Olen todella sosiaalinen ihminen ja minulla on ystäviä monista eri "ympyröistä". Jostain kumman syystä nämä ystävät eivät tule ollenkaan keskenään toimeen vaan loukkaantuvat jos edes mainitsen toisesta ystävästä heidän kuultensa.
Yritän jakaa aikani mahdollisimman tasapuolisesti kaikkien kavereideni kesken, mutta välillä tulee aikoja jolloin jonkun kanssa tulee vain oltua enemmän; muut ottavat tästä sitten nokkiinsa ja saan pyydellä anteeksi välinpitämättömyyttäni.
Mielestäni tällaiset "kuka on sun bestis" -jutut kuuluvat ala-asteelle eikä enää parikymppisten naisten elämään, itse en ainakaan tietoisesti kavereitani mihinkään paremmuusjärjestykseen laita. Ongelmia tuottavat varsinkin kotibileet ja synttärit, joita en enää juhli ollenkaan..
Mietin vain miten orastava ihmissuhde tulee kavereihini vaikuttamaan.. kai saan sitäkin vielä selitellä/pyydellä anteeksi.
Yritän jakaa aikani mahdollisimman tasapuolisesti kaikkien kavereideni kesken, mutta välillä tulee aikoja jolloin jonkun kanssa tulee vain oltua enemmän; muut ottavat tästä sitten nokkiinsa ja saan pyydellä anteeksi välinpitämättömyyttäni.
Mielestäni tällaiset "kuka on sun bestis" -jutut kuuluvat ala-asteelle eikä enää parikymppisten naisten elämään, itse en ainakaan tietoisesti kavereitani mihinkään paremmuusjärjestykseen laita. Ongelmia tuottavat varsinkin kotibileet ja synttärit, joita en enää juhli ollenkaan..
Mietin vain miten orastava ihmissuhde tulee kavereihini vaikuttamaan.. kai saan sitäkin vielä selitellä/pyydellä anteeksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..ei sosiaalisuus tarkoita, että sulla on miljoona ystävää. Sosiaalisuus on psykologian mukaan juuri päin vastoin.
Siis niin, että sulla on muutama todella hyvä ystävä, vaikka vain yksi tai kaksi, joiden kanssa pystyt pitämään suhteet (huonoinakin aikoina) kunnossa, etkä heilu ympäriinsä joissain viiden minuutin tapaamisissa (kärjistys). Tuolla "heilumisella ei tutustu kehenkään kunnolla, eivätkä tälläiset suhteet yleensä kestä jos toiselle tulee vaikeuksia. He eivät tue kun eivät tunne/välitä tarpeeksi, eivät välttämättä ole luotettavia kriisitilanteessa jne.
Lukekaa uutta psykologiaa itse, ei mua tarvitse uskoa.
Se taas mitä tulee siihen, hyväksyvätkö ystäväsi uuden poikakaverisi, mitä väliä sillä on?
Siinähän se ystävyys punnitaan.
Mä uskon sua jo siks, et välttys nöpönuukilta psykologia-jutuilta.:)Aloittaja: Olen samoilla linjoilla et kyl ois nämä suhde-taidot pitäny kehittyä jo, ettei tarvitse olla mustasukkainen ystäviensä muista kontakteista. Tai sitten vaan yksinkertasesti ovat niin omistushaluista sorttia. Mu kyl noi sun ystävyyssuhteet alkaa käymään kohta työstä, jos pitää varoa sitä miten kenenkin kanssa aikaansa viettää. Jos eivät todellakaan pysty antamaan sinun viettää aikaasi niinkuin haluat niin ei ole vaivan arvoista.
Mä luulen että tuo "kuka on sun bestis" kilpailu kuuluu johonkin naisen kehitysvaiheeseen, sillä mulla oli ystävien kanssa just sama ongelma tuon ikäsenä. Koskaan ei saanu puhua toisista kavereista mitään tai mitä niiden kanssa oli tehty , ettei vaan joku olis vetäny hernettä nenukaan siitä. Välistä tuntui että ei olis saanut olla mitään muuta elämää kuin vaan kökkiä himassa.
Kaikista räikein tapaus oli kun rakas ja läheinen lapsuuden ystäväni kuoli ja hautajaisten jälkeen eräs toinen ystäväni soitti mulle ja kysyi että "oonko mä nyt sun ykkösystävä vai joku muu?"
Sillon kärähti.
Joten kerro niille ääliöille että sun elämä on sun elämää ja sinä itse valitset ne ystäväsi eikä kenelläkään ole siihen oikeutta sanoa mitään eikä määrätä sua kuka saa ja kuka ei saa olla sun ystävä ja sitä mitä sä niiden kanssa teet.
Vieläkin mulla on muutama ystävä jotka ei siedä toisiaan, mutta mä olen sanonut niille että jos ne haluaa olla mun ystäviä, ne kanssa sitten käyttäytyy sen mukaisesti. Ja kyllä ne aina yrittää jotenkin sitten tulla toistensa kanssa kohteliaisuudesta toimeen kun ollaan yhdessä reissussa tai muuten juhlimassa.