Olipa kerran hyvä ystävä, joka tahtomalla tahtoi kummiksi. Mikäs siinä, välit oli tämän ja vanhempien suhteen kunnossa ja innokkuuttakin löytyi tehtävää hoitamaan. No kuinkas ollakaan kummivauvasta kasvoi kummilapsi! Ensimmäisen vuoden kummi jaksoi olla kiinnostunut, mutta sen jälkeen ei ole näkynyt eikä kuulunut-eikä kyse ole nyt pelkästään lahjoista, ne kun eivät ole tärkeintä kummiudessa. Vanha,hyvä ystävä kun on (=oli)lapsen vanhemmat yrittivät pitää yhteyttä kummiin, kyselivät kuulumisia, muistivat merkkipäivinä ym. Mutta kummi oli ilmeisesti muuttunut ihmisenä paljon, ja yksipuolinen yhteydenpito kävi aikaa myöten raskaaksi. Nyt vanhempia surettaa suuresti lapsen puolesta (jolla on tämän kummin lisäksi yksi kaukana asuva kummi) koska hän ei tule koskaan luomaan suhdetta kummeihinsa. Miettikää hyvät ihmiset, kun ryhdytte kummeiksi, mitä se oikeasti tarkoittaa. Haluatteko olla kummílapsen (ja hänen perheensä) kanssa tekemisissä ainakin seuraavat 15-vuotta? Jos on pienikin epäilys, niin jättäkää tehtävä suosiolla paremmille.
Epäonnistuneet kummivalinnat
niin se sitten kävi
72160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
meillä kummiksi pyydettiin aikanaan toisen vanhemman omaa kummia nykyisine puolisoineen. suhde oli ollut läheinen ja kylässä käytiin ja oltiin tekemisissä.
aikaa kului kymmnene vuotta hyvinkin ja sitten koitti päivä kun kummin kanssa oltiinkin saman kuolinpesän osakkaita. kuikas kävi? ahneus tuli ja vei kummit lapselta. kummin mielestä oli ahneutta ottaa lainmukainen perintö vastaan ja siis häneltä pois. ei enää käyty eikä pyydetty käymään, muualta kuultiin mielipiteitä... harmittaa ihan vietävästi kun kaiken lisäksi kyse oli muutamista tuhansista euroista ja pesän suurunden vuoksi kummi jäi tavallaan paitsi vain reilua tonnia! pienestä on joskus kiinni...
ei mahdu meille aikuisille moinen käytös päähän joten sen selittäminen lapselle niin että vielä jää portti auki kummeille palata on aika vaikeaa. toisaalta paljastunut puoli kummissa on sellainen ettei häntä enää lapsen kummiksi juuri halua!
Itselläni oli kummit, jotka eivät hirveästi pitäneet koskaan yhteyttä minuun. Kenties jos on itse kokenut passiivisen kummin lapsuudessaan, ei itsekään tajua olla aktiivisempi.
ei muakaan muistettu lapsena mitenkään.joten en pidä sit kummittelua mitenkään arvossaan.
ole minunkaan luona koskaan näkynyt, siksi pidän kummeutta tärkeänä. Omalla lapsellani on 4 kummia, juuri sen takia että edes joku kummeista pitäisi yhteyttä. Kaksi kummeista asuu kauempana ja kaksi samassa kaupungissa, joten lapsi näkee joka viikko kummejaan. Tähän asti kummi valinnat ovat osuneet oikeaan ja uskon että myös jatkossa asia on näin, tai ainakin toivon niin lapsen takia....
Hei!
Meillä sama juttu. Tuntuu tosi pahalta lapsen puolesta kun kummi ei edes synttäri- tai joulukorttia lähetä. Ei olisi iso vaiva. Selitä sitten lapselle, että miksi muiden sisarusten kummit lähettävät kortteja ja soittelevat mutta ei Hänen!!!
juu ainahan tuota tuntuu olevan niitä ihmisiä, jotka itsensä kummiksi kerjäävät ja syystä tai toisesta muistavat maksimissaan 2 ekaa vuotta olevansa kummeja..
meillä on lapsella kaksi parikummia ja yksinäinen eli 5 ja voin sanoa, että synttäreillä tämä yksinäinen tuo pienen paketin ja toinen parikummi laittaa rahakirjeen.. siinä oli se kummien tehtävä heidän käsityksen mukaan..
kun itse toivoisin kummilta vain kiinnostusta lapsen asioihin mm. kyselemällä kuulumiset ja miten koulussa menee tmv.. mutta liikaahan se on pyydetty.
itselläni on yksi kummilapsi satojen kilometrien päässä, mutta olen hyvin paljon tekemisissä lapsen perheen kanssa, vielä lapsi ei itse oivalla että olen kummi, mutta siihen asti saan äidin kanssa vaihtaa lapsen kuulumisia..
Täytettyä 15 ?
Eipä lopu, Minulla on edelleen hyvät välit kummitätiini; Kummisetäni on tosin jo kuollut, mutta hänenkin kanssaan oli loppuunsa asti yhteydet.
*Kummi on koko elämän ajan Ystävä*
(*&*)