Mikä neuvoksi?
Ennen naimisiin menoamme puhuimme vaimoni kanssa, että hankitaan lapsia vähintään kolme. Lapset ovat 8- ja 12-vuotiaat. Mukavat, normaalit suht. vaativat lapset.
Olen tässä jo vuosia puhunut, että voisi olla sen kolmannen aika ja ehkä samantien perään neljäskin, kun suht. samanikäisistä lapsista on toisilleen seuraa. Vaimolla on ollut erilaisia syitä vuosien varrella, miksi lapsen hankinta ei juuri sillä hetkellä ole hyvä asia, esim uusi kierukka on juuri laitettu, odotetaan nyt kolme vuotta ja sitten... No kolme vuotta tuli ja meni, taas on uusittu kierukka.
Rakastan perhettäni ja hoidan osuuteni vähintään kohtuudella. Rahaa on riittävästi, asunto, autot yms ok, molemmilla on lyhyet työpäivät, eikä kohtuuttomasti muuta puuhaa. Tarvittaessa varaa olisi erilaiseen apuunkin: siivoojaan au-pairiin yms.
Mikä nyt neuvoksi? Onko oikein erota, kun naimisiin menon perusteet ovat ainakin osittain muuttuneet, kun kaikki muu on kuitenkin kunnossa? Ero tuntuu kohtuuttomalta ratkaisulta lasten kannalta, mutta onko kohtuullista haudata oma elinikäinen haave isosta perheestä?
Niin juu, vaimo on 37 ja itse 38. Aikaa periaatteessa on, mutta kellon tikityksen ääni kovenee...
Ennen naimisiin menoamme puhuimme vaimoni kanssa, että hankitaan lapsia vähintään kolme. Lapset ovat 8- ja 12-vuotiaat. Mukavat, normaalit suht. vaativat lapset.
Olen tässä jo vuosia puhunut, että voisi olla sen kolmannen aika ja ehkä samantien perään neljäskin, kun suht. samanikäisistä lapsista on toisilleen seuraa. Vaimolla on ollut erilaisia syitä vuosien varrella, miksi lapsen hankinta ei juuri sillä hetkellä ole hyvä asia, esim uusi kierukka on juuri laitettu, odotetaan nyt kolme vuotta ja sitten... No kolme vuotta tuli ja meni, taas on uusittu kierukka.
Rakastan perhettäni ja hoidan osuuteni vähintään kohtuudella. Rahaa on riittävästi, asunto, autot yms ok, molemmilla on lyhyet työpäivät, eikä kohtuuttomasti muuta puuhaa. Tarvittaessa varaa olisi erilaiseen apuunkin: siivoojaan au-pairiin yms.
Mikä nyt neuvoksi? Onko oikein erota, kun naimisiin menon perusteet ovat ainakin osittain muuttuneet, kun kaikki muu on kuitenkin kunnossa? Ero tuntuu kohtuuttomalta ratkaisulta lasten kannalta, mutta onko kohtuullista haudata oma elinikäinen haave isosta perheestä?
Niin juu, vaimo on 37 ja itse 38. Aikaa periaatteessa on, mutta kellon tikityksen ääni kovenee...
Vastaukset 18
Vanhimmat
heti alkaa puhumaan erosta?
entä jos vaimosi ei vain halua enään lapsia, eikö sinun pitäisi kunnioittaa häntä siinä päätöksessä.
tuolla alempana on isä saman ongelman kanssa, mene ja lue sieltä palautt
Sepä se. Kun ei ne vaimot sano koskaan todellista syytä kysyttäessä vaan keksivät aina kaikenlaisia verukkeita ja antavat ajan hoitaa itse "ongelman". Ongelmaa tuskin olisi jos kumppani sanoisi, ettei enää halua lapsia. Mutta ei, syynä onkin milloin mikäkin kierukka ja elämäntilanne.
peruste tuo lapsimäärän suunnittelu. Vaimosi mieli on vaan yksinkertaisesti muuttunut.
Ikävää tietysti sinun kannaltasi, koska iso perhe on haaveesi. Ero kuitenkin on mielestäni huono ratkaisu, varsinkin jos kaikki muu on kunnossa.
Neuvoisin sinua keskustelemaan asiasta vaimon kanssa, jotta todellinen syy, miksi ei lisää lapsia hankita selviää. Tuollaiset kierukka yms. on vaan tekosyitä.
Todellinen syy auttaa varmasti sinua päätöksessäsi haudata haaveesi, tai sitten tehdä se "huonompi ratkaisu".
jos tuollainen kysymys olisi äitien puolella niin jo sataisi myötätuntoa! miksi isän haave isosta perheestä pitää unohtaa jos hän sen haluaa ja siitä on jo alunperin tavallaan sovittu?
lopputuloksena ina että nainen kuitenkin päättää lapsista? jos ei halua ei niitä tule ja jos haluaa niin ole ilman kunnes suostut on miehen vaihtoehdot? ja jos vahinko käy niin nainen päättäköön kehostaan ja mies maksaa!
onneksi en ole mies!
ero on ehkä haaveesi kannalta aika heikko ratkaisu, mutta siitäkin knnattaa keskustella vaimon kanssa. erossahan voi käydä niin että olet lapseton sinkku ja uuden emännän etsimisessä voi vierähtää aikaa.. kenkku tilanne molemmille jos tahdot noin erisuuntaiset!
Onko tärkein kunnossa, eli parisuhde? Onko teillä tarpeeksi yhteistä aikaa? Muistatko ottaa vaimosi huomioon?
Raha ei ratkaise kaikkea.
Siinäpä se. Ratkaisu olisikin suht. helppo tehdä, jos parisuhde ei olisi kunnossa. Mutta parempaa parisuhdetta en voisi omalle kohdalleni kuvitella, molemmilla on riittävästi vapautta ja riittävästi yhteistä ja mukavat lapset.
mukavuudenhaluinen siis ei enää pikkulapsia pulauttelemaan ja tekemään pyykkiä.
Mukavuuteen yleensä ihmiset ovat taipuvaisia pyrkimään. Mutta minusta elämään tarvitaan myös mukavuuden vastapainoa. Jos liikaa välttelee epämieluisia juttuja voi käydä niin että se mukavuusvyöhyke supistuu. Ennen mukavat asiat muuttuvat stressaaviksi. Toisin sanoen aletaan murehtimaan turhia.
Ehkä vähän epämääräisesti selitetty mutta tämä oli meille yksi peruste kun päätettiin että neljäskin saa tulla.
En tarkoita että lapset olisivat jotenkin epämieluisia mutta niiden myötä tulee kyllä elämään paljon uusia asioita, sekä mukavia juttuja että niitä haasteita...
hiljaa hyvä tulee. kerro kantasi mutta älä painosta
Jos vaikka yrittäisit perustella vaimollesi, miksi haluaisit vielä yhden lapsen. Ei se riitä syyksi että sovittiin niin.. Kohteletko vaimoasi lastesi äitinä vaiko unelmiesi naisena,jota haluat ja rakastat? Tunteeko hän myös sen, että hän on sinulle tärkeä? Jäikö edellisestä raskaudesta "huono maku"? Moni asia vaikuttaa naisen ajatusmaailmaan.. Onko hän päässyt itse kiinni unelmaansa esim.työelämässä? Uusi lapsi voisi romuttaa hänen tulevaisuuden haaveensa,mitä hän on koko elämänsä toivonut. Sinun täytyy miettiä, mitä naisesi voisi ajatella. Teillähän on sentään jo kaksi maailmaa ihanampaa lasta, He ovat ne tärkeimmät. Ja teillä on toisenne...Mietippä sitä..
Jos tosiaan menit tuolla perusteella naimisiin että hommaatte ainakin 3 lasta...
Sovitteko myös että harrastatte seksiä 3 kertaa viikossa ;-)
En olisi mennyt ollenkaan naimisiin, ainakaan tämän emännän kanssa, jos olisi aikoinaan sovittu, että 2 on max.
Omasta mielestäni avioliittoon kuuluu lapset, jos niitä luoja suo. On tietysti muitakin mielipiteitä, jotka ovat ihan yhtä oikeita.
Ymmärtäisinkin vaimoni mielipidettä, jos raskaudet olisivat olleet vaiketa, tai lapset kovin hankalia, tai jos parisuhteessa tai muuten olisi kovin vaikeaa. Mutta, kun kaikki on OK.
että vastatasit itse omaan kysymykseesi... teidän parisuhde ei ole kunnossa, vaikka väittäisit mitä. Luepa omaa tekstiäsi: "En olisi mennyt ollenkaan naimisiin, ainakaan tämän emännän kanssa, jos olisi aikoinaan sovittu, että 2 on max." Että siinä on vaimosi arvo sinulle, kantava lehmä...?
Perheen koko voi olla hyvinkin tärkeä joillekin ihmisille. Esimerkiksi minulle tärkeitä asioita ovat omakotitalo maalta, hyvä työpaikka ja pari lasta. Työpaikkaan vaimo ei pysty vaikuttamaan, mutta taloon ja lapsiin kyllä.
Minun ensimmäinen avioliittoni loppui noiden syiden vuoksi. Kyse ei ole siitä, että näkisin naisen pelkkänä synnyttäjänä. Kyse on siitä, että avioparilla pitää olla yhteiset suunnitelmat. Miten voi elää yhteistä elämää, jos halut ovat erilaiset? Miten naiseen voi luottaa, jos hän suhteen alussa kertoo haluavansa tietyn määrän lapsia, mutta suhteen jatkuessa peruu puheensa?
Jos nainen sanoo haluavansa paljon lapsia, vaikkei haluakaan, minä puhuisin jo suhteeseen tai avioliittoon huijaamisesta. Tässäkin tapauksessa mies ei olisi koskaan naimisiin mennytkään, jos olisi tiennyt, että heidän suunnitelmansa eivät käy yksiin. Eikö tällöin voida sanoa, että perusteet avioliitolle eivät ole enää kunnossa?
En kehota alkuperäistä eroamaan, mutta kyllähän tuollainen rassaa.
En usko eroavani, haluan kuitenkin uskoa yhteiseen tulevaisuuteen ja ennen kaikki huolehtia lapset maailmalle.
Mutta kieltämättä ajatus houkuttelee, että kunhan lapset ovat n. 15v ja jo itsenäisiä, tilannetta pitää arvioida uudelleen. Alunperin sitouduin avioliittoon eliniäksi, mutta kyllä toisen puoliskon lipeäminen omasta osuudestaan heikentää sitoumusta. Tietysti kohtuus kaikessa, ei lasten tekeminen saa vaarantaa naisen terveyttä tai jos lapsia ei tulekaan, nainen on kelvoton jne.
rumbaa.
Sehän on monien vuosien sitoutuminen lapseen.
Vanhemmat lapsenne eivät enää sido äitiä niin tiukasti kotiin.
Olisitko itse valmis valvomaan, syöttämään tuttipullolla ja kuivittamaan vauvaa 24 tuntia vuorokaudessa?
Hyvä että hän ei lähde kevyesti tekemään lasta enään.
on vaan niin rasittavia.
Vaikka kehuit kaikkea,
tärkeimmät jäi epäselväksi.
Onko lapsillasi kavereita paljon, vähintään 2x15?
15 on melko vähän, koska aina on muuttoliikettä ja meidänkin lapsuuden kavereista on enää 25 vuotiaina jäljellä 10% siitä mitä oli kouluun mennessä.
Mitä lapset harrastavat vai elävätkö vain siinä rinnallanne?
Kai olet osannut huolehtia myös lapsistasi, kuuluu sitä muitakin kuin se tekeminen miehelle.
Niin ja katsopa elämää eteenpäin, ihminen muuttuu hyvin paljon kun täyttää 50 v. siinäkin on yksi bioloogisen kellon raja.
Niin lopuksi puhuit erosta.
OLET SINÄ HULLU MIES, tosihullu.
Oletko sinä muuttunut naimisiinmenon jälkeen ?
Kuinka vanhaksi eli oma isäsi täysin hyväkuntoisena ?
Kuinka vanhaksi haluavat omat lapsesi sinun elävän ?