Tunnustan että olen joskus kirjoittanut hieman karkeaan tapaan ripistä.
tähän tapaan:
Pakkorippiä ei ole, mutta jos on oikein ruma kuolemansynti(siksi kuolemansynti koska tavallisen voi uskoa jo etulahjanakin ilman 'äänellistä' evankeliumia anteeksi) salaisena tunnolla
(esim. yhteiskunnallinen rikos, tai asia johon liittyy syyllisestä tai koko asiasta tietämättömiä asianosaisia) , niin voi olla sellaisissa tapauksissa joskus tilanne että 'ei käytännössä' jaksa uskoa tai pysty uskomaan vilpittömästi.
Olen yhä samaa mieltä; paitsi että en ole varma käytinkö oikein tuota sanontaa "ei käytännössä". Mutta tämä saattaa joillakin kuulostaa pakkoripiltä, jos tuon sanonnan ymmärtää tietyllä tavalla.
Haluan sen vuoksi lisätä tähän että riippuu mitä tarkoitetaan sanalla- 'käytännössä'.
Jumala voi uudestisynnyttää ihmisen elävän 'äänellisen' evankeliumin kautta siten että tälle tulee Pyhän Hengen kautta elävä ja vilpitön usko, vaikka ihmisen tunnolla olisi mitä tahansa asioita; sellaisiakin asioita, jotka ripittämättömyyden ja viranomaisille kertomattomuuden vuoksi saattavat aiheuttaa vieläkin toisille ihmisille vahinkoa. Mutta siihen tarvitaan ensin se, että Jumala saa herättää synnin tekijän tunnon vilpittömään katumukseen ja tunnon heräykseen.
Ja täytyy ottaa huomioon, että usein tuo vilpitön katuminen johtaa jo siihen kinkkisimpien asioiden tunnustamiseen jo ennen evankeliumin kuulemista. Mutta aina ei ole näin, vaan joskus ehtii ensin tapahtua evankeliumin kuuleminen ja sen kautta uudestisyntyminen ensin.
Ja täytyy toki muistaa, ettei se ristin ryöväri kertonut mitään tekojaan, kun jo sai parannuksen armon, vaikka oli varmaan tehnyt sellaistakin(toisaalta saattoivat olla julkisia tekoja).
Tunnustan että olen joskus mennyt harhateille, kun olen joskus kirjoittanut tähän tapaan: tämä oli ristinryövärille mahdollista koska hän ei ennen ollut uskovaisena täyden ymmärryksen tilassa(=muulloin kuin lapsena).
En tiedä olenko siinä varsinaisesti eksynyt harhaoppiin(/opetukseen), mutta pyydän ANTEEKSI varmuuden vuoksi lukijoilta, joita kirjoitukseni on ehkä hämmentänyt jne.
Niin juuri. näin se on:
Uudestisyntymisen edellytyksenä(elävän evankelimin kuultaessa ja vastaanotettaessa) ei ole koskaan mikään ripittäytyminen, vaan ainoastaa vilpitön katuminen. Se 'käytännössä'- sana saattaa joskus olla kuitenkin kohdallaan, kun ajattelee että pahimmissa synneissä ehkä se vilpitön katumus ajaa tekemään sitä rippiä ja yhteiskunnallista rippiä. Mutta jos on vilpitön katumus ja ehtii ennen synnintunnustuksia kuulla ja vastaanottaa elävän evankelimin, niin se riittää AINA ilman tunnustuksiakin.
Mutta nämä ovat niitä kysymyksiä tapaan:
Miksi Jumala loi paholaisen, kun tiesi tämän tulevan lankeamisen.
Mutta näihin meidän ihmisten ei tarvitse loputtomiin etsiä vastauksia; annetaan ne Herran haltuun, sillä hän hoitaa ne asiat jotka kuuluvat hänen hoidettavikseen. Älkäämme siis sen kaltaisista turhaan murehtiko.
tähän tapaan:
Pakkorippiä ei ole, mutta jos on oikein ruma kuolemansynti(siksi kuolemansynti koska tavallisen voi uskoa jo etulahjanakin ilman 'äänellistä' evankeliumia anteeksi) salaisena tunnolla
(esim. yhteiskunnallinen rikos, tai asia johon liittyy syyllisestä tai koko asiasta tietämättömiä asianosaisia) , niin voi olla sellaisissa tapauksissa joskus tilanne että 'ei käytännössä' jaksa uskoa tai pysty uskomaan vilpittömästi.
Olen yhä samaa mieltä; paitsi että en ole varma käytinkö oikein tuota sanontaa "ei käytännössä". Mutta tämä saattaa joillakin kuulostaa pakkoripiltä, jos tuon sanonnan ymmärtää tietyllä tavalla.
Haluan sen vuoksi lisätä tähän että riippuu mitä tarkoitetaan sanalla- 'käytännössä'.
Jumala voi uudestisynnyttää ihmisen elävän 'äänellisen' evankeliumin kautta siten että tälle tulee Pyhän Hengen kautta elävä ja vilpitön usko, vaikka ihmisen tunnolla olisi mitä tahansa asioita; sellaisiakin asioita, jotka ripittämättömyyden ja viranomaisille kertomattomuuden vuoksi saattavat aiheuttaa vieläkin toisille ihmisille vahinkoa. Mutta siihen tarvitaan ensin se, että Jumala saa herättää synnin tekijän tunnon vilpittömään katumukseen ja tunnon heräykseen.
Ja täytyy ottaa huomioon, että usein tuo vilpitön katuminen johtaa jo siihen kinkkisimpien asioiden tunnustamiseen jo ennen evankeliumin kuulemista. Mutta aina ei ole näin, vaan joskus ehtii ensin tapahtua evankeliumin kuuleminen ja sen kautta uudestisyntyminen ensin.
Ja täytyy toki muistaa, ettei se ristin ryöväri kertonut mitään tekojaan, kun jo sai parannuksen armon, vaikka oli varmaan tehnyt sellaistakin(toisaalta saattoivat olla julkisia tekoja).
Tunnustan että olen joskus mennyt harhateille, kun olen joskus kirjoittanut tähän tapaan: tämä oli ristinryövärille mahdollista koska hän ei ennen ollut uskovaisena täyden ymmärryksen tilassa(=muulloin kuin lapsena).
En tiedä olenko siinä varsinaisesti eksynyt harhaoppiin(/opetukseen), mutta pyydän ANTEEKSI varmuuden vuoksi lukijoilta, joita kirjoitukseni on ehkä hämmentänyt jne.
Niin juuri. näin se on:
Uudestisyntymisen edellytyksenä(elävän evankelimin kuultaessa ja vastaanotettaessa) ei ole koskaan mikään ripittäytyminen, vaan ainoastaa vilpitön katuminen. Se 'käytännössä'- sana saattaa joskus olla kuitenkin kohdallaan, kun ajattelee että pahimmissa synneissä ehkä se vilpitön katumus ajaa tekemään sitä rippiä ja yhteiskunnallista rippiä. Mutta jos on vilpitön katumus ja ehtii ennen synnintunnustuksia kuulla ja vastaanottaa elävän evankelimin, niin se riittää AINA ilman tunnustuksiakin.
Mutta nämä ovat niitä kysymyksiä tapaan:
Miksi Jumala loi paholaisen, kun tiesi tämän tulevan lankeamisen.
Mutta näihin meidän ihmisten ei tarvitse loputtomiin etsiä vastauksia; annetaan ne Herran haltuun, sillä hän hoitaa ne asiat jotka kuuluvat hänen hoidettavikseen. Älkäämme siis sen kaltaisista turhaan murehtiko.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuinka jos on epäuskossa tehnyt monenmoisia rikoksia, ja saa parannuksen armon, niin voiko silloin sen menneen elämän vaan unohtaa korjaamatta ja luettelematta niitä asioita? Siis nimenomaan epäuskon aikaiset rikokset? Tuntuisi ristiriitaiselta mennä niitä kärsimään, kun ne on kerran jo kärsitty.
olit sekoittanut ripin ja parannuksen.
"olit sekoittanut ripin ja parannuksen."
Mistähän sait tuollaisen päähäsi?
Lue kirjoitukseni, ennen kuin annat mitä tahansa päättömiä kommentteja.
Kysymys on lähinnä siitä, että mitä sanalla 'käytännössä' tarkoitetaan, juuri niin kuin voit kirjoituksestani lukea?
älä veli vikoile...
tai ainakin sinä liioittelit aika pahasti.
Ripin merkitystä ei toisaalta saisi väheksyäkään, vaan se on 'käytännössä' välttämätön jos täällä maan päällä uskossa kilvoittelu on pitkä(muutoin kuin riittävän syvästi kehitysvammaisena, jolloin usko säilyy ilman tunnon asioiden hoitamista ripissä). Mutta jos kuolee pian, niin ei rippi ole niin tarpeellinen, koska ei tarvitse enää voimaa jatkaa uskon kilvoittelua. Tästä oli kysymys.
Mutta toisaalta kuoleman kohdattuakin, jos haudasta alkaa nousemaan rumia syntejä joista ei olla voitu puhua ja niitä nimeltänsä evankeliumilla korjata, niin aina herää tänne jääneillä Jumalan lapsilla kysymys: mikä oli sen ihmisen sielun tila kun hän täältä lähti?! Mikä on silloin Jumalan valtakunnan todistus sellaisesta ihmisestä??! Vaikka se näkyvä todistus ei tietysti lopullisesti ratkaisekaan, vaan se oliko velkakirjassa Jeesuksen verinen kuittaus, kun täältä tuli lähtö...
Mutta kun Jumalan valtakunnassa asustelee Jumalan sanan mukaan niitäkin, jotka vaeltavat ilman sitä kuittausta, esimeriksi hölläläisyyteen eksyneitä, tai esim. niitä, joilla tämä aika on tullut iankaikkisuutta tärkeämmäksi.
Älä yritä vääristellä kirjoitustani, ja panetella antamalla ymmärtää että minä olisin ruoho joka tuulilta häälytetään.
Jos sielun vihollinen sanoo jostakin synnistä, että se on niin ruma että sinä menetät maineesikin ja mahd. lihalle mukavan korkean aseman rauhanyhdistyksen toiminnassa, ettei sitä kannata ikinä kenellekään kertoa. Ja sitten se sielunvihollinen voi nostaa tämän ripin väheksymisen: eihän sinun edes sitä ole pakko kertoa kenellekään, kun sinä voit uskoa yleisestäkin evankeliumista kaikki synnit anteeksi, ja voithan sinä kertoa vain ne vähemmän rumat synnit, mutta jättää ne rumimmat kertomatta.
Silloin sielunvihollinen on vedonnut tosiasiaan(ei ole pakkorippiä) uskotellessaan, että ihminen voi vilpillisesti vaeltaa Jumalan valtakunnassa uskovaisen nimeä kantaen, mutta samalla piilotellen sitä saastaista Baabelin porton vaatetta sydämensä majassa ja sitä kultaista pollarilaisen(=hölläläisen) rippiopin kieltä. Kaikkein pohjimmaisimpana ovat kuitenkin ne hopeiset rahat(=ajallinen kunnia jne.).
Oikeassa sielun tilassa oleva uskovainen sen sijaan rukoilee silloin Jumalalta apua, jos on langennut johonkin rumaan syntiin, että Jumala antaisi hänelle voimaa pysyä nöyrän paikalla että hän synnin häpeällisyydestä huolimatta jaksaisi kertoa siitä uskovaiselle rippi-isälle tai-äidille, ja että Jumala osoittaisi hänelle sellaisen luotettavan astian.
Ja että Jumala antaisi tilaisuuden siihen, että voisi puhua niistä asioista.
Sinun kannattaisi hynde varoa, minusta jotenkin tuntuu, ettet eksyisi hölläläiseen rippioppiin.
myös eräänlaista oman sydämen huoneen kaunistelua. nimittäin kerrotaan ripissä vain ne vähemmän rumat synnit ja annetaan näin ulospäin kuva, että tässä on parempi uskovainen kuin todellisuudessa onkaan.
Matteus 12
"43. Mutta kuin rietas henki on lähtenyt ihmisestä, niin hän vaeltaa lävitse kuivia paikkoja, etsein lepoa, ja ei löydä.
44. Silloin hän sanoo: minä palajan jälleen minun huoneeseeni, kusta minä läksin. Ja kuin hän tulee, niin hän löytää sen tyhjäksi, käväistyksi ja kaunistetuksi.
45. Silloin hän menee ja ottaa kanssansa seitsemän muuta henkeä, itseänsä pahempaa, ja ne sisälle menevät ja asuvat siellä, ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmaksi kuin ensimäiset. Näin myös tapahtuu tälle pahalle sukukunnalle."
Etkö sitä juuri tarkoittanut jutullas.
Ettei ristinryöväri tehnyt rippiä vaan parannuksen.
Anteeksi edellinen töksähtävä kommentti. Tarkoitus ei ollut syytellä ja vikoilla vaan kysyä tätäkö tarkoitit.
Tulee ihan huono olo noista "pollarilainen, hölläläinen" sanoista!
Miksi asiat pitää tehdä niin monimutkaiseksi vastoin Raamatunkin opetuksia? Miten selität näitä -laisia ja -läisiä jollekin sinulta uskosta kysyvälle? Ainakin pää menee sekaisin.
Tuntuu siis tutulta hoitokokoustenkin ajoilta, jolloin moni sekosi.
Ripistäkin on Raamatussa kerrottu. Ei kannata viisastella pollareilla eikä liioin höllötellä.
multa hieman selitystä, nimittäin laiskuuksissani en viitsinyt selittää kunnolla, mitä tarkoitin. No nyt yritän.
Joskus aikoinansa kun pohdiskelin näitä asioita ripistä ja vilpillisestä/vilpittömästä uskosta, niin ajattelin että jos uskovainen lankeaa kuoleman syntiin(siis tekee sellaista syntiä että tulee epäuskoiseksi), niin jos se synti on erityisen ruma ja varsinkin jos se on yhteiskunnallinen rikos, ja etenkin jos sen korjaamatta jättäminen(keskustelulla ja/tai ajallisesti) aiheuttaa muille vahinkoa(maallista tai hengellistä), niin hänen lienee vaikea tai 'käytännössä' mahdotonta uskoa vilpittömästi ilman rippiä ja asian korjaamista(kaikin tavoin) niin hyvin kuin mahdollista.
Eli toisin sanoen se missä olin (tai mahdollisesti en ollut) mennyt harhaan on sen 'käytännössä' sanan merkityksen ymmärtäminen.
Eli en ole varma miten sen aina ymmärtänyt, vaan olen sen joskus saattanut ajatella hieman eri tavalla kuin esim. nyt.
Eli asioiden korjaamisella ja/tai ripillä ei ansaita mitään, mutta joissakin tilanteissa ilman sitä ei 'käytännössä' voi uskoa vilpittömaästi.
Toki se voi olla mahdollista uskoa, mutta ei 'käytännössä' ole.
No erikoistapauksia voi olla, jolloin on vilpitön katumus, mutta asiat vain ehtivät mennä siinä järjestyksessä... vaikea selittää.
Ja aikakin loppuu...
yritä ymmärtää
"Etkö sitä juuri tarkoittanut jutullas.
Ettei ristinryöväri tehnyt rippiä vaan parannuksen."
Eli siis koska kysymyksessä on kuoleman synti, niin parannus on siis tapahduttava joka tapauksessa(koska usko on menetetty siinä viimeistään), mutta joskus voi olla 'käytännössä' mahdotonta saada parannuksen armoa ennen asioiden tunnustamista/korjausta. Mutta sitten se on väärin jos ymmärtää sen 'käytännössä' liian jyrkällä tavalla. Joskus joku voi nimittäin katua vilpittömästi, mutta sitä rippiä/asioiden korjausta ei vaan ehdi tapahtua ennen sitä parannuksen armon saamista. Joskus Jumala vain saattaa sillä tavalla saada asiat menemään...