Sanotaan,että kun on synnyttämässä ja kun supistukset tulee,niin on helpottavaa kun pääsee ponnistamaan...eikös?
Onko kellään samoja kokemuksia mun kanssa:
Itse synnytin esikoistani ja kivut oli valtavat... Mä en tuntenut supistuksia...vain kipua ja ponnistin minkä kivuilta saatoin..
En tuntenut mitään helpotusta siitä että sain ponnistaa...Mutta ponnistin kun kätilö sanoi.
Epiduraalipuudutus oli siinä vaiheessa loppu...
Mietinkin että miten mahtaa tän toisen synnytyksen kanssa käydä..enkö osaa vieläkään synnyttää "oikein"???
Onko kellään samoja kokemuksia mun kanssa:
Itse synnytin esikoistani ja kivut oli valtavat... Mä en tuntenut supistuksia...vain kipua ja ponnistin minkä kivuilta saatoin..
En tuntenut mitään helpotusta siitä että sain ponnistaa...Mutta ponnistin kun kätilö sanoi.
Epiduraalipuudutus oli siinä vaiheessa loppu...
Mietinkin että miten mahtaa tän toisen synnytyksen kanssa käydä..enkö osaa vieläkään synnyttää "oikein"???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama tunne oli mulla, en olisi halunnut ponnistaa koska se sattui niin paljon. Kätilö huusi vaan että sun on pakko. Tunne oli kuin alapää olisi haljennut. Mä en saanut mitään kivunlievitystä kuin ilokaasua. Karmeeta se oli, sanoin etten ikinä enää synnytä, ja se lupaus piti.
eli ei olo kyllä helpottunut, vaikka ponnistusvaihe alkoi. Ponnistuksen tarve oli kyllä kova, vaikka olisi ennemminkin tehnyt mieli vetää sisäänpäin... :) Ponnistusvaihe kesti vielä melkein 1,5h ja usko meinasi loppua kesken...
Ponnistusvaihe tuli niin nopeasti eteen että epiduraalia oli vielä "sopivasti". Kivut olivat kovat ja paniiikki iski ennen epiduraalin saantia kun anestesialääkärillä oli kiirettä. Ponnistaminen helpotti tosiaankin supistuksen aikana, lapsen kulkemisen kohti ulkomaailmaa tuntui ja loppurutistus eteni nopeasti, kovalla ponnistamisella. Taju oli puolittain kankaalla ja silmät pyöri kivusta ja väsymyksestä päässä...ilokaasusta tuli toisaan kaikuäänet päähän kun sitä hengitti tarpeeksi pitkään.
Eli lopputulos on, kivutonta homma ei tosiaan ollut taaskaan. Ihmettelen toisen lapsen syntymän jälkeen vieläkin, miten toiset ei pidä synnytyskipuja minään ja pärjäilee ilokaasulla kuin se olisi jokin kipulääke..tämä synnytys oli toki jo nippa nappa siedettävissä epiduraalin takia. Mutta kolmas lapsi jääköön.
niin, että odotin koko ajan ponnistuksen tarvetta eikä sitä ikinä tullut. Lopulta mulla oli varmaan ollut kohdunsuu vaikka kuinka kauan täysin auki ennenkuin alettiin ponnistaa.