Olin 13v kun tapasin ekan kerran poikaystäväni(16v).
Nähtiinhän me sitten joka viikonloppu sen jälkeen ja jossain vaiheessa se muuttui seurusteluksi..
Ehdittiin olla yhdes jonki aikaa, jollon tuntu et siitä jutusta ei tule mitään erottiin..
Saatiin molemmat kokeilla mitä on olla vapaa ja tapailtiin muita ihmisiä..
Pari kuukautta meni, kaipuu ja rakkaus oli kova..palattiin yhteen, tulin raskaasi 15v ja menimme kihloihin. Molempien perheet oli iloisia asiasta, lapsenlapsi tulossa=)
Olin 16 kun tyttö syntyi. Synnytys kesti 3h ja oli loppujen lopuks helppo.
Neiti täytti puol vuotta iskä lähti armeijaan. Minä ja tyttö "muutettiin" siksi aikaa mummolaan, enhän päässy millään käymään kaupas ym. pakolliset menot, koska ei ollut ajokorttia ja omat vanhemmat ja sisarrukset asui eri paikkakunnalla.
Tulin raskaaksi miehen ollessa vielä armeijassa..Välillä oli tosi raskasta hoitaa neitiä ja kärsiä tosi pahasta pahoinvoinnista/väsymyksestä..
Puoli vuotta kului niin iskä pääsi pois armeijasta, siltä jäi näkemättä ekat askeleet ym..Oppihan tuo neiti kävelemään jo 8,5kk ikäsenä ja vauhti vain kiihtyy=)
Muutettiin isompaan asuntoon, edellinen liian pieni 4 ihmiselle..
Vaikeaa oli niin taloudellisesti ku parisuhtees, olin oppinu sen 6kk aikana elämään ilman miestäni..Rakkaus voitti taas kerran=)
Ensimmäisen lapsen ollessa 1v4kk (minä 17v), meille syntyi toinenki tyttö, synnytys kesti 8h ja oli vielä helpompi ku edellinen(suoraan sanottunu ihana)..
Nyt tuosta on kulunu parikuukautta lapset 1v7kk ja 3,5kk.
Olen täyttänyt 18v. aloittanut autokoulun..
Taloudellinen tila on kuukausista riippuen joskus parempi ja joskus pitää elää senttiä venyttämällä..Joulun jälkeen menen töihin jos saan töitä ja sitten syksyllä jatkamaan kouluja..
Mutta me emme ole rikkaita vaan rakkaita=)
Rakastan miestäni ja tiedän että se rakastaa mua..
Lapset ovat tärkein osa mun/meidän elämää.Molemmat tytsyt on äidin/isän kullanmuruja ja ihania hymy- tyttöjä..Vaikka onhan meilläki ne huonot hetket että lapset kiukkuilee ja itse ei jaksaisi, mutta niitä hetkiä on kaikilla ja niistä kyllä selviää..=)
Toivotan onnea muillekkin teiniäidelle, aina elämä ei ole helppoa, eikä sen tarvi/saakaan olla..
"Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei ole elämää"=)
Nähtiinhän me sitten joka viikonloppu sen jälkeen ja jossain vaiheessa se muuttui seurusteluksi..
Ehdittiin olla yhdes jonki aikaa, jollon tuntu et siitä jutusta ei tule mitään erottiin..
Saatiin molemmat kokeilla mitä on olla vapaa ja tapailtiin muita ihmisiä..
Pari kuukautta meni, kaipuu ja rakkaus oli kova..palattiin yhteen, tulin raskaasi 15v ja menimme kihloihin. Molempien perheet oli iloisia asiasta, lapsenlapsi tulossa=)
Olin 16 kun tyttö syntyi. Synnytys kesti 3h ja oli loppujen lopuks helppo.
Neiti täytti puol vuotta iskä lähti armeijaan. Minä ja tyttö "muutettiin" siksi aikaa mummolaan, enhän päässy millään käymään kaupas ym. pakolliset menot, koska ei ollut ajokorttia ja omat vanhemmat ja sisarrukset asui eri paikkakunnalla.
Tulin raskaaksi miehen ollessa vielä armeijassa..Välillä oli tosi raskasta hoitaa neitiä ja kärsiä tosi pahasta pahoinvoinnista/väsymyksestä..
Puoli vuotta kului niin iskä pääsi pois armeijasta, siltä jäi näkemättä ekat askeleet ym..Oppihan tuo neiti kävelemään jo 8,5kk ikäsenä ja vauhti vain kiihtyy=)
Muutettiin isompaan asuntoon, edellinen liian pieni 4 ihmiselle..
Vaikeaa oli niin taloudellisesti ku parisuhtees, olin oppinu sen 6kk aikana elämään ilman miestäni..Rakkaus voitti taas kerran=)
Ensimmäisen lapsen ollessa 1v4kk (minä 17v), meille syntyi toinenki tyttö, synnytys kesti 8h ja oli vielä helpompi ku edellinen(suoraan sanottunu ihana)..
Nyt tuosta on kulunu parikuukautta lapset 1v7kk ja 3,5kk.
Olen täyttänyt 18v. aloittanut autokoulun..
Taloudellinen tila on kuukausista riippuen joskus parempi ja joskus pitää elää senttiä venyttämällä..Joulun jälkeen menen töihin jos saan töitä ja sitten syksyllä jatkamaan kouluja..
Mutta me emme ole rikkaita vaan rakkaita=)
Rakastan miestäni ja tiedän että se rakastaa mua..
Lapset ovat tärkein osa mun/meidän elämää.Molemmat tytsyt on äidin/isän kullanmuruja ja ihania hymy- tyttöjä..Vaikka onhan meilläki ne huonot hetket että lapset kiukkuilee ja itse ei jaksaisi, mutta niitä hetkiä on kaikilla ja niistä kyllä selviää..=)
Toivotan onnea muillekkin teiniäidelle, aina elämä ei ole helppoa, eikä sen tarvi/saakaan olla..
"Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei ole elämää"=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teillä on jotain, mitä rahalla ei saa; omia, yhteisiä lapsia. Olkaa siitä onnellisia, myös vaikeina hetkinä.
jep jet.. sama meilä mut nuorempii ja vain yks vaavi.. huhhuh sun kanssas, ei oo ollu helppoo... meijän suunnitelmat on vissiin samat mitä te ootte kokenu mut se et toinen lapsi nii aikaisin nii ei oikein lämmittäis... oon nyt 17.v ja mun lapsukainen
on 7kk, hyvin me ollaan pärjätty niin ku teilkin, välil pennii venyttämäl.. mut mitäs siitä kuhan on pieni rakas perhe. hyvä et on tommosii nuorii perheit jotka pärjää täs kovas mailmas noin hyvin, hyvä innoite muilekkin nuoril perheil..
kaikkee hyvää teil ja onnea täs mailmas
hyvää teille.ihana tuo sinun lauseesi"emme ole rikkaita vaan rakkaita"
Ihanaa kun on rakkautta, ei siinä rikkauksia tarvitakaan =)