellinen hänelle. Hänellä ei kuitenkaan ole sellaista, mitä minulla on LAPSET! Lapsistani olen ylpeä ! Pitää vain potkia eteenpäin! Kumpa miehenikin jaksaisi, hän on sellainen helposti periksi antava tyyppi ! Kiitos teille kaikille kun sain jakaa murheeni ! En omista sellaista ystävää perheeni ulkopuolelta jolle tällaisista asioista voisi puhua. Harmillista, mutta ystäväni ovat vain kiinnostuneet omasta hyvinvoinnistaa ja siitä että heillä pyyhkii hyvin! Luotettavia ihmistiä on vaikea löytää. Hyvää syksyä ja koitetaan jaksaa!
Olen myös yrittäjäperheen 2:n lapsen äiti.
Ihan samanlaista on meilläkin. Ahdinko jatkuu, en tiedä kauanko jaksan. Liikaa on päälle laitettu.
Jos haluat, mailaa, osoitteeni on [email protected]
yrität KAIKKI velkasi/maksamattomat laskut yhteen pinoon ja marssit kunnan/kaupungin velkaneuvojan luokse ja kerrot ettet pysty suoriutumaan maksuista. Todennäköisesti voit/voitte päästä velkajärjestelyyn eli jotkut laskut menevät sosiaalitoimiston maksettavaksi (sähkö-, vuokra-, päiväkoti- yms "elämiselle välttämättömät laskut") loput eli ns.kulutusluotot: autolaina yms lainoista tehdään maksusuunnitelma tulojen mukaan ja osa nollaantuu. Luottotiedot menee tietysti, mutta vapaus koittaa 3-7vuoden kuluttua. Kysy lisää jos jotain jäi epäselväksi.
Voimia kaikille. Välillä tulee jokaiselle,
niitä alamäkiä, mutta on vaan yritettävä
jatkaa sinnikkäästi. "Vielä se aurinko risukasaankiin paistaa" ja huomenna on taas
uusi päivä. Rehellisyys on tärkeintä!!!!!!