LAPINKUUME. Tuli sitten keikka pohjoiseenkin tehtyä. Sattui vain kotimatka eteen päivää paria aiottua aiemmin eukon saatua kovahkon kuumeen. Eipä liene malariaa, vaikka sääskiä paikoin riittikin :)
MITTAUKSIA. Muuten matka oli murheeton, eipä 126:n tekniikassa mitään yllättävää olekaan. Tyytyväisyydellä panin merkille kutvosen maltillisen kulutuksen, tosin kaikki on suhteellista. Tankkia tuli piruuttaan täyteltyä 300-400 km välein, vaikka syöntilukemien perusteella yhdellä pöntöllä olisi parhaimmillaan päässyt jopa 1000 km (ihan VW 1.9 TDI:n lukemiin, heh).
Pitempien siivujen jälkeen koneen lämmöt tuppasivat hetkeksi nousemaan lähelle 90 astetta tasaantuen sitten tutulle 80-viivalle. Mutta antoi arskakin löylyä parhaimmillaan 25-27 raatia varjossa.
RUOKAHALUT. Alhaisimmat lukemat siunaantuivat nappiolosuhteissa ja rajoitusten mukaan, 8,6-8,7 litraa. Reippaampi ajo "tyhjillä teillä" naukkasi 9.5 tienoille ja pahimmoilleen tipan yli kympin - silloin vauhtiakin riitti jo toiseen malliin. On muuten noilla seuduin yksi kullinluikaus taittaa parisataa km, huomaamatta.
TEHO "LOPPUU". Tästä päästään sujuvasti salakavalaan vauhtisokeuteen. Jos mittaria ei tuijaa alvariinsa, niin kyllä kyytiä kertyy äkisti enemmän kuin lääkäri määrää. Siten sitä taas ymmärtää heitä, jotka kaipaavat lisää potkua myllyyn.
Kotomatkalla (menoreissussahan ei koskaan ole kiire) muutamaan otteeseen mietin, etä miksi p..le tämä kiesi kiihdy kunnolla - no jos taulussa on valmiiksi jo esim. 150 lukemat ja tienä paikkaseudulle tyypillinen yläviisto piiitkä suora, jota ei edes ylämäeksi tunnista, niin eipä tuo kiihtyvyys enää kuskia selkänojaan niittaa.
NOITASÄHKÖ. Eräässä kyläpaikassa sattui sitten sähköinen outous. Epäilen sen olleen läsnä jo uuden soittimen asentamisesta alkaen, mutta enpä ole osannut edes kokeilla asiaa. Koiranpentu osasi. Virta-avain oli taskussa ja etuovi oli auki. Keskikonsolin etukotelossa möllötti avattu suklaapatukka. Koira varkaisiin ja napsautti samalla penkinlämppärin nappia. Eikun merkkivalot palamaan.
Hmmm, sitten jatkotestiin: pissapoika ja tuulilasinpyyhkijät toimivat nekin. Samoin ikkunat ja kattoluukku (todettu jo aikaisemmin). Ohjekirjasta katsantoon ja niin vain näiden heebeleiden pitäisi workkia vasta avaimen I-asennossa. Toisaalta puhallin pysyi hiljaa, samoin muutkin sähkövempeleet. Mikähän ohikytkentä radiohommassa on syntynyt, sillä edes virtalukon lähelle ei asennushommassa kajottu.
VIERAITA MERSUJA. Sodankylän leffafestareille oli taas menossa väkeä, ei näitä muutenkaan selitä.
Brittirekkareissa näkyi olevan kaksi W124-limomallia, siis kuusiovisina!! E260 oli toinen, toinen raksutteli dieselin voimin. Aikamoisia luikeroita, ehkä tuon verran pidennetty olisi tasapainoisempi hieman leveämmällä peruskorilla...
Paikallinen ilmestys oli taas wanha kunnon W123, mutta 200TD. En kyllä muista, että farkkua olisi tehty 200-dieselillä, pienin olisi ollut 240D, mutta voipi olla muistelus vääräkin. Tai sitten peräluukun embleemi mallia "oma viritys" - ja oikea kone tietysti 280E... ;)
Täytyypi alkaa piruuttaan selailemaan lomanpätkän aikaisia jutusteluita.
MITTAUKSIA. Muuten matka oli murheeton, eipä 126:n tekniikassa mitään yllättävää olekaan. Tyytyväisyydellä panin merkille kutvosen maltillisen kulutuksen, tosin kaikki on suhteellista. Tankkia tuli piruuttaan täyteltyä 300-400 km välein, vaikka syöntilukemien perusteella yhdellä pöntöllä olisi parhaimmillaan päässyt jopa 1000 km (ihan VW 1.9 TDI:n lukemiin, heh).
Pitempien siivujen jälkeen koneen lämmöt tuppasivat hetkeksi nousemaan lähelle 90 astetta tasaantuen sitten tutulle 80-viivalle. Mutta antoi arskakin löylyä parhaimmillaan 25-27 raatia varjossa.
RUOKAHALUT. Alhaisimmat lukemat siunaantuivat nappiolosuhteissa ja rajoitusten mukaan, 8,6-8,7 litraa. Reippaampi ajo "tyhjillä teillä" naukkasi 9.5 tienoille ja pahimmoilleen tipan yli kympin - silloin vauhtiakin riitti jo toiseen malliin. On muuten noilla seuduin yksi kullinluikaus taittaa parisataa km, huomaamatta.
TEHO "LOPPUU". Tästä päästään sujuvasti salakavalaan vauhtisokeuteen. Jos mittaria ei tuijaa alvariinsa, niin kyllä kyytiä kertyy äkisti enemmän kuin lääkäri määrää. Siten sitä taas ymmärtää heitä, jotka kaipaavat lisää potkua myllyyn.
Kotomatkalla (menoreissussahan ei koskaan ole kiire) muutamaan otteeseen mietin, etä miksi p..le tämä kiesi kiihdy kunnolla - no jos taulussa on valmiiksi jo esim. 150 lukemat ja tienä paikkaseudulle tyypillinen yläviisto piiitkä suora, jota ei edes ylämäeksi tunnista, niin eipä tuo kiihtyvyys enää kuskia selkänojaan niittaa.
NOITASÄHKÖ. Eräässä kyläpaikassa sattui sitten sähköinen outous. Epäilen sen olleen läsnä jo uuden soittimen asentamisesta alkaen, mutta enpä ole osannut edes kokeilla asiaa. Koiranpentu osasi. Virta-avain oli taskussa ja etuovi oli auki. Keskikonsolin etukotelossa möllötti avattu suklaapatukka. Koira varkaisiin ja napsautti samalla penkinlämppärin nappia. Eikun merkkivalot palamaan.
Hmmm, sitten jatkotestiin: pissapoika ja tuulilasinpyyhkijät toimivat nekin. Samoin ikkunat ja kattoluukku (todettu jo aikaisemmin). Ohjekirjasta katsantoon ja niin vain näiden heebeleiden pitäisi workkia vasta avaimen I-asennossa. Toisaalta puhallin pysyi hiljaa, samoin muutkin sähkövempeleet. Mikähän ohikytkentä radiohommassa on syntynyt, sillä edes virtalukon lähelle ei asennushommassa kajottu.
VIERAITA MERSUJA. Sodankylän leffafestareille oli taas menossa väkeä, ei näitä muutenkaan selitä.
Brittirekkareissa näkyi olevan kaksi W124-limomallia, siis kuusiovisina!! E260 oli toinen, toinen raksutteli dieselin voimin. Aikamoisia luikeroita, ehkä tuon verran pidennetty olisi tasapainoisempi hieman leveämmällä peruskorilla...
Paikallinen ilmestys oli taas wanha kunnon W123, mutta 200TD. En kyllä muista, että farkkua olisi tehty 200-dieselillä, pienin olisi ollut 240D, mutta voipi olla muistelus vääräkin. Tai sitten peräluukun embleemi mallia "oma viritys" - ja oikea kone tietysti 280E... ;)
Täytyypi alkaa piruuttaan selailemaan lomanpätkän aikaisia jutusteluita.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yliö ei viittaa kulutuslukemiin. Ne on varmasti saavutettavissa.
Mutta toi 200 TD ei voi pitää paikkojansa. Ehkä oli mäkärä silmässä (200TE on ollut olemassa).
123 farmareissa oli 240TD ja 300TD, oisko ollu vielä TDT mallejakin, nämä turbolla.
Mutta noita omia virityksiä on nähty vaikka mitä, joten eihän se ole pois laskuista että lapinpoika on laittanut syötiksi pienen merkkiyhdistelmän. OVai oisko lainattu 124 mallista, siinä tehtiin farmaria tyypillä 200TD.
Jos nyt vielä pilkkua n*****aan, niin eikös W123 farkku (eli S123) ollut vain 200T ilman tuota E:tä. Muuten olet kyllä oikeilla jäljillä, 240 TD, 300 TD ja 300 TDT olivat naftafarkut. Jälkimmäisen kyytiä olen päässyt minäkin aistimaan, ja iloista oli meno --125 hv ja 250 Nm turbo-viitosen voimaa lykki painavan T-korin ohituskaistallakin liikkeeseen mainiosti.
Kyllä ne oli TE merkinnällä, 200TE-280TE.
Rupesi kaivelemaan tuo asia sen verran että piti oikein tarkistaa: niitä tehtiin T sekä TE malleja. Mun moka!
Ollihart sanoo ensin, että malleja oli 200TE -280TE, mutta sitten teknisiä tietoja ei anneta kuienkaan 200TE:lle... Ei muuten myöskään 200E:lle.
Jännä juttu, siellä sivullakin oli asiasta hieman epätietoisuutta :)
Siis kyse oli tästä, niille jotka ei tiedä:
http://www.ollihart.de/mercedes/start2.html
näitä sattuu. Tosiaan, tuota 2-litraista myllyä tehtiin W123:n aikaan vain kaasarilla.
Oletteko muuten nähneet koskaan Suomessa 230TE:tä, siis W123-kopalla? Kaikkiin muihin olen törmännyt, mutta tähän 2,3-litraiseen vain sedanissa.
Toissapäivänä paikallisen Prisman pihassa oli parkissa valkoinen W123 230TE. Kauempaa ensin katselin, että on 280TE, mutta lähempi tarkastelu osoitti pelin olevan tuo 2,3 litrainen.
Beiget rahit mallia "taxileder", takapenkit niskatuettomat. Harvinaisen siisti, sillä aika paljon näkee varsinkin dieselfarkkuja, jotka ovat päätyneet "tosi työkaluiksi".
Olen minäkin päässyt aistimaan 300TDT:n kulkua ohituksessa, tosin olin itse ohitettavana....
Naapuri ainakin väitti autonsa oleva aito W123 farkku 200D:llä? 300D:n merkit siitä kyllä löytyy, mutta sanoi sen vaan olevan hämäystä...