Vietämme silloin tällöin iltaa hyvien ystävien kanssa. Joskus viiniä kuluu liikaakin ja viimeksi keskustelu kulki hyvin aroilla alueilla. Ne pariskunnat joita pidin onnellisina kertoivat että he elävät keskenään kuin sisko ja veli.
Mikä tappaa fyysisen kipinän, voiko ihminen olla onnellinen tuollaisessa suhteessa? Minulle aviomies on ensisijaisesti mies, intohimojeni kohde, ja vasta sen jälkeen lasteni isä ja jotain muuta. En voisi elää puolittain vain sen takia että muuten jään yksin. En koskaan.
Joku jota rakastaa
amado.mio
28
1532
Vastaukset
- kalkkis ejr
Usko vaikutelmaasi, kai he ovat onnellisia. Niin ne arvot elämässä hiljalleen muuttuvat. Ehkä sitä on nykyisin vaikeampi ymmärtää kun on ihanteena elää kuin teini elämänsä loppuun asti.
- kisunsitä
olet sitten riippa.Kyllä ne kuule lapset isänä /äitinä olot on ensin ja sen jälkeen intohimot.
Itsekin noin 5 lasillisen jälkeen viiniä kuvittelen olevani himoittu ja haluttu. - amado.mio
Pariskunnat olivat iältään noin 40-45 vuotiaita. Tarkoitin normaalia parisuhdetta enkä tunteiden myllerrystä niin kuin teini-iässä. En hae hae tällä avauksella seksikeskustelua, vain ihmettelen mikä saa ihmisen tyytymään puolittaiseen elämään tuon ikäisinä. He eivät puhuneet tästä asiasta kovin onnellisessa sävyssä, kuitenkaan. Usein näkee myös että tyydytään toiseksi parhaaseen, ettei olisi yksin.
- amado.mio
kisunsitä kirjoitti:
olet sitten riippa.Kyllä ne kuule lapset isänä /äitinä olot on ensin ja sen jälkeen intohimot.
Itsekin noin 5 lasillisen jälkeen viiniä kuvittelen olevani himoittu ja haluttu.Voin olla äiti lapsilleni mutta en miehelleni. Hänellä on jo äiti ja sisko. Isänä tai äitinä oleminen ei estä tuntemasta muita tunteita. Miten voi siirtää osan tunteista odottamaan sitä aikaa kun ei ole enää äiti/isä, sellaista aikaa ei ole.
amado.mio kirjoitti:
Pariskunnat olivat iältään noin 40-45 vuotiaita. Tarkoitin normaalia parisuhdetta enkä tunteiden myllerrystä niin kuin teini-iässä. En hae hae tällä avauksella seksikeskustelua, vain ihmettelen mikä saa ihmisen tyytymään puolittaiseen elämään tuon ikäisinä. He eivät puhuneet tästä asiasta kovin onnellisessa sävyssä, kuitenkaan. Usein näkee myös että tyydytään toiseksi parhaaseen, ettei olisi yksin.
saattaa olla se ainoa suhde,joka on realistisesti mahdollinen ja toteutetavissa parisuhteessa niin,että se ylipäätään kestää koossa.
Myös se toiseksi paras tilanne voi olla riittävän hyvä,ja aistillista ja nautittavaa elämää.
Jos eletään 'kauniitrohkeatelämää'niin sen parhaan elämän etsintä voi olla elämän ainoa tavoite eikä osata nauttia siitä hetkestä ja olemassa olevasta kumppanista(tai sinkkuna olosta) vaan ollaan kyltymättömiä ja epätoivoisia kulkijoita.Silloin usein ei jakseta arkea vaan haetaan itsekkäästi omia kiksejä,kuka mistäkin ja miten!
Varmaankin kaikilla on ainakin pitkän suhteen aikana niitä suvantovaiheita ja elämä on urautunutta,mutta tilanne ei ole missään suhteessa korjaamaton.
Voin ainakin omalta kohdalta sanoa,että olen nykyisin huomattavasti tunteekkaammassa ja kaikinpuolin intohimoisemmassakin parisuhteessa,kun on lapset ovat aikuisiässä ja hakevat sitä omaa elämäänsä opiskelun, työelämän ja oman puolison kanssa.
Jos ei välillä olisi "tyytynyt"siihen toiseksi parhaaseen suhteeseen,niin uskon,että olisin elänyt kokonaisuutena paljon huonomman keski-iän,tai pikemminkin omalla kohdalla todennäköisesti sairaus olisi saanut yliotteen ja elämä olisi jäänyt totaalisesti kesken.
Ja sairauden pahimpina 2-vuosina vaimon elämä on ollut paljon;paljon huonompaa kuin se "toiseksi paras",mutta nykyisin hän saa nauttia antamastaan tuesta ja tuntea että se oli meidän suhteen ehkä kaikkein paras uudistaja ja rakkauden voimannäyte,joka kannatti yhdessä elää.
Rakkaus on juuri sellaista,ETTÄ kaiken se kestää ja kaiken se ANTAA;siis,molemmille osapuolille ja myös toisille perheenjäsenille.
Ei pelkkä intohimo ole tae täysipainoisesta parisuhteesta,vaan se kyllä koostuu myös muista arvoista jotka on syytä olla kunnossa,että suhde ns,rulaa,ja arki on 'siedettävää',hyvää tai jopa nautittavaa ja ainakin riittävässä määrin molemmille osapuolille.- amado.mio
emw34 kirjoitti:
saattaa olla se ainoa suhde,joka on realistisesti mahdollinen ja toteutetavissa parisuhteessa niin,että se ylipäätään kestää koossa.
Myös se toiseksi paras tilanne voi olla riittävän hyvä,ja aistillista ja nautittavaa elämää.
Jos eletään 'kauniitrohkeatelämää'niin sen parhaan elämän etsintä voi olla elämän ainoa tavoite eikä osata nauttia siitä hetkestä ja olemassa olevasta kumppanista(tai sinkkuna olosta) vaan ollaan kyltymättömiä ja epätoivoisia kulkijoita.Silloin usein ei jakseta arkea vaan haetaan itsekkäästi omia kiksejä,kuka mistäkin ja miten!
Varmaankin kaikilla on ainakin pitkän suhteen aikana niitä suvantovaiheita ja elämä on urautunutta,mutta tilanne ei ole missään suhteessa korjaamaton.
Voin ainakin omalta kohdalta sanoa,että olen nykyisin huomattavasti tunteekkaammassa ja kaikinpuolin intohimoisemmassakin parisuhteessa,kun on lapset ovat aikuisiässä ja hakevat sitä omaa elämäänsä opiskelun, työelämän ja oman puolison kanssa.
Jos ei välillä olisi "tyytynyt"siihen toiseksi parhaaseen suhteeseen,niin uskon,että olisin elänyt kokonaisuutena paljon huonomman keski-iän,tai pikemminkin omalla kohdalla todennäköisesti sairaus olisi saanut yliotteen ja elämä olisi jäänyt totaalisesti kesken.
Ja sairauden pahimpina 2-vuosina vaimon elämä on ollut paljon;paljon huonompaa kuin se "toiseksi paras",mutta nykyisin hän saa nauttia antamastaan tuesta ja tuntea että se oli meidän suhteen ehkä kaikkein paras uudistaja ja rakkauden voimannäyte,joka kannatti yhdessä elää.
Rakkaus on juuri sellaista,ETTÄ kaiken se kestää ja kaiken se ANTAA;siis,molemmille osapuolille ja myös toisille perheenjäsenille.
Ei pelkkä intohimo ole tae täysipainoisesta parisuhteesta,vaan se kyllä koostuu myös muista arvoista jotka on syytä olla kunnossa,että suhde ns,rulaa,ja arki on 'siedettävää',hyvää tai jopa nautittavaa ja ainakin riittävässä määrin molemmille osapuolille.Suhteessa on aina nousuja laskuja. En tarkoita sitä toiseksi parhaalla vaan että otetaan kumppani vain lievittämään omaa yksinoloa. Intohimo, ailahtava tunne miten paljon toisesta pitää, huomata se aina uudelleen, ei vain rakastuessa.
Otsikko tuli mieleen erään laulun sanoista, olet siinä oikeassa. Kappaleen esittäjää en muista. - kalkkis ejr
amado.mio kirjoitti:
Pariskunnat olivat iältään noin 40-45 vuotiaita. Tarkoitin normaalia parisuhdetta enkä tunteiden myllerrystä niin kuin teini-iässä. En hae hae tällä avauksella seksikeskustelua, vain ihmettelen mikä saa ihmisen tyytymään puolittaiseen elämään tuon ikäisinä. He eivät puhuneet tästä asiasta kovin onnellisessa sävyssä, kuitenkaan. Usein näkee myös että tyydytään toiseksi parhaaseen, ettei olisi yksin.
tietää mitä tavoittelee. Monella hukkuu keski-iässä tuo tähtäin ja turhamaisuuttaan tulee sitten tyrittyä pahimmoilleen koko loppuelämä. Ettei vain noilla tutuillasi olisi sitä orastavaa viidenkympin kriisiä jos kerran heidät kuitenkin tuomitsit onnettomiksi?
Yksin kannattaa joka tapauksessa opetella olemaan, sitä taitoa tarvitsee vähän väliä. - elävänä
amado.mio kirjoitti:
Pariskunnat olivat iältään noin 40-45 vuotiaita. Tarkoitin normaalia parisuhdetta enkä tunteiden myllerrystä niin kuin teini-iässä. En hae hae tällä avauksella seksikeskustelua, vain ihmettelen mikä saa ihmisen tyytymään puolittaiseen elämään tuon ikäisinä. He eivät puhuneet tästä asiasta kovin onnellisessa sävyssä, kuitenkaan. Usein näkee myös että tyydytään toiseksi parhaaseen, ettei olisi yksin.
sanon vaan, että kyllä kypenet jäivät siihen ensimmäiseen liittoon, ja senkin alkuaikoihin. Nyt elän kuin kuormakameeli vetäen perässäni typeriä erojani, jotka olivat paljon pahemmin elämää pahentavia, kuin mitä etukäteen luulinkaan. Lapset ja elatusmaksut, entiset ja nyky-.TYötä. työtä. työtä.
amado.mio kirjoitti:
Suhteessa on aina nousuja laskuja. En tarkoita sitä toiseksi parhaalla vaan että otetaan kumppani vain lievittämään omaa yksinoloa. Intohimo, ailahtava tunne miten paljon toisesta pitää, huomata se aina uudelleen, ei vain rakastuessa.
Otsikko tuli mieleen erään laulun sanoista, olet siinä oikeassa. Kappaleen esittäjää en muista.olisiko kyseessä tämä Yö-yhtyeen kappale.
Tuli tossa äsken mieleen.- amado.mio
elävänä kirjoitti:
sanon vaan, että kyllä kypenet jäivät siihen ensimmäiseen liittoon, ja senkin alkuaikoihin. Nyt elän kuin kuormakameeli vetäen perässäni typeriä erojani, jotka olivat paljon pahemmin elämää pahentavia, kuin mitä etukäteen luulinkaan. Lapset ja elatusmaksut, entiset ja nyky-.TYötä. työtä. työtä.
Arjen paineet ovat kovat tänä päivänä. Voiko asioiden tärkeysjärjestystä enää muuttaa, kun on elatusmaksut, työ, joka vie voimat, asuntolainat. Joskus mietin tekeekö arki ihmiselle sen minkä tekee, vai teemmekö itse arjesta sellaisen. Haluammeko edes pitää henkistä kipinää yllä, kokeeko sen vain rakastuessa?
- amado.mio
kalkkis ejr kirjoitti:
tietää mitä tavoittelee. Monella hukkuu keski-iässä tuo tähtäin ja turhamaisuuttaan tulee sitten tyrittyä pahimmoilleen koko loppuelämä. Ettei vain noilla tutuillasi olisi sitä orastavaa viidenkympin kriisiä jos kerran heidät kuitenkin tuomitsit onnettomiksi?
Yksin kannattaa joka tapauksessa opetella olemaan, sitä taitoa tarvitsee vähän väliä.Enhän tuominnut heitä onnettomiksi, pidin heidän liittoaan onnellisena ennen sitä keskustelua. He ovat itse tuominneet itsensä jäämällä liittoon joka ei tyydytä kumpaakaan, ja he kertoivat siitä. Yksin jäämisen peikko on yksi syy, pitkän liiton jälkeen, niin ymmärsin.
Otsikko toi mieleeni erään laulun sanat,miten muilla?
- Pirre*
parempi kuin kissa ja koira...:/
Rakkaus loppuu, ja silloin ei koeta toista kovinkaan suurten intohimojen kohteeksikaan....
Laiskuus, mukavuudenhalu tai sitten muutoksen pelko voivat olla syynä, että pari elää kuin ei mikään ei olisi vialla liitossa; vaikka syvän happanis..hampaat irvessä hamaan loppuun saakka...,kun on kerran tahottu tahttoo.- Pirre
kun tietäisit ja tietäisin miten tämän "hienosti" ratkois? Varmaan arvaat kuka on asialla, melkein huuvan apuvaaaaa...
- Pirre*
Pirre kirjoitti:
kun tietäisit ja tietäisin miten tämän "hienosti" ratkois? Varmaan arvaat kuka on asialla, melkein huuvan apuvaaaaa...
pitkistyy, niin se mutkistuu, usko ihan hyvällä...jos et ole masokisti....ja kerranhan se kirpassee..
Sannoovat, että parempi kerta rytinä kun ikkuinen kitinä....
Siulla on paha olla, mutta ratkaisua ei voi kukaan muu puolestasi tehdä, ja se siinä ehkä kamalinta onkin...
Nämä on ehkä helposti hökästyjä neuvvoja, mutta muista, että ihminen voi sairastua vakavasti iahan pelkästään pahan mielen takia...halaan sinua..tiijjän mie kuka sie olet. - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
pitkistyy, niin se mutkistuu, usko ihan hyvällä...jos et ole masokisti....ja kerranhan se kirpassee..
Sannoovat, että parempi kerta rytinä kun ikkuinen kitinä....
Siulla on paha olla, mutta ratkaisua ei voi kukaan muu puolestasi tehdä, ja se siinä ehkä kamalinta onkin...
Nämä on ehkä helposti hökästyjä neuvvoja, mutta muista, että ihminen voi sairastua vakavasti iahan pelkästään pahan mielen takia...halaan sinua..tiijjän mie kuka sie olet.sanoit "siististi"...se on kai vain oltava rehellinen...joko itselleen... tai toiselle...paha sanoa oikein muuta....
- amado.mio
Ymmärsit ajatukseni ytimen. Avioliittolupausta pidetään pyhänä, sitä ei haluta vähällä rikkoa vaikka tuntee että näivettyy liitossaan. Isoja muutoksia ja ratkaisuja ei tehdä, jos arki sujuu omalla painolla. Onko, kuitenkin, parempi olla kuin kissa ja koira, tuntea elävänsä?
- edes
sisko ja sen veli ole yhtä hiljaisia kuin on meidän suhde. Aina syvemmälle ja kauemmas toisistamme erkanemme. 6 vuoteen ei ole "heteka"heilunut siihen tahtiin. Sama osoite on väestörekisterissä ja yhteiset mukelot perää pitämässä. En todella syyllistä kumppaniani yksin , mutta täytyy laulella sitä saa mitä tilaa. Aikanaan oli suhteemme kuumaa ja sänkyhommat iski kipunaa, mihin ne hävisi. Viinako vei vai yhdessä sairauden kanssa minut osattomaksi jättivät? Nyt asia alkaa olla yhdentekevä, sillä loput tunteeton vienyt hirvittävät syytökset, jopa ulkonäköä aliarvioiden. Parempi saada olla töissä ja pitkää päivää, ettei tarvitse luomakunnan kruunupäätä katsella. Olkaa onnellisia keillä on siihen pientäkkin aihetta.
- edes
sisko ja sen veli ole yhtä hiljaisia kuin on meidän suhde. Aina syvemmälle ja kauemmas toisistamme erkanemme. 6 vuoteen ei ole "heteka"heilunut siihen tahtiin. Sama osoite on väestörekisterissä ja yhteiset mukelot perää pitämässä. En todella syyllistä kumppaniani yksin , mutta täytyy laulella sitä saa mitä tilaa. Aikanaan oli suhteemme kuumaa ja sänkyhommat iski kipunaa, mihin ne hävisi. Viinako vei vai yhdessä sairauden kanssa minut osattomaksi jättivät? Nyt asia alkaa olla yhdentekevä, sillä loput tunteeton vienyt hirvittävät syytökset, jopa ulkonäköä aliarvioiden. Parempi saada olla töissä ja pitkää päivää, ettei tarvitse luomakunnan kruunupäätä katsella. Olkaa onnellisia keillä on siihen pientäkkin aihetta.
- amado.mio
Tällaisia liittoja on varmasti paljon. Kertomani pariskunnan kohdalla se oli minulle silti yllätys. Kysyisin sinulta, mikä saa sinut jäämään? Miksi ajattelet että täytyy laulella mitä tilaa? Ethän ole tilannut liittoosi alkoholia, sairautta, ulkonäkösyytöksiä.
- tarkoitin
amado.mio kirjoitti:
Tällaisia liittoja on varmasti paljon. Kertomani pariskunnan kohdalla se oli minulle silti yllätys. Kysyisin sinulta, mikä saa sinut jäämään? Miksi ajattelet että täytyy laulella mitä tilaa? Ethän ole tilannut liittoosi alkoholia, sairautta, ulkonäkösyytöksiä.
rallatuksella lähinnä miestäni , sillä niin katkeraa on todeta kaikki menetetty on tullut "lahjana" Hänelle senjälkeen mitä sanahirviöillään on minua kohtaan osoittanu, oli kyse sitten likkumisesta, lapsen saannista ym.ym. Minä en tiedä miksi näissä neliöissä roikun, onko se sitä pelkoa lähteä kaikkien vuosien jälkeen yksinhuoltajaksi. Vaiko ikävä ainoata oikeaa kotia, jota rakastan yli kaiken. Hitsi olis kiva kertoa joskus koko stoori ei kuitenkaan kaikkien luettavaksi, mutta haluisin puhua, huutaa ulos tuskani jota ei ympäristö tiedä. Antakaa anteeksi, jos tämä juttu ei tänne kuulu.
tarkoitin kirjoitti:
rallatuksella lähinnä miestäni , sillä niin katkeraa on todeta kaikki menetetty on tullut "lahjana" Hänelle senjälkeen mitä sanahirviöillään on minua kohtaan osoittanu, oli kyse sitten likkumisesta, lapsen saannista ym.ym. Minä en tiedä miksi näissä neliöissä roikun, onko se sitä pelkoa lähteä kaikkien vuosien jälkeen yksinhuoltajaksi. Vaiko ikävä ainoata oikeaa kotia, jota rakastan yli kaiken. Hitsi olis kiva kertoa joskus koko stoori ei kuitenkaan kaikkien luettavaksi, mutta haluisin puhua, huutaa ulos tuskani jota ei ympäristö tiedä. Antakaa anteeksi, jos tämä juttu ei tänne kuulu.
täysin sinun ajatuksesi.niin paljon siinä oli omiani.....
- Taatto
Se on kun pupu pensaassa. Nopea karkaamaan, mikäli sitä kiihkeästi tavoittaa. Toisilta vain pupu karkaa ja toisilla tulee pupu pöksyyn otuksen nähdessään. Kiinni saatuna on tosi taitolaji, tuo pupun pitäminen. Häkissä se ei viihdy, eikä sitä enää luontoonkaan raski päästää. Elä sitten sovussa tässä jäniksien maailmassa.
- amado.mio
Onnen ja rakkauden ylläpitäminen, onko se taitolaji.. vai onko niin että todellinen ja kestävä rakkaus osuu vain harvojen kohdalle? Vaikka yrittää kaikkensa, yhteistä säveltä ei enää löydy, vuosien jälkeen. Silloin pitäisi luovuttaa molempien hyväksi.
- Taatto
amado.mio kirjoitti:
Onnen ja rakkauden ylläpitäminen, onko se taitolaji.. vai onko niin että todellinen ja kestävä rakkaus osuu vain harvojen kohdalle? Vaikka yrittää kaikkensa, yhteistä säveltä ei enää löydy, vuosien jälkeen. Silloin pitäisi luovuttaa molempien hyväksi.
Taitoon se ei kait pitemmän päälle perustu, ainakaan se rakkaus. Joskus ihmettelen kauhiasti miksi siitä ikuisesta rakkaudesta jauhetaan jatkuvasti, ikäänkuin se olisi joku tila joka tulisi saavuttaa ja sitten säilyttää. Ja hitot. Se (rakkaus) on vaan ihastumisen jälkiruoka. Tosin ei mikään "vaan", vaan maittava sellainen. Mutta kuka sitä nyt pelkästään jälkkärillä elää.
- irti haluava
tahdon irti siitä että kun ollaan kerran menty naimisiin niin sitten pysytään.
Tottakai arki muuttuu harmaaksi ehkä jossain vaiheessa, mutta ehkä siinä arjessa olis se ukkosmyrsky joskus, nyt vaan on niin tasasta, niin tasasta....
Ja kaikki on koitettu, vaan jos ukko tyytyy sohvaan ja olueen niin....
laita siinä sitten päälesi koreata ja liihottele hänen eteensä, kommentti kuuluu: pois tv:n edestsä heh heh
Jos sitten sanoo että nyt lähden, toinen painuu vaan syvemmälle sohvan jousiin ja näyttää kuin lelu otettaisiin pois...
Ei halua eroa, ei halua rakastella mutta haluaa olla tällai helposti.- amado.mio
’Tällai helposti’, sanoit sen hyvin. Helpompaa jäädä kuin tehdä suuria muutoksia elämässä. Onko se laiskuutta, mukavuudenhalua, pelkoa yksinolosta tai taloudellisesta toimeentulosta? Tottumusta, jossa välinpitämättömyys ja jopa viha vuorottelevat, josta ei pääse irti, vai toivotonta toivoa paremmasta, vai sääliä? Rakkaus ei ole ainoa side joka pitää yhdessä, ei todella.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1132353
Juniorivalmennus Jokereissa..
Mitä hittoa siellä seurassa oikein tapahtuu?? Tämän kauden U14 ikäluokkaan on mahdutettu kaksi päävalmentajaa. Tälle kau311474Ammuskelua taas
Keskipohjanmaa tietää kertoa että Yläpubin hujakoilla ammuskeltu lauantain vastaisena yönä.201458- 1291438
- 681253
Introverttinä osastolla
Yhdellä lääkäritapaamisella hoitaja valitti lääkärille etten tee mitään muuta kuin makaan ja ulkoilen. Kävin kuitenkin s3401094- 891005
Seksikkäin asu mikä päällä olet nähnyt kaivattusi ?
Seksikkäin asu mikä yllä olet nähnyt kaivattusi ?56964- 122831
- 82806