Muutama viikko sitten lähdin lasten kanssa kiireellä, vain vartissa kotoa. Mies juovuksissa, agressiivinen. Haalin uutta kotia varten huonekaluja, astioita, televisiota.. Kaikki alkaa olla kunnossa.
Nyt mies on ollut juomatta maanantaista. Lapset haluavat kotiin viikonlopuksi, samoin minä. Mies odottelee meitä. On käynyt AA;ssa, niinkuin ennenkin. Retkahduksia on ollut paljon, varsinaista raittiutta ei koskaan. Parhaimmillaan on kaksi kuukautta ollut juomatta ennen kuin taas kaikki on alkanut alusta...
Lapset ajattelevat että nyt se on juomatta. Lupailee niin kuin monesti aiemminkin.
Ristiriita on valtava: rakastan, rakastan, mutta yhtään en jaksa luottaa... Vaikka haluaisin, koti on aina koti, ahdas vuokrakämppä ahdistaa, lapset ovat sinne kotiin syntyneet, siellä minäkin tunnen olevani kotonani.. Miestä ei sieltä pois saa, mutta toisaalta mehän haluammekin kaiken: kodin ja raittiin miehen.
Miten on, kuinkahan kauan menee ennen kuin jaksaa luottaa, koska uskaltaa mennä kotiin taas asumaan ???
Nyt mies on ollut juomatta maanantaista. Lapset haluavat kotiin viikonlopuksi, samoin minä. Mies odottelee meitä. On käynyt AA;ssa, niinkuin ennenkin. Retkahduksia on ollut paljon, varsinaista raittiutta ei koskaan. Parhaimmillaan on kaksi kuukautta ollut juomatta ennen kuin taas kaikki on alkanut alusta...
Lapset ajattelevat että nyt se on juomatta. Lupailee niin kuin monesti aiemminkin.
Ristiriita on valtava: rakastan, rakastan, mutta yhtään en jaksa luottaa... Vaikka haluaisin, koti on aina koti, ahdas vuokrakämppä ahdistaa, lapset ovat sinne kotiin syntyneet, siellä minäkin tunnen olevani kotonani.. Miestä ei sieltä pois saa, mutta toisaalta mehän haluammekin kaiken: kodin ja raittiin miehen.
Miten on, kuinkahan kauan menee ennen kuin jaksaa luottaa, koska uskaltaa mennä kotiin taas asumaan ???
Vastaukset 9
Vanhimmat
elämä on helvettiä. Kuten alkoholistinkin. On kolme mahdollisuutta:
1. Alkoholisti lopettaa juomisen, kertakaikkiaan ja lopullisesti. Ja omasta tahdostaan, ei keinona esimerkiksi perheen takaisintuloon. Sellainen lopettaminen on "kuivilla olemista" ja johtaa ennemmin tai myöhemmin juomisen uudelleen aloittamiseen. Mutta jos olet lukenut tätä palstaa ja muita vastaavia, tiedät ettei paraneminen ole mahdotonta. Parantuneita alkoholisteja on paljon; he elävät nykyään täysipainoista, ihmisarvoista elämää. Palstalaisilta saat ohjeita Al-Anonista ja AA:sta. Minä suosittelen, että hankkisit Raimo O. Kojon kirjan "Eroon viinasta". Painos on kuulemma loppunut, mutta ainakin kirjastoista sen saa.
2. Jätät hänet. Kojon kirja on hyvä lukea tässäkin tilanteessa.
3. Jatkatte nykyistä perhehelvettiä. Pahin mahdollisuus.
Rukous on väkevä voima yli kaikkien muiden mahdollisuuksiemme. Olen oppositiossa useimpien palstalaisten kanssa tässä asiassa, sillä minusta on tuhat kertaa parempi olla uskossa kuin juovuksissa. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Pörrii..... Ootko hommannu ne mainitsemani kamppeet jo?
Sorry. Minulle ei ole annettu enustajan lahjoja. Mutta veikkaan kokemuksesta että mahdollisuutesi onnistua itseäsi tyydyttävällä tavalla vanhassa systeemissä on 2 - 98.
Miehen mahdollisuudet näyttävät hänen edukseen 98 - 2 ellei peliä vihelletä kesken poikki.
..tietää onko hän raitistunut vai ei? Millä aikavälillä uskaltaa toivoa???
...ihmiset eivät ole koneita.
Anna vuoden koeaika. Niin, VUODEN! Ottakaa etäisyyttä, katsokaa mihin asiat menee. Asukaa erillänne. Nythän on niin, hän on ollut raittiina vain ja ainoastaan sen takia että perhe säilyisi. On tunnettua ettei systeemi toimi, pari kolme kuukautta raittius ehkä kestää ja pian ollaan taas lähtökuopissa. Tosiasia on että hän raitistuu vasta silloin kuin ITSE sitä todella haluaa. Raittiudesta tulee vasta silloin pysyvämpää kuin raitistuu oman itsensä takia. Hänen pitää myös ITSE tiedostaa se että kohtuukäyttäjäksi ei alkoholistista ole. Nollalinja on ainoa oikea linja. Jos hän ei siihen pysty, ovat mielestäni yhteiset päivänne luetut, tai palaat takaisin samaan helvettiin.
Puhun kokemuksesta, käyttäydyin samoin kuin miehesi. Tiedän myös että palaan samanlaiseen helvettiin kuin miehesikin jos otan yhdenkin ryypyn.
Raitis elämä ei ole lainkaan hassumpaa, voittaa mennen tullen entisen juomahelvetin.
Usko minua. Puhun totta!
..kaiketi minä tuon tiesinkin, piti vaan saada joku sanomaan se minulle... Pitää vaan asennoitua niin että erillään asutaan ja kauan..
Miehesi oli ollut juomatta maanantaista ja jo keskiviikona pyytää teitä kotiin ja vakuuttaa raittiuttaan? En tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Kovin heppoisilta nuo "raittiuslupaukset" tuntuvat.
Kuten aiemmin sanoin, odota jotakin kongreettisempaa näyttöä ennenkuin palaat. Jos ei niitä ole, on palatessasi sama helvetti edessä. Sanotaan, rakkaus voittaa kaiken, ei kai sentään IHAN kaikkea....
olin kyllästynyt tasapaksuun elämään työ koti niin aloin myös pahaa oloani turruttaa viinaan. Näin ero myös häämötti (kenties halusinkin muutosta)ja se tapahtui myös. Sanonkin näin että kun vastuu kasvaa niin ihminenkin muuttuu näin kävi ainakin minulle. Mutta sitä entistä en enää halua tai kaipaa siis ex....
Olen huomannut, että omassa tapauksessa juopon ukon jättäminen on yhtä vaikeaa kuin sen ukon raitistuminen. Sä et edes itsekään tiedä onko se rakkautta vai onko se pelko ottaa vastuu toisten loukkaamisesta. Pointti on se että alkoholisti ei tule näkemään toisten pahaa oloa, vaikka sen sille itse kuinka selittää ennenkuin on liian myöhäistä... luulisi että ukko tajuaa mutta todellisuudessa hän tavaa kaiken niinkuin sinä olet sanonut vain synonyymeillä.
Se on sinun taistelu alkoholia vastaan, että pääset erilleen ukosta, sen jälkeen voi jossain vaiheessa ukkelillekin kolahtaa, että hänen raitistumisensa ei ole kenenkään muun kontilla kuin itsensä. Mitä syvempää kuoppaa kaivaa, sieltä ei enää pääse ylös ja olo on aika yksinäinen.
Koeta muistaa, ettei syy ole ikinä ollut sinussa, etkä voi tehdä mitään toisen sairaudelle. Se todella on sairaus ja heikko kohta. Muista kans että ihmiset kohtelee kuin annat kohdella.