Paras lukemasi romaani?

osaa en varmasti ole vielä itsekään löytänyt. Nämä seuraavat ovat ainakin mun suosikkeja. Kuten näkyy arvostan vanhempaa kirjallisuutta enemmän ja klassikot ovat aina ajatuksia herättäviä:)

Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla 1-3
John Steinbeckin kaikki kirjat
Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina
Mika Waltari kokonaisuudessaan
Henryk Sienkiewicz: Quo vadis
Herman Hesse: Siddhartha
Leo Tolstoi: Ylösnousemus
Pearl S.Buck: Hyvä maa/Pojat/Hajalle mennyt suku/Kolmiosainen kertomus Kiinan maaseudusta. Aivan upea!Tässä vain kipene parhaista:)

Mikäli haluat tietää ns.kevyemmästä kirjallisuudesta, niin seuraavat dekkarit ovat mun heiniäni:
Kaikki Patricia Cornwellin kirjat
Seppo Jokisen kirjat
Vanha kunnon murhamamma Agatha Christie
John Grisham
Peter Höeg (hänellä sekä romaania että jännäriä)
Leena Lehtolainen
Sirpa Tabet
ym. ym.

valitettavasti en lue siirappiromskuja, joten niistä en tiedä sanoa kuin että tiedän tuttujen lukevan tämmösiä nimiä:
Nora Roberts
Sandra Brown
Victoria Holt/Philippa Carr
Belva Plain
en nyt yht'äkkiä saa muita mieleeni, mutta johan sitä tässäkin :)

Ajatar kirjoitti:

osaa en varmasti ole vielä itsekään löytänyt. Nämä seuraavat ovat ainakin mun suosikkeja. Kuten näkyy arvostan vanhempaa kirjallisuutta enemmän ja klassikot ovat aina ajatuksia herättäviä:)

Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla 1-3
John Steinbeckin kaikki kirjat
Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina
Mika Waltari kokonaisuudessaan
Henryk Sienkiewicz: Quo vadis
Herman Hesse: Siddhartha
Leo Tolstoi: Ylösnousemus
Pearl S.Buck: Hyvä maa/Pojat/Hajalle mennyt suku/Kolmiosainen kertomus Kiinan maaseudusta. Aivan upea!Tässä vain kipene parhaista:)

Mikäli haluat tietää ns.kevyemmästä kirjallisuudesta, niin seuraavat dekkarit ovat mun heiniäni:
Kaikki Patricia Cornwellin kirjat
Seppo Jokisen kirjat
Vanha kunnon murhamamma Agatha Christie
John Grisham
Peter Höeg (hänellä sekä romaania että jännäriä)
Leena Lehtolainen
Sirpa Tabet
ym. ym.

valitettavasti en lue siirappiromskuja, joten niistä en tiedä sanoa kuin että tiedän tuttujen lukevan tämmösiä nimiä:
Nora Roberts
Sandra Brown
Victoria Holt/Philippa Carr
Belva Plain
en nyt yht'äkkiä saa muita mieleeni, mutta johan sitä tässäkin :)

Lue lisää

Aika jännä, että luet Höegin kevyeen kirjallisuuten. Rajanvetohan on tietenkin vaikeaa, mutta Höeg on kuitenkin kirjoittanut vakavaa esim. ajan luonnetta pohtivaa tekstiä, enkä siksi lukisi häntä "viihteen" puolelle. Toisaalta Fröken Smilla's känslä för snö on minulta jäänyt kesken, vaikka roikkuukin kirjahyllyssä.

Niin, omalla kohdallani ehkä suurimman vaikutuksen tehnyt kirja on ollut Sartren "Inho". Se laajensi maailmankäsitystäni huomattavasti. Yksityiskohtainen kuvailu, mielijohteiden seurailu tuottivat suurta nautintoa.

Pii kirjoitti:

Aika jännä, että luet Höegin kevyeen kirjallisuuten. Rajanvetohan on tietenkin vaikeaa, mutta Höeg on kuitenkin kirjoittanut vakavaa esim. ajan luonnetta pohtivaa tekstiä, enkä siksi lukisi häntä "viihteen" puolelle. Toisaalta Fröken Smilla's känslä för snö on minulta jäänyt kesken, vaikka roikkuukin kirjahyllyssä.

Niin, omalla kohdallani ehkä suurimman vaikutuksen tehnyt kirja on ollut Sartren "Inho". Se laajensi maailmankäsitystäni huomattavasti. Yksityiskohtainen kuvailu, mielijohteiden seurailu tuottivat suurta nautintoa.

Lue lisää

toki häneltä löytyy pääasiassa muuta kuin kevyttä. Tuli vaan tuossa kohdalla dekkarit vasta mieleen Lumen taju ja sehän luokitellaan dekkariksi. Vaikkakin muut teokset ovatkin ihan muuta. Ajan ja aikakauden armoitettu tulkitsija. Painotus väärällä alueella:)


Sartrea luen pienin annoksin:) Hieno kirjailija, jolta eräs lainaus:
"Tunnen oloni hyväksi vain täysin vapaana,
riippumattomana esineistä, riippumattomana itsestäni...
Olen oikea olemattomuus, ylpeydestä juopunut ja läpikuultava...
Niinpä haluan omistaa koko maailman."

Modernin kirjallisuuden klassikko, intellektuelli ajattelija.

Ajatar kirjoitti:

toki häneltä löytyy pääasiassa muuta kuin kevyttä. Tuli vaan tuossa kohdalla dekkarit vasta mieleen Lumen taju ja sehän luokitellaan dekkariksi. Vaikkakin muut teokset ovatkin ihan muuta. Ajan ja aikakauden armoitettu tulkitsija. Painotus väärällä alueella:)


Sartrea luen pienin annoksin:) Hieno kirjailija, jolta eräs lainaus:
"Tunnen oloni hyväksi vain täysin vapaana,
riippumattomana esineistä, riippumattomana itsestäni...
Olen oikea olemattomuus, ylpeydestä juopunut ja läpikuultava...
Niinpä haluan omistaa koko maailman."

Modernin kirjallisuuden klassikko, intellektuelli ajattelija.

Lue lisää

Höegin Lumen taju kuuluukin suosikkikirjoihini. Luin sen ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ja silloin pidin sitä kiinnostavana dekkarina. Sitten viisi vuotta myöhemmin luin sen uudelleen ja huomasin, että se on kyllä paljon enemmän kuin pelkkä dekkari. Jos tiedätte lisää Lumen tajun tyylisiä kirjoja, niin kertokaa ihmeessä...

Paula kirjoitti:

Höegin Lumen taju kuuluukin suosikkikirjoihini. Luin sen ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ja silloin pidin sitä kiinnostavana dekkarina. Sitten viisi vuotta myöhemmin luin sen uudelleen ja huomasin, että se on kyllä paljon enemmän kuin pelkkä dekkari. Jos tiedätte lisää Lumen tajun tyylisiä kirjoja, niin kertokaa ihmeessä...

Lue lisää

niin persoonallinen dekkari, että eipä jäljittelijöitä löydy. Yleensäkin täysin samantyyppisiä vaikea löytää. Yhteiskuntaa koskettelevia, aikaa tms.käsitteleviä kirjoja toki löytyy, mutta ei niitä voi rinnastaa.

Hiaasen, Carlilla on dekkarit, joissa mustaa huumoria ja terävää oivallusta yhteiskunnasta kriittisesti. Ironiaa juonissa, jos semmoisesta sattuis pitämään:)näin yhtenä esimerkkinä. Ei kylläkään rinnastettuna Höegiin.

Ajatar kirjoitti:

niin persoonallinen dekkari, että eipä jäljittelijöitä löydy. Yleensäkin täysin samantyyppisiä vaikea löytää. Yhteiskuntaa koskettelevia, aikaa tms.käsitteleviä kirjoja toki löytyy, mutta ei niitä voi rinnastaa.

Hiaasen, Carlilla on dekkarit, joissa mustaa huumoria ja terävää oivallusta yhteiskunnasta kriittisesti. Ironiaa juonissa, jos semmoisesta sattuis pitämään:)näin yhtenä esimerkkinä. Ei kylläkään rinnastettuna Höegiin.

Lue lisää

Hiaasenin kirjat olen jo melkein kaikki lukenut. Ne ovat tosiaan oikein hauskoja. :)

Olihan tuo hyvä kirja, mutta siinä oli paljon helposti tarkistettavissa olevia asiavirheitä että alkaa epäilemään paljon muutakin tekstiä.

Sid and Nancy were born to loose
Love kills
- Ramones -

Aivan upeita kirjoja noi edellä mainitut! Myös muut Dumas'n kirjat ovat hyviä...

Ihan samat lempikirjat kun minulla

Lähinnä kaunokirjallisuudesta olisin kiinnostunut. Tiedänhän minä että hyviä romaaneja on paljon ja on monia hyviä tullut jo luettua. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita :)

Paula kirjoitti:

Lähinnä kaunokirjallisuudesta olisin kiinnostunut. Tiedänhän minä että hyviä romaaneja on paljon ja on monia hyviä tullut jo luettua. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita :)

Lue lisää

Jean Untinen Auelin sarja on hyvä. Ja mikä parasta, monen vuoden odotuksen jälkeen on jälleen ilmestynyt uusi kirja.
Muita lukemisen arvoisia: Margaret Mitchellin Tuulen viemää on yhä loistava, Rosamunde Pilcherin tuotanto on tasokasta, minusta The shell seekers oli paras koskaan lukemani kirja, mutta en tiedä onko sitä suomennettu.
Catherine Cookson on kirjoittanut monta hyvää kirjaa.
Lukea kannattaa Marianne Fredrikssonin Anna, Hanna ja Johanna.
Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä on nimestään huolimatta ihan Ok ja tosihyvä. Monta hyvää dekkaria Patricia Cornwellilta ja Susanne Graftonilta.
Tyttäreni ovat olleet ylen ihastuneita Helen Fieldingin Bridget Jones -kirjoihin.

Saat monilta lukijoilta erilaisia suosituksia. Olisi mukava saada palautetta myöhemmin. Mitä luit? ja mistä pidit?

Paula kirjoitti:

Lähinnä kaunokirjallisuudesta olisin kiinnostunut. Tiedänhän minä että hyviä romaaneja on paljon ja on monia hyviä tullut jo luettua. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita :)

Lue lisää

Maeve Binchyn kirjoja? Tavallisista ihmisistä kirjoitettuja tarinoita, jotka kietoutuvat toisiinsa mielenkiintoisesti. Lämminhenkisiä, upeita kirjoja. Suosittelen.

... kaikki loistavia!! Luen just parhaillaan sitä viidettä osaa englanniksi, kun sitä ei oo vielä suomeksi. Mulla on omana ne kaks ekaa suomeksi, ja kahta muuta lainaan niin usein kun viittin...

utu kirjoitti:

... kaikki loistavia!! Luen just parhaillaan sitä viidettä osaa englanniksi, kun sitä ei oo vielä suomeksi. Mulla on omana ne kaks ekaa suomeksi, ja kahta muuta lainaan niin usein kun viittin...

Lue lisää

Mitä pitemmälle sarja menee sen enemmän siinä keskitytään pelkkään naimiseen. Eka osa oli hyvä ja toinen parempi, mutta kolmas alko käydä vähän puuduttavaksi. Neljännessä osassa ei sitten paljon muuta tehtykään kuin naitiin, vaellettiin, naitiin, naitiin, katsottiin naivia eläimiä, naitiin, vaellettii.. kymmeniä sivuja pelkästään sitä itseään. Se neljäs osa minulta sitten jäikin kesken.

Eikö naiset muusta halua lukea kuin siitä..?

sami kirjoitti:

Mitä pitemmälle sarja menee sen enemmän siinä keskitytään pelkkään naimiseen. Eka osa oli hyvä ja toinen parempi, mutta kolmas alko käydä vähän puuduttavaksi. Neljännessä osassa ei sitten paljon muuta tehtykään kuin naitiin, vaellettiin, naitiin, naitiin, katsottiin naivia eläimiä, naitiin, vaellettii.. kymmeniä sivuja pelkästään sitä itseään. Se neljäs osa minulta sitten jäikin kesken.

Eikö naiset muusta halua lukea kuin siitä..?

Lue lisää

Mitä kirjoja sitten itse suosittelisit? Minua eivät nuo fantasiaromaanit suuremmin kiinnosta ja vielä vähemmän sellaiset, joissa vaan naidaan. Olen kyllä jo saanutkin aika paljon ehdotuksia, mutta suuren osan niistä olen lukenut tai sitten ne eivät vain vaikuta kiinnostavilta. Esimerkiksi jotkut romantiikka-kirjat ei kyllä kiinnosta yhtään.

Paula kirjoitti:

Mitä kirjoja sitten itse suosittelisit? Minua eivät nuo fantasiaromaanit suuremmin kiinnosta ja vielä vähemmän sellaiset, joissa vaan naidaan. Olen kyllä jo saanutkin aika paljon ehdotuksia, mutta suuren osan niistä olen lukenut tai sitten ne eivät vain vaikuta kiinnostavilta. Esimerkiksi jotkut romantiikka-kirjat ei kyllä kiinnosta yhtään.

Lue lisää

Totta on kyllä, että Ayla ja Jondalar "ottavat ilon" (kuten he rakastelua kutsuvat) aika tiuhaan 4. kirjan, eli "Tasangon Vaeltajien" sivuilla, mutta minä ainakaan en anna sen haitata lukunautintoani.
Ohitan vain pari kolme sivua aina kun huomaan että taas on tulossa touhuamista, ja jatkan sieltä lukemista.

4. osan seksipitoisuus selittyy myös sillä, että 3. kirjassa kyseinen päähenkilöpari vietti talven ison heimon yhteismajassa, eivätkä tietenkään voineet olla niin paljoa 'lähekkäin' kuin olisivat halunneet, ja nyt he ottavat omasta kahdenkeskisestä vapaudestaan kaiken ilon irti vaeltaessaan pitkin kesäisiä aroja.

Maan Lapset on todella upea kirjasarja, jos ei anna 4. osan naimis-pitoisuuden vaivata.

Lisäksi Sami taitaa olla håmå, kun heteroseksi noin kovasti kuvottaa.
Tuolla "Seksi" kohdassa on ihan oma osasto Samin kaltaisille "hyi naisen *****" nenän-nyrpistelijöille.

Himawari kirjoitti:

Totta on kyllä, että Ayla ja Jondalar "ottavat ilon" (kuten he rakastelua kutsuvat) aika tiuhaan 4. kirjan, eli "Tasangon Vaeltajien" sivuilla, mutta minä ainakaan en anna sen haitata lukunautintoani.
Ohitan vain pari kolme sivua aina kun huomaan että taas on tulossa touhuamista, ja jatkan sieltä lukemista.

4. osan seksipitoisuus selittyy myös sillä, että 3. kirjassa kyseinen päähenkilöpari vietti talven ison heimon yhteismajassa, eivätkä tietenkään voineet olla niin paljoa 'lähekkäin' kuin olisivat halunneet, ja nyt he ottavat omasta kahdenkeskisestä vapaudestaan kaiken ilon irti vaeltaessaan pitkin kesäisiä aroja.

Maan Lapset on todella upea kirjasarja, jos ei anna 4. osan naimis-pitoisuuden vaivata.

Lisäksi Sami taitaa olla håmå, kun heteroseksi noin kovasti kuvottaa.
Tuolla "Seksi" kohdassa on ihan oma osasto Samin kaltaisille "hyi naisen *****" nenän-nyrpistelijöille.

Lue lisää

Sarja on ehdottomasti paras lukemani kirjasarja! Jos yhtään ihmiskunnan esihistoria kinnostaa niin kannattaa lukea. Sisältää myös hirmuisesti tutkittua tietoa jota sovelletaan juonessa.

Mikä parasta, sarjaan tulee näinä päivinä jatkoa, eli viides kirja, luolien suojatit, ilmestyy!! Olen jo tehnyt varauksen kirjastoon
:-D

Himawari kirjoitti:

Totta on kyllä, että Ayla ja Jondalar "ottavat ilon" (kuten he rakastelua kutsuvat) aika tiuhaan 4. kirjan, eli "Tasangon Vaeltajien" sivuilla, mutta minä ainakaan en anna sen haitata lukunautintoani.
Ohitan vain pari kolme sivua aina kun huomaan että taas on tulossa touhuamista, ja jatkan sieltä lukemista.

4. osan seksipitoisuus selittyy myös sillä, että 3. kirjassa kyseinen päähenkilöpari vietti talven ison heimon yhteismajassa, eivätkä tietenkään voineet olla niin paljoa 'lähekkäin' kuin olisivat halunneet, ja nyt he ottavat omasta kahdenkeskisestä vapaudestaan kaiken ilon irti vaeltaessaan pitkin kesäisiä aroja.

Maan Lapset on todella upea kirjasarja, jos ei anna 4. osan naimis-pitoisuuden vaivata.

Lisäksi Sami taitaa olla håmå, kun heteroseksi noin kovasti kuvottaa.
Tuolla "Seksi" kohdassa on ihan oma osasto Samin kaltaisille "hyi naisen *****" nenän-nyrpistelijöille.

Lue lisää

Tyttöystäväni kommentit olivat kyllä tuosta sarjasta hyvinkin samanlaiset kuin minulla. Aika monta kymmentä sivua sitä naiskentelua jaksoin kyllä lukea mutta rajansa kaikella. Ei se kuvottanut vaan kovasti tylsää oli.

Nämä ovat taas näitä tapauksia kun kustantajan olisi ihan oikeasti pitänyt sanoa että alkaa riittää ja käskeä lyhentämään (varsinkin sitä neljättä kirjaa, jonkin verran myös kolmatta) aika runsaasti.

Jos joku tekee kolmasosan elämästään jotain yhtä ja samaa asiaa, niin ei hänestä kirjoitetussa kirjassakaan tarvitse olla kolmannesta sitä yhtä touhua tarkasti kuvattuna. Ketä se kiinnostaa.

sami kirjoitti:

Tyttöystäväni kommentit olivat kyllä tuosta sarjasta hyvinkin samanlaiset kuin minulla. Aika monta kymmentä sivua sitä naiskentelua jaksoin kyllä lukea mutta rajansa kaikella. Ei se kuvottanut vaan kovasti tylsää oli.

Nämä ovat taas näitä tapauksia kun kustantajan olisi ihan oikeasti pitänyt sanoa että alkaa riittää ja käskeä lyhentämään (varsinkin sitä neljättä kirjaa, jonkin verran myös kolmatta) aika runsaasti.

Jos joku tekee kolmasosan elämästään jotain yhtä ja samaa asiaa, niin ei hänestä kirjoitetussa kirjassakaan tarvitse olla kolmannesta sitä yhtä touhua tarkasti kuvattuna. Ketä se kiinnostaa.

Lue lisää

No mua kiinnostaa ainakin - jos ihan rehellinen olen! ^_^ Ja mun mielestä se ei ollu ollenkaan tylsää.. Itse ainakin tykkäan kaikista kirjoista (mulla on kaikki 5), ja odotan innolla kuudetta (ja ilm. viimeistä) osaa! Oli siinä sitten sitä kuuluisaa NAINTIA tai ei! Todellakin paras kirjasarja jonka olen lukenut - ja jota luen aina vaan uudelleen ja uudelleen! Että voi voi jos on niin tylsää ja ikävää jos kirjassa vähän kuksitaan.. hohhoiiiiii zzZZz

Olen koklannut Waltaria ja erittäin hyväksi todennut. :)

Paula kirjoitti:

Olen koklannut Waltaria ja erittäin hyväksi todennut. :)

...kuoroon minäkin.Maailman parhaan suomalaisen kirjailijan eli Mika Waltarin tuotantoon kannattaa EHDOTTOMASTI tutustua.Omia Waltari-suosikkejani ovat:

Sinuhe Egyptiläinen (tietenkin)
Mikael Karvajalka (seikkailua ympäri 1500-luvun Eurooppaa)
Mikael Hakim (jatkoa Karvajalalle)

Tosin monta aivan loistavaa romaania ja novellia jäi mainitsematta.

Unohdin melkein Taru Sormusten Herrasta. Kuten litaniasta muuten ehkä ilmeni, olen fantasia-"hörhö"

vutislaisen mielipide kirjoitti:

Unohdin melkein Taru Sormusten Herrasta. Kuten litaniasta muuten ehkä ilmeni, olen fantasia-"hörhö"

Hih! Olin just aikeissa noi aikasemmat luettuani kirjottaa tänne pitkän listan fantasiakirjoja, mutta työ tehtiin puolestani...
Mutta voisin lisätä pari:
Marion Zimmer-Bradley - Avalonin usvat, Avalonin metsät ja sitten ihan erilaista kirjailijalta on Aavevalo ja sen jatkot.
Sitten on kirjat nimeltä Pimeyden lapset, mutta en muista kirjailijaa.
Ja onhan niitä muitakin, paljon. Fantasian maailma on rajaton!

utu kirjoitti:

Hih! Olin just aikeissa noi aikasemmat luettuani kirjottaa tänne pitkän listan fantasiakirjoja, mutta työ tehtiin puolestani...
Mutta voisin lisätä pari:
Marion Zimmer-Bradley - Avalonin usvat, Avalonin metsät ja sitten ihan erilaista kirjailijalta on Aavevalo ja sen jatkot.
Sitten on kirjat nimeltä Pimeyden lapset, mutta en muista kirjailijaa.
Ja onhan niitä muitakin, paljon. Fantasian maailma on rajaton!

Lue lisää

Olen samaa mieltä, fantasian maailma on rajaton tosiaan!

utu kirjoitti:

Hih! Olin just aikeissa noi aikasemmat luettuani kirjottaa tänne pitkän listan fantasiakirjoja, mutta työ tehtiin puolestani...
Mutta voisin lisätä pari:
Marion Zimmer-Bradley - Avalonin usvat, Avalonin metsät ja sitten ihan erilaista kirjailijalta on Aavevalo ja sen jatkot.
Sitten on kirjat nimeltä Pimeyden lapset, mutta en muista kirjailijaa.
Ja onhan niitä muitakin, paljon. Fantasian maailma on rajaton!

Lue lisää

mutta ehdottomsti myös lequinin maameri-sarja sekä robin hobbin näkijä-trilogia ansaitsevat pääsyn tohon listalle. en ole erityinen fantasian ystävä mutta nuo kaksi kolahtivat ja kovaa

tiedättekö onko prinsessapäiväkirjoihin tulossa jatkoa joskus? siis kolmatta jne. osaa

pipa kirjoitti:

tiedättekö onko prinsessapäiväkirjoihin tulossa jatkoa joskus? siis kolmatta jne. osaa

On enkuks tullu (ainakin) kolme ilmestyneiden kahden lisäx. Lisätietoja nettisivulla: www.megcabot.com ...

myös Albert Einsteinin mielikirja aikanaan, tulkoon tässä mainituksi. Vanhemmalla iällään hän sitten siirtyi lueksimaan Cervantesin Don Quijotea, mikä on aika hupaisa vaikka onkin jo viitisensataa vuotta vanha teos.

Selailin tuota suosituslistaa läpi, ja yllätyin miten vähän siellä on esitetty maailmankirjallisuuden klassikkoja. Ovatko ne muka nykynuorille jotenkin raskaita, vastenmielisiä? No olihan siellä sentään mainittu Sartrea, Hesseä, Steinbeckiä... Mutta kokeilkaapas joskus vaikka sellaisia kepeähköjä älykköjä kuin Kurt Vonnegut, Alberto Moravia, Italo Calvino...

Sartreen tykästyneiden kannattaa lukaista Camus'n Sivullinen, se on eksistentialistisen elämäntunteen ajaton klassikko.

Dostojevski kirjoitti:

myös Albert Einsteinin mielikirja aikanaan, tulkoon tässä mainituksi. Vanhemmalla iällään hän sitten siirtyi lueksimaan Cervantesin Don Quijotea, mikä on aika hupaisa vaikka onkin jo viitisensataa vuotta vanha teos.

Selailin tuota suosituslistaa läpi, ja yllätyin miten vähän siellä on esitetty maailmankirjallisuuden klassikkoja. Ovatko ne muka nykynuorille jotenkin raskaita, vastenmielisiä? No olihan siellä sentään mainittu Sartrea, Hesseä, Steinbeckiä... Mutta kokeilkaapas joskus vaikka sellaisia kepeähköjä älykköjä kuin Kurt Vonnegut, Alberto Moravia, Italo Calvino...

Sartreen tykästyneiden kannattaa lukaista Camus'n Sivullinen, se on eksistentialistisen elämäntunteen ajaton klassikko.

Lue lisää

että minkä takia fantasiakirjallisuutta on suositeltu niin suhteellisen paljon. Löytyyhän fantasiastakin tietysti kiinnostavia kirjoja, mutta harvoin olen törmännyt todella syvälliseen, pohdiskelevaan ja koskettavaan fantasiaromaaniin. Tämä on sitten tietysti vain minun mielipiteeni. Joku voi pitää esimerkiksi Taru sormusten herrasta-trilogiaa aivan loistavana, mutta minusta se oli paikoitellen jopa tylsä, eikä ainakaan saanut minua pohtimaan mitään elämän tärkeitä asioita.

Toisaalta voi olla kyse siitä, että useimmat tietävät tunnetuimmat klassikot vähintäänkin nimeltä, eikä niitä sitten viitsitä ehdottaa, kun oletetaan muidenkin tietävän ne jo ennestään. Ja kyllähän minä oikeastaan tiedänkin. Olisi kiinnostavaa kuulla sellaisista kertomakirjallisuuden helmistä, jotka eivät välttämättä ole ainakaan vielä niin tunnettuja. Onko sellaisia?

Dostojevski kirjoitti:

myös Albert Einsteinin mielikirja aikanaan, tulkoon tässä mainituksi. Vanhemmalla iällään hän sitten siirtyi lueksimaan Cervantesin Don Quijotea, mikä on aika hupaisa vaikka onkin jo viitisensataa vuotta vanha teos.

Selailin tuota suosituslistaa läpi, ja yllätyin miten vähän siellä on esitetty maailmankirjallisuuden klassikkoja. Ovatko ne muka nykynuorille jotenkin raskaita, vastenmielisiä? No olihan siellä sentään mainittu Sartrea, Hesseä, Steinbeckiä... Mutta kokeilkaapas joskus vaikka sellaisia kepeähköjä älykköjä kuin Kurt Vonnegut, Alberto Moravia, Italo Calvino...

Sartreen tykästyneiden kannattaa lukaista Camus'n Sivullinen, se on eksistentialistisen elämäntunteen ajaton klassikko.

Lue lisää

suosikki taisi myös olla.

Minua ei tosin erityisemmin kiinnosta muiden mielipiteet omista lempikirjoistani...
Karamazovin veljekset olen joskus 17-vuotiaana tilannut kirjakerhosta.:)
Lukiossakaan ei "joutunut" Dostojevskia lukemaan,muita klassikoita sentään muutamia.

Sartrea olen yrittänyt lukea alkuperäiskielellä(en voi sanoa kovin pitäväni),Moravia on "kesälistallani"...:)

Paula kirjoitti:

että minkä takia fantasiakirjallisuutta on suositeltu niin suhteellisen paljon. Löytyyhän fantasiastakin tietysti kiinnostavia kirjoja, mutta harvoin olen törmännyt todella syvälliseen, pohdiskelevaan ja koskettavaan fantasiaromaaniin. Tämä on sitten tietysti vain minun mielipiteeni. Joku voi pitää esimerkiksi Taru sormusten herrasta-trilogiaa aivan loistavana, mutta minusta se oli paikoitellen jopa tylsä, eikä ainakaan saanut minua pohtimaan mitään elämän tärkeitä asioita.

Toisaalta voi olla kyse siitä, että useimmat tietävät tunnetuimmat klassikot vähintäänkin nimeltä, eikä niitä sitten viitsitä ehdottaa, kun oletetaan muidenkin tietävän ne jo ennestään. Ja kyllähän minä oikeastaan tiedänkin. Olisi kiinnostavaa kuulla sellaisista kertomakirjallisuuden helmistä, jotka eivät välttämättä ole ainakaan vielä niin tunnettuja. Onko sellaisia?

Lue lisää

Onko "Sateet tulivat" sinulle ennestään tuttu(?)

Taitaa kuitenkin olla jonkin verran tunnettu teos,koska olen sen aikoinaan kirjakerhon "kuukauden kirjana" saanut:)

En ole päässyt viime aikoina kirjastossa käymään,joten vanhat tutut ovat itselläni taas "uusintakierroksella".

Bromfieldin "rönsyilevän" kuvaileva tyyli jaksaa ihastuttaa ainakin minua,ja ko.romaanista löytyy myös "syvällisempää elämänpohdintaa"...

Paula kirjoitti:

että minkä takia fantasiakirjallisuutta on suositeltu niin suhteellisen paljon. Löytyyhän fantasiastakin tietysti kiinnostavia kirjoja, mutta harvoin olen törmännyt todella syvälliseen, pohdiskelevaan ja koskettavaan fantasiaromaaniin. Tämä on sitten tietysti vain minun mielipiteeni. Joku voi pitää esimerkiksi Taru sormusten herrasta-trilogiaa aivan loistavana, mutta minusta se oli paikoitellen jopa tylsä, eikä ainakaan saanut minua pohtimaan mitään elämän tärkeitä asioita.

Toisaalta voi olla kyse siitä, että useimmat tietävät tunnetuimmat klassikot vähintäänkin nimeltä, eikä niitä sitten viitsitä ehdottaa, kun oletetaan muidenkin tietävän ne jo ennestään. Ja kyllähän minä oikeastaan tiedänkin. Olisi kiinnostavaa kuulla sellaisista kertomakirjallisuuden helmistä, jotka eivät välttämättä ole ainakaan vielä niin tunnettuja. Onko sellaisia?

Lue lisää

hyvästä kirjallisuudesta, ja klassikoistakin, oletko laajentanut lukukokemuksiasi perehtymällä ao. kirjoista mahdollisesti tehtyihin hyviin kommentaareihin? Esim. "Karamazovin veljeksistä" löytyy aivan loistava analyysi Alex Matsonilta, nimellä "Kaksi mestaria" (se toinen on Tolstoi).

Tolstoista tulee mieleen hänen satunsa, esim. filosofi Ludwig Wittgenstein piti niitä miehen parhaina kirjoituksina - ei esim. "Sota ja rauha" -teosta tai avioliittoromaani "Anna Kareninaa". Kokoelma "23 Kertomusta" on moraalisessa mielessä opettava.

Moraalista tulee sitten mieleen, että hyvän ja pahan ongelman on tyhjentävästi käsitellyt Italo Calvino noin satasivuisessa kertoelmassaan "Halkaistu varakreivi". Siis tyhjentävästi. Jos et usko niin lue.

Täydellisyyden tavoittelusta tulee mieleen Gustave Flaubert, joka hioi lauseitaan tosi pitkään. Luepa kaksi hänen teoksistaan niin olet lukenut puolet hänen tuotannostaan, mutta laatu on sitäkin tärkeämpää. Flaubertin ratkiriemukas ja kirkasälyinen kommentaattori on englantilainen Julian Barnes. Siis esim. "Pyhän Antoniuksen kiusauksen" verbaali-ilotulituksen läpikäytyäsi voit ikään kuin jälkiruuaksi hykerrellä älykkään komiikan parissa Barnesin "Flaubertin papukaijaa" lukien.

Verbaali-ilotulituksesta ja mielikuvitusrikkaudesta taas tuli mieleen Jorge Luis Borges, jonka tarinat ovat todellisia älyn harharetkiä. Niissä eksynyt logiikka erehtyy todistamaan todellisuudesta asioita joita vakavikot eivät tylsämielisyyttään edes osaa kuvitella. "Haarautuvien polkujen puutarha" on kiva kokoelma Borgesin juttuja.

Borgesista tulee mieleen toinen eteläameriikkalainen mielikuvitusrikas kertoja, Gabriel Carcia Marquez, jonka "Sadan vuoden yksinäisyyttä" lukiessaan ei tunne olevansa ollenkaan yksin, vaan nimenomaan läsnä jossain, vaikka ei kyllä ihan aina ole varma onko unessa vai valveilla...

Kyllähän niitä löytyy, hyviä kirjoja ja hyviä selitysteoksiakin. Jos olet kiinnostunut kotimaisista tekijöistä, yksi originelleimmista on Marko Tapio, jonka tuotannosta Anne Fried on kirjoittanut psykoanalyysin. Erittäin mielenkiintoista. Anne Fried on kirjoittanut myös Michel Tournierista, hänen romaaneistaan löytyy syvää symboliikkaa.

Paula kirjoitti:

että minkä takia fantasiakirjallisuutta on suositeltu niin suhteellisen paljon. Löytyyhän fantasiastakin tietysti kiinnostavia kirjoja, mutta harvoin olen törmännyt todella syvälliseen, pohdiskelevaan ja koskettavaan fantasiaromaaniin. Tämä on sitten tietysti vain minun mielipiteeni. Joku voi pitää esimerkiksi Taru sormusten herrasta-trilogiaa aivan loistavana, mutta minusta se oli paikoitellen jopa tylsä, eikä ainakaan saanut minua pohtimaan mitään elämän tärkeitä asioita.

Toisaalta voi olla kyse siitä, että useimmat tietävät tunnetuimmat klassikot vähintäänkin nimeltä, eikä niitä sitten viitsitä ehdottaa, kun oletetaan muidenkin tietävän ne jo ennestään. Ja kyllähän minä oikeastaan tiedänkin. Olisi kiinnostavaa kuulla sellaisista kertomakirjallisuuden helmistä, jotka eivät välttämättä ole ainakaan vielä niin tunnettuja. Onko sellaisia?

Lue lisää

Melko vähäisillä ruotsin kielen taidoilla minä aikoinaan luin Per Anders Fogelströmin Tukholma-sarjan ensimmäisen kerran. Myöhemmin olen lukenut kirjat useampaan otteeseen, ja taitavatpa olla ainoita kirjoja, joita olen monen kertaan lukenut. Ja minun nettietsintöjeni mukaan näitä kirjoja ei ole suomennettu!!!! Ovat todella lukemisen arvoisia.
Toinen ruotsalainen suuruus on Vilhem Moberg ja hänen Maastamuuttajat sarjansa. Ja se on suomennettu.
Ei ole seksiä, ei kevyttä hemputusta eikä sc.fi.
naapurimaan suurta kirjaperintöä.

No ei se nyt mikään romaani ole. Mutta kirjoittaja on Simone de Beauvoir.

"Toinen sukupuoli." Tekijä on Simone de Beauvoir. Minustakin hyvä kirja, feminismin klassikko. Se on ehkä tosiaan hieman masentava, muistelen ainakin ajatelleeni niin kun luin sen joskus nuorena. Vaikutelma tuli varmaan siitä, että Beauvoir kirjoitti sen joskus 30-luvulla tai niillä main, jolloin naisen asema oli paljon nykyistä heikompi. Tasa-arvo on mennyt eteenpäin, ja nykyään haasteet ovat toisenlaiset.

Näyttäkää mulle yksikin joka on lukenut läpi Musilin "Mies vailla ominaisuuksia", Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä" tai Joycen "Ulysseksen".
"Kalevala" sieltä näyttää puuttuvan, mutta listahan onkin norskien koostama.

Hyysalo

Oppikirjoja elämää varten