Onpa lohdullista lukea tällä palstalla muidenkin yksinäisten juttuja. On hyvä huomata, ettei ole ainut, joka tästä ongelmasta kärsii. Olen tuntenut itseni yksinäiseksi jo monta vuotta. Joskus on parempia kausia, jolloin on niin kiire, ettei huomaa omaa yksinäisyyttään mutta toisinaan tulee tunne, että olisipa niin kiva jakaa ajatuksia jonkun kanssa.
Kavereita kyllä on mutta joskus heidän seurassaankin tunnen olevani yksin. Kaikki kaverini ovat ns. tavallisia nuoria, jotka viettävät vapaa-aikaansa juhlien ja baareissa käyden. Itse en sen sijaan viihdy baareissa enkä saa alkoholistakaan mitään nautintoa, joten viikonloppuiltaisin tunnenkin itseni hyvin yksinäiseksi...
Olen luonteeltani ujo ja minun on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin tai ainakaan päästää heitä kovin lähelle itseäni. itsetuntoni on heikko ja olenkin yrittänyt löytää siihen syytä. Joku päivä olisi hienoa katsoa itseään peiliin ja sanoa itselleen että "Hei, sähän oot ihan hyvä tyyppi"
Monesti mietin, että olisi niin helppoa, kun voisi olla kuin muutkin. Iloita elämästä samalla tavalla ja nauttia samoista asioista kuin muut. Tunnen kuitenkin olevani niin erilainen. Ja usein hieman hukassa elämältä..
Kavereita kyllä on mutta joskus heidän seurassaankin tunnen olevani yksin. Kaikki kaverini ovat ns. tavallisia nuoria, jotka viettävät vapaa-aikaansa juhlien ja baareissa käyden. Itse en sen sijaan viihdy baareissa enkä saa alkoholistakaan mitään nautintoa, joten viikonloppuiltaisin tunnenkin itseni hyvin yksinäiseksi...
Olen luonteeltani ujo ja minun on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin tai ainakaan päästää heitä kovin lähelle itseäni. itsetuntoni on heikko ja olenkin yrittänyt löytää siihen syytä. Joku päivä olisi hienoa katsoa itseään peiliin ja sanoa itselleen että "Hei, sähän oot ihan hyvä tyyppi"
Monesti mietin, että olisi niin helppoa, kun voisi olla kuin muutkin. Iloita elämästä samalla tavalla ja nauttia samoista asioista kuin muut. Tunnen kuitenkin olevani niin erilainen. Ja usein hieman hukassa elämältä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipa tuo sinun kirjoitus aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut joitakin vuotta sitten! Silloin kun minulla vielä oli muutamia kavereita, mutta ei varsinaisia ystäviä lainkaan. Ja nämä kaverit just kävivät vaan baareissa ja bilettämässä, mikä ei itseäni olisi vähempää voinut kinnostaa.. Ja tunsin todella olevani ulkopuolinen ja aivan erilainen kuin muut.
No nyt on tilanne vähän muuttunut. Olen avoliitossa ja elämäni on koulujen jälkeen vihdoin melko onnellista ja ihan kivaa, mutta yksi asia vieläkin puuttuu: ystävät. Ei ole ainuttakaan ystävää, ei edes niitä kavereita koulusta, kenen kanssa jutella mieheni lisäksi.
Välillä tuntuu kaikki niin yksinäiseltä ja tylsältä, jos ei ole mitään tekemistä, mutta kyllä tähän on jo vuosien myötä tottunut..Kaipa sitä joskus jostain jonkin ystävänkin vielä löytäisi..
Mistä päin olet, minä-81? Sinun tekstisi kuulostaa aivan samalta kuin minun elämäni.. ja ekan kirjoittajan teksti kuin minun elämältäni lukioikäisenä..
Olen pääkaupunkiseudulta..ehkä osittain tähän yksinäisyyteen vaikuttaa myös se, että olen muuttanut muualta tänne ja hankala täällä keneenkään tutustua, varsinkaan kun en juuri missään käy.. Eipä silti, että niitä kavereita olisi ennen muuttoakaan juuri ollut. Ja olen muuten -82, tuli pikku näppäilyvirhe tohon ekaan viestiin :)