Haluan tähän kysymykseen vastauksia vain vl:iltä. Eli jos musiikki ja rytmi on mielestänne synti niin saako vl lapset osallistua musiikkileikkikouluun eli viettekö lapsianne muskariin? Siellä lauletaan ja leikitään välillä oikein rytmikkäästi. Pienet lapset nauttivat musiikista ja rytmistä. Olen itse muskarissa lapseni kanssa ja huomannut, että lapset todella tykkäävät kun saavat musiikin tahdissa hyppiä ja tanssia.
Kysymys lasten musiikkileikkikoulusta!
äippä81
363302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
viedä. Jotenkin tuntuu, että jos lapsi pienestä pitäen oppii esim. nyt tanssimaan musiikin tahdissa, kuten itsekin mainitsit, niin mitenkä vedät rajat siihen kun koulussa liikuntatunneilla tulee jossain vaiheessa myös tanssiopetusta. Minusta on aika vaarallista. Ja nykyään kun lasten laulutkaan ei ole lasten lauluja vaan niissä pitää olla just sitä rytmiä.
Meillä kuunnellaan levyiltä perinteisiä lasten lauluja ja huomaan että joskus lapset innostuvat sen tahdissa leikkimään, niille riittää vallan mainiosti se.
Toinen asia joka monasti itseäni ajatteluttaa näin ison perheen suht. nuorena äitinä on se,kun puhutaan pienten lasten virikkeistä. Oma mielipiteeni on se, että pieni lapsi ihan sinne eskari ikään ei tarvitse sen kummempia virikkeitä kuin mitä se saa normaalista kotielämästä jos esim. äiti hoitaa lapset kotona. He leikkivät, piirtävät ym. ja sitten haluavat äidin apuna tyhjentää tiskikonetta, levittää pyykkejä kuivumaan ym. ym. Meillä ainakin lapset siitä nauttivat. Neljä vuotiaana pääsevät käymään rauhanyhdistyksen kerhossa kerran viikossa. Eli virikkeitä on heille ihan riittävästi. Ovat he kuitenkin niin pieniä ja se on lyhyt aika minkä he saavat olla kotona, että haluan ne pitää lähelläni. Kuusi vuotta menee äkkiä ja sen jälkeen alkaa pitkä pitkä koulutaival.
Ja lopuksi pieni lapsihan ei tarvitse mitään muuta kuin oman äidin ja isän rakkautta ja huolenpitoa.
Tuli ihan itellekin mieleen, kuinka pienenä kodissä häärättiin yhdessa, tehtiin kotitöitä ja kuinka hyvä ja rauhaisa olo vallitsi.
Tällasista asioista jää ihmiselle hyviä muistoja.
Ympäristö se on, joka luo paineita kuljettaa jo pieniä lapsia kaikenmaailman harrastuksissa, kerhoissa yms. Ei pikkulapsi synnynnäisesti tarvi kamalan paljon järjestettyä ohjelmaa.
Minusta on ihan ok käyttää lapsia kerhossa ja vaikka musiikkiharrastuksissakin, mutta aina kannattaa tarkistaa, mikä on motiivi! Joskus on vaara, että pientä lasta roijataan muskarista sählyyn ja kerhoon vain sen takia, kun vanhemmat luulevat, että niin tulee tehdä. Kohtuus tuossakin asiassa. Itse olen sitä mieltä, että meidän ei kuitenkaan tarvi tahallaan eristäytyä kaikista harrastuksista, ei ainakaan vakaumuksen perusteella. Jos joku arvostaa kotihoitoa ilman harrastuksia, se olkoot hänen oma valinta. Toinen näkee hyväksi kuljettaa lasta jossain kerhossa tms, ei liene niinkään uskoon kuin ihan tavallisiin kasvatusperiaatteisiin perustuen.
"Ja nykyään kun lasten laulutkaan ei ole lasten lauluja vaan niissä pitää olla just sitä rytmiä."
Etkö ole tietoinen siitä että kaiksessa musiikissa on "rytmiä"... ;-)
Jos olet uskovainen(vl) luulisin sinun ymmärtävän mitä tarkoitin, kun kirjoitin rytmistä.
Nyt sitten pohdin vähän syvällisemmin. Eli ajattelisin niin, jos pieni lapsi pienestä pitäen kuulee sitä todella rytmikästä musiikkia, korva tottuu siihen. Mitä sitten voisi tapahtua kun lapsi kasvaa? Hänelle ei ehkä enää riitäkään ne rytmiset lastenlaulut. Siitä on helppo siirtyä tämän "maailman" musiikkiin. Monelle nuorelle se on jo sitten aikamoinen kiusaus.
Ehkä valitsin väärin sana rytmin. Mutta mikä olisi sitten osuvampi sana...jumputus:-)
Olen kuitenkin monasti ajatellut kun esim. radiostakin kuunnellaan lauantai aamuisin lastentuntia, että mikä se on, kun nykyaika pitää lastenlaulutkin tehdä kuten esim. aikuisten iskelmät ja lapset laulavatkin kuten he. Käsittämätöntä. Aikuisetko he sanelevat näille lapsille sen miten heidän pitää laulaa. Miksi lapset eivät saa olla lapsia?
Vielä mainitsen, että meillä ainakin lapset kun kuuntelevat esim. sitä lastenaamua, niin radio menee kiinni kun alkaa vähänkään "jumputtavampi" lasten laulu kuulua. Ja se on nimenomaan lapsi, joka sen radion laittaa kiinni.
Vielä sanon tälle alkuperäiselle kysyjälle, että enpä veisi lapsia muskariin.
On sanottava totuuden nimessä, että erilaiset musiikkityypit, ns. genret, sävellystavat, musiikinlajjit ovat keskenään periaatteessa samanarvoisia. On sitten kyse suuntautumisesta ja makuasioista, mistä pitää eniten. Kouliintunut musiikkimaku erottaa jopa viihdemusiikista taitajat ja huonot esitykset/sävelmät.
Ei siis pidä arvottaa eri musiikinlajeja.
Se että jotain sellaista kaikkeen musiikkiin sisältyvää elemtenttiä kuin rytmiä aletaan vihata ja leimata pahaksi, tekee meistä vl-uskovaisista ihan naurettavia. Muistakaa että meissä uskovaisissa on paljon pitkälle musiikkia opiskelleita ja musiikin ammattilaisia. Ja monet harrastavat yhtä kaikkein kurinalaisimmista harrastuksista, jossa rytmillä ja eri tyylilajien tunnistamisella on tärkeä osa: kuorolaulua.
Kannattaisi vähän miettiä mitä tänne kirjoittaa!
koska, se tietää tai aavistaa vanhempien tahdon. Lapset tietää vaikka sitä ei niille edes ääneen sanoisi.
Lapset jos ketkä ovat mestareita "lukemaan" vanhempiansa.
Näin niitä tekosyntejä aletaan jo pienestä pitäen päähän iskostamaan.
Ja tämä on vain yksi pieni asia muiden joukossa.
Jossain vaiheessa lapset miettii mielessään, miksihän joku ihan viattoman kuuloinen lastenlaulu ei ole sopiva kuunneltavaksi?
Vaikka siitä ei mitään pahaa keksisikään, jää lapsena kyllä hyvin mieleen se, että sopivaa se ei ole. Eli sellainen tunne ainakin hieman vanhemmalla iällä, että se on synti kuunnella.
Näin olen itse lapsena tämän kokenut.
Kun pienet lapset kuuntelevat lastenlauluja, joissa nyt olis vaikka minkalaista "rytmiä" tahansa, eivät ne varmasti tanssi ja iloitse paholaiselle.
"Siitä on helppo siirtyä tämän "maailman" musiikkiin. Monelle nuorelle se on jo sitten aikamoinen kiusaus."
Monelle nuorelle ihmiselle on kiusaus varmasti moni sellainen asia, joilta vanhemmat ovat yrittäneet lastaan "suojelemalla" pitää erossa.
Hyvin monessa asiassa se ei valitettavasti lasta auta. Päin vastoin, typetät säännöt ja kiellot niitä asioita kohtaan, jotka eivät Raamatun mukaan syntiä ole, aiheuttavat ristiriitaisia ja turhia syyllisyyden tunteita pitkälle aikuisuuteen saakka.
Lasta pitäisi opettaa ja kasvattaa uskoon liittyvissä asioissa. Mitä nämä kaksi asiaa pitää sisällään???
Älä koske, älä tartu, älä maista. Näinkö se menee.
Opettaminen ei todellakaan tarkoita sitä, että varjellaan todelliselta maailmalta, määritetään sääntöjä ja asetellaan kieltoja.
Etkö sinä tiedä musiikin vaaroista? Ei niistä turhaan varoiteta. Nuortenilloissa ym. alustuksissa on ollut ja tulee olemaan paljon keskustelua kyseisestä asiasta. Mm. juuri meidän paikkakunnalla käytiin hiljattain kahteen otteeseen keskustelua musiikista ja täällähän on näitä uskovaisia musiikin opiskelijoita. Musiikki harrastuksena ja työnä on hieno asia uskovaisilla. Mutta siinä on myös ne omat vaaransa, ja niistähän on esimerkkejä. Itse olen ainakin varovainen sen suhteen.
On "rytmiä". Kertookaa mitä pahaa tässä on, jos jonkun mielestä siinä jotain pahaa on?
Sanat menee jotenkin näin: Minä tykkään sinusta, olet lyhyt tai pitkä, minä tykkään sinusta..
http://dingo.care-mail.com/cards/flash/5407/ilikeyou.swf
Minun on vaikeuksia ymmärtää, mitä pahaa siinä on vaikka korva "tottuukin" rytmiin. Mikä siitä tekee pahaa? Kyllä israellaisillakin oli musiikkin aikas rytmikästä VT:n aikana, sellainen musiikki taitaisi herättää monissa meidän ajan uskovissa aikamoista silmäkulmien kurtistelua.
kuulemaan sitä VT:n aikakauden musiikkia?
No en ole kuullut VT:n aikaista musiikkia, luonnollisesti siitä syystä kun en tuohon aikaan elänyt. Mutta historiantutkimus jo sen osoittaa varsin pätevästi, että tuohon aikaan heidän musiikkinsa oli heidän ns. kansanmusiikkia, jossa ei säästelty erilaisia soittimia eikä rytmejä. Soitinvalikoimasta saa jonkinlaisen kuvan mm. viimeisestä psalmista, jossa niitä on aikamoinen liuta.
Olen törmännyt täällä nyt mielipiteisiin, jonka mukaan rytmi ei olisikaan pahasta VL-uskon mukaan. Mikähän tässä nyt on totta? Joskus kauan sitten luin eräältä toiselta foorumilta, että eräs VL piti kaikkea rytmikästä - jopa hengellistä - musiikkia syntisenä. Kun siihen kysyttiin perusteita, vastaus oli että "koska se panee jalat vippasemaan".
Useimmiten tuntuu siis siltä, että VL-uskon mielestä musiikin tahdissa saa liikkua vain alaleuka, kaikki muu on syntiä.
Täällä avaaja sanoo:
"Eli jos musiikki ja rytmi on mielestänne synti --"
Ei vanhoillislestadiolaisuudessa ole määritelty musiikkia eikä rytmiä KOSKAAN synniksi. KOrjatkaa hyvät sisaret ja veljet jos käsitykseni on väärä!! Tämä on käsitykseni!!
Toimin musiikinopettajana koulussa ja olen ikäni ollut uskovainen. Tuollaiset kirjoitukset leimaavat vl-liikettä ja tekevät meistä idiottimaisen kuvan!
Mitä vahingollista tanssissa on?
Kun se tapahtuu naisen ja miehen välillä,
sen eroottista latausta on pidetty huonona asiana.
Lasten tanssi on luonnollista ja Jumalalle kelpaavaa. Daadidkin tanssi ja juutalaiset tanssivat
Jumalan kunniaksi vieläkin.
Tarkoitukseni on vain sanoa, että ei kannata
pientä jumppaa pitää vaarallisena.
kysyjä halusi vastauksia vain vl:lta.
Miten määrittelet sen, etten voisi olla vl?
kirjoitus. Minä ainakin ymmärrän niin, että jos olet vl niin puolustat tanssia, niinkö?
Voitko sinä vl-uskovaisena kannustaa toisia tanssimaan? Oli kyllä sinulta aika hämmentävä vastaus. Että vastaapa nyt sitten.
Tässä sivusta kommentti. Olen 53 v uskovainen viiden lapsen äiti ja ammatiltani terveydenhoitaja, erikoistuin kouluterveydenhoitoon. Minulla on lisäksi raskaita kokemuksia, sillä yksi tyttäristämme kärsi pitkään anoreksiasta. Siitä syystä haluan kirjoittaa ja ottaa osaa tähän keskusteluun. Tytär on nyt lähes parantunut mutta se on ollut pitkä ja vaikea tie, sen voin teille vakuuttaa.
Minusta tämä keskustelu on mennyt sillä tavoin asiattomuuksiin jo alussa kun "rytmin" tuli joku leimanneeksi jotekin muka "epäilyttäväksi". Rytmihän on mukana runoissakin. Meistä moni lukee niitä ja kirjoittaa itsekin. Ainakin ne jotka ovat olleet kirjoittajakoulutuksessa, tietävät tämän asian.
Liikkuminen on ihmiselle luontaista, myös rytmin huomioiminen itseilmaisussa. Tanssia on monenlaista. Raamatun aikanakin. Ei pidä mennä minnekään tanssiravintolaan tanssimaan, mutta reipas, hauska ja esteettisesti kaunis liikkuminen, Jumalan luomasta kropastaan huolehtiminen ja siitä iloitseminen ei ole uskovaiselle mitenkään väärin, tapahtuuhan se päiväkodissa, muskarissa, koulussa, ympäsrisössä jossa keskitytään iloitsemaan liikunnasta, ja oppimiseen.
On myös vaarallista siirtää pieniin lapsiin semmoisia asenteita että ihmisen kroppa olisi jotakin huonoa ja syntistä. Siitä asiasta usein syytetään uskovaisia mutta se ei todellisesti vl-uskoon kuulu!
Siitä kielteisestä kasvatuksesta on usein seurannut vaikeaa, ahdistunutta suhtautumista omaan itseen, varsinkin murrosikäisillä tytöillä. Anoreksiaa ja muita psyykksiä rasitteita, sairauksiin asti. Meillä omassa perheessä asia oli järkyttävä kokemus. Tätä sairautta on lisääntyvässä määrin nuorilla. Eivät uskovaisetkaan nuoret ole sen uhan ulkopuolella.
Kannustakaa äidit lapsia liikkumaan ja suhtautumaan kroppaansa luonnollisesti ja arvostaen sitä kauniina Jumalan temppelinä, jossa ei ole mitään vikaa. Näin vahvistatte oman lapsenne itsetuntoa ja uottamusta sekä vanhempiin että omaan itseensä Jumalan kuvana ja hyväksyttynä ihmmisenä. Tämä on vakavampi asia kuin usinkaan tullaan ajatelleeksi.
Uskon kannalta on usein todettu se että ei pitäisi asiattomuuksiin mennä syntikäsityksissä. Vieras lakihenki ja suoranaiset omituisuudet saattavat tulla sillä tiellä vastaan.
äärettömän tärkeä asia. Ja varsinkin jo lapsesta alkaen. On nimittäin tulossa tämä tietokone-sukupolvi, joka ei muuta tekisikään kuin tietokoneella istuisi. Eräs opettaja jo minulle kertoi, että on lapsia, jotka eivät osaa edes juosta. Aika huolestuttavaa. Liikkumisesta saa hyvän olon ja on myös terveyden kannalta äärettömän tärkeä asia että pienestä pitäen opetamme lapsiamme liikkumaan.
Mutta en ole sinun viiden lapsen äidin kanssa aivan samaa mieltä. Minusta tanssia ei ole monenlaisia tai siis on siinä mielessä, että onhan niitä valssia, vatsatanssia, itämaista tanssia, onko sit jotain jenkkaa, humppaa, kansan tanssia jne. en edes itse tiedä. Mutta tarkoitan nyt sitä, että uskovaiselle ei ole olemassa sellaisia tansseja mitä me voisimme harrastaa. Eli tanssi, olipa se mitä tahansa, ei vaan kuulu meidän elämäämme. Jumalan luomasta kropasta voimme huolehtia monin erin tavoin eikä silleen minkä tietää vääräksi. Siitä saa huonon omantunnon, ja ollaan aika vaarallisilla vesillä.
Lopuksi, olen monesti miettinyt tuota anoreksia asiaa(minullakin on murrosikäisiä nuoria)niin kyllähän tämä yhteiskunta asettaa ne paineet meidän lapsillemme. Ei tarvitse katsoa kuin noita mainoksia mitä vyöryy koteihimme niin ei tarvitse ihmetellä mihinkä nuoret haluaisivat samaistua. Voi kun jokainen ymmärtäisi, että olet Jumalan luoma ihminen, sellaisenaan kaunis miksi Jumala loi sinut.
On tosi surullista että samalla kun sanot suoraan että et tiedä yhtään mitään tanssista ja sen eri tyypeistä ja lajeista, kiellät sen harrastuksen arvon ja päädyt leimaanaan kaikki tyynni kerralla pahaksi. Etkä vain itsellesi sopimattomaksi vaan kaikille uskovaisille! ! Asiahan ei niin ole.
Pitäisi olla rohkeutta myöntää että ei tunne jotain asiaa eikä silloin voi ottaa kantaa jyrkästi.
Eikö kannattaisi keskittyä olennaisiin synteihin?
Raamattu ei puhu siitä, että tanssi olisi syntiä
tai rytmi. Eli kyse on traditiosta kohdallanne.
Olis hyvä ettei käytettäisi vieraita sanoja. Mikä on traditio... kun on tässä ollut puhetta synnillisestä rytmistä?
Vieraita sanoja käytetään ulkopuolisten hämäämiseksi, kuten varmaan arvasitkin. Samasta syystä käytetään yli 200 vuotta vanhaa raamatunkäännöstäkin.
Ja sitten lyhyt epävirallinen ulkomaalais-suomalainen sanasto:
1)rytmi = poljento
2)traditio = perinne
Jos lapsi ei saa toteuttaa luontaista musiikin tarvettaan niin johan on kumma. Se ei todellakaan ole syntiä jos lapsen vie muskariin tai isompana musiikkiopistoon. Niitä lapsia, joilta on kunnon harrastukset pienenä kielletty hoidetaan sitten tulevaisuudessa meidän veronmaksajien rahoilla mielenterveystoimistoissa.
Musiikilla ja uskonnolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Musiikki on luovuutta, jota jokainen tarvitsee. Sen luovuuden kieltäminen on todella sairasta.
Kotonakin voi kuunnella sitä musiikkia ja antaa lapsen toteuttaa itseään. Ja myös leikkiminen on luovuutta.
Ja hyvä ihminen, ei pienellä lapsella tarvitse olla sen kummemmin mitään harrastuksia, esim. leikki on lapsen työtä, kuten sanotaan. Olen taas sitä mieltä, että jos sinä pienestä lähtien kuletat sitä lasta joka paikassa kaiken maailman harrastuksissa, niin nämä lapset ne tulevaisuudessa niitä veronmaksajien rahoja käyttävät mielenterveystoimistoissa.
Kotonakin voi kuunnella musiikkia. Niinpä.
Mutta oletko ajatellut, kuka sen kotona kuunneltavan musiikin on tehnyt? Joku, joka on harrastanut ja opiskellut musiikkia, vaikkapa siellä musiikkiopistossa. Samoten ne kanttorit, jotka kirkoissa työskentelevät. He eivät ala kanttoreiksi tyhjästä. Takana on monien vuosien musiikkiopinnot jo ennen ammattiin hakeutumista.
Sanoisin myös, että papeillekin on musiikkiharrastus
hyödyksi.Samoin luokanopettajille.
Se, että onko opiskellut tai ei opiskellut
musiikkia, ei myöskään liity mielenterveysasioihin. Ehkä se liittyy, onko kodissa ahdistava, syntiä korostava ja pelkäävä
ilmapiiri. Elämä menee synnin välttelyksi ja
siinäpä saadaan masennukselle ainekset.
näitä alle kouluikäisiä lapsia, jotka eivät osaa vielä sanoa mitä he haluavat tehdä ja yleensähän vanhemmat päättävät heidän puolestaan ja kuskaavat joka paikkaan kun heilla on sellainen käsitys että näin kuuluukin tehdä.
Sitten kun lapsi on kouluikäinen, hän osaa kyllä itsekin sanoa toivomuksia omista harrastuksistaan. Ja jos hän on esim. musiikissa lahjakas niin totta ihmeessä häntä kannattaa silloin siihen kannustaa.
En totta vieköön ole ala-arvioinut teitä musiikin harrastajat. Meilläkin käy yksi lapsista pianotunneilla, hän on koululainen.Ja riitti vallan mainiosti alkuun se, että pimputteli kotona ensin ja sitten kun läksi kouluun niin halusi mennä myös pianotunneille.
Että käyttäkää ihmiset maalaisjärkeä, sitähän yrittävät nämä lasten psykolotkin ääneen sanoa. Hehän ovat varoitelleet siitä, kun aikuiset lapsiaan harrastuksista toiseen vievät, että ne ovat yleensä vanhempien aikaansaannoksia, eikä lasten itsensä halumiaan.
Olisi kiinnostavaa jos Sinä voit kertoa, millaiseen tietämykseen tämä käsityksesi perustuu:
" - - ei pienellä lapsella tarvitse olla sen kummemmin mitään harrastuksia, esim. leikki on lapsen työtä, kuten sanotaan. Olen taas sitä mieltä, että jos sinä pienestä lähtien kuletat sitä lasta joka paikassa kaiken maailman harrastuksissa, niin nämä lapset ne tulevaisuudessa niitä veronmaksajien rahoja käyttävät mielenterveystoimistoissa."
Onko sinulla tietoa että asia on todella noin kuten väität?
Juuri hiljattain Helsingin yliopistossa hyväksytyssä musiikinopettaja Inkeri Ruokosen vältöskirjatutkimuksessa oli tutkittu 6-8-vuotiaita lahjakkaita lapsia. Tutkimuksen tuloksena todetaan,että lahjakkaiden lasten vanhemmat tukivat systemaattisesti lasten harrastuksia. Lahjakkailla lapsilla on ollut kaiken kaikkiaan monipuolinen, turvallinen ja hyväksyvä sekä virikkeellinen kasvuympäristö, josta harrastukset ovat muodostaneetyhden tärkeän osan.
Taiteiden harrastus korreloi vahvasti menestymiseen myöhemmin muissakin opinnoissa. Juuri perheiden kannustus harrastamiseen kannusti oppimaan ja kehittämään omia vahvuuksia.
Kaiken perustana on kodin ilmapiiri. Lahjakkuus kehittyy vuorovaikutuksessa kasvavan lapsen ja hänen oppimisympäristönsä välillä. Lahjakkailla lapsilla oli turvallinen kotiympäristö ja hyvä kiintymyssuhde vanhempiinsa.
Heidän vanhempansa olivat kiinnostuneita ja aktiivisia ohjaamaan lapsiaan ohjattuihin harrastuksiin. He ymmärtävät että pieni lapsi on täysin sen varassa mihin vanhemmat heitä ohjaavat.
Tämän lisäksi vanhemmat tarjosivat lapsille myös kotona aktiviteetteja, usein esim. kotitöissä kaavamaisimpia sukupuoli- ja roolimalleja rikkoen. Esim. joku lapsista oli oppinut isältään leipomaan ja tehnyt äitinsä kanssa lattiaremonttia.
Lisää tästä musiikinopettaja Inkeri Ruokosen tutkimuksen tuloksista täältä:
http://spektri.oph.fi/SubPage.asp?path=580,645,43832
Vastaus sinulle Paula E.:
Olen tätä mieltä:
Itselläni on tällä hetkellä neljä alle kouluikäistä lasta(on myös koululaisia ja opiskelija). Minun mielestäni heille riittää virikkeeksi normaali kotielämä. Tämä on siis minun mielipiteeni ja jokainen muu tarpokoon tyylillään. Meillä leikitään, piiretään, luetaan satuja, lastenlaulut soi päivät pitkät, käydään ulkona,lapset ovat innokkaita äidin apulaisia...tyhjentämään astianpesukonetta, pyyhkimään pöytiä, laittamaan yhdessä pyykkiä kuivumaan, pyörittelemään taikinaa kun leivotaan, ym. ym. listaa voisin jatkaa loputtomiin. Mitä he, nämä alle kouluikäiset pienokaiset sinun mielestäsi, Paula E., vielä tarvitsevat. Minun mielestäni ei mitään. Seuraavalla neuvola käynnillä, joka on syyskuun lopussa, aion kysyä terveydenhoitajalta sitä, että olenko huono äiti, kun lapsilla ei ole tämän parempia virikkeitä.
Ja vielä mielipiteeni..kyllä he sitten kouluikäisenä löytävät itse kukin sen harrastuksen mikä HEITÄ kiinnostaa, eikä aikuinen sitä tarvitse hänelle hakea.
Ehkä nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista. Sitä paitsi, myös lahjakkuus säilyy, vaikke nyt joka ilta lasta harrastuksissa kuljettaisikaan.
Kamalaa tuo pyrkiminen jo pienten lasten kans..
Totuus paistaa rivien välistä. Kun on saatu aikaan suuri perhe, ei siinä enää jakseta nähdä vaivaa jokaisen lapsen huomioimisesta yksilönä eikä hänen tukemisestaan ole voimia kantaa vastuuta. Kunhan siinä pyörivät pyykkejä järjestelemässä. Eikö kannattaisi hankkia kotiapua huolehtimaan osasta kotitöitä niin että sekä äiti että lapset voisivat myös sivistyä ja kehittää itseään?
Jokaisessa lapsessa on lahjakkuutta.
Kannattaa olla varuillaan siinä ettei tule määritelleeksi ja lokeroineeksi omia lapsiaan (ennenaikaisesti) debiileiksi tai kehityskyvyttömiksi keskinkertaisuuksiksi joiden henkinen kasvu ja sivistyminen ei kaipaa tukea.
Sillä sinun lapsesi ovat täysin sen varassa, 1)mitä sinä kykenet itsestäsi heille antamaan ja 2) millaisten oppimis- ja kehittymismahdollisuuksien äärelle sinä heidät johdatat.
Lisäksi sinun on rohkaistava lasta ja tunnistettava hänen vahvuutensa ja lahjakkuutensa. Jokaisella on jotakin lahjakkuutta, luontaista suuntautumista, persoonallisia vahvuuksia. Varo latistusmankelia.
Kun tästä pidät huolta, kyllä lapsi itse oman tiensä sitten löytää ja itsensä tunnistaa, ja silloin ollaan jo saavutettu paljon.
Voin kertoa muuten omasta kokemuksestani, että ei ole tarkoituskaan että joka ilta olisi jotain "menoa", mutta kyllä lasten harrastukset vaativat paljon kuljettamista ja mukanaoloa niinä vuosina kun he eivät vielä itse yksinään voi liikkua.
Sitä nimitetään vanhemmuudeksi. Siihen joutuu ja pääsee kun saa lapsia.
Teillä vl-uskovaisilla on outo suhtautuminen lapsiin. Niitä vaan tulee ja tulee, ja eihän niillä ole niin väliä, eivät ne ainakaan ole mitään lahjakkaita lapsia, vaan vain tavallisia.
Ihan kuin lapset eivät olisi arvokkaita ihmisiä, joilla on oikeus hyvään. Parhaaseen mahdolliseen!
Lapsen ensin!
tuota mieltä.
Minä olen kuitenkin siitä ylpeä, että saan omille lapsilleni antaa sitä lapsen oman äidin aikaa, siis yksikertaisesti TOUHUTA LAPSIEN KANSSA YHDESSÄ. Nimittäin...etkö ole lukenut niitä tutkimuksia, missä on näitä lapsia haastateltu, joissa lapsi viedään päiväksi hoitoon, illaksi harrastuksiin, niin mitä he kaipaavat...OMIEN VANHEMPIEN KANSSA SITÄ YHDESSÄOLOA. Herätys vanhemmat!
Edelleen sanon, että olen ylpeä, kun saan touhuta lapsieni kanssa kotona. Ymmärtämättömien vaan on sitä vaikea ymmärtää.
On totta, että jos lapsella on PALJON huom paljon harrastuksia niin lapsi väsyy. Mutta on aivan eri asia jos kotiäiti joka suurimmaksi osaksi on kotona päivästä toiseen lasten kanssa (kuten minä itse) kaipaa vaihtelua sekä lapselle ja itsekin saa nähdä muita äitejä. Ja äiti vie lapsen silloin tällöin muskariin tai kerhoon, että lapsi saa leikkiä muitten lasten kanssa ja lapsikin saa vaihtelua päivään. En ymmärrä miten joku haluaa täysin eristäytyä neljän seinän sisälle...