selailin aika paljon sivustoa, löysin paljon itseäni kuvaavia tilanteita, mutten kuitenkaan. päätin siis aloittaa itseäni koskevan uuden aiheen, koska en tiedä enää mitä minun pitäisi tehdä.
minä en ole ikinä edes yrittänyt oksentaa tahallani, tuskin pystyisin siihen, koska en tiedä mitään niin kuvottavaa kun oksentaminen.
en ole ollut koskaan lähelläkään anoreksiaa, minä olen aina ollut enemmän ylipainoinen kuin alipainoinen.
minä olen 157cm ja painan 56kg. se ei ole vielä periaatteessa kamalaa ylipainoa, mutta mielestäni ihan hieman vain. mutta mikä minua huolestuttaa on se, että olen lihonut kesäloman aikana 2kiloa, ja nousu tuntuu vain jatkuvat. minun on päästävä eroon syömistavoistani, tai lihon vielä enemmän.
tosiasia on vain se, että etten pysty olemaan ilman jotain makeaa. minulla on kotona vähän vaikeaa, vanhemmat on luultavasti eroamassa, mistä mä en ole yhtään varma mikä on vielä kamalampaa. en viihdy kaverieni kanssa enään, en jaksa olla niiden kanssa, ja eristäydyn yhä useammin ja useammin vain omaan huoneeseeni syömään karkkia ja muuta sellaista. tämän takia olen huomannut kaikkien välttelevän minua niinäkin päivinä kun haluaisin seuraa.
yhteen aikaan urheilin paljon, ja urheilen oikeastaan nykyäänkin. yleiskuntoni on ihan hyvä, ja pyöräilen jokapäivä kouluun 5kilometria edes takaisin, enkä muutenkaan kulje juuri bussilla, vaan liikun paljon pyörällä.
on vain niin kurja käydä yksin lenkillä, varsinkin kun asun sellaisella alueella, etten voi välttyä ohittamasta lenkkini varrella jotain nuorisoporukkaa mistä huudellaan aina jotain herjaavaa takaisin. vanhempani eivät ole juuri tukeneet minua koskaan missään, ja kun olen huomannut, että kaikki vain välttelevät minua, olen useammin ja useammin unohtanut ulkonäköni ja ahminut suklaata ja jäätelöä masennukseeni huoneessani.
kuitenkin on aikoja, jolloin olen jopa kuukauden ilman herkkuja. olen kasvissyöjä, enkä periaatteessa käytä liivatetta, joka rajoittaa aika paljon karkin syöntiä, niin useissa karkeissa kun sitä on. syön koulussa kasvisruokaa, ja mielestäni aika terveellisesti muutenkin, näkkileipää ja salaattia jokapäivä, enkä koulussa syö koskaan mitää karkkia. niinä aikoina urheilen myös paljon, ja tunnen oloni hyväksi ja uskon laihtuvani, mutta sitten tulee aina joku takapakki, mikä saa minut taas masentumaan. ja masennukseen auttaa (tai ei auta) herkut, mitä vedän kerralla tajuttomia määriä, lähes vaarallisia.
olen usein ajatellut, miltä tuntuisi oksentaa vain se kaikki pois, usein on melkein jopa ihan itsestään oksettanut kaiken sen herkkumäärän jälkeen, mutten ole koskaan kuitenkaan tehnyt muuta kuin odottanut että se menee ohi. pelkään että joskus vielä teen sen, ja minulle tulee bulimia josta en sitten pääse enään eroon.
olisi ihanaa kuulla jotain kokemuksia samankaltaisista asioista ja neuvoja, mikä auttaisi tähän tilanteeseen.
minä en ole ikinä edes yrittänyt oksentaa tahallani, tuskin pystyisin siihen, koska en tiedä mitään niin kuvottavaa kun oksentaminen.
en ole ollut koskaan lähelläkään anoreksiaa, minä olen aina ollut enemmän ylipainoinen kuin alipainoinen.
minä olen 157cm ja painan 56kg. se ei ole vielä periaatteessa kamalaa ylipainoa, mutta mielestäni ihan hieman vain. mutta mikä minua huolestuttaa on se, että olen lihonut kesäloman aikana 2kiloa, ja nousu tuntuu vain jatkuvat. minun on päästävä eroon syömistavoistani, tai lihon vielä enemmän.
tosiasia on vain se, että etten pysty olemaan ilman jotain makeaa. minulla on kotona vähän vaikeaa, vanhemmat on luultavasti eroamassa, mistä mä en ole yhtään varma mikä on vielä kamalampaa. en viihdy kaverieni kanssa enään, en jaksa olla niiden kanssa, ja eristäydyn yhä useammin ja useammin vain omaan huoneeseeni syömään karkkia ja muuta sellaista. tämän takia olen huomannut kaikkien välttelevän minua niinäkin päivinä kun haluaisin seuraa.
yhteen aikaan urheilin paljon, ja urheilen oikeastaan nykyäänkin. yleiskuntoni on ihan hyvä, ja pyöräilen jokapäivä kouluun 5kilometria edes takaisin, enkä muutenkaan kulje juuri bussilla, vaan liikun paljon pyörällä.
on vain niin kurja käydä yksin lenkillä, varsinkin kun asun sellaisella alueella, etten voi välttyä ohittamasta lenkkini varrella jotain nuorisoporukkaa mistä huudellaan aina jotain herjaavaa takaisin. vanhempani eivät ole juuri tukeneet minua koskaan missään, ja kun olen huomannut, että kaikki vain välttelevät minua, olen useammin ja useammin unohtanut ulkonäköni ja ahminut suklaata ja jäätelöä masennukseeni huoneessani.
kuitenkin on aikoja, jolloin olen jopa kuukauden ilman herkkuja. olen kasvissyöjä, enkä periaatteessa käytä liivatetta, joka rajoittaa aika paljon karkin syöntiä, niin useissa karkeissa kun sitä on. syön koulussa kasvisruokaa, ja mielestäni aika terveellisesti muutenkin, näkkileipää ja salaattia jokapäivä, enkä koulussa syö koskaan mitää karkkia. niinä aikoina urheilen myös paljon, ja tunnen oloni hyväksi ja uskon laihtuvani, mutta sitten tulee aina joku takapakki, mikä saa minut taas masentumaan. ja masennukseen auttaa (tai ei auta) herkut, mitä vedän kerralla tajuttomia määriä, lähes vaarallisia.
olen usein ajatellut, miltä tuntuisi oksentaa vain se kaikki pois, usein on melkein jopa ihan itsestään oksettanut kaiken sen herkkumäärän jälkeen, mutten ole koskaan kuitenkaan tehnyt muuta kuin odottanut että se menee ohi. pelkään että joskus vielä teen sen, ja minulle tulee bulimia josta en sitten pääse enään eroon.
olisi ihanaa kuulla jotain kokemuksia samankaltaisista asioista ja neuvoja, mikä auttaisi tähän tilanteeseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen itse sairastanuut bulimiaa jo viisi vuotta ja en todellakaan toivo että kukaan kokeilisi sitä niin kuin itse aloin kokeilla olin tuolloin jo aika laiha mutta eihän se voinut riittää tytölle joka haluaa kaiken oikein... toivon todella että painon käsittely sinulla olisi helpompaa kuin se minulle koskaan oli... liikunta ja raikas ilma on parasta jo se puoli tuntia päivässä riittäää että pääsee alkuun